Jatkoajan leffakerho

[L. Paraske]

Näin pidemmän päälle raikkaimpana ja parhaimpana Tarantino-leffana pidän Jackie Brownia. Muistan sen ilmestyessä kuinka se oli jopa pettymys, koska ei ollutkaan niin omituisen hauska ja raaka kuin Reservoir Dogs ja Pulp Fiction. Vuodet ovat tuoneet esiin Jackie Brownin hemmetin hienon juonenkuljetuksen, mainiot pintaa syvemmät hahmot ja ennen kaikkea tunnelman. No, joka tapauksessa tuota Tarantinon 90-luvun tuotantoa ohjaajan tuotannon kärkenä edelleen, ja näiden kahden muun järjestykseen laittaminen on vähän päivästä kiinni. Ehkäpä tällä hetkellä pelkistetympi Reservoir Dogs on näistä edellä. Merkkipaaluja rikoselokuvien historiassa ovat joka tapauksessa molemmat.

2000-luvun tuotannosta yllättäen eniten pidän tuosta edelläkin haukutusta Death Proofista. En ole edelleenkään sitä katsonut ensi-illan jälkeen, mutta nautin siitä silloin suunnattomasti. Tulee lähiaikoina katsottua uudelleen. Kill Billeistä ensimmäinen osa miellytti enemmän, vaikka se jonkinlainen järkytyskin oli aikoinaan kun odotin samaa tyyliä kuin mitä siihen mennessä oli Tarantinolta nähty. Kakkososakin on ihan hyvä samoin kuin Inglorious Basterds, mutta eipä nämä lähelläkään Tarantinon parasta ole olleet. Sekä Django että tämä uusin ovat katsomatta, joten niistä ei sen enempää.

 

[JZZ]

Saisiko pyytää arvon keskustelijoita käyttämään spoiler-tageja, kun keskustellaan leffan juonista? Tällä sivulla löytyy ainakin Revenantiin ja Hateful 8:n aika vahvojakin spoilereita.

 

[Histo]

Huomenna ensi-iltaan tuleva Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama Jättiläinen oli erinomainen elokuva.

Fiktiota (useimmat henkilöhahmot) ja faktaa Talvivaaran kaivoksen vaiheisiin ja sen taustoihin liittyvistä sotkuista sekoittava elokuva alkaa vahvasti ja pitää koko 97 minuutin keston ajan otteessaan. Kotimaiselle elokuvalle poikkeuksellisesti käsikirjoitus on vankka ja päähahmot moniulotteisia. Jani Volanen on loistava Pekka Peränä ja jokaiseen kotimaiseen mahtuva Peter Franzen on tässä mies paikallaan päähenkilö-Jussin pomona. Päähenkilön perhettä seurataan paljon, mutta nämäkään kohtaukset eivät tunnu tylsiltä, sillä filmi ei sorru turhiin selittelyihin missään vaiheessa.

Kehtaan jopa sanoa, että leffa on loistavan Presidentin miehet-klassikon (1976) hengenheimolainen. Se tehtiin samaan tapaan vain muutama vuosi todellisten tapahtumien jälkeen ja

Spoileri

loppuratkaisustakin tulee mieleen 70-luvun leffat.

Suosittelen siis vahvasti.

 

[Ted Raikas]

Mietin tuosta Jättiläisestä, että onko tuo joku kotimainen versiointi siitä samannimisestä klassikosta, jota tähditti James Dean, Rock Hudson ja Elizabeth Taylor? Ei nyt vissiin kuitenkaan...?

 

[Histo]

Mietin tuosta Jättiläisestä, että onko tuo joku kotimainen versiointi siitä samannimisestä klassikosta, jota tähditti James Dean, Rock Hudson ja Elizabeth Taylor? Ei nyt vissiin kuitenkaan...?

Ei suinkaan.

 

[EEspoo]

Tulipa tuossa katsottua The Hateful Eight. Menee kyllä heittämällä Tarantinon parhaimmistoon, tosin tyttöystävä oli täysin eri mieltä. Paska elokuva ja meinasi kuulemma nukahtaa kun oli niin tylsä. Eniten itseäni jäi arveluttamaan, millainen tuo alkuperäinen loppu olisi ollut, jonka Tarantino joutui kirjoittamaan uusiksi?

 

[Ted Raikas]

Eilen tuli katsastettua Hateful Eight myös ja nohh, ihan katsottava, mutta vain sitä. Ei todellakaan nyt Tarantinoa parhaimmillaan. Mies on alkanut jaaritella tarinankerrontansa kanssa ihan huolella. Toki tietynlainen jaarittelu on aina kuulunut tyyliin, mutta nyt on ihan helvesti ilmaa mukana ja tarinan dynamiikka enemmän tai vähemmän hukassa. Puitteet elokuvassa oli loistavat ja hyytävä kylmyys välittyi valkokankaalta ja hyviä arkkityyppejä pienissä ympyröissä. Kauttaaltaan hyvää näyttelijäntyötä (Jennifer Jason Leigh ihan ykkönen, harvoin naisia nähdään noin rujoissa rooleissa), mutta tarinasta puuttui ne ihan odottamattomat ja nyrjähtäneet twistit mihin Tarantino parhaimmillaan pystyy. Nyt ei oikeastaan paljon yllättänyt mikään ja loppu oli jotenkin vesittynyt ja kadotti parhaan otteensa - tarina löystyi (sama vika oli Django Unchainedissa).

Ei nyt siis iskenyt omaan hermoon, mutta monelle mukana olleelle kaverille taas tuntui kolahtavan. Hyvä niin. Toki täytyy todeta sekin, että en ole mikään Tarantinon suuri fani ollut oikeastaan koskaan. Elokuvansa on kyllä teknisesti hyvin tehtyjä ja parhaimmillaan aidosti tosi nokkelia ja vinksahtaneitakin, mutta oikeastaan yhdestäkään miehen leffasta ei ole jäänyt jälkikäteen sellaista fiilistä, että pohtisi sitä sisältöä tai muuten vaan suuria tuntemuksia. Tavallaan ei jää mitään käteen siitä kokemuksesta, se vaan oli.

Erityismaininta soundtrackista. Vanha maestro Morricone on edelleen voimissaan, sen sijaan häntä n. puolet nuorempi Tarantino ei ihan ole. Musiikki piti enemmän otteessaan kuin vähän puolivillaiseksi taipuva stoori.

 

[pernaveikko]

Ylihypetettyjä taide-elokuvia tekevä Tarantino ei kyllä kiinnosta yhtään, muutaman olen nähnyt. Jos täsmälleen samanlaisen tekeleen olisi ohjannut joku muu, niin niitä ei noteerattaisi millään lailla. Semmoista se on, brändit ja muut. Varmaan on ollut taas jotain typeriä hidastukia tuossa ja muuta. Ja kai on muistettu aina erikseen myös taas kertoa kuinka mones elokuva Tarantinolta on?

Katsoin juuri The Revenant. Hyvää oli se, että turhaa dialogia ei ollut, mutta välillä kuitenkin aika pitkäveteinen ja sitten oli aivan turhia kohtauksia eli liian pitkä. Realistisuuden kanssa oli myös vähän niin ja näin, vaikka kaverit tietysti ovatkin talvioloihin tottuneet.

Useita Oscar-ehdokkuuksiahan tuo keräsi ja IMDB:ssa 8.3 eli taas siksi arvelinkin kannattaako edes katsoa, mutta tuossahan tuo meni parilla tauolla. Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

 

[heavy]

Ylihypetettyjä taide-elokuvia tekevä Tarantino ei kyllä kiinnosta yhtään

Kukas se tämä Tarantino on? Itse tiedän vain Quentin Tarantinon joka tekee populaarikulttuuria...

 

[Numero66]

Huomenna ensi-iltaan tuleva Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama Jättiläinen oli erinomainen elokuva.

Fiktiota (useimmat henkilöhahmot) ja faktaa Talvivaaran kaivoksen vaiheisiin ja sen taustoihin liittyvistä sotkuista sekoittava elokuva alkaa vahvasti ja pitää koko 97 minuutin keston ajan otteessaan. Kotimaiselle elokuvalle poikkeuksellisesti käsikirjoitus on vankka ja päähahmot moniulotteisia. Jani Volanen on loistava Pekka Peränä ja jokaiseen kotimaiseen mahtuva Peter Franzen on tässä mies paikallaan päähenkilö-Jussin pomona. Päähenkilön perhettä seurataan paljon, mutta nämäkään kohtaukset eivät tunnu tylsiltä, sillä filmi ei sorru turhiin selittelyihin missään vaiheessa.

Kehtaan jopa sanoa, että leffa on loistavan Presidentin miehet-klassikon (1976) hengenheimolainen. Se tehtiin samaan tapaan vain muutama vuosi todellisten tapahtumien jälkeen ja

Spoileri

loppuratkaisustakin tulee mieleen 70-luvun leffat.

Suosittelen siis vahvasti.

Vaikka en itse ole kovin tarkasti seurannut tuota talvivaara casea oli elokuva silti ihan mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia sekä kysymyksiä. Isäni paljon talvivaaran vaiheista tietävänä sai toki elokuvasta paljon enemmän irti. Kaikkiaan ihan katsottava leffa varsinkin näin tiistaina (taitaapi tosin olla jo keskiviikko) ja kaksi yhden hinnalla -tarjouksen hyödyntäneenä.

 

[vstk]

Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

Hehheh, tainnut mennä Leonardot ja Damonit sekaisin.

 

[pernaveikko]

Hehheh, tainnut mennä Leonardot ja Damonit sekaisin.

Niin joo, molemmathan ne olivat yksinään hylättyinä, vaikka hieman eri paikkoihin, mutta omalla tavallaan vastaavassa tilanteessa.

 

[MustatKortit]

...Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

Mä itse asiassa yllätyin, kun kävin lukemassa tuota Glassin wiki-artikkelia, että yllättävän tiukasti itse selvitymistarina perustuu tositapahtumiin. Henkilösuhteissa jne on otettu vapauksia, mutta se itse tarina selviytymisestä on lähellä näitä tositapahtumia. Aika uskomaton tarina muuten.

 

[pernaveikko]

Mä itse asiassa yllätyin, kun kävin lukemassa tuota Glassin wiki-artikkelia, että yllättävän tiukasti itse selvitymistarina perustuu tositapahtumiin. Henkilösuhteissa jne on otettu vapauksia, mutta se itse tarina selviytymisestä on lähellä näitä tositapahtumia. Aika uskomaton tarina muuten.

Totta, mutta se merkittävin ero on siinä, että aito tarina tapahtui kesällä. Vaikka olisi miten oman aikansa Jack Bauer, niin aika paljon oli otettu vapauksia talvikeleissä selviytymisestä. Tuohan on jostain helvetin taiteellisista syistä siirretty talveen, koska silloin saanee komeampia kuvia ja kun tuo on hifistelty kokonaan (yhtä kohtausta lukuunottamatta) luonnonvalossa.

 

[MustatKortit]

Totta, mutta se merkittävin ero on siinä, että aito tarina tapahtui kesällä. Vaikka olisi miten oman aikansa Jack Bauer, niin aika paljon oli otettu vapauksia talvikeleissä selviytymisestä. Tuohan on jostain helvetin taiteellisista syistä siirretty talveen, koska silloin saanee komeampia kuvia ja kun tuo on hifistelty kokonaan (yhtä kohtausta lukuunottamatta) luonnonvalossa.

Juu ihan totta.

Silti:

Spoileri

Esimerkiksi se, että se biisonin raadon syöminen osoittautui ilmeisesti tositapahtumiin perustuvaksi, samoin kuin inkkareilta saatu apu, niin aikamoista.

Ei mitenkään leffaan ja sen juoneen liittyen, mutta tämä Glass lopulta sitten kuitenkin (vuosia myöhemmin) menehtyi näillä samoilla reissuillaan, kohdaten väkivaltaisen kuoleman, eli loppuun asti ei kestänyt hänenkään tuurinsa.

 

[-OO-]

Minulle oli kyllä iso pettymys tuo Revenant. Di Capriolta aika vankka suoritus pääosassa mutta muuten tuo ei kyllä nyt oikein vakuuttanut kun tuosta tarinasta on muutaman pitkän artikkelin lukenut. Ensinnäkin häiritsi että tarinaan oli pistetty aika paljon ns. "omiaan" eli esim. tuo Glassin poika oli täysin keksitty juttu ja muutenkin tapahtumia oli vahvasti dramatisoitu, esim. Glassin ja Fitzgeraldin välillä ei koskaan nähty mitään eeppistä lopputaistelua vaikka Glass raahautuikin Fort Kiowaan lähes pelkästään kostonhalun voimalla. Ja tosiaan oikeasti tarina tapahtui kesällä mutta nyt oli haluttu ilmeisesti vähän vielä lisää dramatiikkaa ja komeampia kuvia kun tapahtumat oli siirretty talveen. Muutenkin monia tapahtumia oli laiteltu eri järjestykseen ja esitettiin vähän eri tavalla, mutta ne nyt ei isommin häirinneet koska ymmärrän että elokuvan rakenne vaatii joskus tällaisia muutoksia. Mutta yksi suurimmista ongelmista oli minusta että tätä elokuvaa vaivasi nykyelokuvissa niin yleinen vitsaus, eli liiallinen pituus. Tuon keksityn pojan mukaan ottaminen toi elokuvaan näitä jatkuvia muistelu-/unennäkö-/haahuilukohtauksia jotka tuntui aina kestävän ikuisuuden. Nuo turhat haahuilut pois pudottamalla, tai edes rajusti karsimalla elokuvasta olisi saanut tehtyä paljon napakamman ja pituutta olisi saatu niin paljon lyhyemmäksi että se ei olisi ollut noin pitkästyttävä. Nyt elokuvan loppupuolisko meni kyllä kelloa katsellessa.

 

[pernaveikko]

Mutta yksi suurimmista ongelmista oli minusta että tätä elokuvaa vaivasi nykyelokuvissa niin yleinen vitsaus, eli liiallinen pituus. Tuon keksityn pojan mukaan ottaminen toi elokuvaan näitä jatkuvia muistelu-/unennäkö-/haahuilukohtauksia jotka tuntui aina kestävän ikuisuuden.

Tässähän tämä on sanottu miten asia on. Millä tämä saataisiin kuriin? Pitäisikö tässä alkaa lähettää palautetta jollekin taholle missä niitä ei kuitenkaan edes luettaisi tai ainakaan välitettäisi.

Miksi pitää hypätä laukalle, kun saa jonkun projektin ja rahoituksen kasaan? Kuinkahan usein joku päänäyttelijä miettii, että eihän tässä pituudessa ole mitään järkeä, mutta pomoa on toteltava.

 

[Buster]

Huikeahan tuo The Revenant oli ja noissa olosuhteissa tuollaista tyylittelyä. En osaa näin tyhmänä sanoa noista unikohtauksista ja näyistä sun muista shoteista, että onko niiden tarkoitusperä vain ärsyttää katsojan mielikuvitus laukalle etsimään merkityksiä ja symbolismeja. Joita on tai ei ole haudattu sinne. Enkä osaa niitä kaikkia täysin selittää auki, vaikka jotain pystyinkin kehittämään ihan itse kun olen pysytellyt niin pimennossa kuin pystyin. Itse kallistuin sille kannalle kun intiaanit tuulta pitivät jumaluutena/jumalhahmonakin ja Revenant tarkoittaa mm. niin kostajaa, henkeä, kuin poissaolonkin jälkeen palaavaa, että tuo pawnee-vaimon henki seurasi Glassia ja ajoi sitä eteenpäin. Kameratyökin kun oli niin leijuvaa ja kevyttä + lähes jatkuvassa liikkeessä ja toiminnan keskiössä, niin miksei sitä voi henkenä ajatella. Loppupuolellahan vaimo unessa, jossa oli kristinuskon merkkejä + intiaanien uskomuksia tukevia merkkejä, ikäänkuin havahdutti Glassin hereille, jolloin tämä kuuli katkeavan oksan. Viimeinen shotti taas voi olla vaikka mitä, esimerkiksi Glass tiedosti vaimonsa läsnäolon. Tai katsojalle suunnattu don't you dare judge me -katse, tai viimein kostonsa saavuttaneen miehen katse. Tai sitten vaan riittävän hieno tapa lopettaa elokuva.

En nyt kummempia jaksa raapustaa. Mielestänihän tämä oli hyvinkin nautittavaa eräjormailua jo sellaisenaan, 9/10. Tosiaankin tositarina, ennen oli miehet rautaa. Kovan päivätyön saa loput katsomatta olevat ehdokkaat vetää, jos meinavat Oscarin viedä. Ehkä ainoa vähän häiritsevä asia oli tuo kun kamera liikkui, niin harvoin oli mikään hahmo perinteisissä closeupeissa. Ja tällöin äänet simuloi aika turhankin laajalla skaalalla kameran etäisyyttä aina puhujaan. Normaaleissa tilanteissa välillä kutitteli korvavaikkuja ja välillä olisi varmaan ilman tekstitystä saattanut jäädä kuulematta jotain. Monta mieleen jäävää kohtausta ja jos leikkauksia ei oltu isolla kädellä piilotettu näistä pitkistä kohtauksista, niin vaatimustaso ja suorittaminen ollut ihanan korkealla. Ihan jännä musakin ja olisi varmaan ehdolla sekin, jos olisi Oscar-kelpoinen ollut. Raaimmissa kohdissa tuli kieltämättä vähän ehkä pyörittyä penkissä myötätunnosta.

E: Nostetaan nyt vielä se alun joukkomyllytyksen kohtaus kun paikallaan suurinpiirtein ollut kamera lähti ihan vierestä laukanneen ratsastajan matkaan ja sitten hetkeä myöhemmin tippui ratsastajan mukana ratsaita maihin ja vieläkin jatkoi siitä samaa kohtausta. Ilman näkyviä leikkauksia kuten muutkin toimintakohtaukset sen mitä muistin yrittää katsoa.

 

[ZayWest]

Lisäksi tuo päänäyttelijä, eli Miles Teller käsittääkseni on oikeastikin rumpali näyttelemisen ohella, joten varmaan jotain jutusta ymmärtää ja osaa siten heittäytyä tilanteeseen. Miehen todellisista taidoista ei ole toki hajua, mutta se nyt on aika irrelevanttia sinällään.

Huikea elokuva kyllä. Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tulee vuoden loputtua äänestettyä sinne ykköstilalle täällä Jatkoajassa.

Tuli viimein väijyttyä tämä paljon hehkutettu tekele.

Soittaminen, teknisyys ja kokonaisvaltainen vaatimustaso saatiin tuotua varsin hyvin esiin, mutta elokuvan sijaan Whiplash olisi toiminut paremmin dokumenttina. Leffaa ei mielestäni kantanut mikään muu kuin soittamiseen liittyvä aitous.

Suurin ongelma oli tarinassa, koska sitä ei oikeastaan ollut kuin varsin ohuesti. Ironista kun leffa yritti kovasti vältellä pahimpia kliseitä, mutta juuri niiden mukana ollessa homma olisi voinut toimia. Raadollisempi alkuasetelma, vaikeuksista voittoon. Tämähän kuitenkin oli Rocky Balboa goes music vaikka taideniilot varmasti ovatkin eri mieltä.

Simmonsin hehkuttaminen syletti ja sylettää edelleen. Tämä ei näyttelijään kohdistettuna, koska kyseessä on todella osaava ukko. Tuo "talvi yllätti taas autoilijat" -efekti vain vituttaa kerta toisensa jälkeen. "Oho, se osaakin näytellä". Lisätietoja aiheesta McConaugheylta, DiCapriolta ja Cooperilta. Simmonsin kohdalla ei tarvitse mennä Vern Schillingeriä pidemmälle että tajuaa äijän olevan muutakin kuin yksiulotteisen lihapään tulkitsija.

En jaksa tarkistaa, mutta olen tainnut nähdä aikalailla jokaisen elokuvan jota Miles Teller on "kunnioittanut läsnäolollaan". Yksiulotteisuus ja Teller sen sijaan ovat match made in heaven. Footloose, 21&over, Two night stand, Divergent -sarja, Fantastic four, Spectacular now ja Whiplash. Lähes täysin erilaisia elokuvia, mutta ei heti uskoisi kun katsoo Tellerin yhden ilmeen suorittamista ja virnuilua. No, eiköhän aika ja kokemus muovaa miestä.

Whiplashille kuitenkin 2,5/5. Arvostan korkealle jos edes yksi osa-alue on hoidettu lähes täydellisesti.

 

[Jupe]

Muutama leffa jälleen.
Reverant vastasi odotuksiin. Hienoja taistelukohtauksia pitkillä otoilla, upeaa katsoa elokuvaa joka on kuin yhtä ulkokuvaa toisensa perään, karua luontoa, eläimiä suhteessa ihmiseen. Milloin edes oon viimeksi nähnyt inkkareiden hyökkäävän vihaisesti ja vielä hienosti toteutettuna ja tässä elokuvassa olivat vielä useasti niskan päällä. Taidokkaasti kuvattu niin taistelut kuin tunnelmoinnit. Ei tälläisiä elokuvia liikaa ole, ehtaa selviytymisseikkailua jonka pitkästä kestosta huolimatta jaksoi hyvin katsoa. Näyttelijät hoiti osansa hyvin, Di Capriota on jopa vähätelty tästä roolista mitä kyllä ihmettelen, sopi täydellisesti tuohon rooliin ja hoiti erinomaisesti lukuisat tuskaiset lähiotokset kuin vauhdikkaammat hepalla hevonkuuseen kohtauksetkin. Hardy oli hyvä, mutta itse en löydä Hardyn suorituksesta mitään niin erinomaista joka olisi elokuvan tasoa erikseen nostanut, jollei lasketa tuota vanhaa amerikan aksenttia suureksi saavutukseksi brittinäyttelijälle, hoiti hyvin roolinsa mutta karisma ei yllä esim Di Caprion tasolle. Elokuva oli virkistävä poikkeus kaikkeen nykyhuttuun missä elellään kirkkaissa kaupunginvaloissa ja ohjataan sitä vielä supernopein leikkauksin. Arvosanaksi vahva 4 ½ / 5

Koodinimi U.N.C.L.E. Odotin tästä hyvää old school viihdettä mutta olisihan se pitänyt arvata että Guy Richie sortuu omiin maneereihinsa ja tylsistyttää elokuvan kuin elokuvan. Päänäyttelijät eivät auttaneet asiaan kun olivat robottimaisen ilmeettömiä ja suorastaan kömpelöitä. Ainoat kehut elokuva saa musiikista minkä Richie ampuu senkin käytön vähän yli mun mielestä. Kriitikko Peter Bradshaw jota paljonkin seuraan summaa hyvin elokuvan ja allekirjoitan vertauksen muihin tuoreimpiin action-viihteeseen.
The Guardian Peter Bradshaw
There's some nice early-60s period production design and the whole thing moves along smoothly, if unhurriedly. But it never delivers anything like the punch of Tom Cruise's M:I adventures, nor the wit and distinctiveness of 007.

Suhteellisen paska elokuva siis omasta mielestäni ja arvosanaksi heltiää vain 1½ / 5.


_

 

[Klose16]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

Päädyin sitten katsomaan mieluummin aloittelevan ohjaajan leffan. Nyrkkeilijän illasta kertonut tarina oli virkistävä ja varsin toimiva kaikessa film noirissaan, tuli ihan mieleen eräskin Scorsese. Pääosissa aivan tuntematonta porukkaa ja actionista uupui supersankarit sekä gore. Onelinereita keksittiin tylsästi yksi! Elokuva oli kuitenkin kaikenkaikkiaan helposti lähempänä 4 tähteä, olihan siinä dialogi. Leffan kompaktisuudesta ja hallitusta toteutuksesta voisi yksi jos toinenkin nykyinenkin taidekikkaohjaaja ottaa oppia. Elokuva kun oli jopa kuvattu incognito (!) ja kestoa sillä huiman tunnin verran. 3D puuttui extroista josta miinus.

 

[Apassi]

No laitetaan ny pari edellistä:

Aloitetaan M. Night Shyamalan elokuvalla The Visit: IMDB. Osasihan tämä kaveri joskus leffojakin tehdä. Nyt tekee lähinnä toinen toistaan huonompia sellaisia. Jo lähtökohta se, että leffa on kuvattu ns. käsikameralla roolihenkilöiden toimesta, ei kyllä parantanut asetelmia. Elokuvassa periaatteessa lähtökohdiltaan kohtalaiset lähtökohdat, mutta toteutus sitten täysin keskinkertaista. Elokuvassa piti olla esim. loppupuolella sellainen perinteinen yllättävä juonenkäänne, joka oli niin huonosti näytelty, että lässähti ihan täysin. 6,2 tähteä IMDB:ssä tulee ihan pelkästään ohjaajan nimen takia. Itse antaisin 4/10.

Toinen oli Kevin Costnerin tähdittämä McFarland: IMDB. Periaatteessa perinteisellä kaavalla etenevä amerikkalainen urheiluelokuva, jossa ei juonellisesti mitään yllättävää ole, mutta sitähän nämä tositapahtumiin perustuvat urheilusankaritarinat monesti ovat. Tässä taas on osattu perinteisistä lähtökohdista rakentaa hyvät hahmot ja sujuva tarina. Kevin Costner on vahva oma itsensä ja bonuksena Maria Bello. En tiedä mikä tuossa milfissä viehättää, mutta aina ihan sulaa vahaa, kun tätä naarasta katselee. IMDB antanut 7,4 ja varmaan se omakin arvio aika lähellä tuota. Ehkä se juonellinen ennalta arvattavuus tiputtaisi tuohon seiskan pintaan.

 

[Jupe]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

En suosittele väkisin katsomaan jos ennakkoasetelmat ovat jo näin, et selvästikään pidä herran tuotoksista, sinulle on varmasti toisenlaisia elokuvia.

Itselle nyt parin yön jälkeenkin Reverant on kyllä nykyelokuvaksi jotain poikkeuksellista. Kun sanoja on hankala asetella niin lainataan nyt vaikka suomen ainoan kriitikon joka arvostelee elokuvia työkseen kommentteja, herralla on kuitenkin perspektiiviä muutamiin muihin elokuviinkin.

The Revenant käynnistyy realistisimmalla valkokankaalla koskaan nähdyllä valkoisten ja intiaanien taistelulla. - Jo tämä on poikkeuksellista, itse katsonut elokuvia laidasta laitaan, paljon vanhoja länkkäreitä kasarilla jo jne, tälläistä näin vakuuttavaa kohtausta en muista nähneeni ennen.

Yksinkertaisesta ja raadollisesta tarinasta kasvaa Inárritun ja mestarikuvaaja Emmanuel Lubezkin käsissä maaginen matka luonnonvoimien armoille ja ihmisenä olemisen ytimeen. Elämä – kaikki elämä – on jatkuvaa ja lopulta väistämättömään tappioon tuomittua taistelua kuolemaa vastaan. The Revenant ei sattumalta ala ja pääty hengityksen itsepintaiseen ääneen. - Selviytymistarinana luonnon armoilla (ja inkkareiden) poikkeuksellinen elokuva, mutta mikä itselle teki suurimman vaikutuksen oli kuvauspaikat ja siitä pitänee juuri kiittää ohjaajaa ettei antautunut digiaikakauden mahdollisuuksiin vaan leffasta 93% on kuvattu ulkona juuri sellaisissa olosuhteissa kun ne leffassa näkyy olevan, kuvausten kesto 11kk, ei mikään pikku piknik näyttelijöille studiolla ja buffeet takahuoneessa.

Varoituksen sana tästä linkistä jos aikomus katsoa elokuva, mielestäni spoilaa yhden merkittävimmistä juonenkäänteistä mitä itse en ainakaan tiennyt ennen kun katsoin leffan.
Leonardo DiCaprion The Revenantille viisi tähteä: ”Jos hän ei tästä suorituksesta saa Oscaria...” – lue IS-arvio - Elokuvat - Ilta-Sanomat

Tässä linkki kuvauspaikkoihin ja tietoihin mitä tuossa referoin.
Where was The Revenant filmed? ~ Atlas of Wonders


_

 

[Mikke73]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

Sillä ei valitettavasti tee itsestään tässä keskustelussa kovin fiksua mielikuvaa, kun sanoo Iñárritusta ettei osaa. Tosin kun elokuvien nimetkin menee päin vittua, niin ehkä se selittää aika paljon. Revenant on vielä itseltäni näkemättä, mutta nuo mainitsemasi kaksi sekä muut näkemäni Iñárritut 21 Grammaa, Biutiful ja Amores Perros ovat tosiaankin hyviä elokuvia. Jos nyt siis elokuvista jotain ymmärtää.

 

[sporttipappa]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.
..

Sillä ei valitettavasti tee itsestään tässä keskustelussa kovin fiksua mielikuvaa, kun sanoo Iñárritusta ettei osaa.
..Jos nyt siis elokuvista jotain ymmärtää.

Kyllä tässä kummatkin kirjoittajat onnistuvat antamaan itsestään varsin pikkusieluisen vaikutelman. Mielipiteistä ja omista kokemuksestahan tässä on kyse kun arvioidaan nähtyjä elokuvia, ja kaipa tämän ketjun tarkoitus on ollut tarjota henkilökohtaisia mielipiteitä katsotuista elokuvista. On aika kovaa puhetta todeta omien tuntemusten mukaan, että kaikkien muidenkin tuntemukset Iñarritun elokuvista olisivat vain tietynlaisia, kuten edellä lainaamani keskustelijat ilmentävät.

Minä aion mennä katsomaan Revenantin yksin, kaksin vaimon, tai isommalla porukalla perheen kanssa riippuen siitä miten aikataulut sattuvat kohdalleen. Kerron sitten tuomioni painottaen, että kyseessä on oma mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus kyseisestä elokuvasta. Rauhaa välillemme, arvon kanssakirjoittelijat.