ALI
Noh, jospa minäkin sitten haukun maan rakoon yhden leffan.
Tuli hiljattain katseltua Michael Mannin ohjaus nyrkkeilylegenda Muhammed Alin (Cassius Clayn) elämästä. Leffan nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi ALI ja muuta lyhyttä ja ytimekästä siinä ei sitten olekkaan - "elokuvanautinto" kestää lähes kolme tuntia, ja minä ainakin olin aika ällistynyt lopputekstien pelmahtaessa screenille.
Elokuva on varsinainen sekametelisoppa. Parasta leffassa on ajankuvan tehosteeksi soitettu 1960-luvun musiikki ja Alia esittävä Will Smith. Tämä hörökorvainen musta sankari kun yleensä pyrkii joka roolissaan esittämään vain ja ainoastaan Will Smithiä toiseen potenssiin korostettuna, niin nyt hän kyllä paneutuu Alin rooliin komeasti - Levyraadissa kai sanottaisiin että "ihan kiva". Smith on selkeästi bodannut rooliansa varten - ei hän nyt yhtä lihaksikas ole kuin Ali loistonsa päivinä, mutta "ihan kiva" kumminkin. Smithin maneerit ovat myös onneksi poissa, tilalla on pohdiskeleva mutta samalla kuitenkin sonnimaista uhoa kylvävä mustan väestönosan sankari - niinkuin Ali oikeasti olikin.
Kehuminen loppuu tähän. Älyttömän pitkäksi venytetty elokuva on täynnä kuvaa, sellaista kuvaa jonka mukana oloa ei käsitä.
Alin suhdetta politiikaan, esim. legendaariseen Malcolm X-henkilöön ei selitellä mitenkään - asia vaan ROIKKUU mukana, suhteen taustoja selvittämättä.
Alin kehitys juniorivaiheissa ohitetaan olankohautuksella - mitenkään ei selvitetä mustan nuorukaisen nousun syvimpiä syitä ja taustavaikuttajia.
Ja kaikki kestää tässä leffassa l o p u t t o m a n kauan - paitsi ne muutamat nyrkkeilykohtaukset, ne muutamat legendaariset iskujenvaihdot... Ali vastaan Liston, Ali vastaan Frazier ja Ali vastaan Foreman.
Kyllähän se leffan loppuspektaakkeli on kieltämättä upea - sitä vaan piti odottaa melkein tuskaiset kolme tuntia. Hienosti on rekonstruoitu kuuluisa ottelu Ali vs George Foreman Kongossa, Kinshasan stadionilla, pimentyvässä afrikkalaisessa illassa, tähtitaivaan alla.
Ja kuuluisaa nyrkkeilypromoottoria, Don Kingiä (se musta äijä, jonka tukka on aina sähkötällillä ladatun näköinen) leffassa näyttelee Mykelti Williamson. Pikku roolihan tuo on, ja selväksi tulee Alin mielipide mokomasta otuksesta, mutta minä en tuostakaan roolisuorituksesta pitänyt. Minun mielestäni tämä M. Williamson on erään aikaisemman roolinsa vanki - meinaan Forrest Gumpia. Aina kun minä näen tämän Mykeltin valkokankaalla, niin mieleen tulee vain se Forrestin katkarapuja rakastava ystävä.
Siis, zumma zummarum - suosittelen leffasta vain loppupään kahtakymmentä viimeistä minuuttia, kun perhosen lailla tanssiva Ali iskee yhteen moukarin lailla iskevän ison lihasvuoren, George Foremanin kanssa.