Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 278
  • 12 325
Tulipahan tänään katseltua vähän leffoja ja pientä jutuntynkää näistä..

Attack The Block oli kovasti kehuttu brittipläjäys, jossa siis mennään Cowboys and Aliens meiningeissä ja scifeillään huumorin/toiminnan merkeissä. Elokuva on kuvattu hienosti, mutta siihenpä se sitten juuri loppuukin, koska huumori tökkii ihan liian paljon. Tämä johtuu täysin siitä, että näyttelijät ovat kokemattomia ja kokemattomia näyttelijöitä ei saisi ikinä päästää päärooleihin komedialeffaan. Nick Frost on pienessä sivuroolissa, mutta hänenkään ei anneta milloinkaan päästä vauhtiin. Kyllä tämän silti silmäkarkkina katsoi, mutta arvosanaksi voisi heittää 1,5/5.

Toisena sitten Tarantinon ja Rodriguezin hengessä katselin Rutger Hauerin tähdittämän Hobo with A Shotgunin, joka on siis täysin sekopäinen "b-luokan" elokuvaksi kuvattu splatteri, jossa siis lähinnä tarkoituksena on katsojalle kerätä ensin inhoa pahiksia vastaan ja sen jälkeen aloittaa helvetillinen teurastus ja veren lennätys. Heikkohermoisille tämä ei sovi, mutta menee ihan hyvänä viihteenä, jos tykkää nauraa ihan yliammutuille kohtauksille ja tapoille. Kaveriporukan kanssa helmi. 2,5/5.

Vikana tsekkailin Killer Eliten, joka perustuu ainakin leffan mukaan tositapahtumiin. Hommaan kuuluu palkkatappajia, SAS-sotilaita ja kaikkea muuta salaliitto-meininkiä. Näyttelijänippu on älyttömän kova, kun päästetään Statham, DeNiro ja Owen-kolmikko vauhtiin. Toki Adebisikin heittää sivuroolin, joten plussaa siitä. Leffan suurin ongelma on se, että se ei millään tavoin yllätä, vaan menee tavanomaisella action-linjalla tasaisesti loppuun asti.. katsojia ei haasteta, vaan mennään tasaista pumpum mäiskismäiskis-jargonia pitkin loppua. Kyseessä on niin perinteinen action-pläjäys, jota ei seuraavana päivänä muista, mutta kyllä sen silti kerran katsoo. Loppukohtauskin on ihan älytön. 1,5/5.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Katsastelin vihdoinkin tuon Mission: Impossible - Ghost Protocol -leffan joka oli siis jo sarjan neljäsosa ja nyt myös itse Tompan käsialaa. Kyseessä on paras pätkä näistä Vaarallisista tehtävistä joka oli samalla vauhdikas, näyttävä ja hauskakin. Parhaiten leffasta jäi mieleen se Dubai-tornissa (828 metriä) kuvattu huima kiipeilykohtaus, huhhu! Samuli Edelmann suoriutui myös osastaan kunnialla. Arvosana 8.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
"Nahkahousuissani on hapankaalia"Lopulta tietty valju kuva mulle jäi. Sellainen hieman mitäänsanomaton elokuva lopulta. Leffan brutaali väkivaltakin iski muhun usein enemmän tarkoitushakuisena, kuin jotenkin perusteltavana. Kokonaisuutena ihan OK, siis se joku 3/viidestä tähdestä, mutta siihen hypeen nähden odotin enemmän jotain jopa Reservoir Dogs/Heat-luokkaan menevää nykyaikaista rikosleffaklassikkoa. Siten siitä tuli pettymys lopulta.

No oli tuo Drive nyt kuitenkin selvästi parempi kuin ylipitkä ja totaalisen ylihypetetty Departed, jonka jollain ilveellä pystyin rämpimään loppuun. Raging Bull, Mafiaveljet jne. Pakko se Scorseselle oli jostain antaa, mutta voi hyvä luoja sentään.......

Tässä Drive leffassa väkivalta oli mielestäni loistavasti kuvattu. Ei tarkoitushakuisena, vaan juuri sellaisena kun se oikeasti on. Rumana, yllättävänä, toisaalta säälittävänä, työkaluna/viimeisenä oljenkortena, ja silti usein hyvin lopullisena.
Näin realistisia kuvauksia ei valtavirran tuotannossa usein näe ja mielestäni niillä ei herkuteteltu, eikä niitä ollut liikaa.
 

Musta_Kyy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Katsastelin vihdoinkin tuon Mission: Impossible - Ghost Protocol -leffan joka oli siis jo sarjan neljäsosa ja nyt myös itse Tompan käsialaa. Kyseessä on paras pätkä näistä Vaarallisista tehtävistä joka oli samalla vauhdikas, näyttävä ja hauskakin. Parhaiten leffasta jäi mieleen se Dubai-tornissa (828 metriä) kuvattu huima kiipeilykohtaus, huhhu! Samuli Edelmann suoriutui myös osastaan kunnialla. Arvosana 8.
Itse kävin sen katsomassa joskus pari viikkoa ensi-illan jälkeen. Pakko sanoa, että makuja on monia, kun omat tuntemukseni oli täysin päinvastaisia. Mielestäni kyseessä oli lapsellinen teos, jossa pelkällä menolla yritettiin korvata sangen älytöntä ja surkeasti kasattua käsikirjoitusta. Edelman suoriutui hyvin, kyllä, mutta osa oli aika vaatimaton, kunhan käveli, ajoi autoa tai "tanssahteli" naama peruslukemilla muutamassa kohtauksessa. Ehdottomasti huonoin MI ja teki vähän samat kuin Indiana Jones - Kristallikallon valtakunta omalle, toki legendaarisemmalle, leffasarjalleen. Pettymys ja arvosana 5+.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tässä Drive leffassa väkivalta oli mielestäni loistavasti kuvattu. Ei tarkoitushakuisena, vaan juuri sellaisena kun se oikeasti on. Rumana, yllättävänä, toisaalta säälittävänä, työkaluna/viimeisenä oljenkortena, ja silti usein hyvin lopullisena.
Näin realistisia kuvauksia ei valtavirran tuotannossa usein näe ja mielestäni niillä ei herkuteteltu, eikä niitä ollut liikaa.
Mielipiteitä on monia. Mielestäni väkivallalla nimenomaan herkuteltiin, ja loppu pilasi muuten loistavan fiiliksen omaavan elokuvan.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Mielipiteitä on monia. Mielestäni väkivallalla nimenomaan herkuteltiin, ja loppu pilasi muuten loistavan fiiliksen omaavan elokuvan.
Mielipiteesi on väärä.

Drivessä väkivalta tapahtui loogisissa kohdissa ja jätettiin näyttämättä monesti. Näin se ei mielestäni ole mitenkään herkuttelua. Myös sen kuvaus saa esimerkiksi hissikohtauksessa ajajan näyttämään huonommalta ihmiseltä, mitä myös kuvaa naisen reaktio kohtauksen päätteeksi. Väkivaltaa ei keinona ylistetä, vaan se tapahtuu ja sen seuraukset näytetään.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Mielipiteesi on väärä.

Drivessä väkivalta tapahtui loogisissa kohdissa ja jätettiin näyttämättä monesti.

Näin koin leffan väkivaltaisuudet itsekin. Ja toisekeen...mitä sitten jos leffa sisältää liioiteltua väkivaltaa? Elokuviahan katsotaan siksi, että voitaisiin päästä siitä harmaasta arjesta hetkeksi eroon ja päästäisiin ohjaajan ja näyttelijöiden pään sisälle niin kuin kukin sinne haluaa mennä. Oli sitten väkivaltaa tai ei.

Uutiset suoltavat kyllä sitä normaalia väkivaltaa ympäri palloa, joka on todellista. Usein se ei paljoakaan eroa elokuvien väkivallasta...päinvastoin.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tuli katsastettua Angelina Jolien "tähdittämä" Salt ja oikeastaan koko elokuvan ajan tuli mietittyä vain yhtä asiaa: mikä tämän leffan juju oikein on?
Harvoin olen yhtä erikoista sekamelskaa päässyt näkemään.

Tietenkin maikkarin kriitikko Heiskanen antoi tälle paskalle täydet viisi tähteä, ilmeisesti hän näki siinä jotain sellaista, mitä en itse nähnyt missään vaiheessa.
 

McJokke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Sharks, Pelaajat: Joe Thornton,Ron Hextal
Parista leffasta joista nyt viimeaikoina on ollut puhetta niin voisi kirjoitella muutaman rivin.

Iron Sky - Jotenkin olin onnistunut ohittamaan kaikki ennakkohypet ja muut mainonnat kyseisestä tekeleestä ja sitten kun meni leffaan katsomaan tämän ja ei odottanut mitään niin JUMALAUTA oli kova leffa!!! Loistavaa tykitystä alusta loppuun ja itse ainakin nauroin niin maan perkeleesti teatterissa. Ehkä voi vaikuttaa parin päivän ränni takana, mutta minusta elokuva oli oikeasti alkuvuoden paras mitä on tehty! Jotenkin vain natsit kuussa ja pohjois-korea viittaukset sun muut valkaisuaineet aiheuttavat tuhottoman ketjureaktion ja nautinto oli taattu.
Menkää ihmeessä katsomaan.
4,5/5

Goon - Mielenkiinnosta tuli katsottua tämä ja ainakin omalla kohdallani elokuva onnistui täyttämään ajanvietto tarpeeni eli kuluttamaan puolitoistatuntisen leffan parissa. Mukavan kevyttä viihdettä. Periaatteessa, kuten kaveri sanoi niin leffan olisi jo nähnyt kokonaan kun olisi katsonut trailerin...
2,5/5
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Kävin eilen katsomassa kovin vähälle huomiolle jääneen kotimaisen Kohta 18, vai Koht kaheksantoist. Leffa koostuu viiden kaveruksen tarinoista, joista jokainen esitellään vuorotellen, mutta samalla limittäin. Poikaporukkaa esittää joukko amatöörejä ja heidän vanhempiaan puolestaan melko kova kaarti konkareita.

Elokuva on Maarit Lallin ohjaama ja hänen poikansa kirjoittama. Tarinaan mahtuu melko luonnollista kaljoittelua, ajo-opetusta, isään tutustumista, vastuunkantoa ja sen pakoilua. Kasvutarinahan leffa selkeästi on, halutaan olla aikuisia mutta samalla pelätään olla sellainen.

Omat ärsyttävyytensä leffaan mahtui ja toinen niistä vei yhden pisteen. Kaksi tuntia on liikaa, eikä tämä räpistä omaksuttu puhetyyli miellytä minua ollenkaan. Ja piste lähti kuitenkin tuosta pituudesta.

Leffa onnistui kuitenkin koskettamaan ja peilasihan se joitakin oman kasvun kipukohtia siinä samalla.

****
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Joskus 1980 kävin katsomassa elokuvissa Loretta Lynnin elämänvaiheista kertovan elokuvan Kaivosmiehen tytär, nyt sitten uudistin katselukokemuksen ja sain vihdoin ja viimein katsottua kyselsen leffan uudelleen. Leffan, jossa Sissy Spacek tekee Oscarin arvoisen työn näytellessään countrytähti Loretta Lynniä. Eikä Tommy Lee Joneskaan huono aviomiehenä ollut.

Tietty leffa on kertomus ryysyistä rikkauksiin mutta mielestäni se ei sorru kliseisiin, vaan on samalla hyvin arkinen ja raadollinen kuvaus siitä millaisen tien Loretta Lynn kulki raivatessaan tiensä Kentuckyn kaivosalueen köyhyydestä maanmaineeseen. Elämä ei ollut helppoa, vaihtoehdot olivat vähissä niin miehillä kuin naisillakin - elämä pyöri kaivosten ympärillä pienessä piirissä. Elokuvasta välittyi myös täydellinen syrjäseutujen tunnelma parhaimmillaan, suuret perheet, niukka elanto, työ tappaa ja miehille ainoan nautinnon tuntui tarjoavan monasti kotitekoinen...

Minä pidin!

vlad.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Jotenkin olin onnistunut ohittamaan kaikki ennakkohypet ja muut mainonnat kyseisestä tekeleestä ja sitten kun meni leffaan katsomaan tämän ja ei odottanut mitään niin JUMALAUTA oli kova leffa!!! Loistavaa tykitystä alusta loppuun ja itse ainakin nauroin niin maan perkeleesti teatterissa. Ehkä voi vaikuttaa parin päivän ränni takana, mutta minusta elokuva oli oikeasti alkuvuoden paras mitä on tehty! Jotenkin vain natsit kuussa ja pohjois-korea viittaukset sun muut valkaisuaineet aiheuttavat tuhottoman ketjureaktion ja nautinto oli taattu.
Menkää ihmeessä katsomaan.
4,5/5

Hyvältä kuulostaa sinun suustasi tuo Iron Sky -hehkutus, mutta paljon on myös tullut negatiivista palautetta ko. leffasta. Itse olen kaikki trailerit ja hypet nähnyt/kuullut joten saas nähdä kuinka käy kun lähden sen huomenna katsastamaan teatteriin. Ei se nyt ihan paska voi olla jos IMDb on antanut sille peräti 7.7.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Sanokaas joku todella pelottava tai karmaiseva leffa? Mielellään 2000-luvulta

En nyt uhallakaan mainitse 2000-lukua...

Jos haluaa naistaan pelotella (ja kuka ei halua), niin Entity (1982) toimii yleensä takuuvarmasti. Juonta ei kannata sen enempää spoilata vaan laittaa suoraan levy pyörimään.

Ja mikäli haamut karmivat, niin nämä pari lajityypin klassikkoa kandee tsekata: Haunting (1963) ja Changeling (1980). Molemmat oivaltavat, että pelottavinta on aina se, mitä ei näe.

Myös Dario Argenton klassikkona pidetty noitaleffa Suspiria (1977) voi jänskättää, vaikka löytyisi munatkin. Goblinin soundtrack on tuossa päävastuussa hämärän painostavasta tunnelmasta.

Ja kun italokauhuun mennään, niin olen aina ihaillut miten Lucio Fulci onnistui tekemään hölmöistä käsikirjoituksista keskikertaisella näyttelijöillä onnistunutta kauhua. Tai siis onnistui muutaman kerran. Genrenä vielä zombileffat, mitkä harvoin ovat muutenkaan pelottavia. Zombie Flesh-Eaters (1979) ja Beyond (1981) sisältävät molemmat apokalyptisen painostavaa tunnelmaa sen verran, että ylijäämät joutuu lapioimaan ikkunasta ulos. Sama juttu veristen yksityiskohtien kanssa. Molemmat edustavat siinä mielessä italialaista genreleffaa parhaimillaan, että tunnelma on aina pääosassa, pikkuasiat kuten loogisuus ja näyttelijäsuoritukset ovat sivuosissa ;). Ja silti homma toimii.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuli tässä katseltua vuonna 2008 ilmestynyt In Bruges joka on jotenkin päässyt livahtamaan tietoisuuteni verkon ohitse. Tämähän oli varsin pätevä pätkä hienolla dialogilla ja näyttelijäsuorituksilla varustettuna. Brendan Gleeson on mainio ja Colin Farrellin vetäisee varsin muikean junttiroolin. Melkoisia veijareita. Myös Ralph Fiennes kiroilevana mulkerona on mies paikallaan, harvemmin epäonnistuu tuollaisissa rooleissa.

Komeat miljööt tapahtumalla ja olisihan tuolla Brüggessa pakko päästä käymään.

Mainio elokuva, hyvä, että tuli edes näin viiveellä löydettyä.

Edit. Tässä vielä linkki imdb:en kyseiseen leffaan
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Eri elokuvat ovat eri tavoilla pelottavia eri ihmisille, mutta mielestäni The Descent on kauhegenressä ihan onnistunut 2000-luvun tekele. Kämppä vaan pimeäksi ja katsomaan.

Eli: Loukussa (2005) - IMDb

Tästä sen huomaa kuinka ihmisillä voi olla täysin eri mielipiteitä ja elokuvat voivat tehdä täysin päinvastaisen vaikutuksen. Minusta The Descent taas oli täysin kelvoton tekele, jonka ponneton ja onneton luolassa mönkiminen sekä C-luokan klonkkujen shokkihyökkäykset olisivat saaneet lähinnä naurahtelemaan vaivautuneesti, ellei elokuva olisi muuten ollut niin läpeensä epäuskottavan huono ja henkilöhahmot niin vastenmielisiä ämmiä, että sympatiat siirtyivät klonkkujen puolelle alta aikayksikön.

Ylipäätään ns. kauhistuttavia tilanteita elokuvissa syntyy pikemminkin psykologisella tasolla, veripalttuorgiat ja ääniefekteillä synnytetyt "viik-viik-viik"-säpsäytykset kertovat yleensä elokuvantekijöiden mielikuvituksen puutteesta. Se, mitä ei näytetä on aina pelottavampaa kuin "no nyt se tulee"-ennakointi musiikin ja efektien avulla tai veripalttu.

Minusta yksi viime vuosien hätkähdyttävimpiä elokuvia on ollut Pedro Almodovarin tuore Iho jossa elän. Kylmät väreet vain menivät, kun elokuvan kuluessa tajusi koko totuuden ja mittakaavan. Hyi saatana.

Toinen elokuva, joka jätti synkeän jälkimaun oli tositapahtumiin hyvin tiukasti perustuva draamatrilleri Dear Mr. Gacy, joka kertoo opiskelijapojasta, joka ryhtyy kirjeenvaihtoon ja kontaktiin vankilassa kuolemantuomiotaan odottavan sarjamurhaaja John Wayne Gacyn kanssa. Gacy aloittaa oman pelinsä ja manipulaationsa ja vaatii lopulta kahdenkeskistä tapaamista.

Gacyhan murhasi, kidutti, raiskasi ja vangitsi yli 33 teinipoikaa ennen kuin jäi kiinni, ja Pogo-klovninakin sivutyönään esiintynyt Gacy oli iljettävän, sairaan manipulaattorin perikuva. Elokuvan tapahtumat ovat siis tosipohjaisia, ja tarinan opiskelijapoika kirjoitti aiheesta kirjankin - ja tappoi myöhemmin itsensä vähän yli 30-vuotiaana. Gacya esittää laatunäyttelijä John Forsythe, ja hyvin esittääkin. Roolista tulee hyvin likainen ja iljettävä olo. Gacyn kaltaiset kaverit ovat kyllä erinomainen perustelu kuolemantuomion käyttämiselle ainakin tarpeeksi kiistattomissa ja rajuissa rikossarjoissa. Dear Mr. Gacysta on tänä vuonna tullut Future Filmin Suomi-DVD-julkaisu.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tänään tuli Night Visions -festareilla katsottua Suomen ensi-illassa filmifestareilla palkintoja napsinut The Raid: Redemption. Kohtuullisen tiukkaa toimintaa ja tätä voi kyllä varauksetta suositella kaikille genrestä pitäville. Eiköhän tässä ole viimevuosien parhaimpia jollei paras toimintaleffa. Ja budjettia huimat 1,1 miljoonaa dollaria, huh. Linkiksi traileri.

Tulossa ilmeisesti teatterilevitykseen Suomessakin, IMDB:n mukaan 5.4.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Tänään tuli Night Visions -festareilla katsottua Suomen ensi-illassa filmifestareilla palkintoja napsinut The Raid: Redemption. Kohtuullisen tiukkaa toimintaa ja tätä voi kyllä varauksetta suositella kaikille genrestä pitäville. Eiköhän tässä ole viimevuosien parhaimpia jollei paras toimintaleffa. Ja budjettia huimat 1,1 miljoonaa dollaria, huh. Linkiksi traileri.

Tulossa ilmeisesti teatterilevitykseen Suomessakin, IMDB:n mukaan 5.4.

Vaikka en ole mikään Asia-actionin ystävä, niin tämä The Raid: Redemption on kyllä huikea elokuva. Jopa överit taistelukohtaukset tuntuivat toimivan.

****

Samaa ei voi sanoa kotimaisesta Stone's Warista. Leffaa joutui odottamaan useita vuosia, vaikka se käsittääkseni oli purkitettu jo viime vuosikymmenellä. Odotus oli omalta kohdaltani aika turha. Ihan näyttävä sotapätkä zombeilla höystettynä, mutta paskat onelinerit ja överiksi vedetyt kohtaukset vesittivät koko pätkän. Voisiko joku tehdä zombieleffan hieman enemmän tosissaan, kuten David Slade aikanaan.

**
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Battleship

Tulipahan katsottua. Independence Day-henkinen toimintapläjäys. Alienit hyökkää keskelle kansainvälistä merisotaharjoitusta ja siitähän se rytinä sitten alkaa.

Tässä leffassa Rihannakin pääsee aloittamaan leffauransa. Vahvin suoritus oli Liam Neesonin yhteensä viitisen minuuttia aikaa saanu roolihahmo.

Muuten pääosissa oli sitten "perinteiseen" Hollywood-tyyliin cgi-tehosteet.

Kerran kun tämän näkee niin toiste ei tartte haikailla. */*****
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Aivotonta paskaa! Me like

Joo, tunnustan että nauran lähes taukoamatta vedet silmillä kun katselen American Pie -leffoja. Se ylä-astetasoinen alapää- ja kakkahuumori vaan kolahtaa. Ja Stiflers mum?!

Onko täällä muita kaltaisiani idiootteja, jotka kenties olisivat jo käyneet katsomassa Luokkakokouksen ja osaisivat valistaa onko se sitä taattua itseään? Eli aivotonta amerikkalaista alapäähuumoria ja kohellusta vailla mitään järjellistä ajatusta?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös