Jatkoajan leffakerho

[heavy]

Katselin Shane Meadowsin This is England..

Kannattaa katsoa jatkoksi tehdyt minisarjat saman porukan myöhemmistä vaiheista.. Löytyy esimerkiksi Netflix:stä.

 

[Everton]

Katselin Shane Meadowsin This is England

Jos tykkäsit, etkä ole huomannut, niin vähän aikaa sitten tuli Yleltä leffan "jatko-osiksi" tehdyt tv-sarjat. This Is England sekä jatko-osat 88 | YLE TV2 | yle.fi

Sama tekijäporukka ja hahmot ovat noissa sarjoissakin, mutta leffan tyylistä ollaan lähdetty jonkin verran helpomminpureskeltavaan ja viihteellisempään suuntaan. Kantsinee kuitenkin tsekata.

EDIT: he ain't heavy, he's faster than me

 

[Girardi #5]

Django Unchained katsottu. Hyvä leffa mutta mielestäni ylihehkutettu Tarantinon nimestä johtuen. Leffassa on kyllä hyvät roolihahmot mm. Christoph Waltzin vetämä Dr. King Schultz sekä hienot länkkäri miljööt. Stoori ja loppuratkaisu ovat vaan turhan itsestään selviä jo leffan alussa mutta se lienee ollut tarkoituskin. En täysin allekirjoita niitä kommentteja että leffassa olisi poikkeuksellisen raakaa materiaalia, ihan normimenoa mun makuun.

Tarantino olisi kuulemma halunnut Djangon rooliin Will Smithin mutta mielestäni Jamie Foxx oli parempi ja uskottavampi kuin kansipoika Smith.

Mainittakoot vielä että leffan 2h 45min on turhan pitkä ja siitä olisi voinut leikata ainakin 30min pois.

Moitteista huolimatta Tarantino-fanina arvosana 8.

 

[teemu_s]

Man of Steel

Kävinpä tänään katsastamassa aamupäivänäytöksessä uusimman Teriksen. Mielestäni varsin asiallinen päivitys alkutarinaan. Meitsi on muuten saman ikäinen on leffan Clark Kent.. ;)

 

[Karhunkulta]

How To Make Money Selling Drugs - YouTube

Tuollainen dokumentti tuli juuri katsottua. Parhaita mitä olen nähnyt. Monet julkisuuden ihmisetkin on saatu mukaan, jotka ovat joko käyttäneet itse aiemmin huumeita, myyneet niitä tai ovat aktivisteja.

Varsinkin kun miettii köyhää väestöä ja miten esimerkiksi juuri Yhdysvalloissa lait vaikeuttavat entisestään heidän mahdollisuuttaa kouluttautua tai löytää mitään hyvää keinoa tienata rahaa, niin ymmärtää miksi huumekauppa on maailman suurin bisnes. Myös tapa, jolla ameriikan ihmemaa rahoittaa huumeidenvastaista sotaansa ja sen erikoisyksikköä (DEA) on kaikessa epäloogisuudessaan ja epämoraaliudessaan käsittämätöntä.

Suosittelen katsomaan tuon dokumentin. Saa vähän mietittävää.

Linkki vie siis Youtubeen ja dokumenttiin: How to make money selling drugs.

 

[alwahla]

Tuli eilen katsottua Hannu ja Kerttu-sadun filmatisointi tältä vuodelta.

Aivan järkyttävää paskaa ja hetkittäin tuntui siltä kuin olisi katsonut jotain halpaa tv-saippuaoopperaa. Gemma Arterton omaa nätit tissit, mutta kiroilu tällaisessa aikuisille liian lapsellisessa ja lapsille liian raa'assa leffassa ei vaan nosta hänen osakkeitaan. Jeremy Rennerkin vaikutti vähintään tylsistyneeltä ainakin puolessa kohtauksistaan enkä yhtään ihmettele asiaa.
Surullista, että Famke Janssen on jämähtänyt tällaisiin ö-luokan säikyttely-filmeihin.

Ainoa hyvä puoli filmissä oli Pihla Viitala, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä varasti jokaisen kohtauksen, jossa häntä näkyi. Mikä nainen!

*

 

[Girardi #5]

Katselin legendaarisen Re-Animatorin vuodelta -85. Leffan verellä mässäily menee niin yli että alkaa melkein naurattaa, komedia tämä ei ole mutta tajuatte kyllä kun katsotte leffan. ;) Annoin Re-Animatorille arvosanan 7 joka oli samalla minun 972 IMDb-arvostelu. Kohta paukkuu 1k rikki!

 

[ms.qvist]

Takeshi Kitano ja Boiling point.

Elokuva ei minusta ollut missään mielessä Kitanon parhaimpien elokuvien tasoa, ei siis vetänyt vertoja Violent cop'ille tai Sonatinelle - ei myöskään komedialiselle Kikujirolle.

Boiling pointissa Kitanolla ei ollut koko elokuvan kestävää roolia mutta rooli jonka hän veti oli tietyllä tapaa hyvin inhottava ja henkilönä sellainen johon ei missään nimessä kokenut mitään halua samaistua ja tavallaan oli odotettavissa mitä tällaiselle henkilölle lopulta käy. Kuka nyt pistää kaverinsa panemaan tyttöystäväänsä (?) ja lopulta sitten haukkuu molemmat ja vittuilee sille tyttöystävälleen oikein urakalla ja lopulta heittää kuin rukkasen mäkeen... Ei mikään ihannevävy - ei todellakaan.

Kuten tavanomaiseen tapaa Kitano maalaili yakuzoista kuvan rikollisina joilla on selkeällä tapaa omat koodinsa toimia ja kunniakäsityksessä kasvojen menettäminen on viety äärimmilleen ja jos Kitanon elokuvat peilaavat edes hiukan sitä todellisuutta missä Japanissa eletään niin ei laisinkaan ihme, että kulttuurien välisiä yhteentörmäyksiä toisinaan tulee.

Vaikka Boiling point ei Kitanon parhaimpien elokuvien tasolle nousekaan niin on se kuitenkin katsottava elokuva ja omalla karulla tavallaan viehättävä.

vlad.

 

[lake79]

Man of Steel nähty ja hyvähän tuo oli.

Leffassa ei ollut mitään selvää näyttelijää, joka nousisi ylitse muiden, vaan tuo oli vaan tasaisesti hyvä.

Henry Cavill suoriutui teriksen roolista loistavasti, eipä miehestä sen enempää tietoa tosin ole. Lois Lane jäi ehkä hieman tylsähköksi, mutta olihan tuo elokuvassa kovasti silti esillä. Michael Zannon Zodina oli hyvä.

Loppujen lopuksi itse en tästä löydä mitään huonoja puolia, ellei Amy Adamsin vain ok-tason näyttelijäsuoritusta sellaiseksi lasketa. Suositukset täältä kaikille.

 

[ms.qvist]

Clint Eastwood: High Plains Drifter (Ruoska).

Kyseessä on niitä Clintin uran alkutaipaleen länkkäreitä - tosin ei Eastwood mikään pojankloppi tätä ohjatessa ja pääosaa Strangerina näytelleenä ollut vaan kokemusta länkkäreistä oli jo melkoisesti.

Elokuva oli tietyssä mielessä perinteinen teemaltaan, jossa pikkukaupungin asukkaat palkkaavat sattuman oikeusta paikalle eksyneen asemiehen puolustamaan kaupunkia vankeuteen tuomittuja ja vapautusta odottavia murhamiehiä vastaan. Teema oli siis perintenen mutta Eastwood oli kuitenkin rakentanut "sankarista" kaikkiaan varsin kylmän ja raa'an hahmon joka teki mitä halusi ja joka osasi myös nauttia lihallisista iloista. Hahmolla oli tietyssä mielessä myös oma kunniakäsityksensä ja oma käsityksensä oikeasta ja väärästä. Ei siis voida sanoa, että hän olisi ollut mikään perinteinen kiiltokuvamainen sankarihahmo vaan hyvin julkea ja perinteitä rikkova hahmo - tavallaan jatkumoa Nimettömälle Leonen westerneistä.

Teemat pitivät sisällään myös vertauskuvia ja voimakkailla oli omat oikeutuksensa joiden edessä muiden oli nöyrtyminen tai vastattava seuraamuksista mikäli uskalsivat nousta vastustamaan tätä. Olihan Lagon maalaamisessa ja uudelleen nimeämisessä jotan eeppistä ja hienoa. Lopun yhteenotto rikollisten kanssa oli tavallaan ennustettavissa oleva mutta siinä Eastwood kuitenkin rikkoi osin perintetä ja tylytti rikollisten armoille jääviä kyläläisiä. Kenties elokuva olisi ollut teemaltaan vieläkin epäinhimillisempi mikäli muukalainen olisi todellakin vain kadonnut ja jättänyt kyläläisten oman onnensa nojaan mutta aivan näin pitkälle Eastwood ei uskaltanut tarinaansa viedä.

Tietyt teemat toistuivat myös Clintin myöhemmin ohjaamissa länkkäreissä mutta lopulta Armottomassa Clint lopullisesti riisui minun silmissä villiltä länneltä viimeiset sankaruuden rippeet ja kuvasi sen kaikessa raadollisuudessaan ja armottomuudessaan. High Plains Drifter on yksi etappi polulla kohden hienoimpia Clintin lännenelokuvia mutta omalla sarallaan tämäkin on mielenkiintoinen ja raadollinen elokuva.

vlad.

 

[Vanha Len]

Clint Eastwood: High Plains Drifter (Ruoska).

Tämä tuli katsottua ekan kerran 80-luvulla ja oli jo siloin teini-iässä kova länkkäri. Clintin leffoja tosin tuolloin katsottiin jokaisena viikonloppuna koska mies oli ajassa ehkäpä kovin action hero. Leffat, jotka vuokrattiin olivat ensisijaisesti Clintin.

Ruoska oli todellakin katsottu ja suosittu.

 

[ms.qvist]

Michael Haneke: Amour (Rakkaus).

Elokuvassaan Haneke onnistuu kuvaamaan todella oivallisella tavalla maailman muuttumisen vakavan invalidisioitumisen jälkeen, kuinka keskinäinen rakkaussuhde kokee muutoksen ja kuinka pariskunta muuttuu aiempaan elinpiiriinsä verrattuna ja kuinka elämä invalidisoitumisen myötä ottaa askeleen jos toisekin entistä sulkeutuneempaa ja yksinäisempää elämäntapaa kohtaan. Kuinka kulttuurisesti merkityksellinen elämä kokee suuren mullistuksen halvaantumisen myötä ja kuinka sairauden kohtalokas uusiutuminen asettaa koko elinpiirin uuden asetelman eteen.

Pariskunnan rakkaus kokee kovia ja joutuu todellakin punnituksi ja sen voima koetelluksi mutta yhtälailla suhde läheisiin muuttuu konkreettisella tapaa ja suhde tyttäreen on koetuksella ja esiin nousee uusia aiemmin tuntemattomia kysymyksiä. Mitä käy rakkaudelle? Läheisyydelle? Riittävätkö voimat tässä uudessa asetelmassa kulkemaan tien loppuun saakka - kunnes kuolema meidät erottaa...

Emmanuelle Riva teki loistavan roolityön halvaantuneena Annena. Hänen paneutumisensa rooliin oli hyvin esimerkillistä ja kun olen työssäni nähnyt samankaltaisessa tilassa olevia potilaita ja asiakkaita niin tuli todellakin tunne kuin olisin katsonut jotain potilasta jota olen joutunut hoitamaan, jolle olen vaippoja vaihtanut tai jota olen suihkuttanut tai muulla tapaa pessyt. Ja aviomiehenä (Georges) roolityön tehnyt Jean-Louis Trintignant oli vähintäänkin yhtä loistava ja teki pienintä piirtoa myöten loistavan työn rakastavana aviomiehenä, joka joutuu aivan uuden tilanteen eteen ja joka joutuu painimaan sellaisten asioiden parissa jotka eivät aiempaan elämään ole kuuluneet. Hänen kävelynsä ja jokainen eleensä oli kuin tarkoin harkittu taideteos mutta samalla niistä kuulsi läpi suunnaton vaivattomuus.

Ja Haneken oli mitä oivallisemmalla tapaa kyennyt kuvaamaan sitä tunnemyrskyä mihin ihminen tällaisessa tilanteessa joutuu ja niitä tunteenpurkauksia joiden valtaan ihminen voi haluamattaan joutua kun kaikki ei suju siten kuten toivoo ja haaveilee - tavallaa sävähdyttävä hetki oli se jolloin tuskastunut Goerges sivalsi avokämmenellä vuoteen omana olevaa vaimoaan. Se oli silmänräpäyksessä tapahtunut tunnekuohu mutta elokuvan hengessä voimallisempi kuin murha monessa muussa elokuvassa. Se sykähdytti mutta samalla mielen valtasi suuren suuri hyväksyntä. Ei suinkaan hyväksyntä tekoa kohtaan vaan hyväksyntä sille, että noin asiat voivat mennä todellisuudessa ja tätä todellisuus monen kohdalla on. Tunnekuohuja joiden valtaan ei toivo joutuvansa mutta joiden valtaan kuitenkin joutuu.

Amour oli taideteos ja loistava sellainen!

vlad.

 

[finnjewel]

Kesäloman DVD-urakka alkoi sitten Stieg Larssonin bestseller-trilogian ("Miehet, jotka vihaavat naisia", "Tyttö, joka leikki tulella" ja "Pilvilinna, joka romahti") elokuvaversioilla. Katsoin kaikki kolme yhteen putkeen.

Ruotsalainen rikosdraama on tullut jo kovin tutuksi mm. Sjöwall-Wahlöön, H.Mankellin ja Lef G.W.Perssonin myötä.

Tällä kertaa päävastuu rikosten selvittelyssä oli toimittajalla ja mystisellä punkkaritytöllä, jonka menneisyyttä varsinkin toisessa ja kolmannessa elokuvassa selvitellään. Poliiseista ei tällä kertaa tehdä hölmöjä, mutta muuten oikeuslaitos ja hyvinvointivaltio saa kovaa kritiikkiä.

Juonikuvio pysyy kohtuullisuuden rajoissa, vaikka tietokoneyhteydet taas kerran toimivatkin epäuskottavan hyvin. Elokuvat olivat ainakin minun makuuni riittävän huolellista työtä kuvauspaikkojen ja lavastuksen osalta.

Kaksi ensimmäistä osaa antoivat ehkä odottaa viimeiseltä osalta vielä vähän enemmän, mutta ei sekään varsinaisesti pettymys ollut. Kyllä näistä se 4,95 €/kpl kannatti maksaa. 3,5/5 on arvosanani.

Sitten Deadwood second seasonin kimppuun.

 

[Girardi #5]

Hommattiin emännän kanssa tollanen "101 kauhuelokuvaa" -kirja ja siitä eilinen poiminta: Hellraiser

Olinkin jo unohtanut miltä nämä mm. Pinhead, Chattering ja Butterball -pahikset näytti. Legendaarinen leffa joka on tietysti nyt vuosien saatossa menettänyt erikoistehosteidensa voimakkuutta, mutta ehdottamasti must see -kauhupätkä. Arvosana 7+.

 

[Poro24]

Amour oli taideteos ja loistava sellainen!

Olen Haneken leffoista yleensä pitänyt, mutta tämä oli liikaa. Tämä oli aivan liikaa. Elokuvan kaksi tuntia tuntui viiden tunnin kärsimysnäytelmältä. Olo koko elokuvan ajan oli sellainen kuin joku tökkisi neulalla ohimoon. Elokuvan jälkeen oli fyysisesti paha olla ja masennuin useaksi päiväksi. Enkä edes liioittele. En tule ikinä katsomaan tätä uudestaan.

 

[Apassi]

Michael Haneke: Amour (Rakkaus).

Elokuvassaan Haneke onnistuu kuvaamaan todella oivallisella tavalla maailman muuttumisen vakavan invalidisioitumisen jälkeen...

Ja Haneken oli mitä oivallisemmalla tapaa kyennyt kuvaamaan sitä tunnemyrskyä mihin ihminen tällaisessa tilanteessa joutuu ja niitä tunteenpurkauksia joiden valtaan ihminen voi haluamattaan joutua kun kaikki ei suju siten kuten toivoo ja haaveilee...

Oma näppis ei tämän tyyppiseen arviointiin taivu, mutta olisipa hauska lukea joskus tämän tyyppinen arviointi vaikkapa The Expendables elokuvasta. Pieni haaste.

 

[ms.qvist]

Olen Haneken leffoista yleensä pitänyt, mutta tämä oli liikaa. Tämä oli aivan liikaa. Elokuvan kaksi tuntia tuntui viiden tunnin kärsimysnäytelmältä. Olo koko elokuvan ajan oli sellainen kuin joku tökkisi neulalla ohimoon. Elokuvan jälkeen oli fyysisesti paha olla ja masennuin useaksi päiväksi. Enkä edes liioittele. En tule ikinä katsomaan tätä uudestaan.

Et kertonut tarkemmin syitä sille miksi elokuva tuntui kärsimysnäytelmältä- enkä vaadi kertomaankaan, ei sen puoleen. Se on itsekin todettava, että en varmasti ihan heti aio katsoa Amouria uudelleen koska hienoudestaan huolimatta oli myös elokuva jollaisia ei välttämättä halua tai voi katsoa hetimmiten uudelleen, koska teema kaikkinensa on niin koskettava.

Työskentelen hoitoalalla ja olen hoitanut tetrapelegiapotilaita sekä muulla tapaa halvaantuneita potilaita ja jotenkin tätä taustaa vasten elokuva tuntui hyvin pysäyttävältä ja sen maailma oli konkreettisella tapaa todellinen. Vaikka kuinka koettaa työssään olla ammattilainen niin toisinaan töiden jälkeen joutuu tunnemyrskyjen valtaan ja mieleen tulee ajatuksia jotka elokuvassa putkahtivat pintaan hoitotilanteessa ja ne purkautuivat ajatuksista teoiksi hyvinkin pysäyttävällä tapaa. Ja ammatissamme toisinaan mietimme sitä, että miksi joku ei voi jo kuolla - miksei hän jo kuole kun elämä on kuukausien mittaista hidasta kuolemista - mutta tietenkään emme vie ajatustamme tekojen asteelle. Mutta jos olisin omaishoitaja ja läheiseni olisi samassa tilassa kuin hoidettavat joita olen ammattinipuolesta hoitanut, entäpä jos ajatus purkautuisi toteutukseksi ja tappaisin sen läheiseni koska vieterini jostain syystä tuli kiristettyä loppuun saakka?

vlad.

 

[Girardi #5]

Tuli katsastettua elokuva Take Shelter joka oli kyllä positiivinen yllätys. Kyseessä siis leffa jossa perheen isäntä alkaa nähdä painajaisia ja pelkää niiden toteutuvan oikeasti sekä alkaa sitten rakentamaan myrskysuojaa suojatakseen perheensä. Ongelma tässä on vain se että perheen isäntä vaikuttaa hullulta eikä kukaan usko häntä. Joudutaan ottamaan lisää lainaa ja työpaikat menee jne. Leffan ahdistus hiipii hienosti myös kotisohvalle asti ja Michael Shannon tekee parhaan roolinsa eli kannattaa katsoa!

 

[ZayWest]

Ruotsalainen rikosdraama on tullut jo kovin tutuksi mm. Sjöwall-Wahlöön, H.Mankellin ja Lef G.W.Perssonin myötä.

Onko Snabba Cash(Rahalla saa) -trilogia tuttu? Jos ei ole, kannattaa ehdottomasti tutustua. Kaksi jo ilmestynyttä elokuvaa ovat vakuuttaneet allekirjoittaneen ja malttamattomasti odottelen syksyllä ensi-iltansa saavaa trilogian päätösosaa.

 

[sampio]

Les Miserables tuli katsottua eilen. Oli sellattis mielentila, että halusin kokeilla jotain erilaista, ja siihen saumaan natsasi hyvin ko. tekele. Vaikka kuinka olin valmistautunut musikaaliin, otti kuitenkin aikansa, että totuin liki jatkuvaan lauluun. Vaan tarina vei mukanaan, eikä Jackmanin tai Crowen välillä hiukan puisevat yksinlaulelotkaan latistaneet tunnelmaa. Hathaway vetäisi aika komean roolin, heikkoja ei oikeastaan ollut. Loppukohtaus oli yksi parhaista leffakokemuksista pitkään aikaan. Hieno teos!

 

[Lexaa]

The Wolverine tuli käytyä tsekkaamassa ja oli aika meh tyyppinen fiilis kun lähdin pois. Aivot narikassa fiiliksellä toimii, muttei elokuva kyllä paljoa annakkaan. Pienoinen pettymys, tekstien jälkeen tuleva kohtaus antoi sitten taas parempia fiiliksiä. Eli jos käytte katsomassa, niin älkää heti poistuko salista.

 

[Saasta]

Tulipahan "pitkästä" aikaa taas vahdattua Mies ja alaston ase-trilogia. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että tuossa on maailman historian paras komedia (tai maailman parhaat komediat). Tämä oli ehkä noin kahdeskymmenes kerta, kun tuo trilogia tuli katsottua ja miten se voikaan naurattaa joka kerta näin paljon. Välillä aivan käsittämättömän typerää huumoria (vai kokoajan?) ja minä en vaan voi olla nauramatta vedet silmissä. Ei voi kyllä kovin älykkääksi huumoriksi sanoa, kekseliäisyydestään huolimatta, mutta kyllä tällainen aivan hallitsematon nauruhepuli tekee välillä ihan helvetin hyvää. Mikään muu komedia ei ole kestänyt aikaa näiden kolmen leffan tavoin. Samat vitsit toimii vuodesta toiseen ja saa aikaan aivan hysteeristä huutonaurua. Tiedän että on junttia nauraa tuollaiselle kohellukselle ja "kreisihuumorille", mutta kyllä vaan toimii.

 

[lake79]

Kyllähän nuo naurattavat joo, osittain tosin nykyään ja osittain ei.

Tämä, Airplane, jne hakkaa mennen tullen nämä nykypäivän ei niin hauskat Scary Moviet, ym. Ei sillä, että Scary Movie 1-leffassa nyt pari hauskaa kohta olikin. Loput sarjan elokuvista ovatkin sitten toinen toistaan paskempia ja kahta uusinta en ole edes nähnyt ja sille asteelle myös jäävät. Lisäinhoa noihin luo Anna Faris, joka noissa vitutaa aivan saatanasti, mukahauskalla roolillaan.

 

[Saasta]

Kyllähän nuo naurattavat joo, osittain tosin nykyään ja osittain ei.

Tämä, Airplane, jne hakkaa mennen tullen nämä nykypäivän ei niin hauskat Scary Moviet, ym. Ei sillä, että Scary Movie 1-leffassa nyt pari hauskaa kohta olikin. Loput sarjan elokuvista ovatkin sitten toinen toistaan paskempia ja kahta uusinta en ole edes nähnyt ja sille asteelle myös jäävät. Lisäinhoa noihin luo Anna Faris, joka noissa vitutaa aivan saatanasti, mukahauskalla roolillaan.

No Airplane! on toki mahtava leffa sekin, mutta ei sekään ihan Naked Gunin tasolle siltikään yllä. Monet muutkin leffat joissa Leslie Nielsen näyttelee ovat ihan täyttä paskaa, noista scary/disaster/epic movieista nyt sitten puhumattakaan. Ne vaan vituttaa, vaivaannuttaa ja myötähävettää.

 

[Girardi #5]

The Expendables 2 jatkoi siitä mihin ykkönen jäi, eli lyijysadetta, räjähdyksiä, äijähuumoria ja vauhdikkaita kohtauksia = vinopino ruumiita! Tykkäsin kyllä tuotoksesta, ja oli ihan mahtava nähdä vanhat pierut Stallone, Willis, Schwarzenegger ja Norris samassa lentokone terminaalissa opettamassa pahiksille tapoja, priceless!