Jatkoajan leffakerho

  • 2 406 524
  • 12 318

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
No niin, tuli sitten katsottua vihdosta viimein elokuva nimeltä Pianisti. Tuossa puolen päivän aikaan tuli haettua se, ja kestoahan sillä on 2 h 23 min.

Tunteella tehty, voisi sanoa, että todella kuvaus sen ajan arjesta. Ja kuitenkaan kukaan ei pääse väittämään, että liikaa olisi mässäilty varmasti oikeaan elämään kuuluneilla kidutuksilla ynnä muilla pieksemisillä. Näyttelijäsuoritukset olivat riittävän hyviä ainakin minulle, pääosaa näytellyt valloitti suosion kyllä täältä päin vahvalla esityksellä. Samoin Wladekia syöttänyt kapteeni ansaitsee kyllä kehut.

Ja se, mikä oli melkeinpä mahtavinta, oli ne pianosoolot. Minä kuuntelin niitä, varsinkin lopun pianoesitystä äsken, enkä ollut uskoa korviani. Olen päässyt kuulemaan ihan sellaisiakin, jotka työkseen ovat soittaneet pianoa ja muita instrumentteja, mutta tuollaista en ollut kuullut koskaan enkä missään.

Kaiken kaikkiaan kannatti katsoa.
 

mazapp

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Viestin lähetti irGGu YLE:ltä tuli tässä myös muutama viikko sitten Hitlerin nuoruudesta kertova kaksiosainen elokuva. Tuo vastasi aika hyvin kysymyksiin joita alkaa pohtia Perikadon aikana.

Adolf Hitler: Rise of the Evil käsittääkseni on tämä sama elokuva. Kyseisestä elokuvasta pidin itsekkin erittäin paljon. Yleensäkkin tämän tyyliset elokuvat ovat aina olleet meikäläisen makuun.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Re: Vera Drake

Viestin lähetti jaakkos
En tiedä onko tällaista vielä kukaan täällä esitellyt/suositellut, mutta viimeistään nyt on. Tuli eilen käytyä katsomassa paremman puoliskon suostuttelemana tällainen pläjäys, ja kyllä muuten kannatti. Kertoo siis ystävällisestä naisesta, jonka käsitys auttamisesta ei sovi yhteen lain tai joidenkin ihmisten eettisten normien kanssa.

En ole vielä Vera Drakea nähnyt, mutta olen melkein varma, että tulen tuosta pitämään muiden Mike Leigh'n ohjaamien elokuvien tapaan. Leigh'n leffojen tyypillisin ominaisuus on että se sijoittuu paskaisille englantilaisille työläiskortteleille rumien ihmisten joukkoon varsin ankeisiin olosuhteisiin. Yleensä nämä hänen elokuviensa hahmot ovat mitä upeimmin kirjoitettuja ja näyteltyjä. Varsinkin Näkemiin vaan murun Barry, eli näyttelijä Timothy Spall loistaa kerta toisensa jälkeen Leigh'n elokuvissa. Ominaista on myös se, että nämä hänen elokuviensa rumat hahmot löytävät maailmasta lopulta hyvää.

Aivan loistavaa, että joku jaksaa edelleen nykymaailmassa tehdä ns. omaa juttuaan markkinavoimista välittämättä. Leigh'n ohjaus, kuvakulmat ja musiikinkäyttö ovat sellaista mitä esim. jenkkidraamoissa ei näe ollenkaan. Jos et ole muita ohjaajan elokuvia nähnyt, niin suosittelen ainakin elokuvia Elämä on ihanaa (Life Is Sweet), Naked, Salaisuuksia ja valheita (Secrets & Lies) ja Kaikki tai ei mitään (All or Nothing).
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vähän vanhemmista (1999) leffoista pitää kehua Boondock saints. Jos Snatch kolisee, niin tämäkin on katsomisen arvoinen. Elokuva kertoo bostonilaisista irkkuveljeksistä, jotka aikovat siivota kaupungin "ihmissaastasta". Leffassa on todella helmiä kohtauksia ja hyviä roolisuorituksia, kuten Willem Dafoe homona FBI-agenttina. Ja onpa mukana myös Ron Jeremy (vaatteet päällä). Ei välttämättä löydy kaikista vuokraamoista ja on muistaakseni varustettu K18-merkinnällä.

Tositapahtumiin perustuvista elokuvista tuli vielä mieleen Joel Schumacherin "Veronica Guerin", pääosassa Cate Blanchett. Kertoo toimittajasta, joka tunkeutui liian syvälle Dublinin huumemaailmaan. Ihan OK pätkä.

Ja Bileet Roxburyssa -leffaa ei voi koskaan mainostaa liikaa. Kestää yhden jos toisenkin katselukerran. Mikäli ääliökomedioista sattuu pitämään.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Viestin lähetti Leiska
Katsoin viime viikolla elokuvan nimeltä Collateral. Elokuvaa tähdittävät Tom Cruise ja Jamie Foxx.

Oli mielenkiintoista nähdä Tom Cruise tämäntyylisessä elokuvassa. Ei mennyt hukkaan elokuvaan käytetty aika, sillä omalla kohdalla tämä kyllä toimi.
Itse katsoin myös kyseisen leffan ja täytyy sanoa että pidän tämän tyylisistä elokuvista.
Jotenkin tuli mieleen mm. Paha Päivä. Hyvä elokuva ja Tom Cruiselta todella hyvä suoritus.
 

redlate

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ketterä
Muistaako joku Abel Ferraran elokuvaa Paha Poliisi? Pääosassa Harvey Keitel.
Äärimmäisen synkkä ja epätoivoinen tarina yhden miehen helvetistä.

Löytyykö tätä jostain DVD-julkaisuna myytävänä? Kieli ei tuota ongelmia eli import-versio/ jostain ulkomailta jos saisi tilattua olisin kovin iloinen vihjeestä.
 

Gleb

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti redlate
Muistaako joku Abel Ferraran elokuvaa Paha Poliisi? Pääosassa Harvey Keitel.
Äärimmäisen synkkä ja epätoivoinen tarina yhden miehen helvetistä.

Löytyykö tätä jostain DVD-julkaisuna myytävänä? Kieli ei tuota ongelmia eli import-versio/ jostain ulkomailta jos saisi tilattua olisin kovin iloinen vihjeestä.

Vertailu eri versioista ja

ostopaikkoja
(hakusanaksi Bad Lieutenant)
 
Viimeksi muokattu:

Decimal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Ren Höek


Ei välttämättä löydy kaikista vuokraamoista ja on muistaakseni varustettu K18-merkinnällä.


Joo suosittelen myös. Loistava leffa joka on tehty suht pienellä budjetilla jopa. Löytyypi ainakin Filmtownista nimellä "Etelä-Bostonin enkelit".
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Teen pientä päivitystä tähänkin ketjuun. Nyt, kun taisteluiden; veren, hien ja kyyneleiden jälkeen sain dvd-asemani toimimaan, on tullut katsottua pari leffaa. Pianistista puhuin jo vähän ylempänä, se oli loistava elokuva.

Sen jälkeen erään ystäväni kanssa on tullut katsottua Viimeinen samurai ja Johnny English-kohellus (en muista sen tarkkaa nimeä, Rowan Atkinson agenttina kumminkin, you know).

Samurai oli ihan tyylillä tehty, Japanin vuoristomaisemat vihloivat hiuksia kauneudellaan, ja paikalliset puhuivat japania ja murtaen englantia, ihan kuten oikeassakin elämässä. Pianistissa nimittäin brittienglanti laittoi vähän häiritseviä mielipiteitä liikenteeseen (en tullut maininneeksi todella hätäillen kirjoitetussa viestissäni). Vaikka Cruise oli pääosassa tässä Samurai-miekkailussa, olisin sen Viimeisen osan jättänyt kuitenkin sille vastarintajapanilaiselle. Elokuvasta sai sen käsityksen, että tämä kylällinen sissejä oli viimeinen linnake muinaisessa japanilaisuudessa, ja sitten amerikkalainen tuli ja pelasti taas koko universumin. Oh jeah, missä me olisimmekaan ilman amerikkalaisia. Onneksi tiedän, että seuraavassa suuremmassa operaatiossani - Band of brothersissa - tämä näkökulma puuttuu täysin, vaikka kyseessä onkin toinen maailmansota, joka päättyi siihen, että amerikkalaiset voittivat Japanin ja.... Ymmärsittekö pointtini?? Ellette, niin kerron, että en pidä amerikkalaisten itserakkaudesta. Band of brothersin saamista lainaan ystävältäni odotan mielenkiinnolla.

Mielipiteeni Viimeisestä samuraista on se, että se oli todella huolella tehty. Juoni oli mielenkiintoinen ja helposti seurattavissa. Taistelukohtaukset olivat taas se, minkä tähden kaksi kertaa harkitsin vuokraamista/katselua, mutta kyllä niistä selvisin. Amerikkalaiset vain pelastavat maailman liian usein, sille ällötyksen tunteelle en vain voi mitään.

Johnny English-hässäkkä nyt oli jotain niin naurettavaa, mitä voi odottaa vain Mr. Beaniltä. Todellakin naurettavaa, sillä olin tosissani kuolla nauruun. Sai laittaa vain aivot hyllylle ja katsoa leffaa. Järjen raja ylitettiin, ja heleposti. Meni todellakin komediasta ihan jees. Rowan Atkinson teki ihan vakuuttavaa työtä koomikkona.

Viimeisin valtaukseni Atalan Makuunista oli Traudl Jungen haastatteluista tehty dokumentti Hitlerin sihteeri - kuollut kulma. Tämä vaikutti todella syvästi sekä minuun että arvostukseeni elokuvaa Perikato kohtaan. Nimittäin Perikadon ensin nähneenä voi nyt varmasti sanoa, että se ei ollut mitään huuhaata, vaan kohtaukset palautuivat loogisessa järjestyksessä mieleeni. Kun joku uskaultuu rouva Jungen tavoin julkisuuteen puhumaan menneisyytensä vaikeista asioista, se on hatun noston paikka. Hän itse pohti siinä 1,5-tuntisessa haastattelussa, että ei hän voi mennä sen verhon taakse, että oli nuori ja utelias. Täysin avoimesti hän kertoi ne vaiheet, mitä kautta hän päätyi testiin, jossa Hitler valitsi sihteerinsä.

Ehkäpä hän sitten tätä kautta haki mahdollisuutta antaa itselleen anteeksi sen, että palveli miljoonien ihmisten hengen vaatinutta järjestöä. Ihan täysin näytti tunteen päässeen valloilleen, kun hän kuvaili rouva Göebbelsin myrkyttävän lapsensa. Heräsihän siinä ja paljon aikaisemminkin kysymys: Onko tämä kaikki oikein? Perikadon pohjalta en muistanut (liekö siinä ollut?), että eräs palvelija useaan kertaan pyysi Magda Göebbelsiltä, että tämä antaisi lasten tulla hänen mukaansa, kun hän poistuu. Magda Göebbels oli vastannut, että ei hänen lapsillaan olisi kuitenkaan tulevaisuutta Saksassa ilman kansallissosialismia. Tippa tuli silmään väkisinkin, vaikka huippupaljon väsyttikin univelan tähden tätä dokumenttia katsoessa.

Sodan oppitunnit jäi vielä hyllyyn, ehkä ensi perjantaina sitten.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Viestin lähetti peruspata
Sodan oppitunnit jäi vielä hyllyyn, ehkä ensi perjantaina sitten.

Tätä suosittelen katsottavaksi muillekin kuin peruspadalle. Ajatuksia herättävä dokumentti, ja täytyy sanoa, että hienosti leikkasi kuvausaikaan 85 vuotiaan papan äly. Siis Robert S. McNamaran, USAn Vietnamin sodan aikaisen puolustusministerin, jos joku ei dokkaria tiedä.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Sin City

Täytyy kyllä myöntää että oli hyvä elokuva.
Mitään ennakkoja en tiennyt, ihan silkasta mielenkiinnosta katsoin ja kyllä kannatti.
Tyyli on Kill Billin ja Max Paynen sekoitus. (ja nyt tekee mieli pelata..)
Tarantinon jälki näkyy heti. Ja ne veriset väkivaltakohtaukset, tätä on toiminta!

Alussa hieman ihmettelin että mitäs hemmettiä ihminen ottaa lippaallisen ammuksia eikä edes kuole...
mutta sitten tajusin elokuvan juonen että missä mennään.
Sopii nämä kohtaukset vähän paremmin tällaiseen leffaan, kuin johonkin Steven Seaglen "tosi"toimintaan.

Hyvä oli!

http://www.sincitythemovie.com/
 
Viimeksi muokattu:

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Eilen tuli katsottua parikin leffaa, ensin kaverin kanssa Konnasota ja sitten ihan illalla/yöllä Pearl Harbor.

Konnasota oli aivan aivotonta toimintaa, siinä ei siis todellakaan ollut mitään järkeä, vaikka komedia olikin. Huono tai tosi huono on minun arvioni.

Pearl Harbor kenties kuuluukin sitten jo klassikkoihin. Olin nähnyt sen kerran aiemminkin ainakin osittain, mutta olihan se ihan riipaiseva tarina. Nimittäin se, mikä kulki itse tapahtumien rinnalla, niin perin amerikkalainen romantiikkaosuus. En käy tätä syvällisemmin analysoimaan, lienette niin monet kuitenkin nähneet sen. Kannatti katsoa, ja historia jo aihealueena on minun suosikkini, joten leffavalinta oli ihan jees.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti peruspata
Pearl Harbor kenties kuuluukin sitten jo klassikkoihin.

Pearl Harbor klassikko? Mistähän lähtien?

Sotaelokuvien listalla leffa jää kauas klassikoista - toivottoman kauas, niin kauas etteivät klassikkoleffojen varjotkaan edes enää yllä siihen.

vlad.
 
Viimeksi muokattu:

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Pitkästä aikaa vaikuttava elokuva tuli katsottua. Ladder 49 oli erinomaisen hyvin tehty palomiesleffa, joka ei mässäile efekteillä ja tehosteilla vaan kertoo vahvan tarinan nuoren palomiehen elämästä.

Ilman spoilaamista ei oikein enempää voi leffasta kertoa mutta kyseinen pätkä meni kertaheitolla hankintalistalle.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Viestin lähetti peruspata
Pearl Harbor kenties kuuluukin sitten jo klassikkoihin. Olin nähnyt sen kerran aiemminkin ainakin osittain, mutta olihan se ihan riipaiseva tarina. Nimittäin se, mikä kulki itse tapahtumien rinnalla, niin perin amerikkalainen romantiikkaosuus.
Aapts... Toki makunsa kullakin, mutta hiukan yllättävä nimitys klassikoksi mieheltä, joka osaa ulkoa beevorit ja pianistit. Toki en kiistä Pearl Harborin visuaalista näyttävyyttä (koska olihan se japsien hyökkäys hienosti toteutettu), mutta ainakaan itse en ko. teosta nostaisi edes kärjen tuntumaan. Aivan liian spektaakkelimainen, sokerinen ja patrioottinen (eli tyypillinen Bruckenheimerin tuotos) meikäläisen makuun. Tosin sen lasken PH:n ansioksi, että se karsi huomattavasti vaimoni ennakkoluuloja sotaleffoja kohtaan. Sotamies Ryanin alku ei ehkä olisi vastaavaan ollut yhtä hyvä...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Bruckenheimerista tulikin mieleeni viimeisin totaalisesti flopannut vuokraukseni. Jokunen viikko sitten menin paikalliseen Makuuniin hakemaan jotain sellaista, jonka aikana ei aivoja tarvitsisi liiemmin stressata. Valikoivan näköni ja tilapäisen mielenhäiriön summana päädyin vuokraamaan Bad Boys II:n, vaikken ykkösosaa ollut nähnyt. No, heti alusta näkyi, että nyt saa laittaa aivot off-asentoon ja jos mahdollista, ottaa patterit kokonaan pois. Urheiluautoja, paljasta pintaa, pikkunokkeluuksia (?) ja ammuskelua, sitähän se oli läpi elokuvan sillä poikkeuksella, että välillä niin sanotussa tilannekomiikassa mentiin kyllä täydelliseen mauttomuuteen. Vai naurattaako ne ruumisautorallit ruumiiden sinkoillessa ympäriinsä jotakuta? Onko maasturiralli köyhien ihmisten hökkelikylässä kaikki eteentuleva tuhoten jotenkin erityisen coolia? Erityisen hauskaa on varmasti nähdä rottapariskunta lähetyssaarnaaja-asennossa, heh hee...

Täydellinen teinitoimintaleffa tai oikeastaan katsojan älykkyyden aliarvioimista, jos minulta kysytään. Kyllä elokuva voi olla kepeä myös fiksusti, mutta Bad Boys II ei sitä todellakaan ollut. En voi suositella kellekään, mutta kai näillekin kohderyhmänsä on, valitettavasti.
 

trigger

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ULUVFC member #24
Ray

Takana on Ray Charlesin elämästä juohevasti kertova Ray.
Kaverin elämästä olisi varmasti saanut raskaamman ja monisäikeisemmänkin filkan väännettyä,mutta hyvä paketti tämäkin.( Ei mikään dokkari,mutta ei mikään Hollywood-huttu )
Jamie Foxx veti uskomattoman roolin Raynä,ja kun koko elokuvan läpi musa-puoli on hoidossa jäi leffasta todella miellyttävät haminat.
Jäänkin odottelemaan innolla,kun dvd kohta julkaistaan,mahdollisia extroja yms.

Jos kyseinen genre/musa/itse herra kiinnostaa..väijykää ihmeessä pois.
 

mikkoz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho
Kuriton sukupolvi 1937 ja 1957 versioden välinen 20 vuoden ero on todellisuudessa varmaan 40 vuotta. Tosin Kassilalla oli paremmat näyttelijät mutta siltikin.

Vanhempaa versiota voi leikkisästi määritellä seuraavasti:
- vanha
- hidas
- kirkan paska
 

Jimisola

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Viestin lähetti Routainen Sydän
Tulipahan maanantai-iltana katseltua Ocean`s Eleven maikkarilta. Leffa oli kohtuu ja siitä innostuneena heti perään tiistaina tiirailin jatko-osan Ocean`s Twelven, joka oli kyllä niin rimanalitus ettei toista...

On se vaan kumma, että jatko-osista tulee kauttaaltaan aikamoisia floppeja - aina. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy, mutta ne ovat sitten kyllä harvassa.

Älä muuta sano. Ykkönen on todella viihdyttävä ja nerokas, kun taas kakkonen on aivan käsittämätöntä pelleilyä. Juoni ei missään vaiheessa nouse uskottavalle tasolle, ja... mun piti laittaa tähän joku esimerkki juonen köyhyydestä, mutta en yksinkertaisesti enää muista koko elokuvasta juuri mitään! Näyttelijät + tuotantotiimi on tainnut vaan haluta Eurooppaan lomailemaan.
 

Leiska

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, SuKiKa
Tänään tuli katsottua videolta Panic Room -elokuva, joka tuli eilen Neloselta. Tätä elokuvaa katsoessa ei mennyt aikaa hukkaan, sen verran se ainakin allekirjoittanutta kiinnosti. Jodie Fosterin tähdittämä elokuva tarjosi jännittäviä tilanteita, vaikkakin melkein koko elokuvan ajan pysyttiin vain yhden talon sisällä. Todella mielenkiintoinen pätkä, yksi parhaista mitä olen koskaan nähnyt. Näin uskallan myöntää.
 
Ostin tuossa jokunen tunti sitten heräteostoksena Essolta! elokuvan Rat Race (onkohan Rottaralli suomeksi). Kuitenkin Rowan Atkinson on pääosassa. Olin sen nähnyt joskus aikaa sitten mutta juoni (mitä ei juurikaan ollut) oli jo unohtunut. Kerrassaan hulvatonta viihdettä puolitoista tuntia. Aivoton komedia voi joskus olla erinomaisen hyvä. Ja lehmät lentää (ainakin elokuvassa).
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Re: Sin City

Viestin lähetti stiflat
Tarantinon jälki näkyy heti.
Oliko se yksi pikku kohtaus siis jotenkin eri näköinen kuin muu leffa? QT:han ohjasi siis vain yhden lyhyen kohtauksen leffaan.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viikonlopun krapulaelokuvat...

NATIONAL TREASURE - KANSALLISAARRE

Walt Disneyn tekemä Da Vinci-koodin kopio on käsittämätöntä tuubaa alusta loppuun saakka. Juoni on täynnä aukkoja ja Nicolas Cage huonompi kuin koskaan. Ikinä. Missään. Ei uskoisi, että tämä mies on sama kuin Leaving Las Vegasisssa. Kaiken kruunaa ylitsevuotava Yhdysvaltojen palvonta. Tätä ei voi suositella kenellekään.

EXORCIST: THE BEGINNING - MANAAJA: ALKU

Renny Harlinin ihan mukiinmenevä kauhupläjäys. Ruutia ei ole tässäkään lähdetty keksimään vaan kauhu syntyy pienistä asioista. Tunnelma on saatu yllättävän ahdistavaksi. Miinusta Spider-man elokuvien tasoisista tietokoneajoista - onneksi niitä ei ollut kuitenkaan paljoa. Suosittelen kaikille, jotka ovat pitäneet vuoden 1973 Manaajasta.

BAD SANTA - PAHA PUKKI

Billy Bob Thorntonin ja ja Gilmoren tyttöjen Lauren Grahamin tähdittämä elokuva ei voi olla huono, tai ainakin niin luulin ennen kuin olin tämän elokuvan nähnyt. Billy Bob laukoo pikkutuhmia vitsejä puolentoistatunnin ajan, juo viinaa ja nai Grahamia - vänkää. Tämän lisäksi elokuvassa on "hauska" kääpiö ja läski kakara. Paskaa alsuta loppuun saakka.

Yllätysten yllätys Renny Harlin pokkasi viikonlopun krapulaelokuva-tittelin...
 

greatLeo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Spurs
Alien vs Predator

Julmetussa krapulassa tuli Alien vs Predator katsottu. Minua jopa hieman on kiinnostanut tämä pätkä, lähinnä sairaan ideansa takia. Mieleen tulee vaikkapa Hämäkkihäkkimies vs Batman tai Godzilla vs Tappajahai. Mutta asiaan, sanoi Juhantalo.

Kuten odottaa saattaa, mitään suuria elokuvaelämyksiä ei ollut odotettavissa. Heti alussa näki, kuka ihmishahmoista tulee selviämään, ja että loput ovat tykinruokaa noille kahdelle pedolle. Henkilöitä yritettiin tuoda läheisemmiksi laittamalla heidät puhumaan italiaa, näyttämään kuvia lapsistaan - no sale. Tykinruokaa kaikki paitsi se tummaihoinen nainen, josta ei sitten paljoa kerrottu. Juoni oli yksinkertaisuudessaankin hieman poukkoileva, ja alkuperäisten leffojen ahdistavasta tunnelmasta oli jäljellä vain rippeitä, niistäkin suurin osa johtui varmasti pahanpäiväisestä kankkusestani.

Itse monsterit olivat ihan ok, toki tahatonta komiikkaa riitti. Alienit tiedän kohtuullisen hyvin, onhan sarjan ensimmäinen elokuva todella hyvä ja myös jollain tapaa elokuvahistorian virstanpylväitä. Loput ovatkin sitten jatko-osia vailla sen kummempaa agendaa. Kakkososan hehkuttamista en ymmärrä, menee liian mässäilyksi ja loppukohta on leffahistorian epäuskottavimpia. Itse monsteri on hyvä, mutta tämän ja myöhempien Alieneiden kaltainen ryöstöviljely syö uskottavuutta. Ensimmäisessä leffassa liskoja oli vain yksi, ja teho oli huipussaan. Nyt näitä pirulaisia niitataan kuin hyttysiä kesällä.
Ja sitten tämä rastatukka. Predator-leffasta näin noin puolet, pitemmälle en pystynyt. Näkymätön tappokone jossain viidakossa iso-Arskaa vastaan oli mielenkiinnoton yhtälö. Pitäisi varmana katsoa uudestaan, sillä elokuvalla lienee jotain kannuksia? Ehkä pitäisi suhtautua eri tavalla. Rastatukka oli silti jotenkin korni, ja vaikka olihan sen menoa kiva seurata. Alien jäi pahasti alakynteen, ei hyvä.

Leffalla ei suuremmin siis ansioita ollut, ja kysyinkin kaveriltani tästä DVD-hankinnasta (samalla levyllä oli myös Day after tomorrow, yhteensä 4,99€). Kyllähän näitä voi krapulassa katsoa, mutta lähinnä myötähäpeää tuntien. Jos ylimääräistä aikaa on tai fanitat jompaakumpaa monsteria niin anna palaa. Liikoja ei silti kannata odottaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös