Jatkoajan leffakerho

[Walrus21]

Viime aikojen kauhuleffoista voin suositella ainakin Smile, X, The Black Phone, The Menu ja Barbarian. Eivät mitään klassikoita, mutta viihdyttäviä ja katsottavia genren ystäville.

Jos ei ole hirveästi ehtinyt katsella kauhua, niin omasta puolesta voin suositella mm. seuraavia: Hereditary, Cabin in The Woods, Saw 1, The Conjuring 1 ja 2, It Follows, The Babadook, Get Out, Se 1, Quiet Place, The Visit, Ready or Not, Fresh, Searching, Orphan, Train to Busan, I Saw The Devil, Exam, The Autopsy of Jane Doe ja Cloverfield Lane.

Itselläkin vähän ollut ongelmana, että enää ei meinaa löytää "hyvää katsottavaa". Klassikot on koluttu läpi ja uudet julkaisut tulee viiveellä suoratoistoon (jos tulee). Olkaa onnellisia te, jotka ette ole vielä katsoneet IMDb:n top-250 -listaa läpi; melkein joka leffa tuolla listalla on hyvä tai todella hyvä.

 

[vitozzius]

Kyselläänpä aasialaista mieltymystä. Kaikki Kurosawat ja tietääkseni kaikki IMDb:n 8+ on tullut nähtyä. Selvänä ykkösenä itsellä on Dyynien daami (1964) - IMDb

 

[Everton]

Kyselläänpä aasialaista mieltymystä. Kaikki Kurosawat ja tietääkseni kaikki IMDb:n 8+ on tullut nähtyä. Selvänä ykkösenä itsellä on Dyynien daami (1964) - IMDb

Aistien valtakunta nyt ainakin on klassikko ja monessa mielessä merkittäväkin elokuva. IMDB:ssä tosin vain 6,6. Luulin, että olisi laajemminkin arvostettu.

 

[vitozzius]

Aistien valtakunta nyt ainakin on klassikko ja monessa mielessä merkittäväkin elokuva. IMDB:ssä tosin vain 6,6. Luulin, että olisi laajemminkin arvostettu.

Kiitos, pistetään katsantoon. Dyynien daamista mainittakoon vielä sellainen seikka, että minä rakastuin päänäyttelijään. Onko teille tapahunut vastaavaa ?

 

[Markku]

Kysyisin teiltä arvon palstatoverit, mikä on suhdanteenne elokuvien katseluun vs. sarjojen katseluun? Millä suhdanteella menette, näin karkeasti vaikka prosenttiosuuksien mukaan arvioiden? Entä kumpaa suositte mielummin, hyvää sarjaa vai hyvää leffaa?

 

[heavy]

Käyn elokuvissa 1-2 kertaa kuukaudessa, lisäksi katson kotona saman 1-2 leffaa kuukauden aikana. Sarjoja tulee katsottua viitenä päivänä viikossa useita jaksoja kerrallaan. Helpompi on löytää tasokkaita tv-srjoja kuin tasokkaita leffoja. Pari viimeisintä teatterikäyntiä on kyllä olleet onnistuneita: Rakkaani merikapteeni ja The Banshees of Inisherin olivatkin sen tasoisia elokuvakokemuksia, että mielelläni katselisin sellaisia lisää.

 

[Makinpo]

Kyselläänpä aasialaista mieltymystä. Kaikki Kurosawat ja tietääkseni kaikki IMDb:n 8+ on tullut nähtyä. Selvänä ykkösenä itsellä on Dyynien daami (1964) - IMDb

Itseltä ei oikeastaan löydy katselulistalta mitään muuta kuin aasialaisia elokuvia ja tv-sarjoja. Tässä jonkinlaista sekalaista listausta mitä on tullut katseltua jokin aika sitten. Kovin aktiivisesti en elokuvia tai sarjoja katsele.


Japani:
Confessions (2010) - Kauhu
Mixed Doubles (2017) - Komedia
Fine, Totally Fine (2008) - Komedia
Suzume no Tojimari (2022) Ei taida olla nähtävillä muualla kuin Japanissa toistaiseksi. Joulukuussa kävin tämän katsomassa. - Animaatio.

Hong Kong:
Eastern Condors (1987) - Toiminta.
Miracles (1989) - Toiminta, komedia.
Carry On Pickpocket (1982) - Toiminta, komedia.
Angel Terminators (1991) - Toiminta.
Project A (1983) - Toiminta, komedia.

Korea:
Whispering Corridors 5 (2009) - Kauhu
Horror Stories 1 & 2 (2012 & 2013) - Kauhu

Thaimaa:
3 a.m (2012) - Kauhu, komedia.

 

[alwahla]

Kysyisin teiltä arvon palstatoverit, mikä on suhdanteenne elokuvien katseluun vs. sarjojen katseluun? Millä suhdanteella menette, näin karkeasti vaikka prosenttiosuuksien mukaan arvioiden? Entä kumpaa suositte mielummin, hyvää sarjaa vai hyvää leffaa?

Leffat ovat vieneet sydämeni ja katselenkin niitä lähes aina, kun se vaan on mahdollista. Vain aniharva sarja jaksaa enää kiinnostaa (the Last of Us sekä Stranger Things), koska tarjontaa on aivan liikaa, joten jos jonkinlaista suhdelukua pitäisi näistä katselutottumuksista antaa, niin se olisi suunnilleen 95 prosenttia leffoja ja loput sarjoja.
Mitä tulee noihin suosituksiin, niin kallistun vahvasti hyvän leffan puoleen.

 

[Nosebleed]

Kyselläänpä aasialaista mieltymystä.

Asa Akiran leffat. Jotkut kohtaukset tullut katsottua jopa useampaan kertaan!

Höhö.

 

[alwahla]

Smile toi mieleeni It follows -rainan muutaman vuoden takaa eikä millään hyvällä tavalla.
Nämä erikoistehosteilla varustetut "kauhut" ovat nykyään todella puuduttavia ja ennalta-arvattavia kokemuksia, joista ei jää juuri mitään mieleen. Kaikkia yhdistää dramaattinen musiikki, enemmän tai vähemmän geneeriset "hirviöt", yllättävät äänet tyhjässä talossa sekä mitäänsanomattomat sivulliset uhrit, joiden tehtävänä on vain kuolla näyttävästi ja kohottaa odotusarvo viimeistä kohtausta varten mahdollisimman korkealle.
Smile-leffaa katsoessa huomasin tuijottavani kelloa alusta loppuun ja pohtivani koko leffan keskeyttämistä, niin tylsä se oli. Ei kuitenkaan yhtä tylsä ja typerä kuin It follows.

 

[Tarinankertoja]

Kysyisin teiltä arvon palstatoverit, mikä on suhdanteenne elokuvien katseluun vs. sarjojen katseluun? Millä suhdanteella menette, näin karkeasti vaikka prosenttiosuuksien mukaan arvioiden? Entä kumpaa suositte mielummin, hyvää sarjaa vai hyvää leffaa?

Aikanaan olin leffojen suurkuluttaja, mutta nykyään leffat ovat harvoja ja valittuja, kerta viikko ehkä..


Mainstream leffatuotanto on niin lapsille ja teineille suunnattua, että massasta on vaikea löytää leffaa aikuisille, kun taas sarjoja on hyvin erilaisilla genreillä. Sarjojen kässärien ja tuotantoarvojen kohoaminen viimevuosikymmenen mittaan on ollut huima, ja sarjat ovat itselle niitä enemmän katsottuja. Varsinkin scifi ja historiallisissa sarjat hakaa turboaahdetut aivottomat leffat 100 - 0. Draamaleffoja onneksi vielä tehdään ja tässä sarjat vielä jää jälkeen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

 

[hooceebruins]

Opiskeluaikoina tuli kahlailtua enemmänkin Aasian elokuvia, mutta pitää nostaa viime vuosilta mukaan Parasite. Löi kyllä ällikällä minut muutama vuosi sitten.

 

[Vintsukka]

Suosikkini aasialaisista leffoista on japanilaisen Shinya Tsukamoton ohjaama Tetsuo: The Iron Man vuodelta 1989. Kengännauhabudjetilla kuvattu kauhuleffa, joka vyöryttää tunnin verran body horroria silmämunat täyteen. Hengästyttävä kokemus.

 

[heavy]

Suosikkini aasialaisista leffoista on japanilaisen Shinya Tsukamoton ohjaama Tetsuo: The Iron Man vuodelta 1989. Kengännauhabudjetilla kuvattu kauhuleffa, joka vyöryttää tunnin verran body horroria silmämunat täyteen. Hengästyttävä kokemus.

Onko tuo se alkuperäinen vai osa kaksi? Kävin ne molemmat aikoinaan töölössä pienessä taide-elokuvateatterissa (Cinema?) katsomassa, siinä kakkososassa oli ehkä jotain mielekkyyttäkin, mutta en minä niitä kenellekään suosittelisi. Hämmentäviä kokemuksia

 

[Vintsukka]

Onko tuo se alkuperäinen vai osa kaksi? Kävin ne molemmat aikoinaan töölössä pienessä taide-elokuvateatterissa (Cinema?) katsomassa, siinä kakkososassa oli ehkä jotain mielekkyyttäkin, mutta en minä niitä kenellekään suosittelisi. Hämmentäviä kokemuksia

Ensimmäinen, se mustavalkoinen.

 

[Buster]

Oma suosikkini aasialaisista (listauksen välttämiseksi) lienee Gen Sekiguchin ainoa pitkä elokuva Survive Style 5+. Risteäviä sekopäisiä tarinoita, joista yhdessä mukana Vinnie Jones luonneroolissa. Mukana myös sen aikainen ihastukseni Reika Hashimoto viitaten edellisen sivun elokuvarakkauksiin - joita löytyy kyllä useita ja lisää tulee. Mustaa huumoria ja villin yliampuvaa audiovisuaalista tykitystä, enkä osaa nimetä toista kovinkaan samanlaista elokuvaa. Tai ainakin oli hyvä 15 vuotta sitten, on saattanut näkemykset ja ajat muuttua.

Sitten toki klassikot on klassikoita ja kulttikama kulttikamaa, joku Blind Beastkin on hyvin ainutlaatuinen tapaus jostain Haususta puhumattakaan. Ihan hirveästi ei ole tullut aasialaisia elokuvia katsottua, joten hyviä aikoja edessä silläkin saralla.

 

[Purkan Jauhaja]

The Whale oli mielestäni hypen arvoinen. Puoli salia itki lopussa.

 

[SilentMan]

Kyselläänpä aasialaista mieltymystä. Kaikki Kurosawat ja tietääkseni kaikki IMDb:n 8+ on tullut nähtyä. Selvänä ykkösenä itsellä on Dyynien daami (1964) - IMDb

Japanilaisen elokuvan kulta-aika on tuttu. Ozu, Mizoguchi, Kurosawa, Kobayashi, Kinoshita, Ichikawa ovat kaikki hallussa, suurista mestareista Naruse on jäänyt vähimmälle huomiolle.

Kiinalaista elokuvaa katson, jos vastaan tulee. Korealaisia nähnyt muutaman, joten laadun tasosta en osaa sanoa mitään.

 

[Lucky Murphy]

Korealainen Oldboy (2003) - IMDB menee ehdottamasti luokkaan hyviä Aasialaisia elokuvia. Korealaistyyppisen sekava (hyvällä tavalla) meininki kostosta vuosien vankeudesta.
Kulttikaman puolelle vähintään, jos ei nyt ehkä ihan klassikoksi.

 

[Nosebleed]

Martin Scorsese thinks these are the best movies ever made

Martin Scorsese listannut Top 15 elokuvaansa. Linkki vie NME-lehden sivuille.

1. 2001: A Space Odyssey (1968)
2. 8 ½ (1963)
3. Ashes And Diamonds (1958)
4. Citizen Kane (1941)
5. Diary Of A Country Priest (1951)
6. Ikiru (1952)
7. The Leopard (1963)
8. Ordet (1955)
9. Paisan (1946)
10. The Red Shoes (1948)
11. The River (1951)
12. Salvatore (1962)
13. The Searchers (1956)
14. Ugetsu Monogatari (1953)
15. Vertigo (1958)

 

[hooceebruins]

Noihin aasialaisiin pitää lisätä ihan näiden kuvausten ja värimaailmojen takia Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Hero. Vaikuttivat vuosituhannen alussa elokuvamaailmaan aika isosti.

 

[Tifosi]

Martin Scorsese thinks these are the best movies ever made

Martin Scorsese listannut Top 15 elokuvaansa. Linkki vie NME-lehden sivuille.

1. 2001: A Space Odyssey (1968)
2. 8 ½ (1963)
3. Ashes And Diamonds (1958)
4. Citizen Kane (1941)
5. Diary Of A Country Priest (1951)
6. Ikiru (1952)
7. The Leopard (1963)
8. Ordet (1955)
9. Paisan (1946)
10. The Red Shoes (1948)
11. The River (1951)
12. Salvatore (1962)
13. The Searchers (1956)
14. Ugetsu Monogatari (1953)
15. Vertigo (1958)

Kaksi ensimmäistä(kolmatta en ole nähnyt) on niin 100% ohjaaja-elokuvia että ei ihme että ovat Scorsen mieleen. Erinomaisia molemmat en minä sillä-

Uusin leffa listalla on vuodelta 68..
Scorsese on vanha mies ja mieltymykset on sementoituneet:D

 

[Buster]

Kaksi ensimmäistä(kolmatta en ole nähnyt) on niin 100% ohjaaja-elokuvia että ei ihme että ovat Scorsen mieleen. Erinomaisia molemmat en minä sillä-

Uusin leffa listalla on vuodelta 68..
Scorsese on vanha mies ja mieltymykset on sementoituneet:D

Kasipuolosesta en kyllä osaa sanoa, että onko se kaikkien aikojen juhlituin huti vaiko mestariteos. Sen sentään osaan sanoa, että Inarritun Bardosta en oikein pitänyt ohjaajan viimeinkin antauduttua täysin itserakkaille mielihaluilleen, mihin on pienemmissä määrin muissa elokuvissaan välillä syyllistynyt. Ihan Inarritun ystävänä sanottuna. Olen toki Felliniä kerännyt tässä vuosien saatossa, joten jossain vaiheessa laitan filmografiaa laajemmin tulille ja saan toisen katsomiskerran, sekä kattavamman kuvan myötä ehkä oman vastaukseni. Siinä toki oli hankalaa sekin täytenä ummikkona, kun ei meinannut olla mitään käryä, että mitä tapahtuu.

Mitä Scorsesen leffadokkareita olen katsonut italialaisesta elokuvasta ja sitten hänelle muuten rakkaista paljolti lapsuudesta juontaneista elokuvista, niin ihan on sen linjan mukaisia nuo elokuvien ilmestymisvuodet. Ei siellä hirveästi tainnut 70-lukua uudempia elokuvia olla kummassakaan. Se voi olla, että kun on alkanut itse tekemään elokuvia ammattimaisesti ja tarkastelemaan niitä sen oman "kulissien takaisen tietämyksen" kautta, niin saattaa olla hankala saada enää sammutettua tässä tapauksessa sitä ohjaajamoodia ja nautittua elokuvasta puhtaasti katsojana, kun saumat pistävät jatkuvasti silmään ja miettii, miten itse olisi minkäkin kuvannut ja mitä painottanut. Niin ehkä sitten nuo ennen sitä nähdyt elokuvat pitävät sen vuoksi erityisempää paikkaa Martyn sydämessä. Ottamatta kantaa siihen, että oliko joskus ennen paremmin vai ei (= oli).

Huomasin plärätessäni historiaan painuneita sivuja täällä Vapaassa keskustelussa, että keväällä 2015 järjestettiin useampana viikkona Vuosikymmenen parhaat elokuvat -äänestykset, jotka alkoivat kultaiselta 60 -luvulta ja päätyivät viime huhtikuussa järjestettyyn 2010 -luvun parhaimpien leffojen listaukseen.

Koska aikaa on vierähtänyt varsinkin noista ensimmäisistä äänestyksistä jo kahdeksan vuotta ja koska leffoja tehtiin myös ennen 60 -lukua, ajattelin tiedustella, että löytyisikö esimerkiksi @Vintsukka :lta aikaa pistää pystyyn samanlainen äänestys sekä aiemmilta vuosikymmeniltä, että myöhemmiltä? On luultavaa, että palstalla on monia, jotka eivät olleet edes jatkislaisia silloin, kun nuo alkuperäiset äänestykset pidettiin ja lisäksi moni on näiden vuosien aikana ehättänyt (toivon mukaan) näkemään useammankin elokuvan noista listoissa olevista leffoista.

Heitän pallon ilmaan ja toivon, että joku nappaa sen kiinni.

Vuosikymmenen parhaiden elokuvien uudelleenäänestämisen sijaan olisi kenties mielenkiintoisempaa, jos porukka Oscarien hengessä listaisi jokaiselta vuodelta sen mielestänsä "parhaan elokuvan" - jonka on siis nähnyt. Ihan oman aikansa rajoissa ja tippaakaan häpeämättä oman katsomishistoriansa puutteellisuutta, koska se nyt on kaikilla enemmän tai vähemmän jollain lailla vajavainen. Tulisi enemmän elokuvia esiin per. vuosikymmen ja joutuisi tekemään tiukkoja valintoja joiltain vuosilta. Ja aika harva elokuva tulisi monta kertaa esiin, luulisin. Eikä tarvita järjestäjää.

Ainakin tuolla futisforkan puolella on ollut ihan mielenkiintoista noita katsella ja poimia tavaraa katsomislistalle. Ovat aloittaneet Oscareiden ensimmäisestä jakamisvuodesta ja miksei voi aloittaa kauempaakin halutessaan, tai lähempää jos meinaa tulla liikaa tyhjiä vuosia. Sitten voi aina monipuolistaa ja listata parhaan oheen myös vaikka jonkun omasta mielestään piilotetun timantin, aliarvostetun elokuvan, tai muuten vaan maininnan arvoisen nimikkeen. Voi nähdä niin paljon vaivaa kun kokee sopivaksi.

 

[godspeed]

Tom Sizemore oli vielä "nuori", mutta nytkö sitten alkaa se pohdiskelu, että keitä aletaan vähentään sieltä vanhemmasta päästä. Kohta koko lapsuus ja nuoruus on kuollut. Pelottaa ajatellakin jotain Arnold Schwarzeneggern kuolemaakin. Kammoksuttaa.

 

[Tifosi]

The Whale oli mielestäni hypen arvoinen. Puoli salia itki lopussa.

Vihasin loppua.... itsellänikin kyyneleet molemmilla poskilla ja sitten kangas lumenvalkoiseksi ja saliin heti valot päälle. Yleensä sitä saa häpeissään pyyhkiä kyyneleensä salin pimeydessä mutta nyt tekivät katalan tempun.

Leffalle ehkä 8,5/10
Pari kertaa vähän ärsytti kun raina yritti musiikin avulla tehdä jokaisesta kohtauksesta koskettavan. Musiikki on mielestäni melkein huijauskoodi jolla paikataan kirjoituksen-näyttelysuorituksen-ohjauksen jättämiä aukkoja koskettavissa kohtauksissa ja siksi sitä on käytettävä säästeliäästi.

Ehdottomasti hehkutusen arvoinen leffa.
Miespääosa-oscari saa mennä joko Brendan Fraserille tai Colin Farrellille niin minä olen onnellinen.