Jatkoajan leffakerho

[Jerppe]

Huikea suoritus @Jerppe! Eka ajatus oli, että eikö sulla ole ollut aiemmin telkkaria, vai miten on ollut mahdollista onnistua olemaan näkemättä suurin piirtein kaikki tunnetut elokuvat. Toinen ja vahvempi ajatus sen sijaan on lievä kateus siitä, että kuinka mahtavaa olisi itsekin nähdä ekaa kertaa kaikki nuo hienot elokuvat! Kun suurin osa leffoista mitä nykyään katsoo on kuitenkin yleensä vähintään jonkinasteisia pettymyksiä.

Ei hätää, on mulla telkkari ollut ja lastenleffoja tullut katsottua :D Esim. Shrekit, Toy Storyt, Up -kohti korkeuksia, ja Wall-E, joka on mun lapsuuden lempileffoja.

 

[Niilo]

Tänään taas Axel Foley, Beverley Hills Kyttä II Subilla 21 ja kiikarit.
Vähän paha sanoa, kumpi on parempi ykkönen vai kakkonen. Molemmat ovat hyviä ja kestää katselukertoja, kuten Bondit. Joka vuosi.
Kolmos osa onkin sitten totaalista kurapaskaa, kuten aika usein käy. Etenkin jos / kun välissä on useampi vuosi

 

[Blue F]

3.1.2024 The Shawshank Redemption (1994) - *****

Top-10 parhaimmat leffat:

1. The Shawshank Redemption. Tämän leffan säästin eritoten viimeiseksi, ja olen kertakaikkisesti tyytyväinen siitä että jätinkin. Tää oli aivan mahtava leffa, ja en oikeastaan enää ihmettele ollenkaan miksi tästä leffasta puhutaan ja hypetetään niin paljon, ja miksi se keikkuu tuolla IMDB:n top 250:n leffan listauksen kärjessä. Aivan mahtava leffa kertakaikkiaan, ja kosketti mua sisäisesti niin paljon että sai mun kyynelkanavat auki. En yleensä tule koskettuneeksi mistään leffasta, mutta tässä leffassa vaan oli sitä jotain.. Huippuleffa ja olisi kyllä vääryys että tämä leffa ei olisi ollut listani kärjessä. 5/5

....

Nyt jää kyllä leffat jonkinlaiselle tauolle, huhhuh.

Tähän on oikeasti aika hyvä hetki ottaa se hengähdystauko. Hieno Marathon!

 

[Blue F]

Huikea suoritus @Jerppe! Eka ajatus oli, että eikö sulla ole ollut aiemmin telkkaria, vai miten on ollut mahdollista onnistua olemaan näkemättä suurin piirtein kaikki tunnetut elokuvat. Toinen ja vahvempi ajatus sen sijaan on lievä kateus siitä, että kuinka mahtavaa olisi itsekin nähdä ekaa kertaa kaikki nuo hienot elokuvat! Kun suurin osa leffoista mitä nykyään katsoo on kuitenkin yleensä vähintään jonkinasteisia pettymyksiä.

Itsenikin on myönnettävä, että pintaan nousi haikea kateus. Miten joku on onnistunut säästelemään itseään, tiettyä neitseellisyyttään, että pystyy jonain kauniina päivänä tehdä tällaisen maailmanympärireissun. Ehkä itselläni tällainen onnistuisi kirjallisuuden saralla, mutta ei enää elokuvien, joita rakastan yli kaiken.

Itse olen katsellut viimeiset 30 vuotta 200-300 leffan vuositahdilla; puolet itselleni uusia ja toinen puolisko vanhan kertaamisina. Vielä vuosituhanteen vaihteen molemmin puolin olin Olarin Filmtownin ykkösasiakas; vuokrasin ihan jokaisen elokuvan, joka tuli tarjolle. No en ehkä ihan kaikkia lastenelokuvia, enkä aikuisviihdettä, mutta muuten kyllä. Liikkeestä jopa soitettiin minulle, mitä minäkin päivänä oli tullut ja halusinko kenties varata jonkun itselleni "ensikatseluoikeudella". Hyvällä asiakkaalla piti olla myös hieman kiilaamisoikeutta.

Hyllyissä ja banaanilaatikoissa varastossa on vieläkin karkeasti 1500 vhs:ää (+3 varanauhuria) ja toinen mokoma tuoreempina versioina levyinä, eli n. kolmen kilon kokoelma stevenseagalista harrypotteriin ja turhapuroista kubrickeihin. Varmastikin löytyy edelleen kymmeniä, ellei satojakin elokuvia (etenkin -1970), jotka ovat edelleen katsomatta, mutta katsomisen arvoisia, mutta valitettavasti itselläni ei ole yhtään ns. varsinaisessa jonossa.

Kuten @Everton tuossa lainauksessa mainitsikin, yleisesti nykyelokuva on vain täynnä pienempiä ja suurempia pettymyksiä. Yhdyn tuohon. Voi kun joskus voisi katsoa sen oman top-satasen uudestaan ihan ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen voisi kiittää, kumartaa ja sammuttaa television lopullisesti.

 

[Tifosi]

Olen melkein sitä mieltä että Daniel Day-Lewisin roolisuoritus There will be blood elokuvassa on kaikkien aikojen näyttelysuoritus.

Käsittämättömän kovaa jälkeä tekee myös Gangs of New York ja Phantom Thread leffoissa.

Joten kun tämä on itsellä tiedossa niin aloin ihmetellä miksen ole nähnyt mieheltä näiden lisäksi rainaakaan.

No nyt katsoin Lincolnin ja pakko taas sanoa että mies ei tee virheitä elämässä eikä musiikissa(Kummeli musacorner-lainaus:)

Leffa kokonaisuutena erittäin laadukas mutta aika politiikkajargoniksi meni suurelta osalta mikä ei tietenkään voi kovin suuri yllätys olla.

Syy miksi lähdin tätä viestiä kirjoittamaan oli nimekkäiden näyttelijöiden määrä leffassa. Niitä vaan tuli kokoajan lisää ja lisää. Jossain puolentunnin kohdalla naurahdin jo ääneen kun Michael Stuhlbarg pärähti ruutuun suurinpiirtein 20. isona nimenä, mutta meno jatkui senkin jälkeen.

Ja jossei ollut jo siinä leffassa starba niin nyttemmin on vielä noussut pari nimeä esim Adam Driver ja Successionissa maailmaa järisyttänyt Jeremy Strong.

 

[El Gordo]

Alkuperäisen katsoin, sen korealaisen joka julkaistu 2003.

Vaihtaisin kyllä tuon Oldboyn listoillasi sinne yläkategoriaan. Inception vaikka toiseen suuntaan vaihdossa.

 

[alwahla]

@Jerppe Kiitos ja kumarrus hienosta saavutuksesta. Tuo jos mikä vaatii sitoutumista ja päättäväisyyttä, joten olet arvostukseni ansainnut.

Huomasin muuten tuota listaasi läpikäydessäni, että mukana on todella paljon leffoja tältä vuosituhannelta, mutta valitettavan vähän esim. 1970-luvulta ja varsinkin sitä aiemmilta vuosikymmeniltä. Jos nyt olet kovasti innostunut leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös noihin vanhempiin aikakausiin. Kannattaa myös täysin ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia, brittiläisiä, korealaisia, japanilaisia ja miksei myös venäläisiäkin leffoja (vaikka maailmanpoliittinen tilanne on mitä on). Takaan, että et tule pettymään.

 

[Tifosi]

Kannattaa myös täysin ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia, brittiläisiä, korealaisia, japanilaisia ja miksei myös venäläisiäkin leffoja (vaikka maailmanpoliittinen tilanne on mitä on). Takaan, että et tule pettymään.

Ja varsinkin italialaisia. Fellini etunenässä sieltä tulee esim eniten ulkomaisten oscarien voittajia jos joku nyt oscareita arvostaa.

 

[mikko600]

Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

MUBI: Watch and Discover Movies

Watch truly great cinema. Wherever you are. From iconic, award-winning directors to emerging auteurs. Transformative films from all over the world. Stream Now. Download to watch Offline. Start your free 7 day trial now.

mubi.com

 

[Jerppe]

@Jerppe Kiitos ja kumarrus hienosta saavutuksesta. Tuo jos mikä vaatii sitoutumista ja päättäväisyyttä, joten olet arvostukseni ansainnut.

Huomasin muuten tuota listaasi läpikäydessäni, että mukana on todella paljon leffoja tältä vuosituhannelta, mutta valitettavan vähän esim. 1970-luvulta ja varsinkin sitä aiemmilta vuosikymmeniltä. Jos nyt olet kovasti innostunut leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös noihin vanhempiin aikakausiin. Kannattaa myös täysin ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia, brittiläisiä, korealaisia, japanilaisia ja miksei myös venäläisiäkin leffoja (vaikka maailmanpoliittinen tilanne on mitä on). Takaan, että et tule pettymään.

Kiitos paljon kommentistasi! Myönnän kyllä, että katsoin todella vähän noita vanhempia leffoja, ja enemmän tältä vuosituhannelta.

Noita vanhempia leffoja ei paljoa suoratoistopalveluista löydy niin siksi tuli käytyä näitä tämän vuosikymmenen leffoja lävitse. Mutta se ei poista sitä ettenkö olisi kiinnostunut katsomaan leffoja esimerkiksi 1970-luvulta, ja erimaalaisiakin. Saatan varmasti jatkossa tutustuakkin eri kielisiin leffoihin myöskin.

Tämä oli vain tämmöinen läpikäynti, kun olin missannut aivan älyttömästi semmoisia suosittuja leffoja, joten ehkä jossain kohti saatan tutustua vanhempiin tuotantoihin, ehkä sieltä helmiä löytyy.

 

[El Gordo]

Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

MUBI: Watch and Discover Movies

Watch truly great cinema. Wherever you are. From iconic, award-winning directors to emerging auteurs. Transformative films from all over the world. Stream Now. Download to watch Offline. Start your free 7 day trial now.

mubi.com

Mubissa on hauska se sisältövaroitus. Meliesin vuoden 1902 klassikkolyhytelokuvassa "Matka kuuhun" oli varoitus että leffassa on "Injury detail".

Osuuhan siinä se raketti kuu-ukkoa silmään, joten varoitus herkimmille katsojille oli paikallaan.

 

[Paloposti]

Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

MUBI: Watch and Discover Movies

Watch truly great cinema. Wherever you are. From iconic, award-winning directors to emerging auteurs. Transformative films from all over the world. Stream Now. Download to watch Offline. Start your free 7 day trial now.

mubi.com

Ei hitto, onpa mielenkiintoisen oloinen palvelu. Itselle ihan tuntematon, täytyy kyllä tutustua.

Kysymys teille jotka olette jo käyttäneet. Onko kaikissa leffoissa saatavilla englanninkielinen tekstitys? Ja eihän muut vieraskieliset leffat ole vain dubattu englanniksi?

 

[mikko600]

Kysymys teille jotka olette jo käyttäneet. Onko kaikissa leffoissa saatavilla englanninkielinen tekstitys? Ja eihän muut vieraskieliset leffat ole vain dubattu englanniksi?

On saatavilla ja ei ole dubattu.

 

[Teresa]

Loppuvuosi oli yleisesti ottaen itselläni aika hiljaista leffarintamalla, mutta joulukuussa tuli sentään kolme pätkää katsastettua. Seuraavaksi pari sanasta niistä.

Unholy: Edeltävän joulun perinteinen kauhuleffalahja piti katsoa pois kuleksimasta ennen tätä joulua. Unholyssa kuuromykkä tyttö saa ihmeen seurauksena kuulonsa ja puhekykynsä ja siinä sivussa kyvyn tehdä itsekin mitä uskomattomimpia ihmetekoja. Jo tuo lähtökohta on niin epärealistinen, että pelottelun edellytykset kuivuvat mielestäni kasaan. Uskonnollinen kauhu voi toimia, jos se on riittävän maanläheistä siinä mielessä, että yliluonnollisilta vaikuttaville tapahtumille tarjotaan myös vaihtoehtoinen luonnollinen selitysmalli (kuten esim. Emily Rosen riivaajassa). Unholyssa moisesta ei ollut tietoakaan. Selvitettäväksi jäi ainoastaan, oliko ihmetekojen taustalla vaikuttamassa Neitsyt Maria vai jokin pahaenteisempi voima. Leffassa oli kuitenkin yksi onnistuneen pahaenteinen kohtaus (mutta vain yksi!) ja joitakin ihan kelvollisia jump scareja, joten ei se ihan surkeimmastakaan päästä oleva genrensä edustaja sentään ollut. Hirvitykset ja lopun eskaloitumismähinät olivat myös visuaalisessa mielessä ihan hyvin tehty. Jeffrey Dean Morgan teki lämminhenkisen suorituksen suht kliseisen makuisessa juopon toimittajan roolissa.

Usva: Tänä vuonna pukinkontista kolahti sitten Stephen Kingin alkuperäisteokseen pohjautuva Usva-kauhupätkä. Siinä salaperäinen usva lankeaa pikkukylän ylle ja sen asukit pakkautuvat sekatavarakauppaan turvaan (tai ”turvaan”) ulkona vaanivilta kauhuilta. Tunnelma on toisaalta onnistuneen klaustrofobinen, mutta millekään kovin kummoiselle juonenrakennukselle tuo lähtökohta ei tietystikään jätä tilaa. Usvan sisällä väijyviä olentoja enemmän keskitytään suljettuun tilaan änkeytyneen yhteisön ja sen jännitteiden kuvaamiseen. Hahmoja oli kyllä turhan paljon ja heidät oli turhan ontoiksi käsikirjoitettu – etenkin päähenkilö oli aika tyypillinen sankarihahmo eikä häntä näytellyt Thomas Jane tehnyt erityisen mieleenjäävää roolisuoritusta. Sen sijaan Marcia Gay Hardenin tulkitsema kiihkouskovainen Mrs. Carmody onnistui inhotushahmona niinkin hyvin, että häntä olisi tehnyt mieli käydä tirvaisemassa ruudun läpi päin pläsiä. Mitä taas itse yliluonnollisiin inhotuksiin ja niiden taustatarinaan tulee, niin ne olivat ehtaan Stephen Kingin tyyliin turhan övereitä ollakseen aidosti pelottavia. Tunnelma lässähti ennen aikojaan siitäkin syystä, että nuo inhotukset näytettiin katsojalle jo melko varhaisessa vaiheessa. Tuntematon uhka on aina kaikkein pelottavinta ja tässä sitä ei nyt hyödynnetty. Tarinassa oli nopeasta eskalaatiosta huolimatta myös jonkin verran tyhjäkäyntiä, mutta ei se kuitenkaan huono ollut. Ennen pitkää sitä huomasi koukuttuvansa ja seuraavansa tapahtumia henkeä pidätellen hahmojen tylsyydestä ja hirvitysten överiydestä huolimattakin. Loppu oli aivan kauhea, mutta parempi jättää paljastamatta missä mielessä.

Poker face: Silloin kun en katso kauhua, katson yleensä jotakin joltakulta lempinäyttelijältäni. Russell Crowe on yksi heistä. Välillä repliikit luikahtavat hänen suustaan turhan pajattavasti, mutta hän osaa olla samaan aikaan sekä herkkä että karski, ilmehdintä on varsin ilmaisuvoimaista etenkin silmien osalta ja karismaa löytyy paljon. Tämän Poker face -leffan hän oli (valitettavasti) myös ohjannut ja käsikirjoittanut. Sanottakoon näin kauniisti, että ehkäpä hänen olisi jatkossa parempi keskittyä yksinomaan näyttelijänuraansa. Leffa kesti jotain puolitoista tuntia ja siinäkin oli yli tunteroinen liikaa. Tarina eteni niin pitkäpiimäisesti ja hajanaisesti, etten herran aikaan tajunnut edes mistä siinä oli kyse. Tai siis pokerinpelaamisella omaisuutensa ansainneesta miljonääristä (joka oli aiheena niin tylsä kuin miltä kuulostaakin) nyt ainakin, mutta punainen lanka ei oikein hahmottunut. Viimeisen parinkymmenen minuutin aikana fokus alkoi onneksi hiukan terävöityä ja lievää jännitystäkin koettiin. Loppu oli ihan koskettava. Russellin näyttelijäntyötä ja ilmeitä ihailin jälleen, mutta muista näyttelijöistä hän ei ohjaajan ominaisuudessa ollut saanut kummempia irti. Eli jatkossa toivottavasti suutari pysyköön lestissään ja niin poispäin, vaikka ei tämä nyt mikään ihan pahnanpohjimmainen paskakikkarekaan ollut.

Tästä on ihan hyvä jatkaa seuraavan leffojenkatseluvuoden pariin. ”Must watch” -listani on venähtänyt hälyttäviin mittasuhteisiin, mutta yritän olla ottamatta paineita asiasta. Elokuvat ovat kuitenkin enemmän sellainen sivupuhde itselleni, kun enemmän tulee keskityttyä sarjojen ja kirjojen kuluttamiseen.

 

[avatar]

En tiedä onko täällä mainittu mutta ilmeisesti maailmanhistorian hienoimmalla elokuvalle on tulossa jatkoa!

Tarkemmin ottaen yhdistetty esi- ja jatko-osa.

Heat 2 Michael Mannin mukaan kuvataan vielä kuluvan vuoden aikana. Ja Neil MaCauleyn rooliin esiosaan on palkattu Adam Driver.

Kirja aiheestahan jo on tehty jota en ole lukenut. Joten täysin yllätyksenä tämä ei tietenkään tullut.

Kyseisen leffan castingiahan ei oikein mitenkään pysty ylittämään, mutta jos tarina on yhtä hyvä, odotettavissa on laatua.

Heat on yksi niistä elokuvista mitä tulee edelleen tasaisen epätasaisesti parin kolmen vuoden välein katseltua.

Kiitos Michael Mann!

 

[hablaa]

Usva: [...] Loppu oli aivan kauhea, mutta parempi jättää paljastamatta missä mielessä.

Tuo loppuhan on ihan originaali ja lähdemateriaalista poikkeava, Wikipediasta siteerattuna:

Darabont conceived of a new ending in translating the novella for the big screen. Author King praised Darabont's new ending, describing it as one that would be unsettling for studios. King said: "The ending is such a jolt—wham! It's frightening. But people who go to see a horror movie don't necessarily want to be sent out with a Pollyanna ending."

CGI on välillä aika kökköä (olisi varmaan vähemmän häiritsevää jos olisin katsonut mustavalkoisen levyversion, mutta ainakin värillisessä teatteriversiossa), mutta kauhun ystäville silti oikein suositeltava elokuva.

 

[Purkan Jauhaja]

Loppu oli aivan kauhea, mutta parempi jättää paljastamatta missä mielessä.

Loppu on tosiaan kauhea, mutta loistava! Vieläkin välillä muistelen sitä fiilistä kun näki tuon ensimmäisen kerran.

 

[Vintsukka]

CGI on välillä aika kökköä (olisi varmaan vähemmän häiritsevää jos olisin katsonut mustavalkoisen levyversion, mutta ainakin värillisessä teatteriversiossa), mutta kauhun ystäville silti oikein suositeltava elokuva.

Näille jälkikäteen tehdyille mustavalkoversioille (Fury Road, Parasite ym.) en ole erityisemmin lämmennyt, mutta The Mistin kohdalla se toimii ja on mielestäni se parempi versio leffasta. Antaa sellaista 50-luvun b-leffan tuntua, ja kuten sanoit, myös piilottaa vähän efektien kökköyttä.

 

[Blue F]

Kauaksi pitää mennä, että ex-tähti Liam Neesonilta on tullut edes jotenkuten kelvollinen elokuva. Viime vuosikymmen on tarjoillut yhtä ja samaa. Huonosti käsikirjoitettua toimintajännärihuttua, jotka olisi voinut helposti jättää julkaisematta. No oli siellä isompina produktioina näitä Tähtien Sotia, Lepakkomiehiä, mutta kauas pitää mennä, että voi rehellisesti sanoa, että *tähti* loistaa.

Olisiko nyt aika napata tähtistatus takaisin? Toivossa on hyvä elää, kun Liam pääsee näyttelemään itse Frank Drebin Junioria uudessa Mies ja Alaston Ase (The Naked Gun) -elokuvassa.

Toivotaan, ettei tarvitse laskea lippua puolitankoon, jos ja kun tämä tapaus lopulta näkee päivänvalon.

 

[Barcelona]

Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.

 

[Tifosi]

Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.

En usko että Nolan ja Oppenheimer on vielä kirkossa kuulutettu. Nuo muut minäkin löisin lukkoon.

 

[Tarinankertoja]

Kyllä mää laittasin ohjaajapystin Greta Gerwig:lle. Ja siis veikkaan että akatemiajäsenet myös. Jos Oppenhaimkerista jotain vikaa hakee, on se ohjauksessa. Rytmitys ja kohtausajotus välillä hapuilee, josta näkee Nolanin actiontaustan. No ei mitään isoa, mutta jos jotain, niin sinä ne heikkoudet on.

Näyttelijöistä Barbiesta sitten ei kai kellään ole asiaa, ehkä Ryan Goslinga lukuunottamatta. Margot Robbiehan on vaan ittensä… varsinkin kun tarjolla on joku Lily Gladstone.

Saltburnia en ole nähnyt, mutta jotekin menestystä toivois Rosamund Pikelle

 

[Dino]

Näin viikonloppuna elokuvan Neljä pientä aikuista, ja jotenkin tuli hyvä mieli siitä, että suomalaisen elokuvan taso on noussut viime vuosina paljon korkeammaksi verrattuna aikaisempaan 2000-lukuun. Eihän tämä Neljä pientä nyt siis ollut kuin sellainen hyvä ihmissuhde-elokuva eikä mikään masterpiece, mutta mukavaa katsoa tuollaista suomalaista elokuvaa nuorista aikuisista, jossa hahmojen välinen dialogi on luontevaa ja uskottavaa.

Tämä elokuva oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Suomessa ei ole minusta oikein aiemmin osattu tehdä tätä lajityyppiä uskottavasti, ja ruotsalaiset on olleet (ja ovat edelleen) valovuoden edellä meitä. Mutta tämän kyseisen elokuvan voi kyllä nostaa ihan selkeästi hyvien elokuvien joukkoon. Plussaa siitä, että tällä kertaa oli elokuvissa ehkä vähän harvinaisemmin nähty ja käsitelty ihmissuhdekuvio.

Alma Pöystiä ei ole turhaan hehkutettu mediassa viime aikoina. Hän on kyllä kehunsa ansainnut. Myös muut näyttelijävalinnat olivat osuneet minusta aika hyvin tässä elokuvassa.

 

[Buster]

Kauaksi pitää mennä, että ex-tähti Liam Neesonilta on tullut edes jotenkuten kelvollinen elokuva. Viime vuosikymmen on tarjoillut yhtä ja samaa. Huonosti käsikirjoitettua toimintajännärihuttua, jotka olisi voinut helposti jättää julkaisematta.

Itse olen sopivalla asenteella nauttinut tästä Liam Neesonin charlesbronson -vaiheesta, vaikkakin ne parhaat elokuvat tästä löytyvät sieltä +kymmenen vuoden takaa. Pitäähän jonkun tehdä alelaariin vielä näitä yksinkertaisia vanhanaikaisia toimintaelokuvia ja oma charminsa siinäkin, kun pääosassa vielä on oikeasti hyvä näyttelijä. Viimeisin elokuva In the Land of Saints and Sinners on melkein oikeasti hyvä ja aineksia olisi ollut paljon parempaan. Retributionkin on viihdyttävää roskaa Liam Neeson -kategoriassa, vaikkei se korkeatasoiseksi nouse ja ei vastavarten kannata etsiä. Ice Roadinkin jostain syystä muistan edelleen aika hyvin, vaikka sekin oli sellainen puolinaurettava. The Commuter on vuodelta 2018 viimeinen, jonka lasken Liam Neesonin toimintaelokuvien parhaaseen kastiin.

Välissä toki teki mm. Ordinary Loven Lesley Manvillen kanssa, joka on hyvä elokuva.

Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.

En ole vielä miettinyt asioita noin pitkälle tai katsonut potentiaalista ehdokaskatrasta, mutta en usko minäkään kylmiltään Oppenheimeriin ja Nolaniin, vaikka ne suosikkeja tässä vaiheessa lienevätkin. Oppenheimer on kerännyt valtavaa hypeä ja muista elokuvista ei nouse sellaista järisyttävän selkeää voittajaehdokasta esiin, mitä ei Oppenheimerkaan minulle elokuvana edusta. Toki olen omien mielipiteideni kanssa viime vuosina kasvavissa määrin ollut väärässä parhaan elokuvan voittajien suhteen. Todennäköisemmin Nolan saattaa voittaa sen ohjaajan pystin ainakin. Mutta en itse todellakaan uskalla varmana pitää ja minulle kisa on vasta alkamassa.

Golden Globet sortuvat usein hypeen, isoihin nimiin ja joka vuosi joukkoon mahtuu yksittäisiä outoja valintoja - joko ehdokkaiksi tai voittajiksi. Muistan aina Avatarin voiton parhaassa Draamassa. Samaan aikaan Oscareiden äänestyksessä on meneillään jonkinlaista muutosta. Viime vuosina paljon ulkomaisia ehdokkaita ja yllättävät Parhaan elokuvan voittajat, jotka ovat takamatkalta tulleet ja voittaneet koko palkintokauden ykkössijaa pitäneet ennakkosuosikit. Toki molemmissa gaaloissahan on paljon ollut muutosta äänestäjäkunnan suhteen tällä vuosikymmenellä.

Vaikka Globet valitsevat kaksi "parasta elokuvaa", kun on draama ja komedia/musikaali eriytetty omiksi kategorioiksi, niin silti kahtena viime vuotena Globet eivät ole onnistuneet palkitsemaan sitä tulevaa Oscar-voittajaa kummassakaan kategoriassa (yllättäjät Coda ja Everything Everywhere All At Once).

En ole vielä miettinyt tai katsellut kummemmin ehdokasasioita ja tässä pitää mennä vielä tovi, että oikeasti alkaa hahmottamaan kuinka massiivisista suosikeista puhutaan. Ensimmäisenä askeleena tietysti odottaa Oscar-ehdokkaiden julkistus. Oppenheimer tulee niitä ehdokkuuksia sieltä keräämään paljon. Sen pitäisi saada sovitetusta käsikirjoituksesta ehdokkuus, että se voi haaveilla Parhaan elokuvan voitosta. Lisäksi ohjaajien kategoriassa tulee käsittämättömän ahdasta ja sieltä varmaan tippuu joku sellainen nimi, että voidaan yliviivata heti elokuva pois Parhaan elokuvan kisasta.

Globeissa näytti se miessivuosakin olevan sen verran nimekäs ja hyviä suorituksia sisältävä, että ei vielä uskalla ihan kirkossa asti kuuluttaa. Giamattikin tulee Murphylle antamaan varmasti kelpo vastuksen.

Katsellaan ja odotellaan.

Huono gaalahan tuo oli taas kerran tällä pc-aikakaudella. Lyhyellä varoitusajalla hankittu isäntäkoomikko, joka itsekin jo alkujuonnossa suurinpiirtein pyytää anteeksi materiaaliaan. Pariin otteeseen kerrotaan pullistellen, että gaala esitetään 150 eri maassa... Varmasti... Ehkä Paramount+ toimii niin monessa maassa ja gaalan sai katsottua ilmaiseksi mm. Golden Globen sivuilta livenä, mutta aika surkea tavoittavuus tuolla on mutuna ollut jo vuosia.

Kohokohtia olivat palkintoa jakamaan tullut Florence Pugh, jonka puvusta näkyi tissit läpi. Kohokohta siis oli kun tuo juonto alkoi normaalisti puolilähikuvassa, kunnes kamera alkoi melko ripeästi zoomata ulospäin laajaan yleiskuvaan. Ja tietysti "suomalaisia odottamattomissa paikoissa", kun komedia-musikaalin parasnaispääosaa esitettiin: Emma Stone, Natalie Portman, Margot Robbie, Jennifer Lawrence... Alma Pöysti. Oikein hyvän mielen hetkiä ja hyvin surrealistista. Lisää vaan, suomielokuvalla menee hyvin.

Parhaat komediaosat oli tänäkin vuonna palkintojenjaoissa. Kristen Wiig ja Will Ferrell tiputtivat varmaan kaikki tuoliltaan, kamera tallensi Harrison Fordinkin naama punaisena nauramassa. Toki onhan siellä se avoin baarikin. Hämmentävää oli myös ekaa kertaa jaettu palkinto parhaasta Stand-up -spesiaalista. Ei varmaan kukaan ehdokas paikalla ja ehdokkaat olivat myös näitä a-luokan nimiä, jotka Pihtiputaan mummokin tietää. Samoin olisi jännä tietää millä perusteella jaettiin ja koostettiin palkinto "Best Cinematic & Box Office Achievement", jonne oli myös Taylor Swiftin konserttielokuva laitettu, että saatiin poptähti mukaan buustaamaan ohjelman katsojalukuja NFL-tyyliin. Oliko joku minimilipputulomäärä asetettu, joista valittiin elokuvallisesti laadukkaimmat elokuvat.

 

[Tarinankertoja]

Kohokohtia olivat

Mark Hamilin jakama yhteiskuva "äitinsä" kanssa :-)

Linkki: https://twitter.com/MarkHamill/status/1744452324356190334