Jatkoajan leffakerho

[SamSpade]

Koko leffasarja kärsii eniten siitä, että kunnolla tehdyn toiminnan sijaan joudutaan liikaa temppuilemaan leikkausten kanssa, kompensoiden noiden vanhojen starbujen vanhuuden tuomaa kömpleyyttä.

Taisi olla kakkososan mukana tullut Behind the scenes jossa näytettiin aika lailla materiaalia taistelukohtuksista ja mistään isommasta kömpelyydestä on turha puhua esim Stallonen osalta, aika harva 67-vuotias tekisi perässä.

 

[Ted Raikas]

Kakkososan ongelma ei ollut toimintakohtaukset, vaan käsikirjoituksen liika tyhjyys (juu ei tämän tyylin elokuvan tarvitse mikään syvällisyyden huipentuma ollakaan, mutta silti) ja täysin hukassa oleva rytmitys. Ruutuun raahattiin patsastelemaan eläviä legendoja, mutta niiden hyödyntäminen oli äärimmäisen heikkoa ja paikoin surkuhupaisaa käsikirjoittamisen taholta. Koko leffasta välittyi fiilis, että se on parsittu kiireessä kasaan ja keskittyminen ollut ihan jossain muualla. Van Dammessa oli ideaa ja paikoin oli loistava, mutta hänenkin roolinsa jäi liian ohueksi. Sitten taas etenkin Norris oli ihan irti koko elokuvasta, eikä Schwarzeneggerin ja Willisin roolituksissakaan kehumista ollut.

Moitin nyt siksi, että ensimmäinen osa oli kässärinsä ja koko rakenteensa puolesta ihan pätevä retrohenkinen toimintafilkka vanhoilla parroilla varustettuna. Eli kyllä se on mahdollista, kunhan on käsikirjoitus hallussa ja ohjaus myös. Ehkä Syltyn olisi pitänyt ohjata tuo edellinenkin. No tulevassa osassa on taas joku eri ohjaaja. Toivotaan, että homma pysyy paketissa paremmin.

 

[Tim Callahan]

Ketä nyt oikeasti kiinnostaa Expandablesin juoni tai käsikirjoitus? Superstarat mättävät menemään vielä eläkepäivillään ja hurme lentää, se riittää ihan tarpeeksi. Nostalgiaa suoraan 80-luvulta tämän vuosikymmenenen teknologialla.

Tyypillisesti hiljaista Oscareiden jälkeen isojen leffojen tai ylipäätän hyvien leffojen kanssa.

 

[Ted Raikas]

Aivotonta äksöniä ja tykitystäkin voi kässäröidä ja ohjata hyvin tai huonosti. Vaikka sisältö olisikin päätöntä huttua onelinereineen, niin kyllä sekin tietyn kokonaiskuvan ja tyylitajun vaatii. E2 ei mielestäni siinä hommassa nyt vaan onnistunut edeltäjänsä tavoin. Piste. Ei tässä ole kyse, että odottaisin jotain elokuvataidetta, sillä pidän kyllä ns. roskasta, mutta sen pitää olla hyvin tehtyä roskaa.

Mutta nää on näitä juttuja, hyvä jos jollekin putosi. Itse odotin jotenkin terävämpää ja sujuvampaa äksöniä. Ehkei pitäisi sitten odottaa. Ei vaan osaa olla odottamatta.

No, jos tosiaan osa 3 tekisi tuon homman taidokkaammin. Odotan, taas.

 

[Musta Nuoli]

Wes Andersonin The Grand Hotel Budapest oli erinomainen elokuva, taattua Anderson-laatua loistavilla näyttelijöillä ja omintakeisella toteutuksella. Elokuvan tunnelmat vaihtelivat nopealla ja odottamattomalla tahdilla melankoliasta ja draamasta maton alta vetäviin kohtauksiin ja absurdiin komediallisuuteen. Ralph Fiennes oli pääroolissa erinomainen, samoin uusi tulokas Tony Revolori sekä ihanainen Saoirse Ronan.

Se on kyllä merkillepantavaa, miten kovan köörin Anderson saa elokuviinsa esiintymään. Edellä mainittujen ohella elokuvan tähtinä olivat muun muassa
F. Murray Abraham, Edward Norton, Mathieu Amalric, Adrien Brody, Willem Dafoe, Léa Seydoux, Jeff Goldblum, Jason Schwartzman, Jude Law, Tilda Swinton, Harvey Keitel, Tom Wilkinson, Bill Murray ja Owen Wilson.

Arvostin myös ohjauksellisia tyylikeinoja kuten eri aikatasoissa käytettyjä eri kuvasuhteita. Vanhat kohtaukset olivat 4:3 -suhteella, uudet taas eri laajakuvasuhteilla. Mukana oli myös uusia aluevaltauksia Andersenille kuten jopa toiminnallinen laskettelu/takaa-ajokohtaus, joka oli aivan hulvaton.

Parasta A-luokan Andersonia. Oivallinen putki miehellä on päällä, olihan Moonrise Kingdomkin vuotensa parhaita elokuvia.

Lisäbonusta siitä, että elokuvan kuvitteellisen itäblokin maan nimi on Zubrowka, joka sattuu olemaan suosikkialkoholijuomani. Biisoninruohovodkaa Puolasta.

 

[ms.qvist]

Ranskalainen Jean-Pierre Melville ja Yön sudet.

Quentin Tarantinon kommentin mukaan "Melvillen gansterielokuvat ovat rautaa!"

Alkuun on edelleen tunnustettava se seikka ettei ranskalainen elokuva kuulu suurimpiin suosikkeihini, ei ainakaan 60- ja 70-luvuilta eli aikakaudelta jota Melvillekin edustaa, mutta ei missään nimessä pidä kieltää sitä etteikö Melvillen teoksessa olisi olennaisia vahvuuksia ja etteikö se ole tietyllä tapaa hyvin tyly ja kyyninen näkemys ihmiselosta.

Elokuvan alku tuulenpieksemällä ja myrskyisällä rannikolla on elokuvahistoriaa ja se sekä sitä seurannut pankin ryöstö on oivallista ja kylmähermoista toteutusta, mutta vastaavasti aivan kaikki elokuvassa ei yllä samalle tasolle ja se hiukan laskee elokuvan saamaa arviota. Kyseessä on kaikki seikat huomioiden kuitenkin selkeästi keskivertoa parempi gangsterielokuva, mutta ei minusta kuitenkaan alansa ehdoton huippu, ja Melvilleä ihaillut Tarantino ylittää esikuvansa osassa elokuvistaan. Mutta toisaalta teoksellaan Melville osoittaa tasonsa ja ehdottomasti herättää minussa halun tutustua laajemmin hänen tuotantoonsa ja tämä seikka jos mikä on minusta erityisen positiivinen asia.

Elokuvan toteutusta ja kuvausta katsoessani on osassa kohtauksista vallalla lievä hämmennyksen tunne, koska minusta niissä kohdin olisi ollut parempi valita jokin muu tehokeino kuin lavasteiden käyttö ja raadollisella tapaa avuttomuutensa paljastava pienoismalleihin turvautuminen. Kun tekniikka ja sen myötä toteutus oli kuitenkin tavallaan varsin alkeellista, niin olisin kallistunut ennemminkin sille kannalle, että toteutus olisi ollut järkevämpää tehdä muulla tavalla. Nyt erityisesti viittaan junassa tapahtuneeseen ryöstöön, helikopterin lentämiseen junan yllä ja pienoisrautatiellä tapahtuneeseen junan kuvaamiseen - kaikesta paistoi ikävä kyllä läpi se, että se on toteutettu pienoismallein ja suht' halvoin lavastein. Tietty tämä voidaan antaa anteeksi huomioiden elokuvan muut ansiot mutta silti, mielusti olisin nähnyt muun lähestymistavan.

Pakko on kuitenkin sanoa, että Delon, Crenna ja Deneuve olivat upeita rooleissaan ja Deneuve... no hän oli upea nainen! Tai on sitä vieläkin.

vlad.

 

[Girardi #5]

Eilen illaksi piti saada jotain aivotonta kauhua. Valinta osui Frankenstein's Army -nimiseen tekeleeseen. Nooh, tämä hullu natsi tohtori idea ei ollut uusi mutta pisteet tehosteista ja lavasteista. Arvosana 6.

 

[godspeed]

Goon. Tavallinen urheiluelokuvajuoni Mighty Ducks -vivahtein, mutta asenne Slap Shotista. Omituinen risteytys siinä mielessä, että tässä tosiaan rusikoidaan niin että veri ja hampaat lentää kaikella tähtipelaajia suojelevalla antaumuksella. Ja oikein hehkutetaan sitä väkivallan ja uunouden määrää - Marty McSorley olisi jotakuinkin jumala tässä elokuvassa. Vastapuolen paha gooni kun käyttää samanlaista viikatetta.

Samaan hengenvetoon herkistellään, kun altavastaajajoukkue lähtee huimaan liitoon. Tekijät tietävät lajin erityispiirteistä jotain, mutta selväksi ei käy mitä elokuvaa ollaan tekemässä. Toisinaan tehdään selvää satiiria ja toisinaan höpönlöpöä. Kun kaikki vedetään lähes samalla tapaa läskiksi kuin siinä varhaisessa Hessu Hopo -piirretyssä, jossa pelattiin lätkää, niin enää ei tiedä minkä puolesta pelataan. American Pie -stifler Seann William Scott on pääosassa, mutta ei huolta, mies on ihan kykyjensä mukaisesssa roolissa samoin kuin esimerkiksi DiCaprio oli Gilbert Grapessa. Tämä hyvisgooni ei siis osaa luistella metriäkään, pää pyörii kuin pöllöllä kiekkoa kentältä etsiessään, tappelussakin mies lyö vasta kun valmentaja niin erikseen käskyttää, maila on tietysti kädessä vain siksi että se kuuluu varusteisiin ja jokin vahinkomaalikin taisi mennä perseen kautta sisään.

Youngbloodia en ole vielä nähnyt, joten en tiedä mikä meininki siinä on. Suomennos lätkä veressä ainakin antaisi olettaa, että vähän samaan suuntaan.

 

[Jupe]

Katsoin pitkästä aikaa Big Lebowskin ja täytyy myöntää että on yksi harvoista elokuvista ja varsinkaan komedioista jotka vain paranee useammalla katselukerralla. Loistavia hahmoja, hienoa mustaa huumoria, nautittavan hyvä soundtrack joka parhaimmillaan Duden trippi-kohdissa missä ollaan milloin mistäkin syystä kuutamolla. Hieno leffa ja uskallaan väittää että suurimmalla osalla tämän elokuvan hienous ei aukea ensimmäisellä katselukerralla.

Taidankin tilata muutaman valkovenäläisen vanhojen hyvien aikojen kunniaksi, hieno juoma muuten!

Big Lebowski (1998) - IMDb

Roger Ebert summaa ihan hyvin: Chicago Sun-Times Roger Ebert
Some may complain The Big Lebowski rushes in all directions and never ends up anywhere. That isn't the film's flaw, but its style.

_

 

[Mikke73]

Goon. Tavallinen urheiluelokuvajuoni Mighty Ducks -vivahtein, mutta asenne Slap Shotista. Omituinen risteytys siinä mielessä, että tässä tosiaan rusikoidaan niin että veri ja hampaat lentää kaikella tähtipelaajia suojelevalla antaumuksella. Ja oikein hehkutetaan sitä väkivallan ja uunouden määrää - Marty McSorley olisi jotakuinkin jumala tässä elokuvassa. Vastapuolen paha gooni kun käyttää samanlaista viikatetta.

Samaan hengenvetoon herkistellään, kun altavastaajajoukkue lähtee huimaan liitoon. Tekijät tietävät lajin erityispiirteistä jotain, mutta selväksi ei käy mitä elokuvaa ollaan tekemässä. Toisinaan tehdään selvää satiiria ja toisinaan höpönlöpöä. Kun kaikki vedetään lähes samalla tapaa läskiksi kuin siinä varhaisessa Hessu Hopo -piirretyssä, jossa pelattiin lätkää, niin enää ei tiedä minkä puolesta pelataan. American Pie -stifler Seann William Scott on pääosassa, mutta ei huolta, mies on ihan kykyjensä mukaisesssa roolissa samoin kuin esimerkiksi DiCaprio oli Gilbert Grapessa. Tämä hyvisgooni ei siis osaa luistella metriäkään, pää pyörii kuin pöllöllä kiekkoa kentältä etsiessään, tappelussakin mies lyö vasta kun valmentaja niin erikseen käskyttää, maila on tietysti kädessä vain siksi että se kuuluu varusteisiin ja jokin vahinkomaalikin taisi mennä perseen kautta sisään.

Youngbloodia en ole vielä nähnyt, joten en tiedä mikä meininki siinä on. Suomennos lätkä veressä ainakin antaisi olettaa, että vähän samaan suuntaan.

Minä oikeastaan pidin tästä leffasta. Tosin oikeasti Doug Smith (leffassa Doug Glatt) ei koskaan tehnyt maaliakaan. Eikä liene ihan ainoa taiteellinen vapaus tässä pätkässä..

3.5/5

Doug Smith -linkki osoittaapi Wikipediaan.

 

[Vanha Len]

Eilen katsoin parhaan leffaan pitkiin aikoihin. Kyyseisen leffan pääosien näyttelijät tekivät myöskin upeimmat roolinsa heidän urillaan. Siis meikäläisen mielestä.

Leffa on Dallas buyers club ja näyttelijä tietenkin Jared Leto sekä roolissaan jopa maaginen Matthew McGonaughey.

Tiesin ennen katsomista leffan juonen jotenkin ja siksi vaikean aiheen vuoksi panttasin katsomuskokemusta hieman. Eilen illalla olin kuitenkin sellaisessa moodissa, että piti lähteä tätä tutkimaan. Ja se vittu vieköön sitten kannatti. Pitkiin aikoihin ei elokuva ole koskettanut niin kuin nyt. Se antoi mulle iloa, surua ja toivoa. Ennenkaikkea rakastuin syvästi näyttelijöihin. Uskomattoman sanoinkuvaamaton olo tuon leffan jälkimainigeissa nyt on. Taidampa vetää viivat.

 

[SamSpade]

Katsoin pitkästä aikaa Big Lebowskin.
Taidankin tilata muutaman valkovenäläisen vanhojen hyvien aikojen kunniaksi, hieno juoma muuten!

Big Lebowski (1998) - IMDb

Roger Ebert summaa ihan hyvin: Chicago Sun-Times Roger Ebert
Some may complain The Big Lebowski rushes in all directions and never ends up anywhere. That isn't the film's flaw, but its style.

_

Muista sitten että jos et erikseen ravintolassa pyydä sitä aitoa, eli Kahluaa, tekevät sen halvimpaan kuraan.
Tämä on toinen elokuvahistorian merkkidrinkki, toinen on tietysti Ford Fairlanen Sambucca milkshake.

 

[Koikkaaja]

Ensi viikolla on tulossa The Amazing Spider-Man 2 -leffa elokuvateattereihin, mutta ei Finnkinoihin. Tuo levittäjän ja Finnkinon välisen riidan takia joudun muuttamaan jonkin verran suunnitelmia. Alunperin tarkoitus oli mennä Finnkinoon katsomaan ensiviikonloppuna, mutta uuden suunnitelman mukaan menen Valkeakosken hikiseen Kino-Sampo elokuvateatteriin, kun sinne löytyy ilmaisliputkin.

Tässä uudessa hämis leffasarjassa on huomattavasti enemmän potentiaalia, kuin niissä Tobey Maguiren hämisleffoissa. En sano, että Tobey oli huono Peter Parker, mutta tämä Andrew Garfieldin hämis on paljon enemmän coolimpi ja myös Gwen voittaa M.J:n mennen tullen. Se Tobey Maguiren trilogia oli alkuun hyvä, mutta se muuttui kolmannen leffan jälkeen huonoksi ja oli oikeastaan hyvä, että se lopetettiin. Hyvä juttu on se, että tässä "rebootissa" ei kopioida samaa juonta mikä edellisessä trilogiassa oli. Lisko oli loistava valinta pahikseksi ensimmäiseen The Amazing Spider-Man -leffaan ja nyt toisessa heitetään kehiin kolme pahista (nimet spoilerissa, jos vaikka joku ei halua vielä tietää).

Spoileri

Green Goblin (Harry Osborn), Rhino ja Electro.

Toivottavasti tätä leffasarjaa ei pilata samalla tavalla kuin edellistä.

 

[ms.qvist]

Ensi viikolla on tulossa The Amazing Spider-Man 2 -leffa elokuvateattereihin, mutta ei Finnkinoihin. Tuo levittäjän ja Finnkinon välisen riidan takia joudun muuttamaan jonkin verran suunnitelmia.

Finnkino uutisoi - eilen (?) - seuraavaa: The Amazing Spider-Man 2 nähdään myös Finnkinon valkokankailla.

Olivat päässeet sopimukseen Sonyn kanssa erimielisyyksistä.

vlad.

 

[Koikkaaja]

Finnkino uutisoi - eilen (?) - seuraavaa: The Amazing Spider-Man 2 nähdään myös Finnkinon valkokankailla.

Olivat päässeet sopimukseen Sonyn kanssa erimielisyyksistä.

vlad.

No, tuo saattaa taas muuttaa suunnitelmia. Pitänee viikon alussa päättää kumpaan lähtee. Mielummin ehkä Finnkinoon (Tampereen Plevna), kun siellä on mukavat penkit ja mäkkärit lähellä, jonne pääsee helposti leffan jälkeen syömään.

 

[ms.qvist]

Dumplings on ensimmäinen tutustuminen kiinalaissyntyisen Fruit Chanin elokuviin.

Tavallaan Dumplingsissa on muassaan kritiikkiä kiinalaista luonnonlääketiedettä kohtaan tai näin länsimaisittain ajateltuna elokuvasta on löydettävissä tällaisia teemoja. Sikäläinen luonnonlääketiede pitää muassaan uskomuksia mitä absurdeimpiin asioihin joita erinäisten jauheiden, kehon osien, syntymättömien sikiöiden tms. syöminen tuottaa syöjälleen. Ne tuntuvat olevan ratkaisu potenssiongelmiin, lukuisiin sairauksiin, ikääntymisen tuomiin vaivoihin ja rupsahtamiseen etc. etc. Tietyssä mielessä Chanin teos kritisoi absurdeimpia vaihtoehtoja ja näyttää siloittelematta niiden vaatimukset ja uhraukset - mutta silti, kaipasin vieläkin enemmän psykologista kuvausta ihmismielen turhamaisuudesta.

Kauneus on katoavaista ja niinpä elokuvassa entinen kauneusikoni ja tähti kaipaa menneisyytensä kauneutta takaisin ikääntymisen sijaan ja niinpä hän surutta käyttää omaisuuksia rikkaan aviomiehensä varoista tavoitellessaan ikuista kauneutta. Kenties turhmaisuuden ohella taustalla on ymmärrys tai aavistus siitä ettei loputtomiin riitä ikääntyvänä tähtenä miehelleen - kuten ei riitäkään - joten ainoa mahdollisuus on saavuttaa menneisyyden kauneus ja pitää se ikuisesti.

Kuvioihin astuu Mei-täti, jonka kuurilla Quing kuvittelee pääsevänsä tavoitteeseensa, mutta mitä uhrauksia kuuri lopulta vaatiikaan ja mitä sen eteen on tehtävä - itse asiassa syötävä. Onko ihminen turhamaisuuden tavoittelussaan valmis kaikkeen? Jopa syömään nyyttejä joiden sisältö on lihaisa - seuraavaksi kätketty spoiler valkoisella kirjoitettuun tekstinosaan - (abortoiduista sikiöistä tehtyä) mutta antavatko ne ikuisen kauneuden täyttäen näin tarpeensa? Mihin kaikkeen ihminen on valmis päästäkseen takaisin siihen jonka on menettämäisillään? Chan vastaa elokuvassaan näihin kysymyksiin, mutta kuten yllä kirjoitin - olisin kaivannut vieläkin psykologisempaa kuvausta ihmismielestä, nyt päästiin ovelle, mutta ei eteistä pidemmälle. Toisinaan ihminen on tavattoman turhamainen eläin, eivät välttämättä kaikki mutta hyvin monet - ainakin itsessäni tunnistan näitä piirteitä.

Mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta ja ohjaajana Fruit Chan on uusi mielenkiintoinen tuttavuus minulle, epäilemättä tulen vastakin hankkimaan hänen teoksiaan kun mielenkiintoiselta vaikuttava osuu kohdille.

vlad.

 

[Girardi #5]

You're Next, tarttui haaviin kun luin siitä arvostelun Leffatykistä. Odotukset oli kovat mutta pieni pettymys jäi mieleen. Leffasta olisi voinut tehdä paljon paremman ja ihan pienillä muutoksilla. Kyllä tämän katsoo ja ensimmäiset kohtaamiset "lammaspäiden" kanssa oli kauhua. Jos haette jotain saman tyylistä mutta parempaa niin valitkaa silloin: The Last House On The Left

 

[ms.qvist]

Kieslowski on korkattu - tai olen itse asiassa katsonut 90-luvulla jonkun Kieslowskin filmin, mutta sen syvällisempiä muistikuvia siitä ei enää ole - katsoessani Lyhyt elokuva tappamisesta vuodelta 1988. Olin kieltämättä hiukan varautunut Kieslowskin suhteen, en oikein tiennyt mitä odottaa siitä huolimatta, että hän on arvostettu ohjaaja - edesmennyt toki. Vaikea sanoa johtuiko varautuneisuuteni ohjaajan kotimaasta, tyylilajista vai jostain hämärästä kuvitelmasta joka on joskus ammoin vallannut mieleni mutta niinpä vain olen suhtautunut hänet tähän hetkeen saakka varautuneesti ja epäillen. Ehkäpä tunnetta voi verrata siihen millainen tunne minulla on Kaurismäkeen - samaa epäilyä ja jokin epämääräinen tunne pääkopassa ettei se Kaurismäki mikään hyvä ohjaaja voi olla vaikka arvostusta on tietyissä piireissä ansainnutkin.

Elokuvassaan Lyhyt elokuva tappamisesta Kieslowski maalaa todella ankean ja synkeän kuvan sen ajan Puolasta - leffan harmaansävyinen värimaailma tietyllä tapaa korostaa tunnelmaa mutta toisaalta sopii teemaan todella hyvin. Vaikka tappaminen on tietyssä mielessä keskiössä elokuvassa on keskiössä yhtälailla selkeä voimallinen kritisointi yhteiskuntaa ja sen tapoja kohtaan, mutta tämä kritiikki on kuitenkin osattu kätkeä tarinaan niin hyvin ettei se pompaha räikeästi silmille vaan sen näkee ja kokee ja tulee huomanneeksi, että yhteiskunta oli tuolloin tietyssä mielessä virheidensä summa. Ja onhan elokuva miellettävä kritiikiksi kuolemantuomiolle - oliko sille elokuvassa perustetta ja oliko oikeus tuomiossaan kohtuullinen? Katsoja saa päättää tämän, mutta yhtäkaikki lohduttomalla tapaa Kieslowski tarinansa kertoo.

Käytännössä kaikki elokuvan näyttelijät olivat minulle tuntemattomia entuudestaan. En ole kovinkaan montaa puolalaista elokuvaa elämäni aikana katsonut - kourallisen korkeintaan. Miroslaw Baka tappaja Jacek Lazarina oli minusta roolissaan oikein onnistunut. Samalla kertaa surkea luuseri, joka kuitenkin elämässään syrjäpoluille tragedian seurauksena joutuneena ajautuu lopulta tekemään murhan, ja kuitenkin tavallaan hyvin inhimillinen hahmo. Ei täydellisesti paha teostaan huolimatta, mutta ei millään muotoa hyväkään - vaan kaikkiaan luuseri joka joutuu lopulta kärsimään tekonsa seuraamukset hirttotuomion saatuaan.

Kieslowskin teoksessa teloitus oli jollain tapaa hyvin tyly toimitus, ei mitään viimeisiä aterioita, ei toiveita toteutettavaksi - väkisin raahataan hirttopaikalle, tupakka huuleen ja muutama hönkäys siitä ja sitten viimeinen epätoivoinen parahdus - silmukka kaulaan ja luukku auki. Tippuvia kusipisaroita vadin pohjaan. Mutta yhtälailla dramaattinen oli Jacekin suorittama summittainen tappo. Sekava teko, joka lopulta vietiin päätökseensä mudan ja lian keskellä suurella kivellä. Koskettavampi näin toteutettuna kuin jos verta olisi lentänyt kaaressa ja ihminen olisi silvottu brutaalilla tapaa kuoliaaksi. Julmaa, vähäeleistä ja samalla todellista - tappamiseen vaaditaan paljon mutta toisaalta muutama isku voi tappaa.

Synkeästä aiheesta Kieslowski sai irti paljon! Tuskin jää viimeisimmäksi Kieslowskiksi jonka katson.

vlad.

 

[L. Paraske]

Vlad, luonnollinen jatke tuolle Kieslowskin elokuvalle olisi kyllä ohjaajan todellinen mestariteos, Kymmenen käskyä eli Dekalog. Itse asiassahan tuon Lyhyt elokuva tappamisesta lyhyempi versio oli sarjan viides jakso (luonnollisesti, kun viides käsky on mikä on) ja puolestaan Lyhyt elokuva rakkaudesta lyhyempi versio kuudes jakso (älä tee huorin). Olisipa jälleen kulttuuriteko YLE Teemalta esittää tuo loistava sarja kokonaisuudessaan. Outoa kuinka jokaisessa jaksossa suuressa roolissa oleva kommunistiajan Varsova näyttäytyy betonimöhkäleineen suorastaan kauniina sarjassa.

Itseltäni sarja löytyy kyllä DVD:nä, koreaversio yli kymmenen vuoden takaa ja laatu on sen mukainen.

Pidän kyllä myös Kieslowskin väritrilogiasta, mutta tuo Kymmenen käskyä on ehdottomasti syvimmin itseeni vaikuttanut.

 

[ms.qvist]

Vlad, luonnollinen jatke tuolle Kieslowskin elokuvalle olisi kyllä ohjaajan todellinen mestariteos, Kymmenen käskyä eli Dekalog.

Pidän kyllä myös Kieslowskin väritrilogiasta, mutta tuo Kymmenen käskyä on ehdottomasti syvimmin itseeni vaikuttanut.

Kiitokset vinkistä!

Yritänpä etsiä Dekalogin jostain käsiini, voi kyllä olla hankalaa mutta jos ei suomenkielisin tekstityksin (epäilen, että onko edes olemassa) niin kenties sitten englanniksi vaikkapa amazonin kautta.

Kenties se väritrilogia on laitettava hankintalistalle. Olen kuullut kehuttavan trilogiaa ja muistelen hämärästi, että 90-luvulla näkemäni Kieslowski olisi ollut joku näistä väritrilogian leffoista - mutta en kuitenkaan vannomaanryhdy.

vlad.

 

[Vanha Len]

Nyt tuli katsottua erittäin vaikuttava leffa eli Spike Leen ohjaama Oldboy. Näyttelijöinä mm Josh Brolin ja Samuel L. Jackson. Leffan jälkeen olin hetken jossakin ihme tilassa hämmentyneenä ja voimattomana. Juoni ensinnäkin aivan saakelin kova ja ajoittain raivoisaa väkivaltaa, joka oli jopa perusteltua. Aika tyhjä on takki tällä hetkellä ja kelailee ainoastaan leffan tapaahtumia.

Brolin on roolissaan aivan Suikkanen eli ilmeetön, jäykkä ja saman näköinenkin. Suosittelen lämpimästi tätä leffaa javarsinkin Vladille. Pitkästä aikaa sellainen "what a fuck"- meininki.

 

[Tim Callahan]

Nyt tuli katsottua erittäin vaikuttava leffa eli Spike Leen ohjaama Oldboy. Näyttelijöinä mm Josh Brolin ja Samuel L. Jackson. Leffan jälkeen olin hetken jossakin ihme tilassa hämmentyneenä ja voimattomana. Juoni ensinnäkin aivan saakelin kova ja ajoittain raivoisaa väkivaltaa, joka oli jopa perusteltua. Aika tyhjä on takki tällä hetkellä ja kelailee ainoastaan leffan tapaahtumia.

Brolin on roolissaan aivan Suikkanen eli ilmeetön, jäykkä ja saman näköinenkin. Suosittelen lämpimästi tätä leffaa javarsinkin Vladille. Pitkästä aikaa sellainen "what a fuck"- meininki.

No siis eihän tämä nyt ollut mitään verrattuna alkuperäiseen Oldboyhin mikä ilmestyi vuonna 2003 Koreasta käsin. Leffa on tämän version remake, eikä kyllä onnistu millään tavoin "kopioimaan" sen uniikkia tunnelmaa. Toisaalta jos elokuvan katsoo ilman tietoa aidosta versiosta, niin kyllähän tuo ihan kova leffa on.

Mielestäni ihan turhaan esim. IMDB:ssä leffa on arvioitu 5,6 arvosanalla. Kyllähän tämä on tällaisenaan, jos unohdetaan alkuperäinen, niin ainakin seiskan tasoinen vetäisy.

 

[Markiisi]

Enpä muista milloinka viimeksi olisi leffa pistänyt yhtä paljon nupin sekaisin ja jättänyt suorastaan epätoivoisen fiiliksen, kuin tuo alkuperäinen versio Koreasta. Olenkin sen takia jättänyt välistä mahdollisuudet katsoa leffa uudestaan ja antanut muistikuvien elää. Ei sitä fiilistä saa enää takaisin. Tuon remaken voisin kuitenkin ehkä vilkaista joskus, vaikka onkin kuulemma melko lailla suora kopio alkuperäisestä. Olisi kuitenkin periaatteessa eri leffa, joten ei sitä fiilistäkään tarttis metsästää, vaan voisi katella avoimin mielin.

 

[Vanha Len]

Mielestäni ihan turhaan esim. IMDB:ssä leffa on arvioitu 5,6 arvosanalla. Kyllähän tämä on tällaisenaan, jos unohdetaan alkuperäinen, niin ainakin seiskan tasoinen vetäisy.

Ihmettelin myös IMDB:n alhaista arvosanaa. Meitsiltä irtoo helposti 7,5-8,0 pojoa. Tuo leffan nimi toi mulle mieleen jonkin honkkarileffan mutta enpä osanut yhdistää sitä tuohon korealaiseen alkuperäisversioon. Pitää tsekata sekin.

 

[Tim Callahan]

Ihmettelin myös IMDB:n alhaista arvosanaa. Meitsiltä irtoo helposti 7,5-8,0 pojoa. Tuo leffan nimi toi mulle mieleen jonkin honkkarileffan mutta enpä osanut yhdistää sitä tuohon korealaiseen alkuperäisversioon. Pitää tsekata sekin.

Eihän noita oikein kannata aina tuijottaa kuin Raamattua, vaikka ihan hyviä tipsejä niistä arvosanoista jo saa. Esim. tämän leffan kohdalla "fanipojat" ovat tietenkin korostaneet omaa paremmuuttaan laskemalla arvosanaa, jotta tuntisivat itsensä paremmiksi, kun ovat sentään olleet sen luokan kulttyrellejä ja katsoneet alkuperäisen. Sama homma on esim. Arnofskyn Noah-elokuvan kanssa, jossa varsinkin jenkkiläiset uskontohihhulit ovat laskeneet tarkoituksella arvosanaa, koska Raamattun teksteihin kajoaminen ja niiden muuttelu on aivan liian härskiä!

Jenkkiversio jättää enemmän loppuun vain sellaisen "mitä vittua"-fiiliksen ja on huomattavasti suorasukaisempi verrattuna korealaisversion hidastempoiseen ja ahdistavaan kerrontaan.