Jatkoajan leffakerho

[Apassi]

Doghouse: Doghouse (2009) - IMDb

Tälläinen helmi löytyi lahtaushuumorin ystäville katseltavaksi. Jotkut varmasti tykkää ja suurin osa vihaa, mutta omaan mielentilaan tälle illalle oikein sopiva pläjäys...

...olen vatsataudissa.

 

[Girardi #5]

Tuli eilen lainattua Ärrältä tuo Luc Bessonin uutukainen Colombiana joka ei ideana ollut kovinkaan uusi mutta varsin viihdyttävä leffa kuitenkin. Zoe Saldana esittää tyttöä/naista joka lähtee kostoretkelle. Leffan toiminta on näyttävää (Saldana kans) ja musiikista löytyy mm. Johnny Cash - Hurt. Arvosana 8.

 

[sonnychiba]

http://www.imdb.com/title/tt1452628/
Lauantaina tuli katsottua tämä pätkä. Alku oli lupaava ja idea tuntui mielenkiintoiselta, mutta taisi loppua tekijöiltä eväät kesken. Arvosana 6.

 

[vstk]

Underworld - Awakening (IMAX 3D)

Kovasti oli odotuksia talle elokuvalle pelkastaan jo siita syysta etta Kate Beckinsale oli palannut paaosaan. Kuitenkin elokuvan jalkeen jai aika ontto fiilis.. En tiennyt olinko mennyt katsomaan Resident Evilia, vaiko Underworldia. Ajoittain elokuvan aikana odotin Alicen hyppaavan sielta Selenen avuksi. Juonessa oli todella paljon lainattua, joko tahattomasti tai tahallisesti, Resident Evil-sarjasta ja tama jokseenkin hairitsi koko leffan ajan. Tehosteet, musiikki ja aanimaailma kompensoivat toki tata 'vikaa' eika leffasta jaanyt niin huono fiilis mita siita olisi voinut jaada. Vahan ymparipyoreaa tekstia, mutta en halua spoilata mitaan sanomalla yhtalaisyyksia. Hyvaa toimintaa paikkapaikoin kuitenkin ja toimi hyvana introna seuraaville jaksoille.

 

[Girardi #5]

Uusin ja toivottavasti myös viimeisin Final Destination 5 oli ihan ok katseltavaa, varsinkin blu-ray versiona! Oli taas käytetty mielikuvitusta ja rakennettu hienoja ketjureaktioita. Arvosana 7.

 

[ms.qvist]

Mitä voi odottaa kun yhdistetään draamaa, mustaa komediaa, tragediaa, toimintaa ja välillä makaabereja kohtauksia toisiinsa? Voiko tällainen elokuva olla toimiva ja vieläpä katsojaa viihdyttävä? Yllättävää kyllä, se voi viihdyttää ja jopa olla nautinnollinen kokemus, niin nautinnollinen kuin itsensä rujoksi kiduttavan klovnin olemus vaan voi olla. Espanjalaisen Álwex de la Inglesian sysimustalla huumorilla varustettu Viimeinen sirkus. On oivallinen osoitus tästä, mutta leffaa katsoessa on todellakin oltava oikeassa mielentilassa ja nähtävä pintaa syvemmälle!

vlad.

 

[regularflex]

HArvinaisen paljon meikäläinenkin ehtinyt istumaan viime aikoina Finnkinossa. Sherlock Holmes 2, Vares - kaidan tien kulkijat ja varasto tullut katsottua.

Sherlock Holmes 2 odotinyksinkertaisesti liikaa. Hyvä elokuva toki kyseessä, mutta kun odotti jotain tajunnanräjäyttävää kokemusta jäi jälkimaku hieman vaisuksi. Ehkä hivenen heikompi kuin ensimmäinen, mutta kun ensimmäinen osa oli todella hyvä, niin vaikeaa olisi ollut parantaa. Jos ei ole vielä nähnyt, niin kannattaa käydä katsomassa. Erityismaininta Jude Law - Robert Downey jr parin toimivuudesta sekä massiivisista erikoistehosteista.

Vares - kaidan tien kulkijat oli pienoinen pettymys. Suomalaisia elokuvia tullut vähän välteltyä, kun ne kaikki toistaa aina samaa kavaa: ryypätään, kiroillaan ja pehmopornoillaan. Hyvä elokuva kun meikäläisen mielestä vaatii jotain muutakin. Vares oli joka tapauksessa vähän sekava tapaus. Henkilöhahmoihinhan tämäkin Vares täysin pohjautuu ja kokonaisuuteen jää aika monta aukkoa täytettäväksi. Pohojanmaan maisemat ovat joka tapauksessa kuvankauniita ja Aake Kallialalta paskamanttelin roolissa kerrassaan mainio esitys.

Varasto tuli käytyä katsomassa vähän vahingossa. Elokuva kuitenkin yllätti positiivisesti. Sali oli puolillaan kaiken ikäisiä pariskuntia ja olin siellä minäkin - yksin. Hyvä kotimainen elokuva, jossa nimeomaan huikeat suomalaiset näyttelijät saavat tavallisesta tarinasta paljon irti. Kannattaa kyllä katsoa.

 

[Tinke-80]

50/50 (2011) - IMDb

50/50 elokuva tuli pari päivää sitten katsottua. Kyseessä on erittäin rankasta aiheesta tehty draama komedia joka itselleni upposi todella hyvin. Vaikka toista päähenkilöä esittää Seth Rogen ei tämä kuitenkaan ole mikään normaali Seth Rogenin tyylinen kreisikomedia. Toki pilveä yllättäen tässäkin poltetaan kuten muissakin Seth Rogenin leffoissa. Hyvä ja lämminhenkinen elokuva jota suosittelen varauksetta. 9/10.

-Tinke-80

 

[Tadu]

50/50 (2011) - IMDb

50/50 elokuva tuli pari päivää sitten katsottua. Kyseessä on erittäin rankasta aiheesta tehty draama komedia joka itselleni upposi todella hyvin. Vaikka toista päähenkilöä esittää Seth Rogen ei tämä kuitenkaan ole mikään normaali Seth Rogenin tyylinen kreisikomedia. Toki pilveä yllättäen tässäkin poltetaan kuten muissakin Seth Rogenin leffoissa. Hyvä ja lämminhenkinen elokuva jota suosittelen varauksetta. 9/10.

-Tinke-80

Itse palauduin juuri elokuvateatterista tätä katsomasta. Oli ihan viihdyttävä, tunteisiin vetoava ja ajoittain erittäin surullinenkin elokuva. Seth Rogen on kyllä huippu. Itse diggaan hänen huumoristaan. Sanoisin 8/10.

 

[-Kantor-]

Tuli katsottua vuonna 1981 valmistunut Possession ja täytyy sanoa, että kyseessä oli yksi vaikuttavimmista elokuvakokemuksista aikoihin.

Juoni kertoo pariskunnasta (Sam Neill & Isabelle Adjani), jonka liitto on ajautunut pahasti karille. Elokuva ei ole kuitenkaan missään tapauksessa mikään perinteinen ihmissuhdedraama, vaan pitkät ja varsin ahdistavalta tuntuvat riitelykohtaukset ovat melkoista inhorealismia. Elokuvan alkupuolisko keskittyy rakentamaan näiden kahden henkilön välistä vihasuhdetta, jotka purkautuvat välillä sellaisina väkivallan ryöppyinä, jotka kyseisillä hetkillä tuntuvat melkeinpä ainoalta poispääsyltä painostavasta tilanteesta. Jossain vaiheessa elokuvaan tulee mukaan myös yliluonnollisia teemoja sekä kauhuelementtejä. Myös symboliikkaa on mukana runsaasti, jotka antavat mahdollisuuden tulkita kertomusta usealla eri tavalla.

Molemmat päänäyttelijät tekevät aivan uskomattoman vahvan roolisuorituksen, varsinkin Adjani, jonka karmiva hulluuteen vajoaminen tuntuu käsittämättömän realistiselta. En itse asiassa muista nähneeni juuri koskaan yhtä vakuuttavaa roolia. Tämä onkin yksi pääseikoista, jotka saavat myös katsojan tuntemaan suurta ahdistusta. Lisäksi elokuvan tunnelma on todella painostava; kiertävä kamera ja autiot kohtauspaikat saavat aikaan melko klaustrofobisen fiiliksen. Lisäksi äänimaailma kilistelyineen ja kolisteluineen sopii tunnelmaan kuin nyrkki silmään.

Suosittelen, paitsi en ehkä herkimmille katsojille!

***** / *****

 

[Hejony]

Voi luoja mitä paskaa tällä hetkellä Nelosella pyörivä Kill Bill vol 1. Tätä Bill-duoa lukuunottamatta kaikki muut Tarantinon kokopitkät on tullut nähtyä, ja kolmikko RD, PF, IB on todella kultaista leffamateriaalia. Tässä filkassa nyt ei vaan näytetä käytettävän mitään Tarantinon vahvuuksista, vaan keskittyy pitkälti kaverin camp- ja jalkafetisseihin.

Tässä on nyt vartin ajan tuo morsian teurastanut pataljoonan verran miehiä yksinään. Miekkä välähtelee, raajat lentävät, ja verta näihin japskeihin mahtuu ilmeisesti enemmän kuin keskiverto sinivalaaseen. IMDB:ssä tämä ensimmäinen osa 8.2, kysyn vaan, että kuka vittu tälläistä jaksaa katsoa? Mikä tässä on se juttu, minkä pitäisi sytyttää?

Kova pettymys, odotin niin paljon parempaa.

 

[Vanha Len]

Miekkä välähtelee, raajat lentävät, ja verta näihin japskeihin mahtuu ilmeisesti enemmän kuin keskiverto sinivalaaseen. IMDB:ssä tämä ensimmäinen osa 8.2, kysyn vaan, että kuka vittu tälläistä jaksaa katsoa? Mikä tässä on se juttu, minkä pitäisi sytyttää?

Ne pitävät jotka katsovat myös paljon Hong Kong- toimintaa ja nimenomaan miekkagenreä. Niissä veri ja raajat lentävät yleensä erittäin liioitellusti. Tarantinohan teki Kill Billit juurikin kunnianosoituksena kyseistä aasialaista tyyliä kohtaan.

 

[Girardi #5]

Hejony, sittenhän sinua kiinnostaa varmasti tieto että Kill Bill: Vol. 3 ilmestyy vuonna 2014! :)

 

[Pula-ajan Tretjak]

kysyn vaan, että kuka vittu tälläistä jaksaa katsoa? Mikä tässä on se juttu, minkä pitäisi sytyttää?

Minulle tuossa toimii rytmitys ja koko elokuvan grotestikisuus (osasinkohan valita oikean sivistyssanan?). Jään melkein hypnotisoituna katsomaan, kun räjähtävän toiminnan jälkeen alkaa elokuvassa erittäin rauhallinen osio, josta alkaa taas toimintaosio. Väkivalta menee liioittelun puolelle vahvasti ja se jopa välillä sitten naurattaa. Kill Billissä toisaalta liioitellaan oikeastaan ihan kaikkea, alusta loppuun.

Elokuvassa on toki puutteensa ja etenkin odotuksiin nähden se ei aivan yllä ylös asti. Itse odotan epätoivoisesti Tarantinolta pelkästään Reservoir dogseja ja Pulpfictioneita, mutta niitä ei ole selvästi tulossa enää. Tarantino on itselleni parhaimmillaan hänen tehdessään nykyajan toimintaleffoja, jotka ovat lähinnä draamoja.. höystettynä väkivallalla ja sijoitettuna rikolliseen ympäristöön.

Ei silti, minusta Kill Billit ovat parempia kuin Inglorious bastards. Siitä en pitänyt oikeastaan ollenkaan. Molemmissa leffoissa on puutteensa ja hyvät puolensa. IB:ssäkin löytyy osioita, joista pidän erittäin paljon.

 

[ms.qvist]

Chan-wook Parkin ohjaama ja Min-sik Choin tähdittämä Oldboy oli mustalla huumorilla ryyditetty väkivaltadraama, jossa paikoitellen väkivalta nousi melkoisiin sfääreihin ja ryyditti menoa mukavalla tavalla. Tarina oli kiehtova mutta samalla loppua kohden edeten entistäkin traagisempi, ja loppu oli traagisuudessaan ja samalla tietynasteisessa tarkoituksenmukaisessa komediallisuudessaan melkoinen "ilmestys". "olen koirasi... wuf wuf".

Puutteensakin elokuvassa oli mutta kokonaisuus jäi selkeästi plussan puolelle. Elokuva oli oivallinen osoitus siitä, että Aasiassa ja Etelä-Koreassa osataan tehdä laadukkaita elokuvia joissa on hyvä draamankaari, eivätkä ne perustu pelkkään yliampuvaan "verijuhlaan". Tiettynä puutteena näkisin paikoitellen ilmenneen "selittelyn" mutta sekin löytää puolensa vaikka itse tarinan keinoin tapahtumat olisi voitu keriä auki, ilman että on painotettava sanallista kerrontaa.

vlad.

 

[Girardi #5]

Hyvä leffavalinta vlad! Itse olen katsonut Oldboyn jo 4x ja jokaisella kerralla olen siitä saanut jotain uutta irti. Leffassa on myös sinun mainitsemien juttujen lisäksi erinomainen soundtrack. Tähän Chan-wook Parkin kostotrilogiaan kuuluu myös Sympathy for Mr. Vengeance ja Lady Vengeance. Hyviä leffoja kaikki ja kannattaa kyllä katsoa!

 

[Hescu]

The Ides of March oli erittäin hyvä. Tämä osoitti minulle, että George Clooney on paitsi hyvä näyttelijä myös taitava ohjaaja. Tarina oli hyvin rakennettu (ja aihepiiri kiinnostava), elokuva oli sopivan mittainen (ei turhaa pitkittämistä tai dramatisointia), ja se piti otteessaan. Näyttelijäkaarti on aika kova: Clooney, Ryan Gosling, Philip Seymour Hoffman, Paul Giamatti, Marisa Tomei ja Jeffrey Wright. Sanalla sanoen laatuleffa.

 

[ms.qvist]

Japanilaisen ohjaaja- ja näyttelijämestari Takeshi Kitanon Outrage alkoi hiukan hiipivästi ollen paikoin jopa puuduttava mutta totaaliseen vauhtiin päästyään se kuvasi yakuza-klaanien sisäistä valtakamppailua ja kamppailua muita klaaneja vastaan todella uskottavalla tavalla. Tuli jotenkin Sonatine mieleen. Ja totaaliseen vauhtiin päästyään se oli kuin juna, joka ei pysähdy mitenkään. Meno oli vääjäämätöntä ja yhden jos toisen elämä päättyi tavalla tai toisella - jopa hyvin karulla tapaa, ja voinen kuvitella, että yakuzojen maailmassa elämä on aivan yhtä arvotonta mitä se elokuvassa oli. Ja kaiken lisäksi, kuten tavallista, Kitanon elokuvassa mustalla huumorilla oli myös osansa.

Kolme viimeksi katsomaani elokuvaa ovat olleet aasialaisia, kaksi Etelä-Koreasta ja yksi Japanista, enkä voi muuta kuin todeta suurella tyytyväisyydellä, että kyllä Aasiassa osataan tehdä katsottavia elokuvia, joissa käsitellään ikäviä teemoja osin hyvinkin armottomalla tavalla. Tuntuu siltä, että kovin harva Hollywood-ohjaaja pystyy samaan. I saw the Devil, Oldboy ja Outrage - kannattaa katsoa!

vlad.

 

[sampio]

Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua. Fiksuja romanttisia leffoja, ja kivasti jatkumoa kymmenen vuoden jälkeen. Eivät aivan perinteisintä siirappia, mutta tykkäsin itse draamojen ystävänä ja vaimoni myös.

 

[L. Paraske]

Kesytön sydän (Untamed Heart) tai The Notebook tulee ensimmäisenä mieleen näistä perusjenkkinyyhkyistä. Varsinkin Notebook toimii kaikille, jotka pystyvät vähänkin vastaanottamaan tätä lajityyppiä. Pidän itsekin molemmista, en tosin tiedä kuinka helpolla noita kauppojen leffahyllyiltä löytyy tänä päivänä.

Jos klassikko-osastolle mennään niin Cherbourgin sateetnvarjot ja Lyhyt onni (Brief Encounter) ovat suosikkejani tässä genressä.

Linkittäisin jossei se olisi niin vaivalloista puhelimella.

 

[Ted Raikas]

Eikös tuo Clint Eastwoodin Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County) ole sellainen laadukas nyyhkyleffa? Täytyy todeta, että en ole itse ko. elokuvaa nähnyt, mutta moni on kehunut, että on paitsi romanttinen ja nyyhky, niin myös elokuvana loistava.

Pitäisi kyllä itsekin katsella tuo joskus.

Edit. Omasta mielestäni Gilbert Grape putoaa tähän kategoriaan, on ainakin yksi niitä elokuvia joka saa vetistelemään, useammallakin tunnetasolla.

 

[Vemps]

Voi olla, että nyt menee huti ja lujaa, mutta tarvitsen Jatkiksen romantikoilta apua: Tähän hätään tarvittaisiin jokin toimiva ja hyvä romanttinen nyyhkyleffa. Ideoita?!

kattokaa titanic, nyyh.

 

[Swearengen]

Itse odotan epätoivoisesti Tarantinolta pelkästään Reservoir dogseja ja Pulpfictioneita, mutta niitä ei ole selvästi tulossa enää. Tarantino on itselleni parhaimmillaan hänen tehdessään nykyajan toimintaleffoja, jotka ovat lähinnä draamoja.. höystettynä väkivallalla ja sijoitettuna rikolliseen ympäristöön.

Tuossa kiteytyy hyvin monen ajatukset Tarantinosta. Hän tulee kyllä jäämään käsikirjoittajalegendojen joukkoon, mutta ohjaajana hän on tehnyt vain kaksi mestariteosta. Hänen muut leffat ovat lähinnä epätasaisia koosteita kohtauksista, missä osoitetaan kunniaa milloin millekin exploitaatiogenrelle. Toki Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat myös genrefiilistelyä mitä suuremmassa määrin, mutta ne toimivat ehjimpinä kokonaisuuksina selvästi paremmin kuin Tarantinon muut rainat.

Tarantino on siis jonkinlainen tribuuttijukebox, jolla on lisäksi pelisilmää löytää hahmoihinsa erinomaisesti sopivia näyttelijöitä. Esim. Inglorious Bastards oli muuten väsynyttä genreläppää, mutta Waltzin Hans Landa -hahmo oli niin hillittömän hyvin näytelty ja kirjoitettu, että leffasta jaksoi nauttia pelkästään tuosta syystä.

Kill Billissä helmenä oli tietenkin itse Bill eli David Carradine. Aivan uskomaton kohtaus se, missä Bill selostaa miksi Teris on kovempi kuin Hämis:
http://www.youtube.com/watch?v=PdWF7kd1tNo

Samoin Kill Billin lopun kuolinkohtaus Morriconen "Navajo Joen" rääkyessä taustalla oli parhautta. Mutta kokonaisuutena Kill Bill ei uponnut, koska en ole japsi & hong kong -genreleffojen suurystävä. Spagulänkkärien kylläkin, mutta saa nyt nähdä mitä Tarantinon "Djangosta" tulee.

Tosin aasiagenreen viitaten: Lone Wolf & Cub -sarja, missä läski, mutta vakuuttava Tomisaburô Wakayama yrmyilee miekkamestari Ogami Ittona ovat tyylikkästä samuraitoimintaa. "Shogun Assassin" on noista kahdesta ensimmäisestä osasta tehty kooste ja lännessä varmaan se tunnetumpi versio. Länkkäriversiossa on myös tarttuva soundtrack: http://www.youtube.com/watch?v=4s7pNmhnBTw

 

[SamSpade]

Tuossa kiteytyy hyvin monen ajatukset Tarantinosta. Hän tulee kyllä jäämään käsikirjoittajalegendojen joukkoon, mutta ohjaajana hän on tehnyt vain kaksi mestariteosta. Hänen muut leffat ovat lähinnä epätasaisia koosteita kohtauksista, missä osoitetaan kunniaa milloin millekin exploitaatiogenrelle. Toki Reservoir Dogs ja Pulp Fiction olivat myös genrefiilistelyä mitä suuremmassa määrin, mutta ne toimivat ehjimpinä kokonaisuuksina selvästi paremmin kuin Tarantinon muut rainat.
[/url]

Pakko olla hiukan eri mieltä. Pulp Fiction ja Reservoir dogs olivat toki Tarantiinon kaksi mestarityötä, siitä ei pääse mihinkään, mutta...
Jackie Brown on mielestäni selkeästi aliarvostettu Tarantinon työ. Jackie Brown (1997) - IMDb
Elmore Leonard on loistava kirjailija ja tällä kertaa kirja on kääntynyt mielestäni leffaksi mainiosti. Ei ehkä voi nostaa mestariteos luokkaan, mutta ehdottamasti yksi Tarantinon onnistumisia.

 

[-OO-]

Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua. Fiksuja romanttisia leffoja, ja kivasti jatkumoa kymmenen vuoden jälkeen. Eivät aivan perinteisintä siirappia, mutta tykkäsin itse draamojen ystävänä ja vaimoni myös.

Tuo on kyllä kerta kaikkiaan erinomainen elokuvakaksikko. Pääparin kemia toimii mahtavasti ja kaikki keskustelut tuntuu erittäin luontevalta johtuen juuri tuosta kemiasta sekä myös siitä että elokuvassa on käytetty todella pitkiä ottoja ja näyttelijät ovat itse osallistuneet käsikirjoittamiseen. Ja tuo koko noiden elokuvien idea on minusta loistava. Tällä tarkoitan sitä että elokuvissa kaikki tapahtuu lähes reaaliajassa ja myös 10 vuotta myöhemmin ilmestyneessä jatko-osassa tapahtumat sijoittuvat oikeasti 10 vuoden päähän alkuperäisestä. Tuo kaksikko nousee minun top10:iini jos pitää listata parhaita elokuvia.