Ei siihen tekstien lukemiseen mene kuin millisekunteja. Mitään ei menetä näyttelijöiden ilmeistä. Tieteellisesti on todettu että silmät skannaavat katsottavaa materiaalia joka tapauksessa nopeilla liikkeillä, tarkentaen eri kohtiin. Jopa 170 000 nopeaa liikettä päivässä tehden.
Mielestäni jos on tottunut tekstitysten lukemiseen ei asialla käytännössä ole mitään merkitystä elokuvakokemuksessa. Se on eri asia jos tulee dubbauskulttuurista (tai amerikkalaiseen tapaan, ei vain katso ulkomaankielisiä elokuvia).
Englanninkielisten elokuvien suosimiseen on varmaan muita syitä. Meidät on lapsesta saakka totutettu Hollywoodin kerrontatapaan, ja muunlainen tuntuu oudolta. Lisäksi Hollywoodilla on parhaat resurssit tehdä elokuvista näyttäviä ja joka kohdasta kiillotettuja, siellä on tunnetuimmat näyttelijät, ja markkinointikoneisto on ylivoimainen.
Lisäksi Hollywood-elokuvat, jopa ne vakavista aiheista tehdyt ja korkeaa taiteellista tasoa tavoittelevat kuten Schindlerin lista, tehdään viihdyttäviksi ja vältetään katsojia liiaksi hämmentäviä kohtauksia. Ei ole epäselvää, mitä missäkin kohtauksessa kuuluu tuntea.
Joku Haneke tai Wong Kar-wai ovat varmasti parhaita elokuvaohjaajia mitä elossa on, mutta elokuvansa eivät varmaan koskaan aiheuta sellaista teinien rynnäkköä elokuvateattereihin kuin Nolanin tai Villeneuven uusin, vaikka voivat olla syvällisempiä ja enemmän ajatuksia herättäviä.