Eilen tuli siis käytyä katsomassa suuresti odotettu Black Swan. Vastasiko se odotuksia?
Kyllä ja ei. Aronofsky on kyllä eittämättä taas tehnyt hienoa jälkeä ja tyylitaju on pettämätön. Vaivihkaisia juttuja tapahtuu ruudulla ja roolitukset on kohdallaan. Joku ihmeellinen taito miehellä saada todella intensiivisiä kohtauksia aikaan ihmisten välillä ja myös luotua hyypiömäisiä ja vimmaisia ilmestyksiä hahmojen suhteen. Tässä niitä kyllä oli, sen tarkemmin kuvailematta, tarkoitus ei ole spoilata.
Visuaalisesti, sekä kuvaston että musiikin suhteen huippuluokkaa. Ei parjaamista.
Jokin tuossa kuitenkin itselläni mätti? Luulen, että ehkä ne lähemmäs parin vuoden aikana kasaantuneet suuret odotukset on kasvanut siihen mittakaavaan, että elokuva ei ihan jollain tunnetasolla kyennyt niihin vastaamaan. Ihan samanlaista samaistumista en pystynyt kokemaan kuin hetkittäin, mitä on Aronofskyn kolmen edellisen elokuvan kohdalla tapahtunut. Eli tällä hetkellä tuntuisi, että ihan tuon kolmikon (Requiem for a Dream, The Fountain, The Wrestler) tasolle ei päästä, mutta ei tämä kauas putoa.
Toisaalta, tämä oli kyllä erittäinkin ahdistava ja salakavala elokuva. Jäin kotimatkalla miettimään tätä ja vielä yölläkin ja tuossa aamullakin. Monet juonikuviot ehkä selvenee kun niitä pohdiskelee ja tässä elokuvassa on selvästi potentiaalia uusintakatseluun (kuten oikeastaan kaikissa Aronofskyn elokuvissa on ollut, mikä on hyvä). Kenties jotain oivallusta lisää sieltä tulee.
Natalie Portmanista täytyy tietysti mainita, kun Oscarinkin pykkäsi. Hyvin hän roolinsa toki hoiti, mutta ehkä jotain vielä vimmatumpaa heittäytymistä odotin kuitenkin ennakkohehkutustenkin perusteella. Minulla huomio meinasi jatkuvasti enemmän kohdistua Mila Kunikseen, joka oli roolissaan tosi hyytävän hyvä.
Joka tapauksessa hienon elokuvan on Aronofsky kyllä taas värkännyt, siitä ei pääse mihinkään ja varmasti tulee katsottua vielä toistekin.