Kauaksi pitää mennä, että ex-tähti Liam Neesonilta on tullut edes jotenkuten kelvollinen elokuva. Viime vuosikymmen on tarjoillut yhtä ja samaa. Huonosti käsikirjoitettua toimintajännärihuttua, jotka olisi voinut helposti jättää julkaisematta.
Itse olen sopivalla asenteella nauttinut tästä Liam Neesonin charlesbronson -vaiheesta, vaikkakin ne parhaat elokuvat tästä löytyvät sieltä +kymmenen vuoden takaa. Pitäähän jonkun tehdä alelaariin vielä näitä yksinkertaisia vanhanaikaisia toimintaelokuvia ja oma charminsa siinäkin, kun pääosassa vielä on oikeasti hyvä näyttelijä. Viimeisin elokuva In the Land of Saints and Sinners on melkein oikeasti hyvä ja aineksia olisi ollut paljon parempaan. Retributionkin on viihdyttävää roskaa Liam Neeson -kategoriassa, vaikkei se korkeatasoiseksi nouse ja ei vastavarten kannata etsiä. Ice Roadinkin jostain syystä muistan edelleen aika hyvin, vaikka sekin oli sellainen puolinaurettava. The Commuter on vuodelta 2018 viimeinen, jonka lasken Liam Neesonin toimintaelokuvien parhaaseen kastiin.
Välissä toki teki mm. Ordinary Loven Lesley Manvillen kanssa, joka on hyvä elokuva.
Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.
En ole vielä miettinyt asioita noin pitkälle tai katsonut potentiaalista ehdokaskatrasta, mutta en usko minäkään kylmiltään Oppenheimeriin ja Nolaniin, vaikka ne suosikkeja tässä vaiheessa lienevätkin. Oppenheimer on kerännyt valtavaa hypeä ja muista elokuvista ei nouse sellaista järisyttävän selkeää voittajaehdokasta esiin, mitä ei Oppenheimerkaan minulle elokuvana edusta. Toki olen omien mielipiteideni kanssa viime vuosina kasvavissa määrin ollut väärässä parhaan elokuvan voittajien suhteen. Todennäköisemmin Nolan saattaa voittaa sen ohjaajan pystin ainakin. Mutta en itse todellakaan uskalla varmana pitää ja minulle kisa on vasta alkamassa.
Golden Globet sortuvat usein hypeen, isoihin nimiin ja joka vuosi joukkoon mahtuu yksittäisiä outoja valintoja - joko ehdokkaiksi tai voittajiksi. Muistan aina Avatarin voiton parhaassa Draamassa. Samaan aikaan Oscareiden äänestyksessä on meneillään jonkinlaista muutosta. Viime vuosina paljon ulkomaisia ehdokkaita ja yllättävät Parhaan elokuvan voittajat, jotka ovat takamatkalta tulleet ja voittaneet koko palkintokauden ykkössijaa pitäneet ennakkosuosikit. Toki molemmissa gaaloissahan on paljon ollut muutosta äänestäjäkunnan suhteen tällä vuosikymmenellä.
Vaikka Globet valitsevat kaksi "parasta elokuvaa", kun on draama ja komedia/musikaali eriytetty omiksi kategorioiksi, niin silti kahtena viime vuotena Globet eivät ole onnistuneet palkitsemaan sitä tulevaa Oscar-voittajaa kummassakaan kategoriassa (yllättäjät Coda ja Everything Everywhere All At Once).
En ole vielä miettinyt tai katsellut kummemmin ehdokasasioita ja tässä pitää mennä vielä tovi, että oikeasti alkaa hahmottamaan kuinka massiivisista suosikeista puhutaan. Ensimmäisenä askeleena tietysti odottaa Oscar-ehdokkaiden julkistus. Oppenheimer tulee niitä ehdokkuuksia sieltä keräämään paljon. Sen pitäisi saada sovitetusta käsikirjoituksesta ehdokkuus, että se voi haaveilla Parhaan elokuvan voitosta. Lisäksi ohjaajien kategoriassa tulee käsittämättömän ahdasta ja sieltä varmaan tippuu joku sellainen nimi, että voidaan yliviivata heti elokuva pois Parhaan elokuvan kisasta.
Globeissa näytti se miessivuosakin olevan sen verran nimekäs ja hyviä suorituksia sisältävä, että ei vielä uskalla ihan kirkossa asti kuuluttaa. Giamattikin tulee Murphylle antamaan varmasti kelpo vastuksen.
Katsellaan ja odotellaan.
Huono gaalahan tuo oli taas kerran tällä pc-aikakaudella. Lyhyellä varoitusajalla hankittu isäntäkoomikko, joka itsekin jo alkujuonnossa suurinpiirtein pyytää anteeksi materiaaliaan. Pariin otteeseen kerrotaan pullistellen, että gaala esitetään 150 eri maassa... Varmasti... Ehkä Paramount+ toimii niin monessa maassa ja gaalan sai katsottua ilmaiseksi mm. Golden Globen sivuilta livenä, mutta aika surkea tavoittavuus tuolla on mutuna ollut jo vuosia.
Kohokohtia olivat palkintoa jakamaan tullut Florence Pugh, jonka puvusta näkyi tissit läpi. Kohokohta siis oli kun tuo juonto alkoi normaalisti puolilähikuvassa, kunnes kamera alkoi melko ripeästi zoomata ulospäin laajaan yleiskuvaan. Ja tietysti "suomalaisia odottamattomissa paikoissa", kun komedia-musikaalin parasnaispääosaa esitettiin: Emma Stone, Natalie Portman, Margot Robbie, Jennifer Lawrence... Alma Pöysti. Oikein hyvän mielen hetkiä ja hyvin surrealistista. Lisää vaan, suomielokuvalla menee hyvin.
Parhaat komediaosat oli tänäkin vuonna palkintojenjaoissa. Kristen Wiig ja Will Ferrell tiputtivat varmaan kaikki tuoliltaan, kamera tallensi Harrison Fordinkin naama punaisena nauramassa. Toki onhan siellä se avoin baarikin. Hämmentävää oli myös ekaa kertaa jaettu palkinto parhaasta Stand-up -spesiaalista. Ei varmaan kukaan ehdokas paikalla ja ehdokkaat olivat myös näitä a-luokan nimiä, jotka Pihtiputaan mummokin tietää. Samoin olisi jännä tietää millä perusteella jaettiin ja koostettiin palkinto "Best Cinematic & Box Office Achievement", jonne oli myös Taylor Swiftin konserttielokuva laitettu, että saatiin poptähti mukaan buustaamaan ohjelman katsojalukuja NFL-tyyliin. Oliko joku minimilipputulomäärä asetettu, joista valittiin elokuvallisesti laadukkaimmat elokuvat.
