Jatkoajan leffakerho

[rytky]

En tiedä ihan tarkkaan mitä ominaisuuksia haetaan, mutta Syvä joki lienee tuttu? No todennäköisesti, mutta ei voi olla mainitsematta. Toinen joka tulee mieleen on Surviving the Game, joka sekin on vähän erityylinen. Erämaa syö miestä menee jo kauhun puolelle. The Edge on muistaakseni todella samantyylinen kuin Greyn alku. Sitten on tietysti vielä erikseen ne kymmenet ysärillä tehdyt tulivuorielokuvat kuten Volcano ja Dante's Peak, jotka ovat aika kaukana, mutta tunnelma on hyvin samantyylinen.

Siinä nyt jokunen.

No, juurikin näitä ominaisuuksia haetaan. Kuten tuohon viestin loppuut sanot tuosta tunnelmasta, se minulla olikin pääpointtina. Syvä joki toki on tuttu, voisiko sitä pitää jopa tämän genren edelläkävijänä? Huikea leffa yhtäkaikki. Surviving the game ja Erämaa syö miestä menee listalle, kumpaakaan en ole nähnyt ja kauhulisä on vain plussaa! The Edgen unohdinkin, siinäkin kelpo leffa. Yksi tuli vielä mieleen, Adrien Brodyn tähdittämä Wrecked. Mielestäni parempi kuin IMDB:ssä 5.1:ksi arvosteltu.

 

[Sundance]

Itse pidän paljon juuri tämän tyyppisistä selviytymistarinoista, joten kysynkin, tuleeko palstaveljillä vastaavia mieleen? Periaattessa siis sellaisia leffoja, joissa keskiössä on yksi henkilö tai korkeintaan muutama henkilö,

Ranskalainen scifikauhu Eden Log menee tähän kategoriaan. Mies herää jostain pimeästä luolasta tms. eikä tiedä kuka on ja missä ja miksi, siitä se sitten lähtee. ;) Parempi kun ei muuta tiedä, niin asiat selviää (jos selviää...) samaan tahtiin päähenkilön kanssa.

Ei takuulla kelpaa kaikille mutta kannattanee kokeilla.

 

[Saasta]

No, juurikin näitä ominaisuuksia haetaan. Kuten tuohon viestin loppuut sanot tuosta tunnelmasta, se minulla olikin pääpointtina. Syvä joki toki on tuttu, voisiko sitä pitää jopa tämän genren edelläkävijänä? Huikea leffa yhtäkaikki. Surviving the game ja Erämaa syö miestä menee listalle, kumpaakaan en ole nähnyt ja kauhulisä on vain plussaa! The Edgen unohdinkin, siinäkin kelpo leffa. Yksi tuli vielä mieleen, Adrien Brodyn tähdittämä Wrecked. Mielestäni parempi kuin IMDB:ssä 5.1:ksi arvosteltu.

Okei. Lisätään vielä Pandorum, joka on ehkä enemmän scifi-kauhua ja tyyliltään jo aika lähellä ekaa Alienia (sekin?) sellaisella selviytymistwistillä. Itse ainakin tykkäsin aivan älyttömästi. Toinen aika mielenkiintoinen oli Hell, joka taas tuo mieleen Texas chainsaw massacren post-apokalyptisenä versiona, mutta sisältää "sen" pakokauhutunnelman. Loistavassa Children of Menissäkin on jälleen hyvin samantyylinen fiilis. Sitten vielä pari vähän huonompaa, mutta kuitenkin saman tyyliseen tunnelmaan perustuvaa lähiaikoina katsomaani, eli Sanctum ja Apollo 18.

Taitaa alkaa jo karata aika kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta mukava palautella näitä mieleen. Yllättävän hyviä tuotoksia tuohon selviytymis/selviytymiskauhu-genreen sisältyy, vaikka aika väsähtänyt genre onkin.

Kiitos muuten vinkistä tuon Wreckedin kohdalla. En olekaan kyseistä pätkää nähnyt. Täytyypä katsoa, kun jostain saan käsiini.

 

[Murmeli]

Okei. Lisätään vielä Pandorum, joka on ehkä enemmän scifi-kauhua ja tyyliltään jo aika lähellä ekaa Alienia (sekin?) sellaisella selviytymistwistillä.

Katselin minäkin tämän kun vähän aikaa sitten töllöstä tuli ja pitää sanoa, että oli todella kehno esitys. Juoni oli mitä oli, suurin osa näyttelijöistä pökkelöitä ja efektit.. no, ihan hienot avaruuslaiva -kuvat oli saatu mutta muutoin eivät nekään loistaneet. En ihmettele laisinkaan, että elokuva teki 13 miljoonaa dollaria tappiota 33:n miljoonan budjetilla.

Mutta tämän suhteen olen taipuvainen myöntämään, että moni voi pitääkin, koska lajityypissään on monia elokuvia, jotka eivät välttämättä menesty arvosteluissa mutta saavat silti laajahkon kannattajakunnan. Yksi esimerkki on peräti yli 30:n miljoonan tappiot tehnyt Event Horizon, joka kuuluu ehdottomiin scifisuosikkeihini.

Niin, jos Saasta pidit Pandorumista, katso ihmeessä Event Horizon.

Children of Menistä pitää sanoa, että siinä on kyllä loistava elokuva.

 

[Saasta]

Katselin minäkin tämän kun vähän aikaa sitten töllöstä tuli ja pitää sanoa, että oli todella kehno esitys. Juoni oli mitä oli, suurin osa näyttelijöistä pökkelöitä ja efektit.. no, ihan hienot avaruuslaiva -kuvat oli saatu mutta muutoin eivät nekään loistaneet. En ihmettele laisinkaan, että elokuva teki 13 miljoonaa dollaria tappiota 33:n miljoonan budjetilla.

Mutta tämän suhteen olen taipuvainen myöntämään, että moni voi pitääkin, koska lajityypissään on monia elokuvia, jotka eivät välttämättä menesty arvosteluissa mutta saavat silti laajahkon kannattajakunnan. Yksi esimerkki on peräti yli 30:n miljoonan tappiot tehnyt Event Horizon, joka kuuluu ehdottomiin scifisuosikkeihini.

Niin, jos Saasta pidit Pandorumista, katso ihmeessä Event Horizon.

Children of Menistä pitää sanoa, että siinä on kyllä loistava elokuva.

Onhan tuossa Pandorumissa ehdottomasti omat heikkoutensa, mutta tunnelma on ahdistava. Ei varmasti kelpaa kaikille. Ehkä se on tämä Alien-fanitus mikä tekee tuollaisesta vähän heikommastakin kauhuscifi-elokuvasta mielenkiintoisen. Event Horizonin olen katsonut. Mainio elokuva sekin, mutta kaikkia ei voi listata, eikä aina muistakaan. Vinkkejä saa ehdottomasti laittaa lisääkin tulemaan.

 

[Tinke-80]

Tuli eilen katsottua The Man with the Iron Fists koska oletin että tämä voisi olla mielenkiintoinen nykyaikainen Kung Fu filmatisointi hyvillä näyttelijöillä. Ja paskat! Elokuva osoittautui aloittelevan ohjaajan räpiköinniksi syvässä meressä. Hyvät näyttelijät ja mukamas näyttävät kohtaukset eivät pelasta tätä elokuvaa siltä että kyseessä on surkea elokuvan tekele. Toki tämä elokuva voisi toimia vanhojen Kung Fu elokuvien ystäville yrityksenä olla kunnianosoitus näille vanhoille klassikoille. En ole vanhojen Kung Fu elokuvien asiantuntija joten en osaa sanoa miten hyvin tämä tekele kunnioittaa vanhoja kung fu -elokuvia. 4/10 ja nämäkin pisteet tulivat hyvästä musiikista ja Russell Crowesta sekä Lucy Liun näyttelijäsuorituksista.

The Man with the Iron Fists (2012) - IMDb


-Tinke

 

[ms.qvist]

Sergio Corbuccin paras italowestern (ja muutenkin hänen paras työnsä) on selvästi Il Grande Silenzo / The Great Silence (1968). Paksussa lumihangessa tarpovat hevoset ja ihmiset Morriconen melankolisen tunnarin säestyksellä tekevät aina syvän vaikutuksen. Eurooppalaisista "taidedraamoista" tuttu Jean-Louis Trintignant on pääosassa omanlaisensa näky täysmykkänä kostajana Mauser-pistoolin kanssa. Koko homman varastaa kuitenkin Klaus Kinski, joka tekee tällä kertaa viileän ja hallitun roolityön ovelana pahis-palkkiksena. Länkkärikliseitä (myös italowesternkliseitä) paikotelleen raskaasti rikkovassa kässärissä kyynisyysnapit väännetään genressä usein tutun kympin sijaan yhteentoista, mikä oli aikanaan joillekin katsojille liikaa. Esim. jossain etelässä ammuttiin valkokangas tohjoksi, vaikka kyseessä ei ole mikään raaka exploitaatiopläjäys, vaan audiovisuaalisestikin lähes Leone-tason pätkä.

Pitänee hankkia tämä Corbuccin teos käsiini, olen sen vast' ikää Anttilassakin nähnyt ja sitä "hiplaillut" mutta jättänyt ostamatta. Mielenkiintoisen viestisi luettuani tuli suorastaan pakottava tarve hankkia tämä elokuva osaksi kokoelmiani ja kirjoittamasi perusteella teos voi olla juuri sellainen josta pidän ja jota osaan arvostaa todella korkealle. Paljon mahdollista, että laitan hankintalistalle myös esille nostamasi Mercenaryn ja Compañeros'in ja oikeastaan lähinnä siksi, että näen millaisen roolityön Nero näissä teoksissa tekee. Djangossa hän oli - kuten kuvailit - hiukan pökkelö. Django ei ollut hahmona sellainen johon minä olisi suuresti samaistunut ja jossa olisi ollut syvyyttä ja moniulotteisuutta, se oli sanalla sanoen varsin ohut hahmo.

***

Tulipa katsottua Richard Bater Jr:n esikoisohjaus Excision - viiltävä nuoruus ja tunnelmat leffan jälkeen ovat hiukan kahtiajakoiset - aivan kuin olisin kokenut pienen kirurgisen toimenpiteen. Parhaimmillaan leffa oli hieno kuvaus teinin seksuaalisuuden ja minuuden heräämisestä tai epätoivoisesta kamppailusta perheen ja yhteisön luomia rajoja vastaan mutta vastaavasti surkeimmillaan leffa oli kehnohko yritys kuvailla jotain nuoruudesta kumpuavaa omaperäisyyttä ja oman minuuden (kuviteltua) neroutta.

Leffa on paikoin kompastua omaan näppäryyteensä mutta pääosin ohjaaja kykenee ohittamaan pahimmat vaaranpaikat ja pelastamaan tilanteesta sen mikä pelastettavissa on. Paulinen ja Adamin nussintakohtaus on minusta tällainen jossa ollaan sortumassa mahdottomuuksiin mutta lopulta kaikesta hoipertelusta huolimatta ohjaaja saa kursittua kohtauksesta kasaan kohtuullisen toimivan pätkän, jossa Pauline saa toteutettua fantasiansa ja karulla tapaa Adam kokee tämän. Minusta ohjaaja oli valinnut liian osoittelevan tien kuvatessaan Paulinen fantasian toteutumista, minusta kuvattiin liiankin päälleliimaten sitä, että toteutui fantasia jossa kuukautisilla oli oma erityinen roolinsa. Toisaalta hiukan osoitteleva ja provosoiva tyylilaji on paikoin leffan voimavara, joten kaikkiaan lopputulos on siellä positiivisella puolella - toisinaan kenties makaaberilla tapaa.

Paulinen roolissa AnnaLynne McCord on oivallinen valinta ja hän ilmentää Paulinea pääosin oikein mainiosti. Mutta loppujen lopuksi suurin osa näyttelijöistä suoriutuu rooleistaan korkeintaan kohtuullisesti, valopilkkujakin ja hetkittäistä loistamista mahtuu kuvioon, vastaavasti sitten kovin teennäisenoloista "pökkelöintiä", tähän Paulinen äitiä näytellyt Traci Lords sortuu paikoin. Osalle meistä Traci Lords on tuttu aikuisviihteen saralta, 80-luvulla hän oli mukana suuressa joukossa seksileffoja, mutta nyttemmin hän on siirtynyt - joidenkin mielestä - vakasti otettavamman leffatuotannon pariin. Sanoisin ettei Traci Lords kuitenkaan kovinkaan karismaattisena loistanut perheen äidin roolissa, kuten ei Roger Bart isänäkään - joskin Traci Lords oli äitinä huomattavasti persoonallisempi ja lähestyttävämpi vaikka hahmona olikin hiukan "tiukka"". Bart isänä oli - no hän nyt sattui vaan olemaan olemassa - ja hänen työnsä oli lausua muutamia dialogeja ja siinäpä melkein leffan loppua lukuunottamatta hänen antinsa elokuvalle olikin. Paulineen oli paikoin saatu hyvin tunnetta ja hänen kautta elokuvaa elettiin, kuten oli tarkoituskin, mutta muu perhe ja yhteisö jäi liiankin etäiseksi. Tosin leffa oli pituudeltaankin sellainen ettei kovinkaan syvälliseen ja laaja-alaiseen draamaan ollut sijaa.

Sanoisin, että kyseessä on kaikkiaan keskitasoinen kuvaus nuoruuden ongelmista ja seksuaalisuuden heräämisestä ja kasvusta kohden aikuisuutta mutta eihän tätä teosta voi kuitenkaan verrata Carrieen (S. King) vaikka samojen teemojen ympärillä pyörittiinkin ja lähestymistapa oli hyvinkin samankaltainen ja tuli jopa tunne, että muutamissa kohdin kohtauksia oli mukailten lainailtu Carriesta.

vlad.

 

[änähaim]

Spring breakers, Arvosanaksi 3/10. En tiennyt elokuvasta mitään muuta kuin imdb arvosanan joka oli 6,4.

Elokuva oli täyttä kuraa alusta loppuun. Paljasta pintaa enemmän kuin missään leffassa olen nähnyt. Toiset tykkää, minä en. Tissejä näkee halutessaan muualtakin.
Ei ollut käsikirjoittajalla kovin vilkas mielikuvitus. Juoni oli mitä oli, tai ei oikeastaan ollut ollenkaan. Rahan ja ajan tuhlausta.

 

[Saasta]

Tulipa tuossa katseltua Warm Bodies niminen zombie/draama/"komedia". Lähtökohtanahan oli tottakai helvetinmoiset ennakko olettamukset ja halusinkin oikein sydämeni kyllyydestä vihata koko höttöä. Ensin meni uskottavuus vampyyreistä, sitten ihmissusista ja nyt tätä yritetään oikein kunnolla erinäistenkin elokuvien toimesta. No nyt vastaan eksyi yhdistelmä jotain niin kuvottavaa, että pakkohan tuo oli nähdä. Vaikka käytänkin paljon periaatetta "näkemättä paskaa!". Ensimmäisistä sekunneista lähtien minua alkoi suunnattomasti kyrpimään. Alussa on täysin selkeät viittaukset nykynuoren saamattomuuteen ja elämän hukkaanvalumiseen, kun asialle ei tee mitään. Niin selkeät ja alleviivaavat, että sen varmasti tyhmempikin tajuaa ja saa ajattelemaan, että minkätakia en itse tee elämälläni mitä haluan. Liika itsestäänselvyys ärsyttää aina. Ja mitä HELVETTIÄ! Lentokoneessa asuva, musiikkia kuunteleva, tavaroita hamstraava, autolla ajava, ajatteleva ja puhuva nössö teinizombi rakastuu niin "verisesti" (täysin väärä termi tässä kohtaa) hehkeään blondityttöseen, jolla on militantti kovis-faija. Tosi rakkauden edessähän tietenkin myös elävän kuolleen lihanhimo jää kakkoseksi. Tottakai tässä täytyy olla vielä kolmiodraamakin, kun tämän rakkauden kohteen poikaystävä on mukana kuvioissa. Siis hyi helvetti millaista paskaa tuosta saakaan aikaiseksi.

Kuitenkin... Eihän tämä edes ollut paska elokuva. Niin ärsyttävää kuin kaikki tuossa aiemmin mainitsemani asiat ovatkin, Warm Bodies oli ihan ok. Ei läheskään niin ärsyttävä kuin odotin. Tästä ei myöskään oikein ottanut selvää oliko tämä nyt tehty tosissaan vai parodiaksi. Enkä edes tiedä kumpi olisi parempi. Warm Bodies oli ihan kelpo ihmissuhdedraamahöttö, ehkä vähän turhaan puettuna vereen, smegmaan ja suolenpätkiin. 2,5/5.

 

[Musta Nuoli]

Warm Bodies oli piristävä elokuva. Siinä oli sopivasti komediaa ja mustaa huumoria, mutta se ei ollut kyynisen ironinen satiiri tai mikään yhteiskunnallinen analyysi vaan rehdin romanttinen zombie-rakkausdraama

Tarinan runko ja esikuvahan nyt tietysti oli kaikille itsestään selvä ja ihan suoraan päin naamaa heitetty jo roolihahmojen nimissäkin, eli omanlaisestaan Shakespeare-tulkinnasta kahden erilaisen nuoren tuomitussa rakkaudessa oli. Loppu vain oli onnellisempi. Tosin toinen osapuoli oli jo kuollut alun perinkin.

Niin, ne roolihahmojen nimet? R ja Julie. Romeo ja Julia. Tälläkään kertaa ei Julian isä hyväksynyt vihollisporukkaan kuuluvaa kosija-Romeota eli R:ää, ja Romeon hyvän ystävän nimi alkaa M-kirjaimella (pelkkä M, ei Mercutio). Tosin lopputulos on tietysti vähän eri, koska Warm Bodies on romanttinen komedia, ei tragedia. Ja kuolettavan kaksintaistelun sijasta R syö Julien poikaystävän aivot.

 

[Lexaa]

A Good Day To Die Hard

Ei tuo nyt niin huono ollut, mitä monet ovat haukkuneet. Aikalailla samaa tasoa nelosen kanssa, toki siitäkään eivät useat tykänneet. Bruce Willis on kuitenkin saakelin kova jätkä ja kyllä John McClane toimi edelleen. Ei tätä useasti katso, mutta tälläisenä kertaluontoisena äktiön pläjäyksenä kyllä.

Bruce Williksen ja John McClanen takia kuitenkin enemmän tähtiä kun olisi saanut jos vain Jack McClanea olisi pitänyt katsella.

2,5 tähteä leffalle. Ei mikään mestariteos, mutta katsoo kerran.

 

[Hande75]

Katsoin The Man with the Iron Fists. Kerrassaan upea mestariteos. Ruumiita tuli kilokaupalla ja kuvaus oli hyvää. Taistelukohtaukset taattua kungfu -tyyliä. Lopputaistelu olisi saanut olla pitempi, mutta tykkäsin. Suosittelen, jos tykkää tappeluelokuvista, kuten The Raid: Redemption. ****

 

[Jupe]

Tuli mieleen RIP-ketjusta ja Yrjö Parjanteen poismenosta suomi-elokuvat. Vaikka Uunot on saanut vuodet paskaa niskaan kaikki tietäviltä elokuva-alan harrastajilta niin oma suhde Uunoihin on ehdottoman positiivinen, katson suomi-elokuvista useampaan kertaan ainoastaan A.Kaurismäen elokuvia ja Uunoja, täysin eri syistä mutta ne antavat mulle paljon. Mites porukka täällä näkee Uunot?

Vasta 2000-luvulla Dome Karukoski on ohjannut muutaman elokuvan mitä elokuvallisesti pidän todella hyvänä aiheesta riippumatta.

Aleksi Mäkelät ja Louhimiehet on mun mielestä aika huttua, Louhimies on ihan ok tarinankertoja mutta toimii paremmin Irtiottoja tyylisessä elokuvallisessa-sarjassa, tarinat hyviä mutta ohjaustyö paljon esimerkiksi Domea jäljessä mun mielestä. Makuasioita toki.

Jostain syystä suomi-elokuvat noin isossa kuvassa varsinkin leffalevitykseen tarkoitetut kaatuvat mun mielestä omaan nokkeluuteensa ja yritykseen olla jotain muuta kuin mitä tuotantorahoilla saa, niillä rahoilla olisi saanut ehkä paremman tv-sarjan/tv-elokuvan aiheesta kuin teatterilevityselokuvan. Yllämainittujen Uunojen ja Kaurismäen jälkeen itselle mieluisimmat tuottokset löydän YLEn Kotikatsomosta. Tulevaisuutta ajatellen odotan mihin suuntaan Domen elokuvat jatkossa menee.

Laitetaan nyt vielä muutama linkki missä mun mielestä yllä mainitut suosikit esiintyvät edukseen.

Uuno tarjoilee
uuno turhapuro tarjoilija - YouTube

Suomalainen mies saa potkut
Aki Kaurismaki - Drifting Clouds - Kauas pilvet karkaavat - YouTube

Suomalaisella miehellä on töitä ja osaa olla ylpeä pienistä asioista mikä on yksi hienoin asia Akin leffojen tarinoissa.
Drifting Clouds . - YouTube

Laitetaan nyt vielä hieno kohtaus Domen leffasta Kielletty hedelmä
Kielletty hedelmä (Fruto Prohibido) - Unicornio de Silvio RodrÃ*guez - YouTube

Linkit YouTube

_

 

[Delter]

Tuli mieleen RIP-ketjusta ja Yrjö Parjanteen poismenosta suomi-elokuvat.

Ah, Suomi-elokuvat. Näkemättä paskaa ja niin edelleen? Aiheesta on varmaan täälläkin jauhettu monet kerrat, ja täytyhän se kaikesta avoimuudesta huolimatta todeta, että kyllä kotimainen elokuvaviihde on paria poikkeusta lukuunottamatta melko tasapaksua höttöä. Uunot ovat luonnollisesti oma lukunsa ja sellaisenaan hauskaa ajanvietettä junttihuumoria kaipaaville. Lisäksi kummatkin Tuntemattomat ovat erittäin hyviä elokuvia, vaikka Laineen versiossa on toki hyvin voimakkaasti nähtävissä tuotanolliset ja ajankuvaan liittyvät taustavaikuttimet. Talvisota on sekin eeppisyydessään yksi elokuva-alan merkkipaaluja ihan pohjoismaalaisessa mittakaavassakin.

Mutta kyllä sieltä massasta on välillä tullut vastaan muitakin onnistuneita elokuvia ja kuulisinkin mielelläni muiden kirjoittajien hakuja suomifilmin monenkirjavasta tarjonnasta. Tässä muutama poiminta omista suosikeistani...

[Varasto] Hauska ja osuva duunarikomedia, jossa on mukavasti myös sanomanpoikaakin. Muutama räjäyttävän hauska kohtaus. Hieman kompastelevaa dialogiohjausta, mutta etenkin kokeneemmat näyttelijät harjaavat homman rutiinilla. Aku Hirviniemi on huikea.

[Häjyt] Hieman syvällisempi Selin/Mäkelä -kaksikon aikaansaannos jossa kuitenkin tuttua rymistelyä á la Solar Films. Sanoma toimii ja näyttelytyö loistavaa.

[Prinsessa] Arto Halosen ensimmäinen suuren yleisön pitkä elokuva aukeni paremmin toisella katselukerralla. Mielenkiintoinen ja harvoin käsitelty aihe mielisairauksien hoidosta sotien jälkeisessä Suomessa. Paikoin hieman hapuilevaa ja kankeaa ohjausta, mutta tarinankaari on kiinnostava loppuun asti. Jättää kysymyksiä sopivasti auki.

[Skavabölen pojat] Synopsis ei lupaa paljoa, mutta sen taakse kätkeytyy oiva tarina suomalaisperheen vaiheista 70-luvun mattavärien ja samettihousujen Suomesta. Näyttelytyö on lapsista aikuisiin todella mahtavaa ja kakun kirsikkana Leea Kleemolan roolisuoritus raunioituneena perheenäitinä.

 

[pehtoori]

Itse pidän paljon juuri tämän tyyppisistä selviytymistarinoista, joten kysynkin, tuleeko palstaveljillä vastaavia mieleen?

Täällähän onkin käyty survival-genreä läpi oikein urakalla. Vähän tuoreemmista tapauksista tulee mieleen Van Diemen´s land - imdb. Ja jos kiinnostaa tämän tositarinan loppu, niin kannattaa katsoa myös The Last Confession of Alexander Pearce - rottentomatoes. Kaksi täysin erillistä leffaa, mutta keskiössä sama hemmo. Suosittelen katsomaan tekstityksillä, yritin itse katsoa aluksi ilman, mutta aika sanoisinko groovaavaa englantia tuossa Van Diemen´s landissa ainakin puhuttiin.

Mites porukka täällä näkee Uunot?

Jostain syystä suomi-elokuvat noin isossa kuvassa varsinkin leffalevitykseen tarkoitetut kaatuvat mun mielestä omaan nokkeluuteensa ja yritykseen olla jotain muuta kuin mitä tuotantorahoilla saa, niillä rahoilla olisi saanut ehkä paremman tv-sarjan/tv-elokuvan aiheesta kuin teatterilevityselokuvan.

Sehän noissa Uunoissa on aina viehättänytkin, että ne ovat hömppäviihdettä suomalaiseen makuun. Juostaan pitkin manskua ja vedetään voikkaria autokorjaamolla. Ei yritetä olla enemmän kuin ollaankaan. Lisäksi Uunoista tulee vahvat assosiaatiot lapsuuteen jolloin niitä sahattiin VHS-kaseteilta loputtomasti. Vieläkin osaisi varmaan ulkoa muutaman pätkän.

Niinhän se on, että Uunoista joko tykkää tai ei, ymmärrän kyllä niitäkin joita se ärsyttää.

 

[disco-stu]

Suomalaisia elokuvia on kovin vaikea käsitellä subjektiivisesti jo sen takia että suomenkieli kuulostaa näyteltynä aika usein typerältä ja kornilta. Aiankin omaan korvaani usein kielenkäyttö on se mikä alkaa ensimmäisenä tökkiä, vaikka muuten elokuva ihan katseltava olisikin. Tekee kaikesta teennäistä, jolloin immersio särkyy.

Ulkomailla pidempään oleillessani tuli katseltua muiden ulkomaalaisten kanssa aika paljonkin suomalaisia elokuvia, kun kiinnostusta niitä kohtaan löytyi. Muistini mukaan ainakin Tummien perhosten koti ja Paha Maa keräsi kehuja sekalaiselta eurooppalaisyleisöltä. Sen sijaan Pahat Pojat, Häjyt ja Varekset eivät oikeen maistuneet - lienevät liian "suomalaisia".

Ehkä yllättävänä havaintona huomattiin että varsinkin tsekkiläiset "uudemmat", eli kommunismin jälkeiset elokuvat vaikuttivat varsin samankaltaisilta kuin suomalainen elokuvatuotanto. Tsekkiläisessä komediassakin on paljon yhtymäkohtia suomalaiseen.

 

[Jupe]

Suomalaisia elokuvia on kovin vaikea käsitellä subjektiivisesti jo sen takia että suomenkieli kuulostaa näyteltynä aika usein typerältä ja kornilta. Aiankin omaan korvaani usein kielenkäyttö on se mikä alkaa ensimmäisenä tökkiä, vaikka muuten elokuva ihan katseltava olisikin. Tekee kaikesta teennäistä, jolloin immersio särkyy.

Tämähän on perisuomalainen syy miesten jurouteen, eihän me sanota(ainakaan tarpeeksi usein) sille valitulle rakastan sua, koska se kuullostaa typerämmältä ja kornimmalta kuin Je t'aime, Te amo, i love you jne. Vakavasti puhuen elokuviin tämä liittyy juuri niin kun me monet olemme nähneet ne parhaimmat elokuvat jollain muulla kielellä esitettynä ja pidämme sitä luonnollisena tapana ilmaista asioita laadukkaissa elokuvissa. Kun taas suomi ainakin puhekielinen tai slangi-suomi kuullostaa kaverilliselta jutustelulta ja pilaa tunnelman.

Osittain tästä syystä Kaurismäen Akin elokuvat juuri toimivat mulle, koska se kieli ei ole liian tuttavallista/tuttua vaan jokaisella sanalla on merkitys, eikä ole sitä turhaa löpinää mitä Aki vihaa. Tarinaa kerrotaan paljon hienoilla kuvilla, kuvauspaikoilla, musiikilla, valoilla ja varjoilla, se on sitä oikeaa klassista elokuvaa.

Uunot taas ovat Spede-sketsejä monesti tutussa miljöössä puettuna elokuvaformattiin ja toimii siinä missä SpedeShow.

_

 

[Lexaa]

Tuli katsastettua Fast & Furious 6. Pakko sanoa, että uskomatonta miten tämä saaga edelleen toimii. Justin Linin ei ilmeisesti enää ohjaa seiskaa, joten uskon siinä kohdin tason tippuvan. Kuitenkin loistava leffa ja katseltava. Hienoa aivot narikkaan viihdettä.

Nyt kun katselin, niin seiska ilmeisesti tulossa jo vuoden päästä. Sitä odotellessa.

 

[JZZ]

Suomalaisia elokuvia on kovin vaikea käsitellä subjektiivisesti jo sen takia että suomenkieli kuulostaa näyteltynä aika usein typerältä ja kornilta. Aiankin omaan korvaani usein kielenkäyttö on se mikä alkaa ensimmäisenä tökkiä, vaikka muuten elokuva ihan katseltava olisikin. Tekee kaikesta teennäistä, jolloin immersio särkyy.

Syynä taitaa olla enemmänkin todella heikot käsikirjoitukset ja mukana olevat heikot näyttelijäsuoritukset. Suomesta ei löydy riittävästi laadukasta näyttelijäpohjaa etteikö sinne pääsisi aina pari hahmoa merkittäviin rooleihin vetämään ihan kesäteatteritasolla. Jasper Pääkkönen nyt ainakin erityisenä esimerkkinä. Onhan noita ihan kohtuullisiakin elokuvia tehty, mutta kyllä suuri enemmistö vaan kärsii äärettömän heikosta sisällöstä.

 

[Girardi #5]

Tuli katsastettua Fast & Furious 6. Pakko sanoa, että uskomatonta miten tämä saaga edelleen toimii. Justin Linin ei ilmeisesti enää ohjaa seiskaa, joten uskon siinä kohdin tason tippuvan. Kuitenkin loistava leffa ja katseltava. Hienoa aivot narikkaan viihdettä.

Nyt kun katselin, niin seiska ilmeisesti tulossa jo vuoden päästä. Sitä odotellessa.

Jees, hyviä uutisia siis. :) Itse olen kans digannut näistä ja aikomuksena on hommata sitten boxina kaikki osat. Leffojen hauskanpito, autot, vauhti ja naiset vaan toimii. Tämä viimeisin osa on saanut myös parhaimmat arvosanat joka on vähän kyllä yllättävää kun puhutaan jo part 6.

Korjasin eilen pienen mokani kun olin jättänyt aikoinaan katsomatta 1999 vuoden scifin eXistenZ. Leffa alkoi vähän tunnustellen mutta kasvoi loppua kohti mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Leffasta voisi myös käyttää sanaa: Outo. Hyvä leffa, kannattaa katsoa ja itse antaisin tälle arvosanan 8.

 

[ZayWest]

Tuli katsastettua Fast & Furious 6. Pakko sanoa, että uskomatonta miten tämä saaga edelleen toimii. Justin Linin ei ilmeisesti enää ohjaa seiskaa, joten uskon siinä kohdin tason tippuvan. Kuitenkin loistava leffa ja katseltava. Hienoa aivot narikkaan viihdettä.

Nyt kun katselin, niin seiska ilmeisesti tulossa jo vuoden päästä. Sitä odotellessa.

Ihmeen hyvin toimiva saaga kyllä, mutta itse olen huomannut katsovani näitä lähinnä Jordana Brewsterin vuoksi. Laittoman kaunis ja seksikäs nainen. Joka muuta väittää, puhuu paskaa.

 

[rosba70150]

Katselinpa tossa taas This Is Englandin ja tuli paha mieli. Minkähän takia sitä pitää kiusata itseensä tällä tavalla?

 

[Jupe]

Katselinpa tossa taas This Is Englandin ja tuli paha mieli. Minkähän takia sitä pitää kiusata itseensä tällä tavalla?

Parasta tv-draamaa mitä lähivuosina on tullut on nämä This is England '86 ja '88, tuo mainitsemasi elokuvakin on loistava. Vaikken britti olekaan niin näihin tarinoihin on samat vuodet teininä eläneenä helppo samaistua ja kyseisinä vuosina vielä neljä reissua englantiin tehneenä.

Olen erittäin iloinen huomatakseni IMDB:stä että tulossa on This is England '90.
Kannattaa pitää Shane Meadows mielessä:
Shane Meadows - IMDb

Lisätään vielä että jos haluat vähän hyväntuulisempaa ja yhtä taidokasta brittidraamaa katsastaa ja vielä loistavan musiikin kera niin tsekkaa Commitments, edelleen mun top10:ssä kaikkien aikojen elokuvissa, kestää katsomista kerta toisensa jälkeen.
The Commitments (1991) - IMDb


_

 

[Lico]

Kävin katsomassa uusimman Hangoverin ja kyllä odotuksiin nähden petyin pahasti. Joo, kyllä elokuva nauratti, mutta jotenkin jäi semmoinen samanlainen loistokkuus uupumaan kuin kahdesta ensimmäisestä osasta.

 

[Apassi]

Compliance - IMDB:ssä 6,4 tähteä. Itse antaisin max 3 tähteä ja elokuva menikin syvään huokaillessa. Elokuva kertoo lähinnä amerikkalaisesta tyhmyydestä. Ei mistään muusta. Juoni liikoja paljastamatta menee niin, että pikaruokaravintolaan soittaa henkilö, joka esittäytyy poliisiksi ja alkaa pyytämään työntekijöiltä apua asiakkaan laukusta varastetun rahan löytymiseksi ja syyllisen kiinniottamiseksi.

Inspired by true events.