Anteeksi että napisen pikkuasioista, mutta minua ärsyttää elokuvia koskevissa kirjoituksissa muutama asia. Tämä Syötä:n viesti on hyvä esimerkki, mutta samanlaisia vilisee tässäkin ketjussa vaikka kuinka. Tämä ei suinkaan ole edes pöhköimmästä päästä, enkä halua mitään kahnausta tämän nimimerkin kanssa. Onpahan vaan esimerkkinä.
Ensinnäkin tuo elokuvien nimien luettelointi näyttelijän nimen jälkeen, joka on tuttua videokasettikoteloiden takakansiteksteistä ja joille varmasti itse kukin on joskus makeasti naureskellut. Näyttelijänhän joko tuntee tai ei tunne. Nämäkin mainitut jätkät melkein kaikki tuntevat. Jos kuitenkaan eivät tunne, ei nimien luettelu auta mitään: sehän tarkoittaa suoraan sitä, että katsoja ei ole nähnyt mainittuja filmejä, koska jos olisi, automaattisesti tuntisi miehenkin.
Tässäpä juolahti mieleen Good Man in Africa -elokuvan kotelo, johon aikoinaan törmäsin. Siinä luki että pääosassa on Sean Connery (Nouseva aurinko, Punaisen lokakuun metsästys). Hyviä vinkkejä, joiden avulla katsoja heti hoksaa kenestä on kyse.
Lisäksi ärsyttää käytäntö arvioida elokuvaa pelkästään näyttelijöiden aikaansaannoksina, mikä sopii korkeintaan joihinkin Steven Seagal -toikkarointeihin ja Jim Carrey -naamanvääntelyihin. Vai on kyseessä Russell Crowen parhaita elokuvia. Hänellähän nyt on suunnilleen fuck all merkitystä sille, onko elokuva hyvä vai huono. Korkeintaan voi huolehtia oman ruutunsa mahdollisimman hyvin. Epäoleellista tässäkin ketjussa näyttää olevan esimerkiksi mainita elokuvan ohjaaja James Mangold, jolla näyttää olevan vyöllään Cop Landia, Girl Interruptedia ja vaikka mitä. Elokuva näyttää perustuvan Elmore Leonardin novelliin, mutta silläkään nyt ei taida olla paskan väliä. Näistä tiedoistahan saattaisi esimerkiksi joku saada jonkinlaista vihiä siitä, minkälaista elokuvaa voisi olettaa olevansa menossa katsomaan. Christian Bale ja Russell Crowe nyt voivat olla paikalla vaikka minkälaisessa elokuvassa, kunhan saavat tilipussin käteensä.
Ja sitten suositteleminen: elokuvaa suositellaan sofistikoituneiden elokuvien, länkkärien ja action-elokuvien ystäville. No mietitäänpä. Tykkäsin kyllä eilen tulleesta Ingmar Bergmanin Mansikkapaikasta, Clint Eastwoodin Armoton on mielettömän hyvä ja sitten vielä yippee-kaa-yee, motherfucker. Sehän olen minä! Toisaalta Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja meni minulta täysin yli hilseen, Glimmerman oli ihan vitun paska ja aika tylsä oli kyllä se yksi länkkärikin, jossa Terrence Hill näytteli Lucky Lukea. En taida sittenkään olla oikeaa kohdeyleisöä. Nyt meni hankalaksi.
Kuka nyt enää nykyään, tai milloinkaan, lähestyy elokuvia genresta käsin? Esimerkiksi liukuhihnalänkkärien teko lopetettiin Euroopassakin jo noin 30 vuotta sitten ja siitä pitäen melkein jokainen lännenelokuva on pyrkinyt olemaan omanlaisensa. Hankala uskoa että on ihmisiä joille hevosella ratsastaminen ja revolverilla ampuminen on yhtä kuin automaattisesti hyvä elokuva, olipa se sitten sen lisäksi italialaista tusina-ammuskelua tai Clint Eastwoodin syvällisiä pohdintoja. Ja kukapa nyt ei hyvistä toimintaelokuvista nauttisi ja samalla myöntäisi että ainakin 90% tästä lajityypistä on täyttä paskaa.
Ja sitten vielä sana "leffa". Voi helvetti että osaa olla typerän ja halventavan kuuloinen sana.
Kiitoksia ja anteeksi loukkaantuneille.