Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 938
  • 12 326
Mä diggaan ihan älyttömästi DiCapriosta tätä nykyä, mutta Revenant elokuvana on enemmänkin Tom Hardyn show, kuin DiCaprion. Aika selkeästikin imo.

That said, vähän sama mutu kuin sinulla, että Leo on vahvoilla.
Mitäköhän leffaa olet katsonut? Tom Hardyhan esitti todella köyhää hahmoa, jolla ei ollut minkäänlaista ulottuvuutta, eikä hänen tarvinut juuri kovinkaan isoa suoritusta antaa. Tom Hardyn hahmo jäi suurimmaksi pettymykseksi, koska omasta mielestäni huikean näyttelijän lahjat menivät täysin hukkaan siinä. Kyllähän DiCaprion kohtaus makaamassa paareilla elokuvan alkupuoliskolla tuskissaan on jo yksistään Oscarin arvoinen, vaikkakin kuvauskin tekee kyllä huikeaa duunia siinä. Toki DiCaprio olisi ansainnut jo Oscarin myöskin jo Wolf of the Wall Streetistä.

Ainoa haastaja DiCapriolle on Matt Damon ja kova haastaja onkin. Martian oli elokuvana huomattavasti kovempi pläjäys kuin omaan taiteluunsa ja pituteetansa kaatuva Revenant.

Olen kyllä pettynyt, jos Jennifer Jason Leigh ei saa pystiä Hateful Eightin sivu-osastaan. Syltty napsii aika varmasti jo eräänlaisena elämäntyö-palkintona Oscarin Creedin sivu-osasta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mitäköhän leffaa olet katsonut? Tom Hardyhan esitti todella köyhää hahmoa, jolla ei ollut minkäänlaista ulottuvuutta, eikä hänen tarvinut juuri kovinkaan isoa suoritusta antaa. Tom Hardyn hahmo jäi suurimmaksi pettymykseksi, koska omasta mielestäni huikean näyttelijän lahjat menivät täysin hukkaan siinä. Kyllähän DiCaprion kohtaus makaamassa paareilla elokuvan alkupuoliskolla tuskissaan on jo yksistään Oscarin arvoinen, vaikkakin kuvauskin tekee kyllä huikeaa duunia siinä. Toki DiCaprio olisi ansainnut jo Oscarin myöskin jo Wolf of the Wall Streetistä.

Jos nyt jäi epäselväksi, niin kyllä mielestäni Caprio on huikea näyttelijä ja huikea roolisuoritus myös tässä filkassa.

Mutta mitä tulee Hardyn suoritukseen, niin hän oli mielestäni leffan the hahmo. Makuasiahan tämä on, joten turhaan me siitä kiistellään. Haluan kuitenkin huomauttaa, että (paitsi Hardy on ehdolla Oscariin itsekin) tämä mielipiteeni ei suinkaan ole mikään harvinaisuus, samanlaisia arvioita lukenut muualtakin netin syövereistä.

edit. näyttää muuten tässäkin ketjussa @vstk ja @Squit olleen kanssani samoilla linjoilla, että Hardyn suoritus oli näistä kahdesta vahvempi. Ei välttämättä johdu näyttelijöistä, vaan kässäristä ja ohjauksesta.
 

vstk

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Mä diggaan ihan älyttömästi DiCapriosta tätä nykyä, mutta Revenant elokuvana on enemmänkin Tom Hardyn show, kuin DiCaprion. Aika selkeästikin imo.

Jep, taysin samoilla linjoilla tassa. Hardylle kuuluisi Oscar mielestani, mutta kuten jo tuossa sanoin uskon sen menevan Stallonelle talla kertaa. IMHO Hardy varasti leffan focuksen ja seurasin ainakin itse tarkemmin hanen suoritustaan. Koko leffa jai vain hyvin ohueksi sen jalkeen kun karhu oli raadellut DiCaprion.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Mad Max - Fury Roadin 9 ehdokkuutta yllatt allekirjoittaneen aivan taydellisesti.
Kyllä nuo kaikenmaailman leikkaus- ja efektipystit voin käsittää. Olihan leffa teknisesti hienosti toteutettu. Mutta että vuoden parasta elokuvaa ja parasta ohjausta?

Ei voi kun nauraa. Rainahan oli yksi juoneton pitkä road trippi, mikä ei oikein missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan. Sanoisin, että vuoden yliarvostetuin elokuva.

Ehkä siinä sitten on jotain, mitä meikäläinen ei vaan tajua. Mutta jääköön tajuamatta. Monie leffoja on kiva joskus katsoa uudestaan ja klassikkoja vaikka kerran vuoteen. Mutta tää jää kyllä listalle, että ei tarvi palata.

Muihin en nyt jaksa ottaa kantaa, kun ei ole tullut nähtyä vielä mitään noista.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Mä diggaan ihan älyttömästi DiCapriosta tätä nykyä, mutta Revenant elokuvana on enemmänkin Tom Hardyn show, kuin DiCaprion. Aika selkeästikin imo.

That said, vähän sama mutu kuin sinulla, että Leo on vahvoilla.

Samaa mielta tasta. Vaikka Hardyn hahmolla ei ollut niin ulottavuutta, niin ei sita ole koko leffassa saati Di Caprion hahmossa. Hyvaa tyota Leo teki, mutta ei mulle tullut mieleen etta DiCaprio olisi mitenkaan joutunut omien taitojen aarirajoille tuon hahmon kanssa. Leffan sanoma on etta maailma tuolloin oli pirun karu ja Hardy vastenmielisena hahmona on sen ilmentyma. Itse painotan enemman roolisuorituksessa dialogiaa ja vuorovaikutusta ja Hardyllahan oli varmaan nelja kertaa enemman dialogiaa kuin DiCapriolla. DiCaprio orisee maassa puolen leffaa.

Kyllahan se silti niin on etta Leo tuosta Oscarin nappaa. Mies kylla ansaitsee sen, mutta on kylla koyha paaosaesittajien roolit tana vuonna. Aika jannaa, kun miettii etta The Revenant sai 12 ehdokkuutta, mutta aikanaan Leon ei saanut yhtaan ehdokkuutta ja onhan Leon ihan eritason filmi ja ihan eritason roolisuoritukset. Mutta leffavuosihan oli tuolloin Leonin aikana perkeleen kova.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Uusin Tarantino-tuotanto tuli kanssa katseltua. Herättihän tuo näköjään uteliaisuutta, kun halusi nähdä miten tapahtumat etenee loppuunsa asti. Nyt kun sai jakaa vielä moniin pätkiin, niin ei pituuskaan haitannut - leffassa olisi varmaan kyllä puuduttanut.

Pidin leffan (vähäisistä) kuvauspaikoista ja osa näyttelijäsuorituksista oli sinänsä ok, ja olihan siellä jokunen ihan hauska kohtaus ja idea. Siinäpä ne positiiviset alkaakin omalla kohdalla olemaan. Kyseinen ohjaaja on nyt viimeisen vuosikymmenen tehnyt leffoja itselleen, eikä omaa näköjään enää juurikaan tuntumaa suuren yleisön tuntemuksiin. Siinä missä IB:ssa oli vielä Landan rooli niin tässä ei ollut sitäkään vetovoimaa. Laitetaan ranskalaisin miinuksin:

- hahmot olivat paperinohuita Lucky Lukesta repäistyjä karikatyyreja. Yhtään sellaista johon katsoja olisi halunnut samaistua ei löytynyt tai sitten ne olivat erittäin pienissä sivuosissa.
- hahmojen toiminnassa oli erikoisuuksia, vakavatkaan ampumahaavat eivät estäneet nokkelan dialogin jatkamista joka oli ilmeisesti jokaisen kahdeksasta erityisominaisuus.
- leffan juoni ja käänteet hätäiltiin jatkuvasti mikä tappoi jännityksen tehokkaasti.
- koko hommassa oli keinotekoinen leima. Oikein mikään ei tuntunut aidolta, vaan juuri siltä kuin olisi päätynyt uusimman Tarantinon kuvauspaikalle harjoituksiin. Tätä alleviivasi typerryttävä hidastusten käyttö niin actionin kuin puheenkin suhteen ja toki myös ohjaajan kertojaääni x2.
- täysin järjetön ja suhteeton väkivalta, jota varten kaikki tunnuttiin pedattavan?!
- demoninainen ei istunut genreen kovin hyvin, kuten ei käytetty huumorikaan tai taaskaan osa musiikkivalinnoista (Morricone teki oivat kauhumusiikit - westerniin?!)
- leffa ei tiennyt mitä se halusi olla. Länkkäri, kauhuleffa, murhamysteeri - näin koko jutusta kehkeytyi tyylitajuton sillisalaatti. Loppui kaiken huipuksi kuin seinään. Keskeneräinen, yhdentekevä B-luokan parodia.

2/5
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Toinen leffakin tuli mieleen, joka toki sekin on versio Christien klassikosta. Siinä leffassa myrskyn seurauksena joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä juuttuu jossain aavikolla(?) motelliin/bensa-asemalle ja yksi näistä oli sitten rikollinen/murhamies. Se oli joko 90-luvun lopussa, tai 2000 luvulla tehty. En vain muista edes yhtään näyttelijää, niin leffan nimi on vähän vaikeampi kaivaa esiin. Mutta ihan hyvä pätkä oli ja pärähti muistin sopukoista esiin.
Tarkoitatko tätä leffaa: Identity (2003)?

The Hateful Eightin mielenkiintoisin kohtalo on Daisy Domerguella. Hahmo kokee läpi elokuvan raakaa väkivaltaa, joka herättää sympatiaa häntä kohtaan. Katsojana odottaa, että jossain kohtaa tämä sympatia pyyhitään pois. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska hahmo ei tee juuri mitään (ok, yksi murha saadaan). "Vihattavuus" jää puheiden tasolle ja näyttelijän ilmeisiin ja häntä on hankala mieltää lopussa pääpahikseksi. Mielenkiintoista on, että Domerguen taustat eivät selvinneet aiemmin majuri Warrenille. Todennäköisesti olisivat kuitenkin tulleet puheeksi kärryajelun aikana vai annettiinko tälle joku selitys, miksei?

Linkki johtaa Internet Movie Databasen sivuille.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Rainahan oli yksi juoneton pitkä road trippi
Makuasioitahan nämä mutta itse lähtisin asiaa purkamaan ehkä siltä suunalta että tälläisiäkin elokuvia pitää olla, hienoa että joku tekee näitä ja vielä uskomattoman hyvin kun huomioi kaikki elokuvaa varten rakennetut härvelit sekä leffan stuntit. Eihän tämä mikään ihmissuhdedraama olekaan eikä tarkoituskaan olla, mun mielestä moni menee metsään kritiikissä siinä kohdassa jos odottaa elokuvalta jotain mitä sen ei pidäkään olla.
Jos asioita katsoo yksinkertaisesti niin kärjistettynä voisi todeta että jokin mykkäelokuvaklassikko kuten Buster Keatonin Kenraali on ihan samanlainen juoneton pitkä junatrippi, missä kyllästymiseen asti toinen toistaan vasyttävämpiä stuntteja raiteilla. Itse asiassa Mad Maxin henki on tavallaan lähempänä tätä kuin monia muita elokuvia mitä näiden kahden välillä on tehty liki 90 vuoden aikana.

_
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Makuasioitahan nämä mutta itse lähtisin asiaa purkamaan ehkä siltä suunalta että tälläisiäkin elokuvia pitää olla, hienoa että joku tekee näitä ja vielä uskomattoman hyvin kun huomioi kaikki elokuvaa varten rakennetut härvelit sekä leffan stuntit. Eihän tämä mikään ihmissuhdedraama olekaan eikä tarkoituskaan olla, mun mielestä moni menee metsään kritiikissä siinä kohdassa jos odottaa elokuvalta jotain mitä sen ei pidäkään olla.
Jos asioita katsoo yksinkertaisesti niin kärjistettynä voisi todeta että jokin mykkäelokuvaklassikko kuten Buster Keatonin Kenraali on ihan samanlainen juoneton pitkä junatrippi, missä kyllästymiseen asti toinen toistaan vasyttävämpiä stuntteja raiteilla. Itse asiassa Mad Maxin henki on tavallaan lähempänä tätä kuin monia muita elokuvia mitä näiden kahden välillä on tehty liki 90 vuoden aikana.

_

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku vielä tekisi juonettomia viihdepläjäyksiä joiden parissa viihtyy ja joihin uppoaa tunnetasolla ilman sen syvällisempää draamaa. Sellaiset ovat toisinaan hyvää aivojen nollaamista ja ajanvietettä. Mad Max: The Fury Road ei vain minun mielestäni (muutakin mieltä saa toki olla) ollut sellaisena elokuvana kovin kummoinen.

Oli tuossa hyviäkin hetkiä, mutta kokonaisvaikutelma ei vakuuttanut tai vaikuttanut. Meno ja meininki jonka parissa ei viihdy, joka alkaa sakkaamaan viimeistään noin tunnin kohdalla (sen ekan takaa-ajopätkän loputtua), jossa kaikki tuntuu ennen nähdyltä ja jossa päähenkilökin on vain random-sivuhenkilö friikkiporukan lomassa ei ole kovin kiinnostava elokuva. Toki leikkaus, kuvaus ja efektit olivat näyttäviä, samoin kuin ajoittain myös äänimaailma.

Kyllähän tuon kerran teatterissa katsoi, kotisohvalla tuskin enää sitäkään. Kolmeen tähteen voi elokuvan hyvällä tahdolla pyöristää (luultavimmin kahteen tähteen), mutta nopeasti unohdettavalle perushutulle kuuluvat lähinnä Oscar-ehdokkuudet teknisistä ansioista. Parhaan elokuvan ehdokkuus on samanlainen vitsi kuin jos olisi antanut vastaavan ehdokkuuden aikoinaan jollekin Transformers neloselle tai Matrixin jatko-osalle.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Uusi Tarantino näyttää saavan sen verran selkeät ja tylyt kommentit sekä tässä ketjussa että yleensäkin arvioissa, että taitaa jäädä katsomatta ainakin teatterissa, ja tuskin jaksan kotonakaan kolmea tuntia tuollaiseen tuhlata.

Aikamoinen laskeva käyrä on Tarantinolla ollut ohjauksiensa suhteen. Palkintoja on toki myönnetty tuoreemmista elokuvista, mutta niissä tuoksahtaa vähän samanlainen jälkijättöinen palkitseminen uran varhaisista saavutuksista kuin niin monella muullakin kokeneemmalla ohjaajalla. Kestihän Scorsesellakin kauan saada Oscar, ja vaikka hän sai sen hyvästä elokuvasta, niin hänen varhaisemmat klassikkonsa jäivät samoilla areenoilla palkinnotta.

Tarantino ei koskaan ole ollut erityisen omaperäinen tarinoidensa sisällön suhteen mutta hän on ollut aikoinaan nerokas kaivamaan muiden tarinoista ytimen esille, ottamaan vaikutteita (ja imitoimaan) vanhojen elokuvien parhaimpia elementtejä. Niistä hän on koonnut omat versionsa hyvällä prosentilla. Myöhemmällä urallaan Tarantinolta on kuitenkin karannut hieman mopo käsistä ja hän on innostunut kirjoittamaan dialogia kuin runsaudensarvi sekä pitkittämään elokuviaan aivan liikaa. Samalla ohjaajan tunnusomaiset piirteet ovat muuttuneet yhä väsyneimmiksi maneereiksi.

Ironista kyllä juuri ne elokuvat joista hän on vaikutteitaan ottanut ovat useimmiten olleet varsin lyhyitä ja napakoita, ja niiden lumovoima perustuu juuri kerronnan iskevyyteen ja tiiviyteen. Alkuperäinen Inglorious Bastards (kyllä, tiedän sen olleen vain nimellinen esikuva) oli 99 minuuttia, alkuperäinen Django puolisentoista tuntia. Tarantinon elokuvat ovat lähes tuplaten pidempiä, mutta tekeekö minuuttien määrä enää laatua?

Tosin Django oli ehkä kohdallani huono esimerkki. En ole nimittäin vieläkään saanut katsottua Django Unchainedia, hyllyssä se kylläkin odottaa. Alkuperäisen Franco Neron tähdittämän Neron olen toki nähnyt monesti. Tarantinon Django on varmasti ihan ok, mutta hänen edellinen elokuvansa Inglourious Basterds oli niin kehno ja epätasainen kyhäelmä ja sotaelokuvan irvikuva, että ei se mitenkään houkuttanut katsomaan seuraavaa Tarantinoa erityisesti kun IB:tä edeltänyt Death Proofkin oli niin surkea.

Tarantino sanoi joskus takavuosina aikovansa lähivuosina lopettaa ohjaamisen, jotta hänen filmografiaansa ei tulisi kuin hyviä elokuvia eikä yhtään huonoa. Sori vaan Quentin, mutta se juna meni jo - puolet nykyisestä filmografiastasi tuntuu olevan kahden tähden teoksia, jotka kaipaisivat editoijan kovaa kättä leikkaamassa ylenmääräistä lätinää ja kohtauksien pitkittämisiä jotka eivät palvele tarinan kokonaisuutta. Ellei Django Unchained paljastu jälkikäteen mestariteokseksi kun sen katson, niin tällä hetkellä näyttää siltä, että Tarantinon suurimmat ansiot jäivät 1990-luvulle ja viimeinen uran huippupiikki oli kaksiosainen Kill Bill toistakymmentä vuotta sitten.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Oliskin kiva nähdä, mihin paremmuusjärjestykseen jengi täällä laittaa Tarantinon rainat?

No, itse voin aloittaa:

1.Pulp Fiction
2.Jackie Brown
3.Kill Bill vol. 1
4.Reservoir Dogs
5.Django Unchained
6.Kill Bill vol. 2.
7.Inglorious Basterds
8.The Hateful Eight
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Inglourious Basterds oli niin kehno ja epätasainen kyhäelmä ja sotaelokuvan irvikuva.

No vähän samoilla linjoilla. Leffahan on vain pitkä yhdistelmä erinäisiä kohtauksia vanhoista sotaleffoista hiukan uudelleen kirjoitettuina. En toki kaikkia tunnista, vaikka jonkin verran vanhojakin leffoja olen nähnytkin. Ihan kiva pätkä, mutta on silti Tarantinon tuotannossa toiseksi viimeinen, joka uudestaan menisi katseluun. Olen sen leffanäytöksen jälkeen kerran katsonut videolta. Seuraavaa kertaa varmaankin saa odottaa tovin jos toisenkin.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
mihin paremmuusjärjestykseen jengi täällä laittaa Tarantinon rainat?
Mulle Reservoir Dogs on se originaali Tarantino ja kaukana kärjessä, siinä on mahdollisimman riisuttuna hieno rikoselokuva loistavalla hahmogallerialla, loistava musascore ja tiukka väkivalta-asenne. Hienosti kohtaa uusi ja vanha sukupolvi Harvey Keitel etunenässä jne. Seuraavana Pulp Fiction mihin sai aikanaan ähkyn kun kävi jo kolme kertaa sen leffassakin katsomassa, taas pitkä matka ja sitten ehkäpä Kill Bill 1. Loput voisi vetäistä hatusta mihin tahansa järjestykseen koska ei yllä lähellekään top kahta ja tuo kolmonenkin on aika selvä. Uusinta en ole nähnyt mutta veikkaan ettei tee vaikutusta.

Tarantino on kieltämättä jäänyt vähän jumiin omaan retroiluunsa ja itse ajattelen että ainoa tapa nousta suosta olisi tehdä jäätävän hyvä nykypäivään ajoittuva elokuva ja lopettaa se menneiden kaivelu.

_
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tarantinon kohdalla miehen elokuvien määrä tuntuu päivittyvän aina miehen oman laskentakaavan mukaan miten sattuu. Nythän The Hateful Eightiä on mainostettu miehen kahdeksantena elokuvana. Elokuvia on kuitenkin yhdeksän, jos Kill Billit lasketaan erikseen.

Toki nämä oli alun perin tarkoitus julkaista yhtenä elokuvana, ja itsekin miellän tarinan pidemmäksi kokonaisuudeksi, mutta siitä huolimatta kaksi elokuvajulkaisua tarkoittaa kahta eri elokuvaa. On sitä ennenkin ja erityisesti jälkeen kuvattu elokuva kerralla (ns. back-to-back -filmaus) ja julkaistu sitten osissa, esimerkiksi Paluu Tulevaisuuteen -elokuvatrilogian kaksi jälkimmäistä osaa, kaksi viimeistä Potteria, kaksi viimeistä Nälkäpeliä jne jne. Kyllä ne silti erillisiksi elokuviksi lasketaan.

Mutta jos nyt mennään Tarantinoa miellyttävällä laskutavalla ja niputetaan Kill Billit yhdeksi ja samaksi elokuvaksi, niin siinä tapauksessa näkemäni Tarantinon elokuvat asettuvat tällä hetkellä seuraavanlaiseen järjestykseen:

1. Kill Bill. Kokonaispakettina paras ja tasapainoisin Tarantinon elokuva, jossa itä ja länsi asettuvat yin/yang-hengessä tasapainoon. Ensimmäinen puolisko on eastern, toinen western. 5/5.

2. Pulp Fiction. Ei minulle niin ikimuistoinen teos, mutta toimiva, hauska mustalla tavalla ja rakenteellisesti oivallinen. 4/5.

3. Jackie Brown. Hieman jo itsetoistoa mutta ihan kelpo rikospätkä. 3/5.

4. Reservoir Dogs. Debyytiksi ihan ok, tosin alun aamiaispöytäkohtauksen jälkeen taso alkaa vaihdella turhankin paljon. 2,5/5-

5. Inglourious Basterds. Hyvä alku, Landan hahmo hyvä. Sitten alkaa peräsuoli tyhjentymään elokuvan tuulettimeen. Tarpeettomat "paskiaiset" voisi leikata leffasta tarinan yhtään kärsimättä, Brad Pittin egotrippi on turha. Fokus karkaa täysin kun Quentin kopsaa vanhojen sotaleffojen yksittäisiä pätkiä ja ymppää niitä yhteen. Loppuvetona hurttia huumoria: hei, tapetaan Hitler! Ei tätä voi edes sotaelokuvaksi kutsua, koska tarina on jostain fantasiatodellisuudesta. 1,5/5.

6. Death Proof. Tylsää paskaa. Sekavaa lässytysdialogia, vähän moottorin pärinää ja luotaantyöntäviä päähahmoja. Tästä olisi saanut hyvän viiden minuutin lyhärin, jossa stuntman Mike olisi ajanut itsensä ja muut hahmot hengiltä kertarytinällä ja lopputekstit olisivat alkaneet. Se ei elokuvan aiheeksi riitä, että Tarantino on nähnyt erinomaisen vuoden 1971 Vanishing Pointin ja ottanut siitä elokuvasta valkoisen auton. 1/5.

Django Unchained odottaa hyllyssä katseluaan kuten se on tehnyt pari vuotta, uusinta The Hateful Eightia en ole nähnyt enkä teatterissa aio nähdäkään.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Ai niin Death Proof. Miten se nyt meni ohi ihan tyystin. Kai jotenkin ei rekisteröinyt, kun on siinä yhdistelmäsetissä. Nojaa. Kyllä se tonne aika alapäähän menee. Kyllä sen mieluummin katson silti uudestaan kuin tuon uusimman. Eli sanotaan, että se on 8. ja 9. on sitten tämä uusin tekele.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
1. Pulp Fiction
Kaikkien aikojen yksi kovimmista elokuvista. Tarina ja sen kerronta, hahmot ja näyttelijät, dialogi, kaikki kunnossa. Voisi kuvailla jopa eeppiseksi.

2. Reservoir Dogs
Oikeastaan sama kuin ylemmässä, mutta Pulp Fiction on hieman eeppisempi. Plussaa siitä, että melkein koko elokuva on kuvattu yhdessä paikassa, mutta sitä ei edes tunnu huomaavan.

3. Kill Bill 1
Kill Billeistä se parempi. Täysin groundbreakeri sekoittaen itämaista ja läntistä elokuvakulttuuria, sekä uutta että vanhaa. Yleensä kostotarinoilla on tapana jäädä tusinaelokuviksi, mutta Kill Billiä ei voi sellaiseksi kutsua.

4. Jackie Brown
Tarinaltaan Tarantinon leffaksi melko normaali. Silti jos pitäisi valita joku perjantai-illan elokuva, niin Jackie Brown olisi yksi suosikeista. Vaikea sanoa suoraan, että miksi, mutta kyllä tämän elokuvan parissa vaan viihtyi.

5. Django Unchained
Kaiken kaikkiaan hyvä teos ja kuten aiemminkin mainituissa, niin tarina, hahmot ynnä muut ovat kunnossa. Sen sijaan elokuvan loppu jätti vähän sellaisen fiiliksen, että homma taputeltiin vain vähällä vaivalla pakettiin ja nopeasti.

6. Kill Bill 2
Jäi vähän ensimmäisen varjoon ja palasi aika paljon jo totuttuun läntiseen maailmaan, kun taas ykkönen oli juuri siitä syystä virkistävä poikkeus, että itämaisuus oli vahvasti läsnä ja sekoitus oli sopiva. Sinänsä hyvä rikoselokuva kyllä, mutta ei niin poikkeuksellinen.

7. Inglorious Basterds
Leffoissa katsoessa tuntui erittäin pitkältä ja tylsähköltä, mutta toisella katsantokerralla oli paljon sujuvampi ja piti paremmin otteessaan. Ei mielestäni niin huono elokuva kuin monien mielipide on, mutta eipä tämä nyt mikään poikkeuksellinen teoskaan ollut. Tiettyjä elementtejä löytyi olla helmi, mutta ne jäivät lähinnä hetkellisiksi ilonpilkahduksiksi ja suurin osa elokuvasta oli ns. normisettiä.

Edit. Syväluotaavampia ajatuksia en nyt jaksanut kirjoittaa pienessä kuumepöhnässä.

............

8. Death Proof
Mielestäni melkoinen rimanalitus Tarantinolta. Tusinaleffa ja hieman tylsähkökin vielä.

The Hateful Eightiä en ole vielä nähnyt, mutta ei minulla ole niin negatiivisia ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan kuin joillakin täälläkin. Jotkut ovat dumanneet elokuvan paskaksi jo näkemättäänkin, mikä mielestäni hieman outoa. En nyt ehkä arvostelujen pohjalta odota, että tämän listan ykköseksi ponkaisee, mutta haluan silti mielummin muodostaa mielipiteeni omasta katselukokemuksestani, enkä muiden.

Death Proof on oikeastaan ainut sellainen huono elokuva, jonka Tarantino on mielestäni tehnyt niistä, jotka olen nähnyt. Vaikka IB on toiseksi viimeisellä sijalla, niin taso listalla on silti niin korkea, että tuokin voi olla ihan hyvä leffa. IB:lle antaisin arvosanaksi 7,5/10, joka sekin verrattain korkea ollakseen Tarantinon toiseksi paskin leffa. Death Proof on ainut, joka erottuu selkeästi epäedukseen.

Ja nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin nuo hahmot, tarinat ja muut luetellut pätee oikeastaan vähintään kuuteen ensimmäiseen elokuvaan täysin. Joissain kaikki on säväyttäviä, joissain osa on ja joissain taas osa on "vain" hyviä.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Bridge of Spies

Tyylikkäästi tehty leffa. Alku on ihan hyvää settiä, sen enempää spoilaamatta. 50-lukuinen jenkkilä ja asenteet tulevat kivasti ilmi. Ristiriita on hyvin rakennettu. Tunnetta on leffassa hieman.

Loppuosa on myös hyvä, mutta jää silti jotenkin vähän latteaksi. Ehkä se on vain se, kun tuo aihe lopulta jotenkin ei kosketa itseä niin suuresti. Tämä on pitkälti jenkeille tehtyä kamaa kuitenkin.

Hyvää näyttelijätyötä. Hanks on tyypilliseen tapaansa se mukava jätkä. Vähän kulunut naama, mutta toimii ihan kohtalaisesti.

Mutta en minä tuollaista leffaa nyt vuoden parhaaksi äänestäisi jossain pystikekkereissä. Jotain rajaa.

Voisi ehkä antaa 7/10.

Menee kategoriaan: "Voi katsoa uudestaan vaikka seitsemän vuoden päästä, kun ei muista enää leffasta puoliakaan."

Hienot lavastukset. Miten paljon sitten cgi:tä olikaan mukana. Paha sanoa. Kohtalaisesti toki ainakin laajemmissa kuvissa.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Oscar-ehdokkuudet on julkaistu, lista on seuraavanlainen:

(omat veikkaukset (ei suosikit) voittajasta boldattuna)

BEST PICTURE

The Big Short
Bridge of Spies
Brooklyn
Mad Max: Fury Road
The Martian
The Revenant
Room
Spotlight

BEST ACTOR

Bryan Cranston, Trumbo
Matt Damon, The Martian
Leonardo DiCaprio, The Revenant
Michael Fassbender, Steve Jobs
Eddie Redmayne, The Danish Girl

BEST ACTRESS

Cate Blanchett, Carol
Brie Larson, Room
Jennifer Lawrence, Joy
Charlotte Rampling, 45 Years
Saoirse Ronan, Brooklyn

BEST SUPPORTING ACTOR

Christian Bale, The Big Short
Tom Hardy, The Revenant
Mark Ruffalo, Spotlight
Mark Rylance, Bridge of Spies
Sylvester Stallone, Creed

BEST SUPPORTING ACTRESS

Jennifer Jason Leigh, The Hateful Eight
Rooney Mara, Carol
Rachel McAdams, Spotlight
Alicia Vikander, The Danish Girl
Kate Winslet, Steve Jobs

DIRECTING

Adam McKay - The Big Short
George Miller - Mad Max: Fury Road
Alejandro G. Iñárritu - The Revenant
Lenny Abrahamson - Room
Tom McCarthy - Spotlight

ANIMATED FEATURE FILM

Anomalisa
Boy and the World
Inside Out
Shaun the Sheep Movie
When Marnie Was There

COSTUME DESIGN

Carol
Cinderella
The Danish Girl
Mad Max: Fury Road
The Revenant

DOCUMENTARY FEATURE

Amy
Cartel Land
The Look of Silence
What Happened, Miss Simone?
Winter on Fire

DOCUMENTARY SHORT

Body Team
Chau, Beyond the Lines
Claude Lanzmann
A Girl in the River: The Price of Forgiveness
Last Day of Freedom

MAKEUP AND HAIR STYLING

Mad Max: Fury Road
The Hundred-Year-Old Man Who Climbed Out the Window and Disappeared
The Revenant

ORIGINAL SONG

"Earned It" - Fifty Shades of Grey
"Manta Ray" - Racing Extinction
"Simple Song #3" - Youth
"Til It Happens to You" - The Hunting Ground
"Writing's on the Wall" - Spectre

ANIMATED SHORT

Bear Story
Prologue
Sanjay's Super Team
We Can't Live Without Cosmos
World of Tomorrow

SOUND EDITING

Mad Max: Fury Road
Sicario
Star Wars: The Force Awakens
The Martian
The Revenant

FILM EDITING

The Big Short
Mad Max: Fury Road
The Revenant
Spotlight
Star Wars: The Force Awakens

FOREIGN LANGUAGE FILM

Embrace of the Serpent
Mustang
Son of Saul
TheebA War

ORIGINAL SCORE

Bridge of Spies
Carol
The Hateful Eight
Sicario
Star Wars: The Force Awakens

PRODUCTION DESIGN

Bridge of Spies
The Danish Girl
Mad Max: Fury Road
The Martian
The Revenant

VISUAL EFFECTS

Ex Machina
Mad Max: Fury Road
The Martian
The Revenant
Star Wars: The Force Awakens

ADAPTED SCREENPLAY

The Big Short
Brooklyn
Carol
The Martian
Room

ORIGINAL SCREENPLAY

Bridge of Spies
Ex Machina
Inside Out
Spotlight
Straight Outta Compton

CINEMATOGRAPHY

Carol
The Hateful Eight
Mad Max: Fury Road
The Revenant
Sicario

The Revenant sai jopa 12 ehdokkuutta mutta Mad Max - Fury Roadin 9 ehdokkuutta yllatt allekirjoittaneen aivan taydellisesti. Tosin tietenkin positiivisesti. Michael Keatonin poissaolo sivuosanayttelijan Oscar-ehdokkuudesta kummastuttaa, mutta tosin se onkin kategoria jossa on paljolti hyvia nayttelijoita. Uskon vakaasti etta pysty menee Syltylle. Ainoat varmat (omasta mielesta) on Leonardo DiCaprio parhaasta miespaaosasta seka Brie Larson parhaasta naispaaosasta. The Revenantista en itse oikeastaan tykannyt niin paljoa, mutta nayttaa olevan akatemian mieleen ja nyt taitaa olla se aika jolloin Leonardo DiCaprion oppirahat on maksettu ja on jo kypsa aika vihdoin voittaa Oscar.

Oscar-ehdokkaat toista vuotta peräkkäin kaikki valkoisia!

Minua taas häiritsee tuo äänestäjien idioottimainen tapa palkita jo menestyneitä (toki tämä koskee katsojia yleensä). Kuvitellaan, että kun on kerran menestytty, voitettu niin se tarkoittaa laadukkaita elokuvia jatkossakin... Epäilyttää vahvasti, onko kyseessä laadun sijaan bias.
Naurettavaa että esim. miespääosaehdokkuudet olisi voinut jakaa generaattorilla ja vähintään puolet naisehdokkuuksistakin. Sama jatkuu mies- ja naissivuosienkin suhteen. Vähissä ovat talentit Hollywoodissa.
Ohjaajanimissä näkyy sentään vaihtelua vaikka siellä tuo jopa Tarantinoa yliarvostetumpi heppu taas mukana pyöriikin.

Mutta hei, ainakin juontaja on musta! Siis värillinen. Tai siis ei-rasistinen.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Näin pidemmän päälle raikkaimpana ja parhaimpana Tarantino-leffana pidän Jackie Brownia. Muistan sen ilmestyessä kuinka se oli jopa pettymys, koska ei ollutkaan niin omituisen hauska ja raaka kuin Reservoir Dogs ja Pulp Fiction. Vuodet ovat tuoneet esiin Jackie Brownin hemmetin hienon juonenkuljetuksen, mainiot pintaa syvemmät hahmot ja ennen kaikkea tunnelman. No, joka tapauksessa tuota Tarantinon 90-luvun tuotantoa ohjaajan tuotannon kärkenä edelleen, ja näiden kahden muun järjestykseen laittaminen on vähän päivästä kiinni. Ehkäpä tällä hetkellä pelkistetympi Reservoir Dogs on näistä edellä. Merkkipaaluja rikoselokuvien historiassa ovat joka tapauksessa molemmat.

2000-luvun tuotannosta yllättäen eniten pidän tuosta edelläkin haukutusta Death Proofista. En ole edelleenkään sitä katsonut ensi-illan jälkeen, mutta nautin siitä silloin suunnattomasti. Tulee lähiaikoina katsottua uudelleen. Kill Billeistä ensimmäinen osa miellytti enemmän, vaikka se jonkinlainen järkytyskin oli aikoinaan kun odotin samaa tyyliä kuin mitä siihen mennessä oli Tarantinolta nähty. Kakkososakin on ihan hyvä samoin kuin Inglorious Basterds, mutta eipä nämä lähelläkään Tarantinon parasta ole olleet. Sekä Django että tämä uusin ovat katsomatta, joten niistä ei sen enempää.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Saisiko pyytää arvon keskustelijoita käyttämään spoiler-tageja, kun keskustellaan leffan juonista? Tällä sivulla löytyy ainakin Revenantiin ja Hateful 8:n aika vahvojakin spoilereita.
 

Histo

Jäsen
Huomenna ensi-iltaan tuleva Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama Jättiläinen oli erinomainen elokuva.

Fiktiota (useimmat henkilöhahmot) ja faktaa Talvivaaran kaivoksen vaiheisiin ja sen taustoihin liittyvistä sotkuista sekoittava elokuva alkaa vahvasti ja pitää koko 97 minuutin keston ajan otteessaan. Kotimaiselle elokuvalle poikkeuksellisesti käsikirjoitus on vankka ja päähahmot moniulotteisia. Jani Volanen on loistava Pekka Peränä ja jokaiseen kotimaiseen mahtuva Peter Franzen on tässä mies paikallaan päähenkilö-Jussin pomona. Päähenkilön perhettä seurataan paljon, mutta nämäkään kohtaukset eivät tunnu tylsiltä, sillä filmi ei sorru turhiin selittelyihin missään vaiheessa.

Kehtaan jopa sanoa, että leffa on loistavan Presidentin miehet-klassikon (1976) hengenheimolainen. Se tehtiin samaan tapaan vain muutama vuosi todellisten tapahtumien jälkeen ja
loppuratkaisustakin tulee mieleen 70-luvun leffat.
Suosittelen siis vahvasti.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mietin tuosta Jättiläisestä, että onko tuo joku kotimainen versiointi siitä samannimisestä klassikosta, jota tähditti James Dean, Rock Hudson ja Elizabeth Taylor? Ei nyt vissiin kuitenkaan...?
 

EEspoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko & Leijonat
Tulipa tuossa katsottua The Hateful Eight. Menee kyllä heittämällä Tarantinon parhaimmistoon, tosin tyttöystävä oli täysin eri mieltä. Paska elokuva ja meinasi kuulemma nukahtaa kun oli niin tylsä. Eniten itseäni jäi arveluttamaan, millainen tuo alkuperäinen loppu olisi ollut, jonka Tarantino joutui kirjoittamaan uusiksi?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eilen tuli katsastettua Hateful Eight myös ja nohh, ihan katsottava, mutta vain sitä. Ei todellakaan nyt Tarantinoa parhaimmillaan. Mies on alkanut jaaritella tarinankerrontansa kanssa ihan huolella. Toki tietynlainen jaarittelu on aina kuulunut tyyliin, mutta nyt on ihan helvesti ilmaa mukana ja tarinan dynamiikka enemmän tai vähemmän hukassa. Puitteet elokuvassa oli loistavat ja hyytävä kylmyys välittyi valkokankaalta ja hyviä arkkityyppejä pienissä ympyröissä. Kauttaaltaan hyvää näyttelijäntyötä (Jennifer Jason Leigh ihan ykkönen, harvoin naisia nähdään noin rujoissa rooleissa), mutta tarinasta puuttui ne ihan odottamattomat ja nyrjähtäneet twistit mihin Tarantino parhaimmillaan pystyy. Nyt ei oikeastaan paljon yllättänyt mikään ja loppu oli jotenkin vesittynyt ja kadotti parhaan otteensa - tarina löystyi (sama vika oli Django Unchainedissa).

Ei nyt siis iskenyt omaan hermoon, mutta monelle mukana olleelle kaverille taas tuntui kolahtavan. Hyvä niin. Toki täytyy todeta sekin, että en ole mikään Tarantinon suuri fani ollut oikeastaan koskaan. Elokuvansa on kyllä teknisesti hyvin tehtyjä ja parhaimmillaan aidosti tosi nokkelia ja vinksahtaneitakin, mutta oikeastaan yhdestäkään miehen leffasta ei ole jäänyt jälkikäteen sellaista fiilistä, että pohtisi sitä sisältöä tai muuten vaan suuria tuntemuksia. Tavallaan ei jää mitään käteen siitä kokemuksesta, se vaan oli.

Erityismaininta soundtrackista. Vanha maestro Morricone on edelleen voimissaan, sen sijaan häntä n. puolet nuorempi Tarantino ei ihan ole. Musiikki piti enemmän otteessaan kuin vähän puolivillaiseksi taipuva stoori.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös