Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 421 762
  • 12 320

tuplapukki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Miksi Nälkäpeliä kutsutaan Ranskassa?

Battle Royale with cheese.

BR traileri: http://www.youtube.com/watch?v=Y-T7yPJVvXw
THG traileri: http://www.youtube.com/watch?v=OgssLmsOa2s

Itsellä vähän samat ajatukset....Teini-ikäinen tyttäreni tuli jokusen aikaa sitten hehkuttamaan tulossa olevaa loistavaa elokuvaa jossa teinit laitetaan lahtaamaan toisiaan jollekin saarelle. Kävin DVD-hyllystä hakemassa Battle Royalen ja sanoin että luepa tuo juonikuvaus takakannesta. Mut ei siinä mitään, BR oli loistava leffa, tätä kopiota en taida katsoa
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Tästä oli Elitistin foorumilla juttua...

Joo, samaa kerrotaan täällä: Drive: Not Directed By David Lynch, Not Scored By Angelo Badalamenti

Olin lahes varma etta Badalamentin musiikista oli kyse, niin Lynchmainen tunnelma leffassa oli juuri musiikin ansiosta.

Niin minäkin. Mutta hyvä näin, että lynchmäistä ja badalamentimäistä tunnelmaa pystytään luomaan muidenkin toimesta.

Vielä kerran todettava että, Drive oli piristävä poikkeus.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Minusta myös Drivenin soundtrack on yksi parhaista pitkiin aikoihin ja toi jo täällä mainittua loistavaa tunnelmaa leffaan! Oldboy soundtrack teki aikoinaan saman. Mutta itse asiaan eli leffoihin mitä on tullut tässä katseltua:

- The Thing, oli hyvin onnistunut päivitys vuoden 1982 klassikosta nykypäivään jossa oli tosi iljettäviä ja graafisia kohtauksia. Arvosana 8.
- New Years Eve, ei taas tarjonnut mitään uutta, kasataan vain kaikki kirkkaimmat tähdet samaan leffaan ja tehdään kliseistä hömppää. Arvosana 6.
- The Company Men, käsitteli hyvin ajankohtaista ja arkaa asiaa eli potkuja. Leffasta välittyy hyvin potkujen pettymys ja työttömyyden karu arki. Arvosana 8.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Tulipahan käytyä katsomassa tuo taloudellisesti pahasti floppaava John Carter ja sikäli oli ihan positiivinen yllätys suhteessa tuohon taloudelliseen tilanteeseen. Oikeastaan aika suoraan voisi sanoa, että jos tuolla leffalla olisi ollut joku "megabrändi" takanaan, se olisi ollut menestys, nyt sitten irrallisena tekeleenä ihan kelvollinen seikkailuscifi-leffa epäonnistui.
Ei esim. Star Wars Phantom Menace ole millään lailla kummoisempi tekele, mutta Star Wars...

Sinänsä sääli että leffa floppasi, koska se vain tarkoittaa että elokuvatuottajat ovat entistä nihkeämpiä uusien scifiseikkailuitten yms. tekemiselle ja todnäk kiinnostus jatko-osien jatko-osille on suurempi, odotettavissa siis Disneyn osalta varmaan 5 lisäosaa Pirates of Caribbian-sarjaan yms.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Ihan pakko nyt kyllä sanoa, että se elokuva missä on mainio soudtrack ja mikä on muutenkin pätevä pätkä on Drive.

Driven, mistä täällä jotkut puhuu, on Renny Harlinin ja Sylvester Stallonen cart-elokuva jonka IMDB-score on noin puolet Driven scoresta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Robert Rodriguez: Machete. Danny Trejolle ei vittuilla, tähän voisi tiivistää koko elokuvan "sanoman". Elokuva oli kiinnostavalla tavalla posketonta menoa ja veri lensi oikealla tavalla. Leffa oli todellakin hieno kunnianosoitus 70-luvun eksploitaatioleffoille ja nautin likipitäen jokaisestä överiksikin vedetystä sekunnista katsoessani Machetea! Tappamista erilaisin asein, isoja pyssyjä, vittumaisia miehiä, kuumia kissoja etc. etc. Ja Rodriguez oli tehnyt leffasta juuri sopivan mittaisen, hiukankin pidempi olisi vesittänyt sen täysin.

Stanley Kubrick: Tappava suudelma. 26-vuotiaan Kubrickin hyvä, en sano loistava, teos, joka on taidokas kuvaus ja enteilee sopivalla tavalla sitä millaiseen maineeseen Kubrick urallaan tulee nousemaan. Leffan mustavalko-kuvaus sopii ajan henkeen todella hyvin ja sen myötä elokuvan tunnelma välittyy vieläkin paremmin. Ja intensiivisenlyhyenä elokuvana langat pysyvät täysin ohjaajan käsissä, mitään ei ole liikaa mutta ei toisaalta liian vähänkään. Suositeltava elokuva, jonka loppu mallinukkeineen on klassikko!

vlad.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Katselin eilen 127 tuntia. Oli yllättävän mielenkiintoinen tekele, kun miettii lähtökohtaa leffan tarinalle - 127 tuntia kökötystä käsi kiven alla jumissa. No, toki tajusin, että erinäisiä kikkoja tarinankerrontaan on ujutettu jo lähtökohtaisesti, mutta silti tykkäsin jopa yllättävän paljon. Käden katkominen teki pahaa, ei voi muuta sanoa.

Viime viikonloppuna tuli napattua Makuunista puolihuolimattomasti kolme muskettisoturia mukaani, kun ajattelin, etten mihinkään vakavahenkiseen jaksa syventyä. Ennakkokäsitys jo pelkän kannen perusteella oli huono, eikä tuo juuri parantunut leffan myötä. Vaikea keksiä tuollaisesta historian raiskauksesta mitään hyvää. Milla Jovovich tulee mieleen noin visuaaliselta anniltaan, eipä paljon muuta. Huonompi versio Karibian piraateista, ja jatko-osaa näytti pukkaavan lopun perusteella.

Aika heikkoa on ollut leffojen katselu viime kuukausina, kertyy aika paljon puskuria katsottavaksi. Tosin mitään järjettömän kovia leffoja ei nyt viime aikoina ole edes tullut tyrkylle, muutama mielenkiintoinen kotimainen kylläkin. Pääsiäisenä voisi jotain mulkaista taas.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
22 Bullets tuli katsottua Canalilta ja ihan takuuvarmaa Luc Bessonin tuotantoa tuo oli. Juoni oli ihan peruskostomeininkiin perustuva, mutta kyllä Jean Reno oli jälleen vakuuttava, kuten aina. Ehdottomasti nykynäyttelijöiden ykköskorin miehiä.
 

Crick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sotkamon Jymy, Ducks ja FC Barcelona.
Täälläkin menee leffoja sesongin mukaan mukavasti. Välillä on jaksoja kun ei juuri kattele, mutta jossain välissä lähes joka ilta menee joku. Lähinnä maksukanavilta tallentelen ja katselen.

Eilen tuli katsottua David Duchovnyn tähdittämä Return To Me. 12 vuotta vanha romanttinen komedia kyseessä, mutta ei oikein säväyttänyt. Näissä kaikissahan on se sama juoni, mitä ei tarvitse edes kirjoittaa tähän, mutta silti oli jotenkin valju. Näitä peruselokuvia, jotka eivät ole olleet aikanaan (vuonna 2000 tämä) varmaankaan mitään hittejä.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Iron Sky - parodia, joka ei naurata.

Kuun pimeä puoli on toki hienosti miehitetty ja suhteellisen "pienellä rahalla" on saatu näyttävää jälkeä. Miksi koko 7,5 miljoonaa euroa on syydetty natsilaivaston ja toimintakohtausten kehittämiseen? Johanna Sinisalo olisi voinut syventyä tarinaansa huomattavasti paremmin, sillä hänen romaanit ovat aivan eri luokkaa kuin tämä tekele.

Parodiallisesta otteesta johtuen näyttelijöistä ei oikein pysty sanomaan mitään. Siellä vedettiin sen verran yli, että tahattomuudesta tai tahallisuudesta on kovin vaikea sanoa mitään. Tämän tietävät vain tekijät itse. Kuitenkin Julia Dietze jäi mieleen, ehkäpä olemalla aika kuuma, mutta kuitenkin. Muista ei paljoa sanottavaa jäänyt.

Voi olla, että suhtaudun elokuviini turhan vakavasti, mutta joka tapauksessa Iron Sky on paljon lähempänä kehnoa kuin hyvää. Mitä nyt Laibachin musiikki toimii erinomaisesti.

Mitä yhteistä mahtaa olla Iron Skylla ja Petri Nygårdilla?

**
 

Eleanor

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Devils
Eilen tuli katsottua illalla tuo kaikkien kehuma klassikko Rambo - Taistelija. Yhtään Rambo-elokuvaa en ollut aikaisemmin katsonut, eikä kyllä pettänyt. Sylvesterin suoritus tutun tapansa mukaan tasoa täydellinen.

Alan etsimään nyt Rambo-sarjan elokuvia nettikaupoista, onhan nuo muutkin pakko nähdä!
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Eilen tuli katsottua illalla tuo kaikkien kehuma klassikko Rambo - Taistelija. Yhtään Rambo-elokuvaa en ollut aikaisemmin katsonut, eikä kyllä pettänyt. Sylvesterin suoritus tutun tapansa mukaan tasoa täydellinen.

Alan etsimään nyt Rambo-sarjan elokuvia nettikaupoista, onhan nuo muutkin pakko nähdä!
Sarjan muut osat ovat melkoisen erilaista matskua. Siinä missä ykkösessä kuolee vain yksi ihminen (sekin vahingossa), lasketaan loppuosien tapot sadoissa. Ykkönenhän on sinänsä ihan hyvä kuvaus sodanjälkeisistä traumoista, minkä kohtuullisen kehnot näyttelijänsuoritukset kyllä hiukkasen vesittävät. Erityisesti Richard Crennan "näytteleminen" on melkoista tuubaa. Mutta näähän kuuluu kasarileffoihin yhtä erottamattomasti kuin permanentatut naiset ja sähkörummut.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tsiigailin tuossa juurikin äsken Warrior nimisen tekeleen, joka oli varsin pöyristyttävä yllätys. Hyvässä mielessä. Itseasiassa en oikein tiedä mitä sanoisi, mutta jokin pakotti tulemaan tähän ketjuun mainitsemaan tästä katselemisen arvoisesta tuotoksesta.

Olen siis täysin ymmälläni. Toisaalta häiritsi toiminnan vetäminen överiksi kehässä, tietynlainen nykypäivän Rocky Balboa henki ja varsin onneton roolisuoritus Dr. Cameronilta... eikun siis Jennifer Morrisonilta, mutta siltikin leffa oli hemmetin hyvä ja hämmästellen tajusin lopussa katselevani pala kurkussa ja viittä vaille tippa linssissä leffaa jossa kaksi miestä koittavat takoa toisiltaan päätä irti octagonissa. En osaa kuvailla kyllä edes vähää alusta tuon leffan herättämiä tuntemuksia, mutta koitinpahan ainakin.
Vähän samanlaisia fiiliksiä heräsi kuin yllä. Periaatteessa aika ennalta arvattava ja siirappinen, ei mitään erityisiä juonenkäänteitä ja kuvaukset kehässäkin olivat välillä aika kaavamaisia. Silti tarina jaksoi kantaa ja se oli jotenkin niin vilpitön kuvaus anteeksiannosta, että se kosketti. Loppu oli jopa kaunis omalla tavallaan.
 
Mission Impossible 4 - Ghost protocol

Tuli katsottua oikeastaan ilman mitään ennakkoluuloja ja suht paskaahan se oli. Seuraava teksi saattaa sisältää ***SPOILEREITA*** :

Juoni oli tylsä, perus nuclear lauch codes vääriin käsiin pahis haluaa aloittaa ydinsodan blalalblalalba.

Henkilöhahmot jäivät hieman etäisiksi, poislukien tietenkin Ethan Hunt eli Tomppa, jonka kaikki jo ennestään tuntevat. Simon Pegg oli ihan ok sivuroolissaan, tosin vähän liian kärjistetty karikatyyri koheltajana/komediallisena hahmona. Nuori Lead analyst/entinen field agent oli mielestäni varsin turha henkilö ja hänen ja Ethan Huntin välillä koitettiin rakentaa jotenkin keinotekoisesti syvällisempää suhdetta menneisyyden traumoista. Ethan Huntin vaimon "kuolema" ei tuonut tarinaan oikeastaan mitään, eikä syventänyt henkilöhahmoa mitenkään. Ehkä nuoren agentin ryssiminen ja syyllisyyden taakalla yritettiin saada katsojat tuntemaan jotain emotionaalista hahmoa kohtaan. Naisagentti oli ihan piristävä ulkonäkönsä puolesta, sillä ei ollut mikään perus luuviulu, vaan ihan oikean naisen näköinen.

Pahiten häiritsi pahiksen, eli hullun ruotsalaisen professorin rooli. Oli vähän mukana koko elokuvassa ja oikein kunnollista protagonisti vs. antagonisti suhdetta ei kehittynyt. Jäi vähän muoviseksi ja yksiulotteiseksi hahmoksi, kaikki motiivit selitettiin hyviksien toimesta dialogin kautta.

Action kohtaukset olivat pääasiassa todella tylsiä, lähinnä juostiin jossakin. Lopun päähenkilön ja pahiksen tappelu parkkihallissa oli uuvuttavan tylsä. Juoni kulki liikaa dialogin kautta, jossa sitten avattiin katsojille ikäänkuin kaikki = boooring. Tosin hollywood action movie tyyliin näinhän monesti tehdään.

Tomppa oli siis todellakin pääroolissa, ja muut jäivät täysin statikseiksi. Ei pelkästään näyttelijäsuoritusten perusteella, vaan henkilöhahmojen pinnallisuuden kautta. Jos joku olisi agenttitiimissä heittänyt henkensä, tuskin olisi kiinnostanut katsojaa ollenkaan.

Ei mikään läpipaska leffa kuitenkaan, Tom Cruise veti perushyvin ja jos häntä tykkää katsella, niin suosittelen lämpimästi. Muuten vähän valjuhko ja tylsä. Samppa veteli muutavat lainit aksentti-englannilla joka sopi roolihahmoon ja näytti partaista tuimaa pahiksen naamaa, eli hyvä suoritus.
 
Ylläolevaa on kompattava sen verran kyllä, että svedupahis oli ihan hyvä alussa, mutta sitten kyllä meni ihan mysteeriseksi. Edelmann tekee ihan huikean suorituksen siihen nähden minkälaiseksi hahmo on kirjoitettu ja hänellä on enemmän "ruutuaikaa" kuin pääpahiksella.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kirpparilta ostin viime viikolla tämän kohutun turkkilaisen sotaelokuvan Valley of the Wolves - Iraq ja katselin eilen. Olihan tuo aika mielenkiintoinen tapaus kieltämättä. Ei sikäli että elokuva olisi ollut hyvä, oikeastaan se oli täysin samanlaista paskaa kuin ne "God bless America" -henkiset Hollywood-leffat kaikessa mustavalkoisuudessaan, mutta mielenkiintoisen siitä teki että nyt tuo sama yksioikoisuus nähtiin siltä toiselta kantilta. Oli jotenkin hauskaa nähdä amerikkalaiset sotilaat raivopäisinä elukoina jotka ilman mitään inhimillisyyttä tappoivat lapsia ja naisia, ja teurastivat viattomia vankeja autoon, yleensä kun on totuttu siihen että ne on ne "hullut rättipäät" jotka tuollaista tekevät. Ja näistä amerikkalaisista "pahiksista" oli tehty ihan samanlaisia karikatyyrejä kuten nämä "rättipääpahikset" yleensä ovat Hollywood-leffoissa.

Eipä siis ihme että länsimaisella yleisöllä on ollut vähän vaikeuksia niellä tätä elokuvaa, taidettiin monessa maassa jopa yrittää estää elokuvan levittäminen. Mutta eihän tälläkään elokuvalla totuuden kanssa ole sen enempää tekemistä kuin isolla osalla Hollywood-leffoistakaan, se oikea totuus löytynee jostain näiden väliltä.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Eilen tuli katseltua ihan kelpo uutukainen: The Adjustment Bureau, eli Kohtalon valvojat. Matt Damon ja Emily Blunt esittävät pääosaa tässä "trillerissä" joka oli kyllä lähempänä tieteisfiktiota. Leffan ideana on että ihmisiä ohjaillaan agenttien toimesta suuremmasta ja näkymättömästä systeemistä. Arvosana 8.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
"Nahkahousuissani on hapankaalia"

Eilen illalla tuli Alaston Ase pitkästä aikaa katseltua. Edellinen kerran tuon muistaakseni katselin joskus reilusti 90-luvun puolella, mutta kunnon nauruthan Leslie Nielsen-vainaan tolloilu sai edelleen aikaiseksi.

Sitä sitten tuli Zucker-Abrahams-Zucker nostalgiafiiliksissä kaivettua toinen kyseisen kolmikon klassikoista eli loistava Top Secret kehiin pitkästä aikaa sekin. Vielä kun keksisi mihin joku on sen Airplanen! siivonnut, kyllä multa tuokin pitäisi löytyä. No kaikki ajallaan.

Iron Sky - parodia, joka ei naurata.

Täytyy myöntää suoraan, että tämän nyt Iron Skyn kanssa hyppään nyt kyllä bandwagoniin, en ole nähnyt tuota, mutta useasta arvostelusta on kuitenkin tuota samaa viestiä lukenut. Ei toimi huumori ja jos parodiaksi kuitenkin leffa tarkoitetaan, niin ei sillä sitten muuta virkaa ole. Komediasta saattaa hyvällä kässärillä tulla hyväkin draama, mutta parodiaa ei kyllä pelasta mikään, jos huumori ei toimi. Ja liian usein nuo kyllä ovat tätä nykyä lähinnä väkinäistä hymähtelyä aiheuttavia tekeleitä, joissa nokkelien täysosumien sijasta kylvetään liikaa tuota peppu/paska/penis/paneminen osastoa, joka lakkaa kyllä naurattamasta liikaa käytettynä, se kun ei tuolta tekijäosastolta isoja vaadi.

Ajattelin pistää sen arvostelun ilman spoileria, kun kerran näin tutusta leffasta on kuitnkin kyse. Jos jollekkin kuitenkin sattuu vielä tuntematon olemaan yritä olla sen kummemmin mitään pilaamatta!!

Ja kyllähän Top Secretin huumori on edelleen suoranaisata neroutta. Zuckerin veljesten ja Jim Abrahamsin tyylihän perustuu vitsien ilotulitukselle, ei ole ollut mitenkään ihmeellistä, että ZAZ-komediasta saattaa vielä useammankin katselukerran jälkeen irrota joku ohi mennyt loistava vitsi jota ei ole aiemmin huomannut. Huumori on osuvaa, erilaisten leffakliseiden kanssa jaksetaan varsinkin mälvätä erityisen hartaasti. ZAZ-kolmikon kaksimielisestä osastosta saisivat myös eräät nykykoomikot saisivat ottaa mallia. Härskinkin vitsin kun voi kertoa tyylitajuisesti.

Tällä kertaa kyytiä saavat niin 2.maailmansodasta kertovat draamat, Sininen laguuni, Elvis/muut teini-idolit+rokkarikliseet ja kirkuvat teinityttölaumat, Mel Tormé sekä tietysti fasismidiktatuurikin. Ja muistetaanhan sitä olla komeasti itseironinenkin välillä:Bad Movie

*****/***** edelleen tälle klassikolle. Ja Val Kilmerille tuo oli muistaakseni eka rooli.

"Haluan Schnauzerin Wienerschnitzelini kanssa"


*****************************************


Tavallaan odotin pettyväni ryhtyessäni katsomaan sitä, koska niin kovin moni vuolaasti kehuja saanut elokuva on loppujen lopuksi ollut suuren suuri pettymys minulle mutta minusta Driven onnistui lopulta paremmin kuin hyvin omassa "tarinassaan".

Laitetaan vähän tästäkin, kuitenkin kuului erittäin odotettujen leffojen listalla. Kehuja tälle on sadellut, lähes joka suunnasta.

Päälimmäinen fiilis oli OK, mutta tätäkö sitä nyt sitten kehuttiin siihen malliin. Leffan soundtrack toimi, samoin leffan yleistunnelmassa oli mukavasti Michael Manniin viittavaa ja se ei ole kohdallani huono asia ollenkaan, päin vastoin. Samoin Goslingin suorituksesta, sellainen erilainen, herkemopi rooli tällaiseen elokuvaan. Mutta toisaalta sitten pahisketjusta ei oikein kukkaan onnisutunut mielestäni ja se kyllä on huonolsi näille rikosleffoille jos pahis rooleissa ei oikein ole uskottavuutta. Ron Perlmankin hieman omanlaatusen habituksen omaavana kaverina on usein onnistunut näissä pahiksissa, mutta mielestäni nyt jäi hänkin jotenkin pliisuksi ja epäuskottavaksi.

Lopulta tietty valju kuva mulle jäi. Sellainen hieman mitäänsanomaton elokuva lopulta. Leffan brutaali väkivaltakin iski muhun usein enemmän tarkoitushakuisena, kuin jotenkin perusteltavana. Kokonaisuutena ihan OK, siis se joku 3/viidestä tähdestä, mutta siihen hypeen nähden odotin enemmän jotain jopa Reservoir Dogs/Heat-luokkaan menevää nykyaikaista rikosleffaklassikkoa. Siten siitä tuli pettymys lopulta.

No oli tuo Drive nyt kuitenkin selvästi parempi kuin ylipitkä ja totaalisen ylihypetetty Departed, jonka jollain ilveellä pystyin rämpimään loppuun. Raging Bull, Mafiaveljet jne. Pakko se Scorseselle oli jostain antaa, mutta voi hyvä luoja sentään.......
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tänään kävin sitten tuhlaamassa kokonaista kymmenen euroa ylipitkään ja osin väkisintehdyn tuntuiseen vitsiin, minusta Iron Sky oli odotuksiin nähden huono esitys. Tavallaan olin varautunut siihen, että hype ei pidä paikkaansa mutta minusta leffa oli jopa huonompi mitä odotin. Joko minussa on jotain vikaa tai sitten elokuva todellakin on huono, mutta minusta leffan parasta antia tarjottiin kohtauksessa, jossa Klaus Adler kuoli. Yksinkertaisesti en nauranut koko elokuvan kuluessa kuin kerran tai kaksi, joidenkin kehuma "Perikato-lainaus" oli minusta lopulta teennäinen ja väkisin tehty - siitä ei välittynyt aitoutta ja pihisivää raivoa vaan, no se oli pannukakku!

Eipähän tarvitse hankkia kokoelmiin tätä tuotosta. (Olisivat saaneet vetäistä natzit "Güntherillään" Maapallon hevonvittuun...).

Edelliseen verrattuna Paul Schraderin Mishima - elämän neljä lukua oli huomattavasti omintakeisempi, omaperäisempi, tunnelmaltaan koskettavampi ja kokonaisvaltaisesti antaumuksellisempi elokuva.

25.11.1970 Nobel-palkintoehdokas, kirjailija, Yukio Mishima teki pienoisarmeijallaan jotain jolla hän pääsi otsikoihin Japanissa. Hän halusi nostaa valtaan perinteiset konservatiiviset arvot ja palauttaa samuraihengen kunniaan. Tämä tapahtuma oli kuitenkin vain kehyskertomus itse elokuvassa, sen sisällä oli lukuina kertomukset Mishiman pääteoksista ja niistä välittyi omintakeinen tunnelma, jossa liikuttiin vajavaisuudesta uhrautuvaisuuden ja vihan välillä, ja näiden lisäksi elokuva kertoi itsessään myös Mishiman oman tarinan - mielenkiintoisella tavalla.

Pidin elokuvan hengestä. Se oli mielenkiintoinen kokonaisuus koostuen useasta episodista, jotka Mishiman kautta nivoutuivat toisiinsa. Ja lopulta Mishima eli ja kuoli samuraihengen mukaisesti päättäen päivänsä oman käden kautta rituaali-itsemurhaan.

vlad.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Goon oli suhteellisen mitäänsanomaton tekele, jossa alkoholisoituneen hippirentun näköiset ihmiset pelasivat heikkotasoista lätkää. Tämän jälkeen lyötiin vähän turpiin ja sitten illalla baarissa ryypättiin. Se pakollinen "poika tapaa tytön"-juttu piti vielä tunkea tuohon mukaan. Erittäin halvan oloinen leffa, jonka ns "loppukliimaksi" sai aikaan enemmän myötähäpeää kuin tuuletusta.

Uppoaa varmasti moniin nuoriin, jotka etsivät vastaavaa identiteettiä omasta lätkäurastaan. Pojot Liev Schreiberin partalookista. Erittäin vakuuttava.

1/5
 
Siinnä se Goon menee missä Lämärikin. Harmi vaan, että aikamonella on tuntunut Lämärin kohdalla "aika kultaavan muistot." Eihän tuo nyt ole elokuvana häävi, vaan erittäin sekava eepos ja nyt puhun siis tosiaan Lämäristä. Goonissa sentään saadaan sitä mitä on tilattu eli aivot narikkaan viihdettä lätkästä.
 

trap

Jäsen
Goonissakin näyttelevä Seann William Scott on tosiaan taas teattereissa ykkösroolissaan Steve Stiflerinä. American Reunion katsottuna, hauska ja hyvä elokuva, varaukseton suositus kaikille, jotka ovat aiemmista pitäneet. Etenkin siis kolmesta ekasta, spin-offit nyt oli vähän niin ja näin.
 

HokiHero

Jäsen
Moneyball

Urheilu on lähellä sydäntä, eikä tämäkään urheiluelokuva ole huono. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo baseball-joukkueen toimitusjohtajasta ja hänen sattumalta löytämänsä avustajan uudesta kritiikkiä herättävästi taktiikasta koota tähtipelaajansa menettänyt joukkue ja nostaa se mestariksi.

Tykkäsin reilusta pari tuntisesta elokuvasta, jossa ei kuitenkaan ollut mitään niin erityistä tai hienoa, että sen nostaisi mitenkään eliittiin. Esimerkiksi urheilu aiheisista elokuvista Warrior ja The fighter upposivat itseeni paljon paremmin.

3/5
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös