Vahva suositus. Varmaan vuosikymmenen paras elokuva. Realistisen oloinen, ja ajatuksia herättävä, ei tosin mikään ilopilleri. Ranskalainen venäläisiä sukujuuria omaava vasemmistolaisopiskelija matkaa Moskovaan opiskelijavaihdossa 1957, tutustuu paikalliseen kulttuurielämään, ja koittaa siinä sivussa selvittää mitä tapahtui vankileirien saaristoon jo vuosikymmeniä sitten kadonneelle isälleen.
Itsekin olen Clint fani, katsoin kasarilla jo paljon 70-luvun tuotoksia ja oli yksi amerikkalaisen elokuvan ilmentymiä mitä tulee kivikasvoisiin kovanaamoihin.
Leo Di Caprio oli hyvä nosto, 90-luvulla oli teinityttöjen idoli ja me kundit vähäteltiin niiden muutamien hittielokuvien perusteella, mutta omansa sukupolven ehdottomasti parhaita näyttelijöitä
Toinen kiiltokuva Brad Pitt yltää likimain samalle tasolle, ja molemmat on mun listalla selvästi korkeammalla kuin viime vuosina liiaksikin hehkutettu Matthew McConaughey.
En kai minä missään sanonut että Clint olisi kaikkien aikojen näyttelijä, mutta helvetin kovan recordin hän on kuitenkin saanut aikaan ja kaikki ovat pääosia tai ohjauksia joten hän on ollut aina se ykköstykki. Aikakauden henkeen kuuluvasti roolit olivat usein samantyyppisiä, mutta onneksi hän ei kuitenkaan tehnyt uraa 40-50-luvuilla. Silloin Eastwood olisi tehnyt 45 kappaletta länkkäreitä, mutta nyt sieltä löytyy kuitenkin monia genrejä sopivassa suhteessa! Jos mietitään laadukkaita kovanaamanäyttelijöitä, niin Clint on heistä aika ylivoimainen. Myös Charles Bronson ja Sylvester Stallone osasivat näytellä uran alussa kun roolit vielä sitä vaativat, mutta molemmat putosivat enemmän (Bronson) tai vähemmän (Stallone) hömpän puolelle kun rahatukot veivät mennessään. Nuo näyttelijät tekivät oikeasti samasta puusta veistettyjä leffoja, vaikka talenttia olisi ollut paljon parempaan uraan. Moni niistäkin on toki katsottavaa 2-3 tähden tavaraa, mutta Clintillä on 4-5 tähden leffoja paljon paljon enemmän.
Kovanaaman näytteleminen voi tietysti muodostua rasitteeksi jossain määrin, mutta jos sen tekee hyvin, niin on siinä paljon hyviäkin puolia. Nykyään joutuu katselemaan turhan usein leffoja joissa pumpulin pehmeät pojat yritetään tunkea kovien jätkien rooleihin. Vaikka näyttelijä kävisi salilla tai piikittäisi perseeseensä steroideja, niin ei se poista ongelmaa jos miehessä ei ole tippaakaan kovuutta synnynnäisesti. Kuvaavaa on, että Tom Cruise on nykyään yksi uskottavimmista näyttelykykyisistä actionmiehistä. Vielä 90-luvun alussa hän olisi ollut yksi paskimmista. Viime vuosina sinne on yritetty pakottaa Matt Damonia, Brad Pittiä ja jopa Di Capriota, eikä siitä ole kyllä tullut yhtään mitään. Epileptisesti hyppivillä kameroilla on yritetty luoda illuusiota, että tähdet pystyisivät tekemään jotain, mutta se on tehnyt pätkistä vain entistä sekavampia ja huonompia. Suutarin pitäisi pysyä lestissään, todella harva pystyy tekemään monia asioita, eikä ketään kannata polkea liikaa lokaan jos hän on jossain erittäin loistava ja pysyy sitten sillä tiellä!
Di Caprio on ehdottoman hyvä näyttelijä ja kun rooli osuu kohdalleen, niin hän on parhaimmillaan maaginen; Wolf of Wall Street oli mm tällainen! Hän on kuitenkin kerännyt vähän turhan paljon suosiota tämän vuosituhannen edetessä, joten hänkin on ryhtynyt kokeilemaan juttuja mitkä eivät ole omia ja tulokset ovat välillä aika heikkoja. Leo on ollut aivan väärässä paikassa kun hän on yrittänyt esittää poliisia jossain Body of Liesissa, Shutter Islandissa jne. Di Capriolla on helvetisti faneja, tytöt kostuvat pelkän kuvan näkemisestä (käyvät vieläkin katsomassa jokaisen leffan 1-2 kertaa vaikka faneilla ja tähdellä on ikää jo paljon yli teini-iän) ja jopa miehet tuntuvat pitävän häntä jonkinlaisena Jeesuksena vaikka ovat ymmärtääkseni heteroja. Tämä nostaa arvosanoja todella paljon, mikään Leon leffa ei voi saada huonoa arvosanaa vaikka tarvetta välillä olisikin. Pitää myös muistaa että Di Caprio on näytellyt paljon Tarantinon ja Nolanin tapaisten ohjaajien alaisuudessa. Molemmat ovat hyviä työssään, mutta heilläkin on eräänlainen "Jeesus-status", joten mikään ei voi olla huonoa jos siinä on heidän nimi. Esim Django oli miljoona kertaa heikompi leffa kuin Tarantinon parhaat kuten Jackie Brown, mutta ei se näy missään arvosteluissa. Myös Nolanilla on muutamia aika keskinkertaisia leffoja, mutta ne ovat silti jotain 8.5 mikä on täysin absurdia.
Mitä tulee Brad Pittiin, niin häntä en edes mainitsisi samassa lauseessa kuin nämä isot leffatähdet. Hän on toki "iso rahalehmä" ja saa märät tytöt liikkeelle lähes samalla voimalla kuin Di Capriokin. Hänellä ei kuitenkaan ole muita Leonardon vahvuuksia, joten hän on minun papereissani hyvin kaukana tämän hetken isoista nimistä. Sanoisin jopa että Pitt ei ole päänäyttelijä vaan enemmänkin sivuosamies. Jos mietin Bradin parhaita leffoja, niin mieleen tulee nopeasti jotain 10 pätkää joissa Pitt näyttää hyvältä lähinnä kun "oikea tähti" kannattelee elokuvaa hänen vierellään. Se voi olla Morgan Freeman, Edward Norton, Cristoph Waltz, George Clooney, Angelina Jolie tai Bruce Willis. Kun taas mietin Brad Pittin leffoja joissa hän joutuu kantamaan pätkää ilman itseään paremman tähden läsnäoloa, niin mieleen tulee lähinnä 4 täysin karmeaa teosta. Troija, World War Z, Se Tankkileffa ja uusi Scifi-hommeli Ad Astra olivat kaikki sellaisia kalkkunoita, ettei ole suuri ihme että Pitt ei saa useammin pääosia itselleen. En pysty suoralta kädeltä nimeämään edes 5 hyvää elokuvaa jotka olisivat "Brad Pittin-leffoja", mieleen jäänyt pääasia on melkein aina joku toinen tai monikin asia.
Kyseessä on ihan hyvä näyttelijä, mutta leffatähteyteen tarvitaan ulkonäön ohella myös muita ominaisuuksia. Esim Michael Douglas ei ole merkittävästi parempi näyttelijä kuin Pitt, mutta hänellä on roppakaupalla enemmän munaa ja karismaa, joten hänen uransa onkin ihan eri planeetalta kun katsotaan pääosassa tehtyjä laatupätkiä. Olenkin siitä eri mieltä että McConaughey olisi jotenkin Pittin alapuolella, itse nostaisin hänet yläpuolelle. En ole toki nähnyt niin montaa leffaa kuin Pittiltä, mutta muistan silti enemmän mieleenpainuvia rooleja. Matthew ei ole kaunis seinäkoriste joka jää supertähtien varjoon, vaan hänessä on tarvittavaa magnetismia selvästi enemmän kuin Pittissä.
Eli en siis väitä että Eastwood olisi parempi tai edes samantasoinen näyttelijä kuin joku Di Caprio, mutta sanon kuitenkin sen että Leo ei olisi koskaan pystynyt niihin rooleihin mitä Clint teki. Clint ei toki olisi myöskään pystynyt Di Caprion parhaimpiin juttuihin, mutta monta heikompaa leffaa olisi kuitenkin parempia jos hän olisi (nuorena) Leonardon tilalla. Eastwood kärsi myös aikakauden tavasta tunkea näyttelijät pieneen lokeroon, joten hän olisi kyennyt monipuolisempaan uraan jos olisi saanut siihen mahdollisuuden. Matt Damoneja ja Brad Pittejä en nostaisi edes esille, koska he eivät ole läheskään Di Caprion tasoisia näyttelijöitä tai tähtiä ja tarvitsevat täten aika paljon kellukkeita pysyäkseen pinnalla. Jos kässärissä/ohjaajassa on vähänkin ongelmia, niin Damonit/Pittit eivät pysty yksin paikaamaan venettä edes vähää alusta!
Näyttelijäthän on vain karjaa, kuten Hitchcock sanoi. Jotkut karjasta osaa mennä ensi yrittämällä siihen pilttuuseen, mihin ohjaaja haluaa, ja toisia joutuu hätistämään oikeaan suuntaan pidemmän aikaa.
Mutta jos käsikirjoitus on huono, niin sitten ei hyväkään ohjaaja mahda mitään.
Noin yleisesti ottaen ei näyttelijät elokuvaa tee, vaan käsikirjoitus & ohjaus ratkaisee laadun, näyttelijöiden nimet tuo sitten väen lippuluukulle. Eastwoodiin tämä ei täysin päde kun on usein myös ohjaaja elokuvissa joissa näyttelee.
Arvostan PJPT:n kirjoituksia tuossa ylemmällä. Hyviä pointteja ja suurimmasta osasta olen samaa mieltä, huomaa, että mies on katsonut leffoja. Silti sieltä puuttui leffa nimeltään "What's Eating Gilbert Grape" kun puhutaan DiCapriosta. Aina puhutaan muista hienoista rooleista, mitä DiCaprio on näytellyt, mutta itselleni on eniten jäänyt mieleen hänen roolinsa tuossa pienessä elokuvassa. Depp ja DiCaprio samassa leffassa? Meikän mielestä aikalailla parhaimpia DiCaprion näyttelijäsuorituksia ja Leo oli silloin vasta teini. Hieno elokuva.
Syltty tiedottaa instagramissaan, että Rambo 5 ja Rocky IV saavat extended/director's cut versiot. Kommenteissa mainitsee Rocky IV kun fani kyselee Rocky VI perään.
Rocky Vsta taitaa myös olla jokin raakaversio ohjaajalta olemassa, mutta sitä tuskin nähdään, koska ohjaaja John G Avildsen kuoli pari vuotta sitten.
Edit.
Ilmeisesti kyseessä on sama Rambo 5 kuin joka nähtiin teattereissa täälläpäin maailmaa. Pohjois-Amerikassa alun tulvakohtaus oltiin leikattu pois jostain syystä.
Tämän kuun loppupuolella ilmestyy Netflixiin Will Ferrellin elokuva Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga. Odotan melko innolla ja en ole mitään nähnyt, kuin pätkän tämän Ferrellin islantilaismetallibändin musavideosta. Se riittää.
Yritin vakuuttaa itselleni peloista huolimatta, että kyllä sieltä hyvä tulee. Mutta aika pitkän pätkää en voinut ajatella muuta kuin, että Hevireissu oli niin paljon parempi (mikä siis on hyvä elokuva). Hyvin viisumaisen tyylin omaavan camp-henkisen hötön yrittivät Fire Sagasta tehdä tietoisesti, mutta se oli kuitenkin tuollaisena hetkittäin melko raskas rasti kahden tunnin kestollaan. Jotenkin uniikista aiheesta ja jännästä lähtökohdasta vain onnistuttiin kuin onnistuttiinkin muokkaamaan aika laiskanpulskea jenkkikomedia. Enkä nyt välttämättä ole vaativa yleisö, vaan Holmes & Watsonistakin tykkäsin. Eikä tuo David Spaden The Wrong Missykään siinä mielessä ihan täysin toivoton ollut. Oli kuitenkin hauskoja kohtia siellä muun seassa.
Mutta tuo islantilainen fantasiahevimetalliosuus ihan Fire Sagan alussa ja trailerissa kyllä pudottaa edelleen tuolilta. Ja olihan edustusbiisit aika hyviä koreografioineen, eikä tietysti muutenkaan tällainen elokuva ole kuitenkaan vailla kelpo kohtia. Ne nyt tosin liittyivät lähinnä noihin viisuihin, kun noiden hahmojen henkilökohtaiset tarinat sekä arkit olivat olemattomia ja geneerisiä. Vähän pettynyt olen ja tunnelma olisi voinut olla nautittavampi kylmästi leikkaamalla 90 minuuttiin, mutta tällaista se välillä on Netflixissä versus perinteinen teatterijulkaisu.
Tässä olikin harvinaisen pitkä tauko, kun ei leffoja tullut katsottua. On katselulistalle ainakin 3-4 nimeä tullut sinä aikana. Nami, nami Spike Leestä alkaen.
En ole koko ketjua jaksanut lukea läpi, enkä tiedä, onko tästä jo ollut mainintaa täällä. Tässä tuli kuitenkin ihan tv:stä tällainen elokuva kuin Extraction Extraction (2015) - IMDb . Täytyy kyllä sanoa, että harvoin näkee surkeampaa paskaa paketissa kuin tämä oli. Imdb:ssä saanut 4,1/10 arvosanan, missä on kyllä ainakin puolet liikaa siinäkin.
Miten ihmeessä Bruce Willis on saatu houkuteltua mukaan tuommoiseen sontaan? Rahalla varmaankin, mitään muuta syytä tuohon ei voi olla. Enkä pidä Brucea mitenkään erikoisen hyvänä näyttelijänä, mutta on hänen leffoissaan yleensä edes jonkinlainen taso ollut (Hudson Hawkia lukuunottamatta).
Miten ihmeessä Bruce Willis on saatu houkuteltua mukaan tuommoiseen sontaan? Rahalla varmaankin, mitään muuta syytä tuohon ei voi olla. Enkä pidä Brucea mitenkään erikoisen hyvänä näyttelijänä, mutta on hänen leffoissaan yleensä edes jonkinlainen taso ollut (Hudson Hawkia lukuunottamatta).
Juuri tästä leffasta ei ehkä ole ollut puhetta, mutta tovi sitten puhuttiin Brucen viimeaikojen elokuvista yleisestikin. Mies tekee nykyään elokuvia (tai lähinnä käväisee kääntymässä niissä) noin 4-6 leffan vuositahdilla ja ilmeisesti ainoa kriteeri on se, että saa tarpeeksi hyvän minuuttikorvauksen näyttäytymisestään.
Extraction on kieltämättä huono ja ennenkaikkea täysin yhdentekevä ja huono elokuva, mutta mikä surullisinta: se ei ole mikään poikkeus Brucen viimeisen kymmenen vuoden tuotannossa, eikä edes miehen huonoin leffa.
Tässä luettelo Willisin elokuvista ja IMDB-arvosanat niille (yritin poimia joukosta pois sellaiset elokuvat, missä Bruce ei ole lainkaan merkittävässä osassa):
2020 - Survive the Night
5,1
2019 - Trauma Center
4,7
2019 - 10 Minutes Gone
3,6
2019 - Motherless Brooklyn
6,8
2019 - Glass
6,7
2018 - Da hong zha
3,2
2018 - Reprisal
4,2
2018 - Death Wish
6,4
2018 - Acts of Violence
5,3
2017 - First Kill
5,0
2017 - Once Upon a Time in Venice
5,3
2016 - Marauders
5,5
2016 - Precious Cargo
4,6
2015 - Extraction
4,1
2015 - Rock the Kasbah
5,5
2015 - Vice
4,2
2014 - The Prince
4,6
2014 - Sin City: A Dame to Kill For
6,5
2013 - RED 2
6,6
2013 - G.I. Joe: Kosto
5,8
2013 - A Good Day to Die Hard
5,3
2012 - Fire with Fire
5,6
2012 - Looper
7,4
2012 - The Expendables 2
6,6
2012 - Moonrise Kingdom
7,8
2012 - The Cold Light of Day
4,9
2012 - Lay the Favorite
4,8
2011 - Catch .44
4,6
2011 - Setup
4,4
2010 - Red
7,0
2010 - Pari kyttää
5,6
2009 - Surrogates - sijaisrobotit
6,3
2008 - What Just Happened
5,6
2008 - The High School Conspiracy
6,2
2007 - Grindhouse: Planet Terror
7,1
2007 - Die Hard 4.0
7,1
2007 - Perfect Stranger - Vaara verkossa
5,7
2006 - Fast Food Nation
6,3
2006 - 16 Blocks
6,6
2006 - Lucky Number Slevin
7,7
2006 - Alpha Dog
6,9
2005 - Sin City
8,0
2005 - Panttivanki
6,6
2004 - Koko potti 2
5,5
2003 - Tears of the Sun
6,6
2002 - True West
6,0
2002 - Hart's War
6,3
2001 - Bandits - pankkirosvot
6,5
2000 - Unbreakable - särkymätön
7,3
2000 - The kid - pojasta mieheksi
6,1
2000 - Koko potti
6,7
1999 - Tarina meistä kahdesta
6,0
1999 - Kuudes aisti
8,1
1999 - Autokauppias Jumalan armosta
4,6
1998 - Poikkeustila
6,4
1998 - Armageddon
6,7
1998 - Salasana: Mercury
6,2
1997 - Sakaali
6,4
1997 - The fifth element - puuttuva tekijä
7,7
1996 - Last Man Standing
6,4
1995 - 12 apinaa
8,0
1995 - Die Hard - Koston enkeli
7,6
1994 - Kukaan ei ole täydellinen
7,4
1994 - Yön väreet
5,2
1994 - Vanhemmat vaihtoon
4,5
1994 - Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta
8,9
1993 - Jokikyttä
5,9
1992 - Kuolema pukee häntä
6,6
1992 - The player - pelimies
7,5
1991 - Viimeinen partiopoika
7,0
1991 - Billy Bathgate
5,9
1991 - Hudson Hawk - varkaista parhain
5,8
1991 - Tappavat ajatukset
5,7
1990 - Turhuuksien rovio
5,6
1990 - Hei, kuka puhuu myös
4,7
1990 - Die Hard 2 - vain kuolleen ruumiini yli 2
7,2
1989 - Look Who's Talking
5,9
1989 - In Country
5,8
1988 - Vain kuolleen ruumiini yli
8,2
1988 - Sunset
5,7
1987 - Sokkotreffit
6,0
Aikavälillä 2015-2020 yhteensä 16 elokuvaa, joiden keskiarvo tasan 5,0. Ainoat yli kutosen leffat ovat ainakin minukta ohi mennyt Motherless Brooklyn, Glass ja uusiofilmatisointi Death Wish. Asteikon alapäässä puolestaan 10 Minutes Gone (3,6) ja oletettavasti ¥:t taskuun projektina kiinalainen Da hong zha (3,2).
2010-2014 klanilla oli ihan yhtä kova tahti. 15 leffaa ja keskiarvo 5,8. Tähän ajanjaksoon mahtuu jopa muutama oikein hyvä elokuva, joista kärjessä Wes Andersonin onnistunut Moonrise Kingdom (7,8). Onnistumisia myös pääroolit elokuvissa Looper (7,4), RED (7,0) ja RED 2 (6,6) jotka olivat viihdyttäviä pätkiä. Sin City 2:lle antaisin itse paremman arvosanan, mutta Willis tavallaan siinä kuitenkin vain sivuhahmona. Muut leffat onkin sitten pelkkää nimellä rahastusta tai muuten vaan pieleen menneitä leffoja. Saavutuksena tältä ajanjaksolta mm. neljä leffaa putkeen alle vitosen arvosanalla ja jopa Die Hard -saaga oli pakko vetää viemäriin.
Sitä aiemmin miehellä oli vissiin vielä jonkinlaista sisäistä arvostelukykyä tallella, sillä tahti oli rauhallisempi ja roolit valittu ainakin jonkin verran paremmin. 2005-2009 Bruce teki 12 elokuvaa, joiden keskiarvo 6,7. Klassikoihin kuuluu Sin City (8,0) ja kovasti on tykätty myös leffasta Lucky Number Slevin (7,7). Alle kutosen arvosanalla vain kaksi elokuvaa: What Just Happened (5,6) ja Perfect Stranger (5,7).
2000-2004 vain 8 elokuvaa ja keskiarvo 6,4. Jollain tavalla edes etäisesti merkittäviä näistä tosin vain Unbreakable (7,3) ja Tears of the Sun (6,6). Alle kutosen arvosanalla kuitenkin vain Koko potti 2 (5,5).
Willisin uran paras jakso lienee joka tapauksessa 1995-1999 niin taiteellisesti kuin taloudellisestikin. Miehen markkina-arvo oli silloin varmasti huipussaan ja 11 elokuvansa joukossa on myös täytepaloja, jonka johdosta keskiarvoksi jää 6,7. Tältä jaksolta löytyy kuitenkin myös neljä leffaa, joiden voi ihan hyvin sanoa kuuluvan niiden elokuvien joukkoon, jotka "kaikkien olisi nähtävä": Shyamalanin Kuudes aisti (8,1), Gilliamin 12 apinaa (8,0), Bessonin The Fifth Element (7,7) ja McTiernanin trilogian kunniakkaasti päättänyt Die Hard 3 (7,6).
90-luvun alussa Willis haki vielä paikkaansa ahkerasti. Periodilla 1990-1994 Bruce teki 14 leffaa, keskiarvo 6,3. Uran ihan uusille raiteille laittaneen Pulp Fictionin (8,9) lisäksi neljä sellaista leffaa, joilla arvosana alkaa seiskalla. Vaa'an toisessa kupissa tosin pari surkeaa komediaa sekä Hudson Hawkin ja Jokikytän kaltaisia videovuokraamon täyterainoja. 1980-luvun puolella tehdyistä viidestä elokuvasta maininnan arvoinen on vain eka Die Hard (8,2).
Summa summarum: yippee ki-yay, yrittäisit nyt edes vielä, motherfucker!
No jos miettii asiaa niin ettei Willisiä kiinnosta elokuvan tekeminen ja vähän väsyttää niin tulemalla paikalle omana itsenään antaa kyllä krapulaisen vaikutelman. Sitten jos on omassa trailerissa vedetty viskiä vähän päivittäin ja kessu palaa niin äänikin on kohdillaan.
Osoittaa myös kiinnostavalla tavalla sen, miten mielikuvat näyttelijästä voivat jämähtää yksittäisiin hitteihin. Itselläni tuli Willisistä mieleen lähinnä Pulp Fiction, Sixth Sense, Red ja Sin City. Eli aika lailla ne onnistuneet projektit, joissa Willis on ollut mukana. Varmaan on tullut nähtyä aika montakin heikkoa leffaa, jossa hän on mukana. Mutta nehän nyt on jo unohtanut.
En tiedä, onko jossain IMDb-rankingia muillekin näyttelijöille. Varmaan siellä olisi kärkipäässä ainakin Leo, De Niro ja Hanks.
Osoittaa myös kiinnostavalla tavalla sen, miten mielikuvat näyttelijästä voivat jämähtää yksittäisiin hitteihin. Itselläni tuli Willisistä mieleen lähinnä Pulp Fiction, Sixth Sense, Red ja Sin City. Eli aika lailla ne onnistuneet projektit, joissa Willis on ollut mukana.
Juurikin näin. Tuon jälkeen satunnaisia ok suorituksia, mutta pääsosin jäänyt epäuskottavan machoroolinsa vangiksi. Ei Willis ole mikään Wayne, Eastwood, Bronson tai edes Schwarzenegger. Saman koviksen näyttely on suuri ongelma silloin, kun se vaikuttaa näyttelemiseltä.
Alkuperäinen Die Hard toimi juuri siksi, että Willis oli komedianäyttelijä, joka yhtäkkiä laittoi roolissa vetäytyvine hiusrajoineen ja pömpöttävineen vatsoineen survivalist -hengessä kaiken peliin. Ikään kuin jokamiespoliisi, joka oli do or die -tilanteessa 15 ysimillistä lippaassa.
Vähän myöhemmin, kun Willis ajoi kaljuuntuvan hiusrajan pois ja nosteli hieman puntteja (ilmeisesti luullen olevansa joku Arskan vastine) niin hänen uskottavuus vajosi VHS-tasolle. Egoilun ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä miksi myös käsikirjoittajien piti hypätä samaan jöötikasaan. (No, ehkä vastaus löytyy box office -tilastoista, mitkä ilmeisesti ovat hyviä).
Joka tapauksessa Bruce Willisin ongelma näyttelijänä supertähteyden jälkeen on siinä, ettei hän vakuuta action-näyttelijänä, vaan on se sama fake tough guy. (Poikkeuksina jotkut vakavat roolit, kuten 12 apinaa ja Sixth Sense)
Joka tapauksessa Bruce Willisin ongelma näyttelijänä supertähteyden jälkeen on siinä, ettei hän vakuuta action-näyttelijänä, vaan on se sama fake tough guy.
Tähän voisi lisätä että Willisin ongelma näyttelijänä on se, ettei hän ylipäätään vakuuta minkään tyylilajin näyttelijänä. Ainakin minusta kyseessä on ehkä keskinkertaisin näyttelijä josta on koskaan tullut megatähti.
Ilmiönä hän on myös esimerkki Hollywoodin huonoista puolista: laadulla ei ole niin väliä kun tehdas vaan jumputtaa tavaraa ulos tasaisella tahdilla. Jos yksi leffa ei tuota, se ei vielä haittaa, kaksi seuraavaa on jo kohta tulossa.
Toki pitkään ja runsaaseen uraan mahtuu hyviäkin hetkiä mutta suhteessa leffojen määrään niitä on aika vähän. Tuo mainittu eka Die Hard on yksi parhaista ja voi tosiaan vain miettiä millaiseksi Willisin ura olisi muotoutunut jos hän olisi silloin alkanut brändätä itseään toisella tavalla.
Tämä on eittämättä suurin klassikko mitä tulee ainakin Formula 1 -maailmaan ja miksei ylipäänsä autourheiluelokuviin. Nuo 60-luvun formulat ovat kyllä mielettömän makeita pelejä, ja se vaaran elementti ja kuoleman jatkuva läsnäolo, kun ajetaan parhaimmillaan yli kolmeasataa autoilla, joissa ei ole saatana edes turvavöitä, on saatu hienosti läsnä tähän elokuvaan. Kilpakohtaukset ovat upeaa katsottavaa ja kuultavaa. On hienoa nähdä vanha Monacon rata, vanha Spa pitkine maantieosuuksineen sekä Monzan aikoja sitten käytöstä poistettu ovaali. Jostain syystä ”vihreä helvetti” eli Nürburgringin Nordschleife ohitettiin tylysti mutta kai se johonkin oikeuksiin liittyi. Äänimaailma on niin kaunis, se Ferrarin V12 ennen kaikkea. Kilpakohtauksissa on hienosti yhdistetty oikea kisamateriaali varsinaisiin kuvauksiin (joissa muuten käytettiin Formula 3:sia), mutta kun elokuvan ohjauksesta vastasi tekijämies John Frankenheimer, niin ei se ihme olekaan. Tähän kaikkeen suhteutettuna on sääli, kuinka vasemmalla kädellä kirjoitettua roskaa elokuvan kilpailujen ulkopuolinen juoni mitäänsanomattomine kolmiodraamoineen on.
Myös Le Mansissa miehiseen kilvanajoon on yhdistetty ainakin pienimuotoisesti kuskien rakkauselämä. Tässä se on kuitenkin tehty tyylillä ja kohtuullisen vähäeleisesti. Muutenkin Le Mans on kiitettävän itsepintaisesti keskittynyt pelkästään itse kisaan ja Le Mans -tapahtumaan aika jopa dokumentaarisella otteella. Kilvanajokohtaukset ovat tässäkin upeasti kuvattuja. Elokuvahan oli lähes yksin Steve McQueenin projekti, ja McQueen myös ihan aidosti ajoi itse Porscheaan eikä sitä ole tehty liian helpon näköiseksi. Kädet vispaa ohjaamossa ja kumin käryn melkein haistaa. Mun mielestä tässä on kaikkinensa hieno nostalginen tunnelma ja on itselle näistä kolmesta elokuvasta mieluisin. McQueen tosin itse piti tätä aikamoisena fiaskona (jollainen se lippuluukulla taisi ollakin) ja aiemmin intohimoisesti kilpa-autoiluun suhtautunut tähti vittuuntui koko harrastukseen loppuelämäkseen.
Sitten samaa aikakautta nykyelokuvan keinoin. Heti elokuvan alussa kun mennään Le Mansiin takaumakohtaukseen oli suorastaan järkytys kuinka epäaidolta auton kulkeminen ja ympäristö näyttivät kun juuri edellisiltana oli katsonut ns. aitoa tavaraa. Ja tekijät kehtasivat jossain väittää ettei tietokonetehosteita ole käytetty…juu, eipä vissiin. Lisäksi on sanottava, etten millään muotoa fanita Christian Balea (enkä teennäistä brittiaksenttia) ja alussa oli taas hieman totuteltavaa kyseiseen tyyppiin, mutta kyllä se ärsytys onneksi jäi taka-alalle. No jos muuten mennään tuohon elokuvaan, niin sen takana on ihan mielenkiintoinen tarina, joka on kerrottu ihan vetävästi. Asetelma ja kilpailutilanne Ferrarin kanssa on pohjustettu hyvin. Jos tuon alussa mainitsemani muovisuuden unohtaa niin itse Le Mansin kilpailu on ihan hyvin otteessaan pitävä. Muutamia Hollywood-kliseitä (liian pitkitetty loppu, ns. pahiksen limaisuus) lukuunottamatta elokuva oli ihan kohtuullinen suoritus, joka ei kuitenkaan ihan omia odotuksia täyttänyt.
edit. Joo, Bale on niin epäbrittiläisen oloinen hahmo etten tuota muistanut @Nosebleed
Christian Balehan on britti, joten en tiedä miten tällä on teennäinen brittiaksentti. En ole kyllä tuota leffaa vielä nähnyt joten en tiedä miten puhuu leffassa.
No niin, ovatko veljet jo tutustuneet venäläisen auteurin Andrei Zvjagintsevin tuotantoon? Leviathan, Karkotus, Isän paluu, Rakkautta vailla ja Jelena ovat kaverilla. Karkotus oli todella kova, samoin Leviathan, Rakkautta vailla niihin nähden vähän plääh. Kahta muuta en ole nähnyt.
Karkotusta en ole nähnyt, muut kyllä. Isän paluu on suosikkini, vahva juoni ja mielenkiintoiset henkilöhahmot. Pääosassa ollut nuori mies taisi kuolla jossain onnettomuudessa heti kohta elokuvan valmistumisen jälkeen.
Leviathanissa on myös hienoja kohtauksia, joskin juoni on sitä juoksuhiekkamaista trillerityyppiä josta en niin välitä. Venäjän modernin korruptiomeiningin kuvauksena kyllä hieno.
Jelena ja Rakkautta vailla jättivät minut vähän kylmemmiksi, hyvin tehtyjä elokuvia kyllä mutta ei sellaista tunnesidettä hahmoihin syntynyt.
Leviathan ja Isän paluu ovat molemmat komeita elokuvia kaikessa kaunistelemattomuudessaan, olkoonkin että ensin mainitun juoni on paikoin hyvinkin ennalta-arvattava. Elena oli vahvaa keskitasoa, mutta ei jättänyt ensimmäisellä katselukerralla mitään vahvaa muistikuvaa. Pitää katsoa uudelleen. Rakkautta vailla on hyllyssä katsomattomana.
Mitenkäs Cristian Mungiu? Harvoja nykyohjaajia Zvjagintsevin ohella, jonka jokainen elokuva kiinnostaa.
Cristian Mungiun leffoista kaikki sen 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvan jälkeiset ovat olleet pienoisia pettymyksiä. Suurin syy siihen tosin on, että tuo kyseinen ohjaajan läpimurtoelokuva oli vaan niin pysäyttävä ja kerrassaan erinomainen, että vaikeahan vastaavaan on tietysti yltää.
Tuli sitten eilen katsottua Knives Out. Vältelly kaiken maailman juttuja ja puhumista leffasta että en sais tietää tästä murhamysteeristä sitä murhajaa. Selkeesti ihan turhaan. Oli kyllä hyvin tehty ja näyttelijät osas hommansa. Koska IMDB keskiarvo oli yhdessä vaiheessa jopa kasin luokkaa niin odotukset oli ehkä liian korkealla joten sitten kun katso leffan niin pikkasen petty kun ei ollu hyvä vaan ihan ok osastoa. Näköjään tälle ollaan suunittelamssa jatkoa joten Craigilla on jotain hommaa kun Bond-keikka loppuu.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy