Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 954
  • 12 327

Dave

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Viestin lähetti Dougie KillMore
Mutta muistakaa myös: KUKAAN ei voi tietää, mitä Stephen Sommersista ajatellaan 2055....

"Ed...visions are worth fighting for. Why spend your life making someone else's dreams?" -Orson W.

Ai etteikö muka kukaan voi tietää? Kyllä nyt ainakin Criswellin luulisi tietävän, mutta eipä hänkään tainnut ulottaa ennustuksiaan noin kauas tulevaisuuteen. Tulevaisuushan on se, missä sinä ja minäkin tulemme viettämään lopun elämäämme, kuten Criswell lyömättömästi filosofoi. Ei sitä Nykänenkään osaisi paremmin muotoilla.

Eppäillä tuota soppii, onko Orson Welles tosiaan oikeasti tuolla lailla sanonut Ed Woodille. Taitaa lainaus olla Orsonia esittävän Vincent D'Onofrion suusta Ed Wood -elokuvasta. Melko mellevän yhden kohtauksen sivuosan mies käväisee kieltämättä vetämässä.

Pikkusen minua ihmetyttää se, että Jatkoajassa ei ole ketjua huomisesta R.E.M-keikasta. Iron Maiden kun julkistaa vuosittaisen Suomen keikkansa, on siitä sivukaupalla jaaritusta, settilista-toiveita ja ties mitä löpinää liikkeellä, mutta nyt: nothing. Vittu tämäkö on Jatkoajan älykkyystaso, ei ketään menossa keikalle? Meikäläinenkö tässä vain pikku pienissään junalippu klo 7.10 junalle ja kolme keikkalippua povarissa, R.E.M.:iä ämyreissä raikuen jännittää tätä maamme mittakaavassa tuiki harvinaista merkkitapahtumaa?

On ihme.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Supersize Me

Katsoin tämän elokuva jo pari viikkoa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä aikaisemmin. En aio referoida sisältöä tähän sen kummemmin, koska kaikki kai tietävät dokumentin keskittyvän McDonaldsin piiskaamiseen. Ohjaaja Morgan Spurlock vetää lävitse kuukauden Mcdieetin todella mielenkiintoisin tuloksin. Lisäksi kaverilla on hyvä asenne touhuun; verrattuna esimerkiksi Mooreen tämä Spurlock on aika velikulta. Lyhyestä virsi kaunis: Supersize Me oli todella mielenkiintoinen puolitoistatuntinen dokkari, ja pienen suodatuksenkin jälkeen siitä jäi paljon mietittävää.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
National Treasure - Kansallisaarre

Pääosissa Hannu Virta ja leffa halpaversio Indiana Joneseista.

No ei ihan mutta melkein. Kyllähän tuon nyt viikonloppuna kävi
katsomassa, mutta eipä se huippuleffoihin yltänyt, vaikka
alkulähtökohdat katselulle olivat vähintäänkin odottavat.

Leffan juonen putkimainen eteminen häiritsi hieman. Ylijärkevä
päähenkilö pystyi selvittämään vaikka minkä miljoona vuotta
vanhan arvoituksen alle minuutissa. Yksi asia myös pisti silmään,
onko tosiaankin niin että uuden sivun aukaiseminen netissä
aiheuttaa aina ihme "plimmm-äänimerkin". Tässä leffassa ainakin
niin oli aina, joten kaippa sen niin sitten on.
Miksi sellaisia typeriä lisä-ääniä pitää lisätä??

Katsoo, mutta ei kahta kertaa.
 
Suosikkijoukkue
KärppäKerho, Leafs, Slovensko
Viestin lähetti Ted Raikas
Olen Daven kanssa samoilla linjoilla siitä että jotain Sommersia ja Woodia ei voi vertailla keskenään, ei yksinkertaisesti voi.

....sanoo Ted Raikas ja seuraavassa kappaleessa siirtyy vertailemaan Sommersia ja Woodia keskenään.
 
Suosikkijoukkue
KärppäKerho, Leafs, Slovensko
Viestin lähetti Dave
Ai etteikö muka kukaan voi tietää? Kyllä nyt ainakin Criswellin luulisi tietävän, mutta eipä hänkään tainnut ulottaa ennustuksiaan noin kauas tulevaisuuteen. Tulevaisuushan on se, missä sinä ja minäkin tulemme viettämään lopun elämäämme, kuten Criswell lyömättömästi filosofoi. Ei sitä Nykänenkään osaisi paremmin muotoilla.

Criswell on henkkoht suosikkini, tyylin ruumiillistuma. Elokuvassa muuten yksi hienoimpia asioita oli leffatiimin yhden köyden veto vaikka eivät olleet todellakaan yhdestä puusta veistettyjä. Ja vaikka yleensä vihaankin yhdessä onnistumme-vaikka-olemmekin-erilaisia-tyyppisiä vivahteita.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Dougie KillMore
....sanoo Ted Raikas ja seuraavassa kappaleessa siirtyy vertailemaan Sommersia ja Woodia keskenään.
Mjooh. Hieman huonosti muotoiltu viesti, myönnetään.

Pääpointtini oli kaiketi se että nämä kaksi ohjaajaa ovat ideologisesti niin tyystin erilaisia tapauksia, että suora vertailukohta on väärä.

Olen ehkä omituinen, mutta näen joissain Ed Woodin tekeleissä joka oikeasti hienoja asioita ja pohdintaa. =)

No, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Heitetään vaikka tähän ketjuun uutinen, että suomalaisesta akrobaatista ja eläintenkesyttäjästä nimeltä Kalle Nyman aiotaan tehdä oikein Hollywood-lehva. En ole kaverista koskaan kuullut, mutta sehän ei tietenkään ole mikään este elokuvan tekemiselle. Leffa tulee pohjautumaan Sirkuksen poika nimiseen radiodokumenttiin, jonka tekijä on Katariina Lillqvist. Suurin osa matskusta kuvattaneen Suomessa, kuvaukset alkavat ensi vuonna.

Lähde: YLE

Mielenkiintoista nähdä, minkälaisen saavat aikaan vaikken Nymanin elämänvaiheita tunnekaan.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viime viikon perjantaina oli kaksi varsin mielenkiitoista ensi-iltaa teattereissa. Saksassa valmistettu Perikato (Der Untergang) joka kertoo Adolf Hitlerin viimeisistä tunneista ja Hollywood-tuotanto Lentäjä (The Aviator) jonka aiheena on miljardööri Howard Hughes.
Tässä ennakkoa Hitler-leffasta (HS Nyt-liite)

PERIKATO herätti aikamoisen kohun Saksassa tullessaan ensi-iltaan. Natsien hirmutöiden takia loputonta katumustyötä tekevässä maassa Hitleriä ei ollut vielä kuvattu elokuvassa.
Näyttelijä Bruno Ganzin rikas tulkinta Hitleristä ei näytä pelkästään hahmon hyvin tunnettuja hirviömäisiä diktatorisia piirteitä, vaan myös inhimillisiä puolia, ja se oli monille liikaa.

Tulkinta kuten myös paljolti koko elokuvan tarina pohjautuu Hitlerin nuoren sihteerin Traudl Jungen muisteluihin Hitlerin viimeisistä päivistä Berliinin bunkkerissa.
Kuten hiljattain Suomessakin esitetyssä dokumenttielokuvassa KUOLLUT KULMA Junge kertoi, että pelätty diktaattori käyttäytyi ainakin nuoria sihteereitään ja koiraansa kohtaan kohteliaan setämäisesti. Kenraaleilleen hän sitten kyllä raivosi kuin mielipuoli.

Oliver Hirschbiegelin ohjauksessa Hitlerin valtakunta on kutistunut muutamaksi kortteliksi Berliinin raunioitunutta keskustaa, mutta bunkkerinsa suojassa Führer vielä elättelee täysin epärealistisia odotuksia armeijoidensa rippeiden iskukyvystä ja pihisee raivosta marsalkka Göringin käytyä ominpäin antautumisneuvotteluja.
Välillä diktaattori vajoaa syvään masennukseen, mikä onkin ainoa järkevä reaktio.

Mutta mitään katumusta rikoksistaan ja aiheuttamastaan tuhosta Hitler ei tunne. Hän käyttäytyy kuin kiukkuinen luokanopettaja, joka on tyytymätön oppilaisiinsa. Hän on valmis uhraamaan Berliinin siviilit jatkamalla älytöntä sotaa.

Näytelmä muuttuu hyvin makaaberiksi, kun bunkkerin asukit suunnittelevat yksityiskohtaisesti itsemurhiaan sekä järjestävät huolettomia tanssiaisia ja esikunnan sotilaat riehuvat umpikännissä.

Jungen (jota leffassa näyttelee Alexandra Maria Lara) viattoman sihteerin hahmo antaa tapahtumille perspektiiviä. 22-vuotiaan naisen viaton natsipropagandan kyllästämä maailmankuva alkaa murentua ja hänen on tehtävä valinta itsemurhan tai paon välillä.
Inhimillistäminen tekee Hitlerin hahmosta vieläkin karmeamman kuin jos tästä olisi nähty tavanomainen satiirinen karikatyyri.
PERIKATO on painostavan jännittävä psykologinen draama ihmisistä, jotka odottavat todellista perikatoa.

Hitleristä ja hänen persoonallisuudestaan on kirjoitettu valtava määrä tutkimuksia, mutta perimmäiset selitykset jäävät aina puuttumaan. Mikä Hitlerin persoonassa sai ihmiset seuraamaan häntä kuilun partaalle ja kuolemaan?

Hirschbiegelin historiallisesti tarkassa elokuvassa kysymys Hitlerin karismasta muuttuu vielä kummallisemmaksi, kun lysähtäneen diktaattorin sairaat suunnitelmat rinnastuvat Saksan perikatoon, raunioihin ja sodan miljooniin uhreihin.
 
Viimeksi muokattu:

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
En julistaudu miksikään elokuvien suurkuluttajaksi, mutta kävin Plevnassa katsomassa tämän Predatorinkin mainitseman Perikadon. Pidin sitä loistavana elokuvana, jossa oli todellakin keskitytty ihmisiin unelmiensa ja uskonsa raunioilla. Sanoisin, että tämä oli vaikuttavin elokuva, minkä tässä lähiaikoina olen katsonut.

Olen bunkkerin viime hetkistä lukenut kirjallisuuttakin, ja sekä kirjassa että elokuvassa minua eniten riipaisi Goebbelsin lapset. Lisäksi hyvän säväyksen tekivät alun ja lopun haastattelut.

En ala tarkemmin kuvaamaan tapahtuma tapahtumalta, käykää katsomassa, mutta yhteen asiaan puutun. Venäläisten tuloa ja touhuilua "vapautetussa" Berliinissä ei tunnistaisi ihmisen teoiksi kovinkaan helposti. Anthony Beevor teoksessaan Berliini 1945 kuvasi heidät suorastaan eläimen tasolle. Toki olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei näitä tarvitsekaan valkokankaalla näyttää. Mutta kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena, olen turhempaankin 6 euroa ja 2,5 h elämästäni sijoittanut.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
tahraton mieli

Yksi leffa, joka saa niinkin kuluneesta aiheesta kuin "romanttinen komedia" jotain uutta näkökulmaa irti, on "tahraton mieli". Charlie Kaufmannin (Being John Malkovich, Adaptation) käsikirjoitus on sen verran ovela jälleen kerran, että katsottuani elokuvan toivoin hetken, että olisin kirjoittanut tarinan itse. : )

En paljasta juonta, mutta suosittelen katsomista. Uskon, että tämä elokuva tosin jakaa mielipiteet hyvin vahvasti. Osa tuskin jaksaa katsoa alkuteksteihin saakka, jotka tulevat n. 15 min kohdalla. Toinen puoli porukasta taas saattaa katsoa tämän leffan muutamaan kertaankin.

Elokuvassa näyttelee esim. Kate Winslet ja Kirsten Dunst, joten ihan hukkaan elokuvan katsomiseen käytetty aika ei mene. Pääosan esittää tällä kertaa ihan hillitysti Jim Carrey.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Katsoiko kukaan keskiyöllä Keskiyön Pikajunaa? Aivan mahtava leffa. Alussa jännitti niin paljon, että meinasi laittaa telkkarin kiinni ja tuli kiroiltua päähenkilön idioottimaisuutta. Elokuvan edetessä alkoikin sitten sympatisoimaan Billy Hayesia. Giorgio Moroderin loistava musiikki ja Oliver Stonen erinomainen kässäri palkittiin molemmat Oscareilla. Tällaisia elokuvia ei valitettavasti enää tehdä. Ehdottomasti yksi parhaista vankilaelokuvista.
 

January

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Viime viikolla tuli käytyä kattoos tuo Nicholsonin ohjaama Closer-Iholla.
Tuotos oli aika mielenkiintoinen ja vaati parin päivän sulattelun, jotta olennainen pisti esiin. Elokuvassahan on kyse enemmänkin (pelkästään) tunteista, eikä niinkään siitä että mennään paikasta A paikkaan B. Rakkaus ja pettäminen kulkevat käsikädessä, ja lopulta roolit muuttuivat niin että petetyt pääsivät tilanteen herroiksi.
Clive Owen oli Closerin parasta antia ja vakuutti minut, vaikkakin aluksi miehen aikaisempi rooli Kuningas Arthurissa kummitteli taka-alalla.
Natalie Portman oli myös mainio umpirakastuneena, ja oli selvästi uppoutuneempi rooliinsa kuin vasta näyttelijä Julia Roberts (joka oli suuri pettymys).
Jude Law teki keskinkertaisen suorituksen, mutta koska en ole nähnyt aikaisemmin kuin yhden herran työn (AI-tekoäly) en osaa verrata uutta elokuvaa tarpeeksi hyvin.

Elokuvana Closer oli varsin miellyttävä elokuva elämys, joka ei ollut tyypillinen ihmissuhde hömpötys, vaan pääsi pintaa syvemmälle asiassaan. Viikkolehti NYT sanoi sen osuvimmin: Closer kertoo rakkaudesta, mutta ei sovi rakastuneille.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viestin lähetti Milhouse Nixon
Katsoiko kukaan keskiyöllä Keskiyön Pikajunaa? Aivan mahtava leffa. Alussa jännitti niin paljon, että meinasi laittaa telkkarin kiinni ja tuli kiroiltua päähenkilön idioottimaisuutta. Elokuvan edetessä alkoikin sitten sympatisoimaan Billy Hayesia. Giorgio Moroderin loistava musiikki ja Oliver Stonen erinomainen kässäri palkittiin molemmat Oscareilla. Tällaisia elokuvia ei valitettavasti enää tehdä. Ehdottomasti yksi parhaista vankilaelokuvista.

Muistan joskus kauan sitten katsoneeni vain alun, mutta silti elokuva vaikutti aivan erilaiselta kuin mitä muistin. Omiin aivoihinsa ei voi luottaa.

Moni asia meni yli: Rifkin pahoinpitely, vankimielisairaala ja se vapautuminen. Oliver Stone oli käsikirjoittanu oikean tarinan aivan uusiksi. Otin selville, että oikea Hayes pääsi karkuun päästyään jollekin "avovankilamaisemmalle" saarelle, josta mies sitten souti pois. Ja vankila jossa hän aluksi oli, oli rakennettu 1960-luvulla...

Ihan hyvä elokuva kylläkin.

Mutta parempi tuli kakkoselta ennen puoltayötä: Kevät koittaa Hitlerille.

Don't be stupid be a smarty
c'mon join the Nazi party!
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Miracle

Tuli viikonlopun aikana katsottua tämäkin leffa, jossa kuvataan USA:n jääkiekkojoukkueen tekemä kaikkien aikojen yllätys, kun joukkue vei kultamitalit Neuvostoliiton nenän edestä v. 1980 Lake Placidissa.

Elokuvaa voi suositella kaikille jääkiekosta kiinnostuneille. Vaikka leffa on Disneyn tuotantoa, niin juonta ei ole tehty liian saippusarjamaiseksi. Pahimmat mokat on tehty DVD:n suomenkielen käännöksissä. Kääntäjä väittää esim. slashingin tarkoittavan kahvaamista ja power play on käännetty voimapeliksi, eikä yv-peliksi. Varmaan muutakin vastaavaa löytyisi toisella katselukerralla. USA-Neuvostoliitto pelin tuomitsi suomalainen KG Kaisla, mutta kääntäjän mielestä joku Carl Keisler. Tämä taisi olla pahin rimanalitus. Vahinko, sillä hyviä jääkiekko-elokuvia tehdään niin harvoin, että olisi nyt sitten tehty käännöksiä myöten viimeistelty teos.

Kurt Russell on pääosassa mainiosti ihan Herb Brooksin oloinen valmentaja. Pelaajien joukosta löytyvät ex-Jokerit Phil Verchota ja SaiPan Ralph Cox. Ihan lopussa vilahtaa Suomi-USA peli, jossa suomalaiset ovat vähän oudon näköisissä paidoissa, muuten ympäristöt ja esim. pelaajien asut ovat aidon oloisia.
 

pavenro8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham, Englanti.
Re: Miracle

Viestin lähetti Johannes
...

Pahimmat mokat on tehty DVD:n suomenkielen käännöksissä. Kääntäjä väittää esim. slashingin tarkoittavan kahvaamista ja power play on käännetty voimapeliksi, eikä yv-peliksi...

Ainakin minun versiossani se oli niinkin huikeasti käännetty (siis powerplay) kuin voimamittelö. Siis mikä halvatun voimamittelö...

Vaikka tuo suomentaja varmasti englannin kielen haltsaa paremmin kuin minä suomen, niin jos elokuvassa on tuollaista "ammattisanastoa", jota ei ymmärrä niin kannattaisi varmaan nöyrtyä pyytämään apua. Vai oikeastiko luuli, että voimamittelö saattaisi olla oikein ja jos ei niin luuliko että menisi läpi jääkiekon ystäviltä.

Loppuosa leffasta menikin juuri sitten näiden kielikukkasten metsästykseen. Mutta sarjaan ihan jees.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Re: Re: Miracle

Viestin lähetti pavenro8
Ainakin minun versiossani se oli niinkin huikeasti käännetty (siis powerplay) kuin voimamittelö. Siis mikä halvatun voimamittelö...

Loppuosa leffasta menikin juuri sitten näiden kielikukkasten metsästykseen. Mutta sarjaan ihan jees.

Sorry joo, se oli tietysti voimamittelö. En saanut oikeaa hölmöä käännöstä mieleeni.

Kyllä minunkin loppuleffani sujui kytätessä kielikukkasia, vahinko.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Viestin lähetti hannes_ko
Moni asia meni yli: Rifkin pahoinpitely, vankimielisairaala ja se vapautuminen. Oliver Stone oli käsikirjoittanu oikean tarinan aivan uusiksi.

Sitä kirjaakaan ei ymmärtääkseni kannata pitää täysin "oikeana tarinana", mikäli sitä tarkoitit. Muutama vuosi sittenhän telkusta tuli dokkari, aiheenaan "Lastani ette saa" -kirja ja siitä tehty elokuva. Kirjoittaja on sama, ja varsinkin tuo oli kerrottu tositapahtumana, mutta äärimmäisen yksipuolisesti ja osin täysin tarkoituksellisesti valheellisestikin. Samaisessa ohjelmassa sivuttiin Keskiyön pikajunaakin.

Vaikka ei siinä, hyvä leffahan se on. Itse en jaksanut enää Rushin jälkeen katsoa. Silmätkin sirittivät sen verran sen lopussa, että pitänee varmistaa. Näytettiinkö tuota asuntovaunuun tunkeutujaa, vai jätettiinkö se avoimeksi; siis että Jim olisi skitsahtanut. Ja ampuiko se muija lopuksi sen konnan?
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Open Water

Tänään tuli sitten nähtyä Elävien kuvien teatterissa tositapahtumiin perustuva elokuva Open Water. Rankka puolitoistatuntinen varsinkin, kun näyttelijöihin oli pelottavan helppo samaistua, koska tuo ulkomaanmatkailu on lähellä sydäntä. En nyt oikein tiedä mitä elokuvasta pitäisi kertoa juonta liikaa paljastamatta. Mikäli harrastat sukeltamista ulkomaanmatkoillasi tai harkitset aloittavasi uuden harrastuksen seuraavalla lomatkalla, tämä elokuva on juuri Sinulle.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Re: Miracle

Miracle oli kyllä ihan hyvä urheiluleffa, ja piti siitä kirjoituskin tänne vääntää, mutta enpä sitten vääntänyt. Nuo suomennokset olivat oikeastaan ainoa räikeä seikka, joka häiritsi elokuvassa, muuten leffa oli ihan ok paketti. Erityisesti olin otettu siitä, että maalit oltiin pyritty kuvamaan alkuperäisinä harhautuksineen.
 

Decimal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Infernal Affairs

Onko kukaan muu katsonut tätä elokuvaa? Vuokrattiin joskus porukalla tämä. Ite oon vähän aristanu näitä Hong Kong- leffoja, mutta kaveri suositteli joten päätettiin ottaa.

Ja ohhoh, kyllä kannatti vuokrata.

Ensimmäiset 10 minuuttia leffasta menee siihen että yrittää pysyä kärryillä henkilöhahmojen nimistä ja ulkonäöstä (aasialaiset tuppaavat näyttämään häilyvästi samalta joskus) ja leffa pomppii jonkin verran menneessä ajassa välillä. Sitten pitää vielä tottua kielimuuriin, yleensä kun on englanninkielinen elokuva niin itse en juuri subeja lue vaan kuuntelen puhetta.

Suht nopeasti leffaan pääsee kuitenkin mukaan. Tarina kertoo kahdesta n. 30-vuotiaasta miehestä. Toinen (Andy Lau) on mafiapomon (Eric Tsang) luottomies joka on kuitenkin ollut jo monta vuotta "undercover" ja on edennyt huimaa vauhtia poliisien arvotaulukossa. Toinen taas (Tony Leung Chiu Wai) on oikeasti rehti poliisi, joka kuitenkin on soluttautunut vuosien ajan mafian joukkoihin ja on nyt mafiapomon oikea käsi. Huima takaa-ajo alkaa kun molemmat, sekä poliisijoukot että rikolliset saavat tietää että heidän joukossa on vasikka. Keneenkään ei voi luottaa, kaikki ovat epäiltyjä.

Juoni etenee nerokkaasti tässä rikostrillerissä ja lopussa jokainen palanen loksahtaa kohdalleen loogisesti (Tosin itse kyllä katsoin filmin 2 kertaa, meni ekalla kerralla joitain asioita vähän ohi).

Näyttelijäsuoritukset ovat uskomattomia, varsinkin Andy Lau on erittäin vakuuttava roolissaan, jossa hän käyttää arvovaltaansa ja karismaansa häikäilemättömästi hyväkseen jotta voisi raportoida pomolleen poliisien suunitelmista.

Tällä hetkellä Infernal Affairsista on tekeillä Hollywood versio (The Departed), jonka tähdiksi ovat ainakin tähän mennessä kiinnitetty mm. Leonardo DiCaprio, Jack Nicholson, Matt Damon ja Mark Wahlberg.

Suosittelen ehdottomasti kaikille rikoselokuvien ystäville.
 

January

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Re: Open Water

Viestin lähetti Ohmi
Tänään tuli sitten nähtyä Elävien kuvien teatterissa tositapahtumiin perustuva elokuva Open Water. Rankka puolitoistatuntinen varsinkin, kun näyttelijöihin oli pelottavan helppo samaistua, koska tuo ulkomaanmatkailu on lähellä sydäntä. En nyt oikein tiedä mitä elokuvasta pitäisi kertoa juonta liikaa paljastamatta. Mikäli harrastat sukeltamista ulkomaanmatkoillasi tai harkitset aloittavasi uuden harrastuksen seuraavalla lomatkalla, tämä elokuva on juuri Sinulle.

Onkohan kyseessä tapaus jossa se (aussi)pari unohdettiin keskelle ei mitään sukellusretkellä? Eikä niitä koskaan lyödetty.. karmivaa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Re: Re: Miracle

Viestin lähetti pavenro8
Ainakin minun versiossani se oli niinkin huikeasti käännetty (siis powerplay) kuin voimamittelö. Siis mikä halvatun voimamittelö...

Vähän samanlaisia mokia oli Mean Machine -elokuvassa. Kun futiksesta puhuttiin, niin sweeper oli toki miinanraivaaja ja caps oli kapteenina pelatut ottelut... Mutta hyvä leffahan tuokin oli, Vinny Jones klaarasi pääosan ihan hyvin. Sellainen keskivertoa mukavampi pläjäys.

Katsastin myös The Punisherin ja tykkäsin kovasti. Sopivan synkkä ja verinen tarina, kun kerran kostosta - ei vaan siis tuomiosta - on kyse. Ja toki oli kiva nähdä Travoltan kärsivän.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Onpa loistavaa olla tällainen hieman yksinkertainen historiaspektaakkelien ystävä. Nimittäin taas riittää meikäläiselle kuolattavaa uuden leffan muodossa: Kingdom of Heaven.

Valkokankaalla vilistävät mm. Orlando Bloom, Jeremy Irons ja Liam Neeson. Edward Norton nähdään myös, mutta tällä kertaa hieman pienemmässä roolissa käsittääkseni. Imdb:n näyttelijäkaartissa vilahtaa myös Jouko Aholan nimi, mielenkiintoista nähdä, mihin rooliin meidän urhomme on päässyt. Elokuvan ohjaaja on Ridley Scott.

Kingdom of Heaven sijoittuu ristiretkien aikoihin. No, eipä aiheesta enempää, koska en siitä itsekään Imdb:tä tai elokuvan kotisivuja enempää tiedä.

Odottavan aika on pitkä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti sampio
Nimittäin taas riittää meikäläiselle kuolattavaa uuden leffan muodossa: Kingdom of Heaven.

Valkokankaalla vilistävät mm. Orlando Bloom, Jeremy Irons ja Liam Neeson.
Itse odotan taas yhtä turhaa "Gladiaattori" kopiota. Kumma buumi ollut viimevuodet näiden tälläisten puolihistoriallisten spektaakkelien kanssa. Lisäksi niillä ei enää tunnu olevan mitään uutta annettavaa. Samanlaiset joukkokohtaukset ja kamera-ajot nähty jok'ikisessä ja tietysti se pakollinen armeijansa edessä ratsastava/miekka pystyssä heiluttava/kova-ääninen tsemppaaja. Rupeaa itkettämään valmiiksi kun joku alkaa vaahdota siellä tulevista sankaruuksista ja vihoviimeisestä vihulaisesta. Braveheartissa se vielä meni, mutta ei enää, ei enää...

Lisäksi Orlando Bloomia alkaa näkemään valitettavan tiuhaan tahtiin tälläisissä seikkailukuvissa. Taisi LotR poikia tälle "luonnenäyttelijälle" oikein kestouran miekkasankarina. Uusi Errol Flynn todellakin...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös