Jatkoajan leffakerho

[pernaveikko]

Ylihypetettyjä taide-elokuvia tekevä Tarantino ei kyllä kiinnosta yhtään, muutaman olen nähnyt. Jos täsmälleen samanlaisen tekeleen olisi ohjannut joku muu, niin niitä ei noteerattaisi millään lailla. Semmoista se on, brändit ja muut. Varmaan on ollut taas jotain typeriä hidastukia tuossa ja muuta. Ja kai on muistettu aina erikseen myös taas kertoa kuinka mones elokuva Tarantinolta on?

Katsoin juuri The Revenant. Hyvää oli se, että turhaa dialogia ei ollut, mutta välillä kuitenkin aika pitkäveteinen ja sitten oli aivan turhia kohtauksia eli liian pitkä. Realistisuuden kanssa oli myös vähän niin ja näin, vaikka kaverit tietysti ovatkin talvioloihin tottuneet.

Useita Oscar-ehdokkuuksiahan tuo keräsi ja IMDB:ssa 8.3 eli taas siksi arvelinkin kannattaako edes katsoa, mutta tuossahan tuo meni parilla tauolla. Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

 

[heavy]

Ylihypetettyjä taide-elokuvia tekevä Tarantino ei kyllä kiinnosta yhtään

Kukas se tämä Tarantino on? Itse tiedän vain Quentin Tarantinon joka tekee populaarikulttuuria...

 

[Numero66]

Huomenna ensi-iltaan tuleva Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama Jättiläinen oli erinomainen elokuva.

Fiktiota (useimmat henkilöhahmot) ja faktaa Talvivaaran kaivoksen vaiheisiin ja sen taustoihin liittyvistä sotkuista sekoittava elokuva alkaa vahvasti ja pitää koko 97 minuutin keston ajan otteessaan. Kotimaiselle elokuvalle poikkeuksellisesti käsikirjoitus on vankka ja päähahmot moniulotteisia. Jani Volanen on loistava Pekka Peränä ja jokaiseen kotimaiseen mahtuva Peter Franzen on tässä mies paikallaan päähenkilö-Jussin pomona. Päähenkilön perhettä seurataan paljon, mutta nämäkään kohtaukset eivät tunnu tylsiltä, sillä filmi ei sorru turhiin selittelyihin missään vaiheessa.

Kehtaan jopa sanoa, että leffa on loistavan Presidentin miehet-klassikon (1976) hengenheimolainen. Se tehtiin samaan tapaan vain muutama vuosi todellisten tapahtumien jälkeen ja

Spoileri

loppuratkaisustakin tulee mieleen 70-luvun leffat.

Suosittelen siis vahvasti.

Vaikka en itse ole kovin tarkasti seurannut tuota talvivaara casea oli elokuva silti ihan mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia sekä kysymyksiä. Isäni paljon talvivaaran vaiheista tietävänä sai toki elokuvasta paljon enemmän irti. Kaikkiaan ihan katsottava leffa varsinkin näin tiistaina (taitaapi tosin olla jo keskiviikko) ja kaksi yhden hinnalla -tarjouksen hyödyntäneenä.

 

[vstk]

Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

Hehheh, tainnut mennä Leonardot ja Damonit sekaisin.

 

[pernaveikko]

Hehheh, tainnut mennä Leonardot ja Damonit sekaisin.

Niin joo, molemmathan ne olivat yksinään hylättyinä, vaikka hieman eri paikkoihin, mutta omalla tavallaan vastaavassa tilanteessa.

 

[MustatKortit]

...Aika karua elämää tuolla joka tapauksessa on ollut ja Matt Damonin rooli perustuu löyhästi historialliseen henkilöön.

Mä itse asiassa yllätyin, kun kävin lukemassa tuota Glassin wiki-artikkelia, että yllättävän tiukasti itse selvitymistarina perustuu tositapahtumiin. Henkilösuhteissa jne on otettu vapauksia, mutta se itse tarina selviytymisestä on lähellä näitä tositapahtumia. Aika uskomaton tarina muuten.

 

[pernaveikko]

Mä itse asiassa yllätyin, kun kävin lukemassa tuota Glassin wiki-artikkelia, että yllättävän tiukasti itse selvitymistarina perustuu tositapahtumiin. Henkilösuhteissa jne on otettu vapauksia, mutta se itse tarina selviytymisestä on lähellä näitä tositapahtumia. Aika uskomaton tarina muuten.

Totta, mutta se merkittävin ero on siinä, että aito tarina tapahtui kesällä. Vaikka olisi miten oman aikansa Jack Bauer, niin aika paljon oli otettu vapauksia talvikeleissä selviytymisestä. Tuohan on jostain helvetin taiteellisista syistä siirretty talveen, koska silloin saanee komeampia kuvia ja kun tuo on hifistelty kokonaan (yhtä kohtausta lukuunottamatta) luonnonvalossa.

 

[MustatKortit]

Totta, mutta se merkittävin ero on siinä, että aito tarina tapahtui kesällä. Vaikka olisi miten oman aikansa Jack Bauer, niin aika paljon oli otettu vapauksia talvikeleissä selviytymisestä. Tuohan on jostain helvetin taiteellisista syistä siirretty talveen, koska silloin saanee komeampia kuvia ja kun tuo on hifistelty kokonaan (yhtä kohtausta lukuunottamatta) luonnonvalossa.

Juu ihan totta.

Silti:

Spoileri

Esimerkiksi se, että se biisonin raadon syöminen osoittautui ilmeisesti tositapahtumiin perustuvaksi, samoin kuin inkkareilta saatu apu, niin aikamoista.

Ei mitenkään leffaan ja sen juoneen liittyen, mutta tämä Glass lopulta sitten kuitenkin (vuosia myöhemmin) menehtyi näillä samoilla reissuillaan, kohdaten väkivaltaisen kuoleman, eli loppuun asti ei kestänyt hänenkään tuurinsa.

 

[-OO-]

Minulle oli kyllä iso pettymys tuo Revenant. Di Capriolta aika vankka suoritus pääosassa mutta muuten tuo ei kyllä nyt oikein vakuuttanut kun tuosta tarinasta on muutaman pitkän artikkelin lukenut. Ensinnäkin häiritsi että tarinaan oli pistetty aika paljon ns. "omiaan" eli esim. tuo Glassin poika oli täysin keksitty juttu ja muutenkin tapahtumia oli vahvasti dramatisoitu, esim. Glassin ja Fitzgeraldin välillä ei koskaan nähty mitään eeppistä lopputaistelua vaikka Glass raahautuikin Fort Kiowaan lähes pelkästään kostonhalun voimalla. Ja tosiaan oikeasti tarina tapahtui kesällä mutta nyt oli haluttu ilmeisesti vähän vielä lisää dramatiikkaa ja komeampia kuvia kun tapahtumat oli siirretty talveen. Muutenkin monia tapahtumia oli laiteltu eri järjestykseen ja esitettiin vähän eri tavalla, mutta ne nyt ei isommin häirinneet koska ymmärrän että elokuvan rakenne vaatii joskus tällaisia muutoksia. Mutta yksi suurimmista ongelmista oli minusta että tätä elokuvaa vaivasi nykyelokuvissa niin yleinen vitsaus, eli liiallinen pituus. Tuon keksityn pojan mukaan ottaminen toi elokuvaan näitä jatkuvia muistelu-/unennäkö-/haahuilukohtauksia jotka tuntui aina kestävän ikuisuuden. Nuo turhat haahuilut pois pudottamalla, tai edes rajusti karsimalla elokuvasta olisi saanut tehtyä paljon napakamman ja pituutta olisi saatu niin paljon lyhyemmäksi että se ei olisi ollut noin pitkästyttävä. Nyt elokuvan loppupuolisko meni kyllä kelloa katsellessa.

 

[pernaveikko]

Mutta yksi suurimmista ongelmista oli minusta että tätä elokuvaa vaivasi nykyelokuvissa niin yleinen vitsaus, eli liiallinen pituus. Tuon keksityn pojan mukaan ottaminen toi elokuvaan näitä jatkuvia muistelu-/unennäkö-/haahuilukohtauksia jotka tuntui aina kestävän ikuisuuden.

Tässähän tämä on sanottu miten asia on. Millä tämä saataisiin kuriin? Pitäisikö tässä alkaa lähettää palautetta jollekin taholle missä niitä ei kuitenkaan edes luettaisi tai ainakaan välitettäisi.

Miksi pitää hypätä laukalle, kun saa jonkun projektin ja rahoituksen kasaan? Kuinkahan usein joku päänäyttelijä miettii, että eihän tässä pituudessa ole mitään järkeä, mutta pomoa on toteltava.

 

[Buster]

Huikeahan tuo The Revenant oli ja noissa olosuhteissa tuollaista tyylittelyä. En osaa näin tyhmänä sanoa noista unikohtauksista ja näyistä sun muista shoteista, että onko niiden tarkoitusperä vain ärsyttää katsojan mielikuvitus laukalle etsimään merkityksiä ja symbolismeja. Joita on tai ei ole haudattu sinne. Enkä osaa niitä kaikkia täysin selittää auki, vaikka jotain pystyinkin kehittämään ihan itse kun olen pysytellyt niin pimennossa kuin pystyin. Itse kallistuin sille kannalle kun intiaanit tuulta pitivät jumaluutena/jumalhahmonakin ja Revenant tarkoittaa mm. niin kostajaa, henkeä, kuin poissaolonkin jälkeen palaavaa, että tuo pawnee-vaimon henki seurasi Glassia ja ajoi sitä eteenpäin. Kameratyökin kun oli niin leijuvaa ja kevyttä + lähes jatkuvassa liikkeessä ja toiminnan keskiössä, niin miksei sitä voi henkenä ajatella. Loppupuolellahan vaimo unessa, jossa oli kristinuskon merkkejä + intiaanien uskomuksia tukevia merkkejä, ikäänkuin havahdutti Glassin hereille, jolloin tämä kuuli katkeavan oksan. Viimeinen shotti taas voi olla vaikka mitä, esimerkiksi Glass tiedosti vaimonsa läsnäolon. Tai katsojalle suunnattu don't you dare judge me -katse, tai viimein kostonsa saavuttaneen miehen katse. Tai sitten vaan riittävän hieno tapa lopettaa elokuva.

En nyt kummempia jaksa raapustaa. Mielestänihän tämä oli hyvinkin nautittavaa eräjormailua jo sellaisenaan, 9/10. Tosiaankin tositarina, ennen oli miehet rautaa. Kovan päivätyön saa loput katsomatta olevat ehdokkaat vetää, jos meinavat Oscarin viedä. Ehkä ainoa vähän häiritsevä asia oli tuo kun kamera liikkui, niin harvoin oli mikään hahmo perinteisissä closeupeissa. Ja tällöin äänet simuloi aika turhankin laajalla skaalalla kameran etäisyyttä aina puhujaan. Normaaleissa tilanteissa välillä kutitteli korvavaikkuja ja välillä olisi varmaan ilman tekstitystä saattanut jäädä kuulematta jotain. Monta mieleen jäävää kohtausta ja jos leikkauksia ei oltu isolla kädellä piilotettu näistä pitkistä kohtauksista, niin vaatimustaso ja suorittaminen ollut ihanan korkealla. Ihan jännä musakin ja olisi varmaan ehdolla sekin, jos olisi Oscar-kelpoinen ollut. Raaimmissa kohdissa tuli kieltämättä vähän ehkä pyörittyä penkissä myötätunnosta.

E: Nostetaan nyt vielä se alun joukkomyllytyksen kohtaus kun paikallaan suurinpiirtein ollut kamera lähti ihan vierestä laukanneen ratsastajan matkaan ja sitten hetkeä myöhemmin tippui ratsastajan mukana ratsaita maihin ja vieläkin jatkoi siitä samaa kohtausta. Ilman näkyviä leikkauksia kuten muutkin toimintakohtaukset sen mitä muistin yrittää katsoa.

 

[ZayWest]

Lisäksi tuo päänäyttelijä, eli Miles Teller käsittääkseni on oikeastikin rumpali näyttelemisen ohella, joten varmaan jotain jutusta ymmärtää ja osaa siten heittäytyä tilanteeseen. Miehen todellisista taidoista ei ole toki hajua, mutta se nyt on aika irrelevanttia sinällään.

Huikea elokuva kyllä. Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tulee vuoden loputtua äänestettyä sinne ykköstilalle täällä Jatkoajassa.

Tuli viimein väijyttyä tämä paljon hehkutettu tekele.

Soittaminen, teknisyys ja kokonaisvaltainen vaatimustaso saatiin tuotua varsin hyvin esiin, mutta elokuvan sijaan Whiplash olisi toiminut paremmin dokumenttina. Leffaa ei mielestäni kantanut mikään muu kuin soittamiseen liittyvä aitous.

Suurin ongelma oli tarinassa, koska sitä ei oikeastaan ollut kuin varsin ohuesti. Ironista kun leffa yritti kovasti vältellä pahimpia kliseitä, mutta juuri niiden mukana ollessa homma olisi voinut toimia. Raadollisempi alkuasetelma, vaikeuksista voittoon. Tämähän kuitenkin oli Rocky Balboa goes music vaikka taideniilot varmasti ovatkin eri mieltä.

Simmonsin hehkuttaminen syletti ja sylettää edelleen. Tämä ei näyttelijään kohdistettuna, koska kyseessä on todella osaava ukko. Tuo "talvi yllätti taas autoilijat" -efekti vain vituttaa kerta toisensa jälkeen. "Oho, se osaakin näytellä". Lisätietoja aiheesta McConaugheylta, DiCapriolta ja Cooperilta. Simmonsin kohdalla ei tarvitse mennä Vern Schillingeriä pidemmälle että tajuaa äijän olevan muutakin kuin yksiulotteisen lihapään tulkitsija.

En jaksa tarkistaa, mutta olen tainnut nähdä aikalailla jokaisen elokuvan jota Miles Teller on "kunnioittanut läsnäolollaan". Yksiulotteisuus ja Teller sen sijaan ovat match made in heaven. Footloose, 21&over, Two night stand, Divergent -sarja, Fantastic four, Spectacular now ja Whiplash. Lähes täysin erilaisia elokuvia, mutta ei heti uskoisi kun katsoo Tellerin yhden ilmeen suorittamista ja virnuilua. No, eiköhän aika ja kokemus muovaa miestä.

Whiplashille kuitenkin 2,5/5. Arvostan korkealle jos edes yksi osa-alue on hoidettu lähes täydellisesti.

 

[Jupe]

Muutama leffa jälleen.
Reverant vastasi odotuksiin. Hienoja taistelukohtauksia pitkillä otoilla, upeaa katsoa elokuvaa joka on kuin yhtä ulkokuvaa toisensa perään, karua luontoa, eläimiä suhteessa ihmiseen. Milloin edes oon viimeksi nähnyt inkkareiden hyökkäävän vihaisesti ja vielä hienosti toteutettuna ja tässä elokuvassa olivat vielä useasti niskan päällä. Taidokkaasti kuvattu niin taistelut kuin tunnelmoinnit. Ei tälläisiä elokuvia liikaa ole, ehtaa selviytymisseikkailua jonka pitkästä kestosta huolimatta jaksoi hyvin katsoa. Näyttelijät hoiti osansa hyvin, Di Capriota on jopa vähätelty tästä roolista mitä kyllä ihmettelen, sopi täydellisesti tuohon rooliin ja hoiti erinomaisesti lukuisat tuskaiset lähiotokset kuin vauhdikkaammat hepalla hevonkuuseen kohtauksetkin. Hardy oli hyvä, mutta itse en löydä Hardyn suorituksesta mitään niin erinomaista joka olisi elokuvan tasoa erikseen nostanut, jollei lasketa tuota vanhaa amerikan aksenttia suureksi saavutukseksi brittinäyttelijälle, hoiti hyvin roolinsa mutta karisma ei yllä esim Di Caprion tasolle. Elokuva oli virkistävä poikkeus kaikkeen nykyhuttuun missä elellään kirkkaissa kaupunginvaloissa ja ohjataan sitä vielä supernopein leikkauksin. Arvosanaksi vahva 4 ½ / 5

Koodinimi U.N.C.L.E. Odotin tästä hyvää old school viihdettä mutta olisihan se pitänyt arvata että Guy Richie sortuu omiin maneereihinsa ja tylsistyttää elokuvan kuin elokuvan. Päänäyttelijät eivät auttaneet asiaan kun olivat robottimaisen ilmeettömiä ja suorastaan kömpelöitä. Ainoat kehut elokuva saa musiikista minkä Richie ampuu senkin käytön vähän yli mun mielestä. Kriitikko Peter Bradshaw jota paljonkin seuraan summaa hyvin elokuvan ja allekirjoitan vertauksen muihin tuoreimpiin action-viihteeseen.
The Guardian Peter Bradshaw
There's some nice early-60s period production design and the whole thing moves along smoothly, if unhurriedly. But it never delivers anything like the punch of Tom Cruise's M:I adventures, nor the wit and distinctiveness of 007.

Suhteellisen paska elokuva siis omasta mielestäni ja arvosanaksi heltiää vain 1½ / 5.


_

 

[Klose16]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

Päädyin sitten katsomaan mieluummin aloittelevan ohjaajan leffan. Nyrkkeilijän illasta kertonut tarina oli virkistävä ja varsin toimiva kaikessa film noirissaan, tuli ihan mieleen eräskin Scorsese. Pääosissa aivan tuntematonta porukkaa ja actionista uupui supersankarit sekä gore. Onelinereita keksittiin tylsästi yksi! Elokuva oli kuitenkin kaikenkaikkiaan helposti lähempänä 4 tähteä, olihan siinä dialogi. Leffan kompaktisuudesta ja hallitusta toteutuksesta voisi yksi jos toinenkin nykyinenkin taidekikkaohjaaja ottaa oppia. Elokuva kun oli jopa kuvattu incognito (!) ja kestoa sillä huiman tunnin verran. 3D puuttui extroista josta miinus.

 

[Apassi]

No laitetaan ny pari edellistä:

Aloitetaan M. Night Shyamalan elokuvalla The Visit: IMDB. Osasihan tämä kaveri joskus leffojakin tehdä. Nyt tekee lähinnä toinen toistaan huonompia sellaisia. Jo lähtökohta se, että leffa on kuvattu ns. käsikameralla roolihenkilöiden toimesta, ei kyllä parantanut asetelmia. Elokuvassa periaatteessa lähtökohdiltaan kohtalaiset lähtökohdat, mutta toteutus sitten täysin keskinkertaista. Elokuvassa piti olla esim. loppupuolella sellainen perinteinen yllättävä juonenkäänne, joka oli niin huonosti näytelty, että lässähti ihan täysin. 6,2 tähteä IMDB:ssä tulee ihan pelkästään ohjaajan nimen takia. Itse antaisin 4/10.

Toinen oli Kevin Costnerin tähdittämä McFarland: IMDB. Periaatteessa perinteisellä kaavalla etenevä amerikkalainen urheiluelokuva, jossa ei juonellisesti mitään yllättävää ole, mutta sitähän nämä tositapahtumiin perustuvat urheilusankaritarinat monesti ovat. Tässä taas on osattu perinteisistä lähtökohdista rakentaa hyvät hahmot ja sujuva tarina. Kevin Costner on vahva oma itsensä ja bonuksena Maria Bello. En tiedä mikä tuossa milfissä viehättää, mutta aina ihan sulaa vahaa, kun tätä naarasta katselee. IMDB antanut 7,4 ja varmaan se omakin arvio aika lähellä tuota. Ehkä se juonellinen ennalta arvattavuus tiputtaisi tuohon seiskan pintaan.

 

[Jupe]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

En suosittele väkisin katsomaan jos ennakkoasetelmat ovat jo näin, et selvästikään pidä herran tuotoksista, sinulle on varmasti toisenlaisia elokuvia.

Itselle nyt parin yön jälkeenkin Reverant on kyllä nykyelokuvaksi jotain poikkeuksellista. Kun sanoja on hankala asetella niin lainataan nyt vaikka suomen ainoan kriitikon joka arvostelee elokuvia työkseen kommentteja, herralla on kuitenkin perspektiiviä muutamiin muihin elokuviinkin.

The Revenant käynnistyy realistisimmalla valkokankaalla koskaan nähdyllä valkoisten ja intiaanien taistelulla. - Jo tämä on poikkeuksellista, itse katsonut elokuvia laidasta laitaan, paljon vanhoja länkkäreitä kasarilla jo jne, tälläistä näin vakuuttavaa kohtausta en muista nähneeni ennen.

Yksinkertaisesta ja raadollisesta tarinasta kasvaa Inárritun ja mestarikuvaaja Emmanuel Lubezkin käsissä maaginen matka luonnonvoimien armoille ja ihmisenä olemisen ytimeen. Elämä – kaikki elämä – on jatkuvaa ja lopulta väistämättömään tappioon tuomittua taistelua kuolemaa vastaan. The Revenant ei sattumalta ala ja pääty hengityksen itsepintaiseen ääneen. - Selviytymistarinana luonnon armoilla (ja inkkareiden) poikkeuksellinen elokuva, mutta mikä itselle teki suurimman vaikutuksen oli kuvauspaikat ja siitä pitänee juuri kiittää ohjaajaa ettei antautunut digiaikakauden mahdollisuuksiin vaan leffasta 93% on kuvattu ulkona juuri sellaisissa olosuhteissa kun ne leffassa näkyy olevan, kuvausten kesto 11kk, ei mikään pikku piknik näyttelijöille studiolla ja buffeet takahuoneessa.

Varoituksen sana tästä linkistä jos aikomus katsoa elokuva, mielestäni spoilaa yhden merkittävimmistä juonenkäänteistä mitä itse en ainakaan tiennyt ennen kun katsoin leffan.
Leonardo DiCaprion The Revenantille viisi tähteä: ”Jos hän ei tästä suorituksesta saa Oscaria...” – lue IS-arvio - Elokuvat - Ilta-Sanomat

Tässä linkki kuvauspaikkoihin ja tietoihin mitä tuossa referoin.
Where was The Revenant filmed? ~ Atlas of Wonders


_

 

[Mikke73]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.

Sillä ei valitettavasti tee itsestään tässä keskustelussa kovin fiksua mielikuvaa, kun sanoo Iñárritusta ettei osaa. Tosin kun elokuvien nimetkin menee päin vittua, niin ehkä se selittää aika paljon. Revenant on vielä itseltäni näkemättä, mutta nuo mainitsemasi kaksi sekä muut näkemäni Iñárritut 21 Grammaa, Biutiful ja Amores Perros ovat tosiaankin hyviä elokuvia. Jos nyt siis elokuvista jotain ymmärtää.

 

[sporttipappa]

On vaan kynnys katsella tuota Revenanttia kun ohjaaja ei osaa. Aiemmista Birdman oli karmea tekele kaikessa näppärässä kikkailussaan, Babel kesken ja 23 grammaa pöyristyttävän tunkkaista tekotaidetta, sitä kun yritetään oikein tehdä hienoa elokuvaa.
..

Sillä ei valitettavasti tee itsestään tässä keskustelussa kovin fiksua mielikuvaa, kun sanoo Iñárritusta ettei osaa.
..Jos nyt siis elokuvista jotain ymmärtää.

Kyllä tässä kummatkin kirjoittajat onnistuvat antamaan itsestään varsin pikkusieluisen vaikutelman. Mielipiteistä ja omista kokemuksestahan tässä on kyse kun arvioidaan nähtyjä elokuvia, ja kaipa tämän ketjun tarkoitus on ollut tarjota henkilökohtaisia mielipiteitä katsotuista elokuvista. On aika kovaa puhetta todeta omien tuntemusten mukaan, että kaikkien muidenkin tuntemukset Iñarritun elokuvista olisivat vain tietynlaisia, kuten edellä lainaamani keskustelijat ilmentävät.

Minä aion mennä katsomaan Revenantin yksin, kaksin vaimon, tai isommalla porukalla perheen kanssa riippuen siitä miten aikataulut sattuvat kohdalleen. Kerron sitten tuomioni painottaen, että kyseessä on oma mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus kyseisestä elokuvasta. Rauhaa välillemme, arvon kanssakirjoittelijat.

 

[regularflex]

Kävin nuo molemmat talvimaisemiin sijoittuvat leffat eli Hateful Eightin sekä Revenantin katsomassa ja skriivataan noista kokemuksista nyt jotain.

Aloitetaan Hateful Eightistä, kun sen kävin ensin katsomassa ja sitä myös parempana tästä kaksikosta pidin. En ole mikään ylin Tarantinon fani ja olen nähnyt miehen leffoista aiemmin vain pari kappaletta, joten ennakko-odotukset oli aika, meh. Tämä leffa oli ihan peruskauraa tietyllä tapaa. varsin viihdyttävä osittain sekä dialogit ja henkilöhahmojen kehittyminen olivat plussaa, mutta toisaalta puolisen tuntia liian pitkä sekä väkivaltakohtaukset menivät parissa tilanteessa yli, joten arvosana 3/5. Hyytävä viima oli kyllä hyytävän tuntuinen myös leffateatterissa ja Morriconen musiikki varsinkin aloituskohtauksessa erityismainintoina.

The Revenant tuli katsottua puolestaan jälkimmäisenä ja pakko myöntää, että petyin leffaan. Elokuvassa oli muutamia upeita hetkiä, mutta kun kokonaisuus ei vaan osunut omaan makuun kohdalleen, niin katselukokemus alkoi puuduttamaan ja tuntumaan tylsältä. 2/5. Dicaprio oli hyvä ja Tom Hardystakin aina tykkään, mutta heistäkin olisi voinut saada vielä paljon enemmän irti.

 

[Ted Raikas]

Spectre nähty viimein.

Valitettavan tasapaksu, pitkäpiimäinen ja ylivenytetty James Bond. Harmi kyllä. Perusteiltaan aineksia oli vaikka kuinka suurenmoiseen leffaan, mutta balanssi oli hukassa. Välillä yritettiin flirttailla perinteisellä James Bond meiningillä hupsuine temppuineen ja huumoreineen ja välillä oltiin ihan yltiövakavaa otsa kurtsussa. Ei oikein tiennyt mitä haluaa olla. Katsoi kyllä, mutta sujuva tarinankerronta ja Bondimainen fiilis vähän uupui.

Ehkä ensimmäinen näistä Craigin Bondeista jota voi pitää vähän heikompanakin elokuvana, kaikki muut on toimineet omillaan, vaikka tässä nyt toki on isompi juonikaari ollutkin, mikä on tietysti hyvä asia. Jopa usein parjattu Quantum of Solace toimi paremmin kuin tämä omaan makuun.

 

[Klose16]

Sillä ei valitettavasti tee itsestään tässä keskustelussa kovin fiksua mielikuvaa, kun sanoo Iñárritusta ettei osaa. Tosin kun elokuvien nimetkin menee päin vittua, niin ehkä se selittää aika paljon. Revenant on vielä itseltäni näkemättä, mutta nuo mainitsemasi kaksi sekä muut näkemäni Iñárritut 21 Grammaa, Biutiful ja Amores Perros ovat tosiaankin hyviä elokuvia. Jos nyt siis elokuvista jotain ymmärtää.

Voisi tosiaan helpohkosti nostaa palstapisteitä kehumalla inarrit^t ja tarantinot.
Valitettavasti jätit pois perustelut - 21 Grammaa 23 gramman sijasta ei vielä ihan vakuuta.
Minä vaan en taidetunnemössöroskasta perusta, ja olen tätä lyhyesti argumentoinutkin. Aiheesta olisi ihan mielenkiintoista keskustella jos vastapuolikin laittaisi syitä suosiolle.
Amores Perros unohtui, varmaan surkein noista kaikista koska oli pakko jättää kesken.

En ole kyllä mikään älyttömän suuri Espanja-leffan ystävä yleensä, Tesis oli ihan näppärä.

Kyllä tässä kummatkin kirjoittajat onnistuvat antamaan itsestään varsin pikkusieluisen vaikutelman.

Olen valmiina, jos sieltä tulee oikeasti hyvä elokuva. Kävinhän Birdmaninkin katsomassa ihan teatterissa.

Mielipiteistä ja omista kokemuksestahan tässä on kyse kun arvioidaan nähtyjä elokuvia, ja kaipa tämän ketjun tarkoitus on ollut tarjota henkilökohtaisia mielipiteitä katsotuista elokuvista. On aika kovaa puhetta todeta omien tuntemusten mukaan, että kaikkien muidenkin tuntemukset Iñarritun elokuvista olisivat vain tietynlaisia, kuten edellä lainaamani keskustelijat ilmentävät.

Ensin toteat että kyse on mielipiteistä ja sitten kun mielipiteen toteaa, se onkin muiden tuntemusten avaamista.
Ei kai se muun kuin keskustelijan itsensä vika ole jos ei toisten mielipiteitä keskustelupalstalla kestä.
Itse tykkään kritisoida kymmenien, satojen miljoonien hypeleffoja silloin kun siihen on kovastikin aihetta.

 

[jaakkopavunvarsi]

Revenantissa minua yllätti käsikirjoituksen täysi kaavamaisuus. Pystyin aika pitkälti määrittelemään Hollywood-leffan (pätee myös esim. kaunokirjallisuuden kaavoihin) juonikaavan. Silti, pidin elokuvasta ja viihdyin. Kiitos näyttelijöiden, Bradyn. Ja nuo kaavat on tarkoitettu toimimaan, kunhan ne tehdään hyvin ja ajan mukaan. Olen siis keskivertoa (toki taiteellisempikin maistuisi).

 

[MadSpade]

Tuosta Revenantista pitää mainita erikseen kohtaus missä Leo painiskeli karhun kanssa. Oli kyllä hienosti toteutettu vääntö ja sai todellakin kylmänväreet aikaiseksi.

 

[Ted Raikas]

Hiukan JA:n näennäisen yleisestä mielipiteestä poiketen itse pidin todella paljon The Revenantista. Eilen tuli käytyä katsomassa isolta kankaalta ja onneksi niin, sillä tuo elokuva jos mikä on edukseen isolla ruudulla ja hyvällä äänentoistolla. Oli meinaan vaikuttavinta visuaalisuutta toviin, mitä tuki mestarillinen kuvaus oivallisesti. Henkeäsalpaavan karun kauniit maisemat vei kyllä mukanaan ja viipyilevä välillä todella hidas kuvaus ja eteneminen sopi tähän ihan jo noista syistä, sillä tämä elokuva oli omanlaisensa kunnianosoitus Pohjois-Amerikan luonnolle, sen ankaruudelle ja jylhyydelle. Kuvasto tosiaan hiveli silmiä. Sen lisäksi tarina oli hyvä, ei nyt mikään temaattisesti omaperäinen tai uutta tuova, mutta ei sen tarvinnutkaan olla. Hyväksi teki se tapa miten se oli kuvattu ja toteutettu ja tietysti laidastaan loistavat näyttelijät jotka sai sen elämään. DiCaprio oli totutun loistelias, sitä en osaa sanoa ansaitsisiko Oscarin tästä, mutta paine myöntää se hänelle alkaa olla aika suuri jo. Parempiakin vaihtoehtoja menneisyydessä on ollut ja kukaties on tulossa jatkossakin. Joka tapauksessa heittäytyminen on taas huippuluokkaa. Hardy myös huikea, kuten yleensä ja tällä kertaa harvinaisen veemäisessä roolissa jonka kyllä hoitaa himaan. Domhnall Gleeson myös suoraselkäisenä ja periaatteellisena kapteenina oli uskottava.

Intensiivisiä kohtia riittää vaikka miten, mutta eritoten jäi mieleen se intiaanien hyökkäys leiriin alkupuolilla ja pakeneminen joelle, siinä oli sitä läsnäolon tuntua. Karhun hyökkäys oli myös todella painostava tapahtuma ja rupesi tuntumaan ihan omassa kropassa ja pelottamaan myös, niin iholle siinä mentiin. Myös lopun takaa-ajo ja välienselvittely oli kuvattu upeasti ja kipeästikin.

Musiikki tuki tunnelmaa paikoin todella hienosti minimalistisuudessaan. Löi kättä kuvaston kanssa täydellisesti.

Intiaaneja olisi saatu näyttää enemmän, mutta olivat ehdottomasti elokuvan hienointa osastoa silloin kun olivat enemmän tarinassa läsnä. Rankkoja tyyppejä.

Iñárritu jatkaa hyvää putkeaan ja omalla tavallaan venyttää taas elokuvakerrontaa haastavuudella ja visuaalisella oivaltavuudella, eri tavalla kuin mitä edellisessään, mutta yhtä intensiivisesti ja vangitsevasti. Eiköhän tälle niitä Oscar-pystejä tule useita. Kuvauksesta jos ei tule, niin ihmettelen, sillä vaikea uskoa, että ehdolla olisi toista elokuvaa missä tuo puoli on noin elävää, näyttävää ja iholle menevää.

Kyllä tälle 4½/5 tähteä voi lätkäistä. Puolikas jää uupumaan, että jossain kohtaa kerronnassa tuli kenties pieniä notkahduksia/suvantoja ja paras intensiteetti hivenen katosi, mutta se löytyi taas loppua kohden. Kaiken kaikkiaan uskomattoman hieno kokemus. Fiilistelen edelleen niitä maisemia ja myös kaikki rähjäiset linnoitukset ja muut asutukset oli upeita katsella.

 

[Mikke73]

Kyllä tässä kummatkin kirjoittajat onnistuvat antamaan itsestään varsin pikkusieluisen vaikutelman. Mielipiteistä ja omista kokemuksestahan tässä on kyse kun arvioidaan nähtyjä elokuvia, ja kaipa tämän ketjun tarkoitus on ollut tarjota henkilökohtaisia mielipiteitä katsotuista elokuvista. On aika kovaa puhetta todeta omien tuntemusten mukaan, että kaikkien muidenkin tuntemukset Iñarritun elokuvista olisivat vain tietynlaisia, kuten edellä lainaamani keskustelijat ilmentävät

Mielipiteeseen ja omaan kokemukseen perustuu se, pitääkö elokuvasta vai ei. Siinä ei ole mitään vikaa jos ei pidä Iñárritun elokuvista, mutta jos väittää että Iñárritu "ei osaa" niin kyse ei ole enää mielipiteestä. Siinä kyseenalaistetaan ko. ohjaajan ammattitaito omalla alallaan. Siksi tartuin tuohon.
Esim. American Beauty on elokuva jota en voi sietää, mutta ei tulisi silti mieleen sen perusteella väittää että Sam Mendes ei osaa. Tosin sikäli huono esimerkki, että muita Mendesin elokuvia siedän hyvinkin.