Jatkoajan jatkotarina

[Virveliä kainaloon]

Ja niinhän ratsuväki saapuikin. Rainer oli tyytyväinen saadessaan muutaman sotahevosen. Hän pahoitteli haavaumia, jotka ruosteinen Mora-puukkonsa aiheutti peräsuoleeni.

Valtion johtaminen alkoi kuitenkin vähitellen tympäisemään, ja niinpä päätin lähteä maailmanympärimatkalle. Matkani alkoi naapurimaa Mongolian pääkaupungista, Ulan Batorista. Siellä tapasin joukon suomalaisia internetvaikuttajia, jotka esittäytyivät mystisillä nimillä, kuten scholl, pettter, Uleåborgir ja sampio. Osa seurueesta tuoksahti lievästi ulosteelta, ja pettterillä oli kainalossaan pari vi(iksekästä)ehkeää mongolineitoa. En kuitenkaan jäänyt pidemmäksi aikaa nauttimaan tämän joukon riemukkaan seurasta, vaan matkani jatkui Kazakštaniin, jossa...

 

[Captain Slow]

Törmäsin kazakstanilaistoimittaja Borat Sagdiyeviin. Hän oli taas kuvausryhmänsä kanssa haukkumassa naapuriaan, Uzbekistanlaisia ja kaikkia muita. Seurasin hänen kuvausryhmäänsä mökkiin, jossa ruvettiin juomaan runsaasti alkoholia. Oli vodkaa, olutta, keskenkäynyttä kiljua ja kaikkea aina Haapasalon Villen kaksoisolennosta lähtien. Aamulla heräsinkin paskahuussista puhumasta norjaa.

 

[Kari Tappio]

Yhtäkkiä pöntöstä nousi kakkahenki. Henki sanoi, että voi toteuttaa yhden kakkatoiveen. Kakkatoiveeni oli, että kaikki muuttuu. Näin tapahtui ja minusta tuli Liisa.

 

[Vanha Len]

Nyt kun sukupuoleni oli toiveen ansiosta vaihtunut, alkoi villi mielikuvitukseni tekemään tepposia. Mietin, josko antaisin pesää Haapasalon stuntille...tai Boratille. Ja ennenkaikkea, miltä tuntuu nyt naisena sextailun riemut. Nyt pitäisi löytää nopeasti perusmeikit. Aloin kuumeisesti etsimään toiletin kaapeista ripsiväriä ja huulipunaa. Ne riittäisivät sillä olinhan aika kaunis luonollisella tavalla. Kakkahenki oli loihtinut minut melko mukiinmeneväksi vosuksi.

Löysin kaapista vanhan Ripsarin, mäks fäktöriä ja pari huulipunaa. Mustan sekä persikan värisen. Ei ollut goottifiilis, joten ei muuta kuin persikan väriä hillitysti täyteläisiin huuliini. Harjasin hiukseni ja ryhdistäydyin. Nyt piti poistua vessasta täysin uutena ihmisenä. Mitä muut sanoisivat? Entä pitivätkö mökissä olevat miehet minua viehättävänä? Minua jännitti kun avoin huussin oven varovaisesti. Kun muut näkivät minut, hieman humalassa oleva Haapasalon kaksoisolento huusi ihmetellen:

 

[FASlapsi]

"Tarja Halonen, mitä helvettiä sä täällä teet?" No siitähän minä sitten raivostuin, kaivoin käsilaukustani Pentin ja heitin sillä vara-Haapasaloa otsaan, tutka mittasi Pentin nopeudeksi 360 km/h juuri ennen osumaa. Haapasalon meloni hajosi pieniksi paloiksi, Pentti jatkoi matkaansa ja törmäsi silmälasit edellä mongolialaiseen homoloordi-Attilaan, joka oli juuri saapunut paikalle aikakoneella. Attila kuoli, eikä päässyt takaisin omaan aikaansa, ja tästä aiheutui ketjureaktio jonka johdosta kolmasosa maailman väestöstä lakkasi olemasta. Onneksi minä kuuluin siihen kolmasosaan, ja niinpä hävisin olemattomuuteen.

 

[Ikävänkantaja]

Vain silmänräpäys myöhemmin aika ja avaruus kaareutuivat olemattomuudessa, ylittivät singulariteettipintansa ja jakaantuivat taipuen lukemattomaksi määräksi ohuita säikeitä. Kukin niistä muodosti oman kudelmansa uudeksi universumiksi. Ja kaikkea ympäröi loputon, ääretön kirkkaus.

Olin valmiina uuteen kierrokseen. Valitsin olevaisuustasokseni kaikista mahdollisista maailmoista...

 

[Musta Nuoli]

...Varissuon Itäkeskuksen Turussa. Ah sitä basaarin vilskettä ja vilinää, mystisten mausteiden ja rääkkäämällä teurastetun halal-lihan tuoksua, sitä hunnutettujen naisten ja alta kulmain kyräilevien karvakäsien yhteiseloa! Sieraimeni aistivat myös lähipubien alkoholistityöttömien ominaishajun sekä neekerihien pistävän katkun. Korviini kantautui myös mustalaisten kovaääninen uho ja kaupankäynti Itäkeskuksen parkkipaikalla, heti Pihkalankadun murhatalon alapuolella. Murhatalon sekakäyttäjien mustanpuhuva aggressio väreili ilmassa nollakelin talvisäästä huolimatta. Ah, mitä ihanaa käytännön monikulttuurisuutta ja kotimaista alempien sosiaaliluokkien elämänmakuista arkea!

Meno oli niin vilkasta, että ei aikaakaan kun...

 

[Barnes]

Pääsin tutun karvakäden, Azizin pitseriaan. Päätinpä siinä sitten tilata herkullisen kebabaterian lohkoperunoiden kera. Mutta, jäin ilman kebabateriaani, koska paikalle ryntäsi valtaisa määrä Verohallinnon työntekijöitä, jotka pidättivät Azizin epäiltynä veropetoksesta. Olin todella harmissani, sillä halusin kovasti kebabia. Ikävä kyllä koko Varissuon kebabpaikat olivat oudosta syystä suljettuina.

Halusin niin kovasti sitä kebabia, että kutsuin jopa sitä surullisenkuuluisaa kakkahenkeä apuun. MUTTA: Toiveeni olivat loppuneet, enää ei henki minua auttaisi. Avasin äärimmäisen vitutuksen kourissa YLE:n Aamu-TV:een, jossa ilmoitettiin kebabpaikkojen vero-ongelmista, mikä tarkoitti sitä, että koko Suomessa olisi vain yksi kebabravintola, joka sijaitsee Utsjoella.

Varastin läheisellä parkkipaikalla olleen Opel Corsan ja lähdin Varissuolta kohti Utsjokea...

 

[Kari Tappio]

... ja törmäsin Opelilla puuhun syrjäisemmällä hiekkatiellä. Vedin komean käsijarrukäännöksen, mutta auto lähtikin lapasesta ja siinä ei enää mikään auttanut. Osuma oli myös sen verran kova, että autolla ei voinut ajaa. Se meni autojen taivaaseen. Lähdin siis pimeässä syrjäisellä tiellä kävelemään ja etsimään asutusta. Löysin vanhan talon, jossa ei kylläkään sähköt toimineet eikä siellä ollut ketään. Tutkin taloa hetken ja löysin lampun. Hieroin lamppua ja sieltä tuli esiin kakkahenki. Kakkahenki kertoi toteuttavansa yhden kakkatoiveen ja toivoinkin, että asiat muuttuisi paremmaksi. Niinhän siinä myös kävi. Heräsin Ranskassa ja minusta oli tullut Jean Pierre La Patong.

 

[Virveliä kainaloon]

... ja törmäsin Opelilla puuhun syrjäisemmällä hiekkatiellä. Vedin komean käsijarrukäännöksen, mutta auto lähtikin lapasesta ja siinä ei enää mikään auttanut. Osuma oli myös sen verran kova, että autolla ei voinut ajaa. Se meni autojen taivaaseen. Lähdin siis pimeässä syrjäisellä tiellä kävelemään ja etsimään asutusta. Löysin vanhan talon, jossa ei kylläkään sähköt toimineet eikä siellä ollut ketään. Tutkin taloa hetken ja löysin lampun. Hieroin lamppua ja sieltä tuli esiin kakkahenki. Kakkahenki kertoi toteuttavansa yhden kakkatoiveen ja toivoinkin, että asiat muuttuisi paremmaksi. Niinhän siinä myös kävi. Heräsin Ranskassa ja minusta oli tullut Jean Pierre La Patong.

Jatkuva reinkarnoituminen vitutti tulisieluista ranskalaisminääni. Niinpä maalasin julmetunkokoisen Putin-pilakuvan Pariisin torille, joka jälleensyntyneellä Venäjällä koettiin suurena loukkauksena. Ydinohjukset alkoivat lennellä ja lopun arvaattekin varmaan...

 

[Barnes]

Jatkuva reinkarnoituminen vitutti tulisieluista ranskalaisminääni. Niinpä maalasin julmetunkokoisen Putin-pilakuvan Pariisin torille, joka jälleensyntyneellä Venäjällä koettiin suurena loukkauksena. Ydinohjukset alkoivat lennellä ja lopun arvaattekin varmaan...

Yksi ydinohjuksista osui suoraan kotipaikkanani toimineen hotellin alueelle. Kärsin järkyttävistä palovammoista ja minulle luvattiinkin vain 13 tuntia elinaikaa. Yhtäkkiä sairaalasänkyni viereen saapui nainen, joka kertoi olevan poikani äiti. En ollut ikinä nähnyt poikaa, naisen kylläkin eli kaipa hän puhui totta.

Koska elinaikani oli lopussa, kysyin pojan olinpaikkaa. Hän kuulemma asustelee jossain päin San Marinoa. Kerroin entiselle rakastajalleni, että toivon pojan jatkavan suvun perinteitä reinkarnoitumisen saralla. Minun reinkarnaatiokykyni on päättynyt, mitenköhän on poikani laita, mitähän hän edes tekee, toivottavasti on joku Fabion kaltainen naistenmies...?

 

[Musta Nuoli]

13 tuntia myöhemmin San Marinossa muuan salskea nuorimies jähmettyi äkillisesti kesken sujuvan cunnilinguksen ja gigoloille tyypillisen lipevän ranskanpuhumisen. Kun hän tointui, hän pudisteli päätään eikä hetken tajunnut missä on, suomalaisessa sairaalassa vaiko ranskalaisen herttuattaren luksuspedissä. Koska asiaan ei tullut selvyyttä, nuorukainen kysyi asiaa sammakonsyöjättäreltä, mutta ei ymmärtänytkään höykäsen pöläystä tämän närkästyneestä marmatuksesta. Eikä ihme, sillä tämähän puhui ranskaa ja nuorukainen suomea.

Reinkarnaatio oli tapahtunut geneettis-hypnoottis-magneettisia linjoja pitkin, ja vanha suomalainen sielu oli valmiina jatkamaan erikoisia edesottamuksiaan uudessa nuorekkaassa kehossaan. Isästä oli tullut poika ja pojasta isä, täysillä reinkarnaatio- ja elpymisvoimilla varustettuna. Voimilla, jotka jättivät Doctor Who'n uusiutumiskyvytkin kakkoseksi.

-Perkele, äkkiä hiiteen mokomasta kääpiövaltiosta ja ensimmäisellä lentokoneella Kupittaalle, siellähän alkaa pian TuTon puolivälieräottelu, tokaisi respawn-nuorukainen ja tilasi lipun ykkösluokkaan, koska tilillä näytti olevan pätäkkää enemmän kuin Roope Ankalla.

 

[Kari Tappio]

Olin Turussa ja menin kauppaan ostamaan oluen, koska se on hyvää. Tulin kaupasta ulos ja avasin tölkin. Kävelin tölkki kädessä kohti hallia siemaillen samalla olutta. Kompastuin kuitenkin vähän syrjäisemmällä kadulla ja kaaduin. Makasin maassa ja näin puun vieressä rikkinäisen lampun. Otin lampun käteen ja hieroin sitä. Sieltä tuli esiin kakkahenki. Kakkahenki sanoi toteuttavansa toiveeni ja mietin hetken. Toivoin näkeväni voittavaa jalkapalloa. Ja tuffelipuffelipuks, olin jossakin Lähi-Idässä, nimeni oli Ahmed Kabanababana El-Haslim Ibrahim Joosefinpoika Kaktusjake Mufasa ja olin aitiossa katsomassa Saipan peliä.

 

[NDT665]

GET UP GET UP GET UP OFF OF IT!!!
GET UP GET UP GET UP OFF OF IT!!!
Saatanan muovipala, mutisee Tappaja-Erkki ja huitoo yöpöytää ylimmällä kädellään. Käsi tavoittaa kännykän hetkeksi, kunnes se tipahtaa lattialle hiljenemättä.
GET UP GET UP GET UP OFF OF IT!!!
GET UP GET UP GET UP OFF OF IT!!!
Käsi osuu samalla myös sileään korkeaan pulloon, joka tipahtaa mölisevän ja poukkoilevan älppiksen kaveriksi lattialle. Tappaja-Erkki maistaa kitalaestaan tahmean vanhan viinan, viagran ja kuolleiden sontakärpästen viehkon jälkimakucocktailin ja muistaa, että eilen taisi mennä kokonainen pullollinen viinaksia, koska maailma näyttää punaiselta jopa suljettujen kiristävien silmäluomien läpi. Lattialle tipahtanut pullo kertoo tasaisella plub-plub äänellään, ettei se olekaan tyhjä ja makuuhuoneen valtaa Valkoisen Sarwikuonon Brändin voimallinen päällekäyvä aromi.
Saatanan pullo, mutisee Erkki, ponnahtaa jaloilleen pelastamaan itselleen grabbispaukun. Matala ritsahtava ääni vaimentaa välittömästi yltiömäiseksi voimistuneen herätysäänen ja Tappaja-Erkki huomaa, että hänen kantapäänsä ja jalkaholvinsa ovat yhdessä noin 5,1 tuumaa pitkä, koska se mahtui helposti uutuuden karhean Samsung Äs Vitosen näytön sisälle.

Lattian laudoituksen lakkapinta on paikoin kulunut pois. Joten Tappaja-Erkillä on kiire heittäytyä kontalleen ja ryystää Valkoista Sarwikuonoa niin nopeasti kuin pystyy, ennen kuin se pakenee lattialautojen raosta. Desin verran brändiä löytää tiensä myös nenäonteloihin. Brändi maistui sekä tuoksui kuivalle puulle, hiiren papanoille, pölypallukoille ja jalkahielle, siis paremmalle kuin itse pullotettu tuote tuumii Erkki hieman ilahtuneena.
Lattiabrändi kirvelee kummasti kyynärpäissä ja polvissa. Mitä helevetin palohaavoja, miettii Tappaja hämmentyneenä ja kumartuu ristiselkä rutisten tarkastelemaan kirkkaan punaisia polviaan. Samalla jotain tahmeaa lähtee valumaan pitkin persvakoa painovoiman kehottamana kohden yläreisiä. Hyi vittu, kuuluu Erkin kimeä vinkaus, koska Marchise Size vuoteella Tappaja-Erkin takana uinui kaksi tanssiryhmän Hunksin lihaksikasta jäsentä ilman rihman kiertämää. Erkki kääntyy suihkua kohden, laskee hartiat alas ja mutisee: jätkät ovat sheivattuja joka paikasta… vitun homot. Eripari askeleista kuuluu brändin vingahteleva litinää ja kantapäähän jumittuneen Samsungin kopsetta.

Suihkun kostea Tappaja-Erkki miettii, että hämillinen episodi Hunksien kanssa poistuu varmasti muutamalla Old Bankin tärinänpoistotuopilla. Erkki kiskaisee nahkahousut ylös ja sulkee niittisomisteisen sepaluksen vetoketjun erityisen varovaisesti toissaviikkoisen terveyskeskusreissun ja kolme tikkiä nolossa paikassa muistaen. Matkalla voisi pieksää jonkun vanhuksen… tai pari teinikersaa? Kyllä tästä vielä hyvä päivä tulee.

 

[FASlapsi]

Kadulle päästyään Tappaja-Erkki sai kaatumatautikohtauksen, ja tärisi menemään hyisessä marraskuisessa iltapäivässä loskan keskellä. Ohi ajoi jäätelöauto, joka ei pysähtynyt kielensä poikki purrutta Erkkiä auttamaan, vaan soitatti ilmoille hitaan iloisesti laahaavan jätksiautotunnusmelodian, joka katkesi kuitenkin kimeäään PIIIÖÖÖöööö-kiekaisuun kun äänentoistomasiina sanoi itsensä irti kesken lurituksen. Erkki kouristeli silta-asennossa kantapäät ja takaraivo loskasössössä ja loppuruumis turkulaisessa alkutalven ilmassa tärähdellen, suusta valui verta ja sylkivaahtoa, irtipurtu kielenpää pyöri jossain kitalaen ja kurkkutorven tienoilla. Erkki tuumi "On tämä saatana työmaa" tuntiessaan etuhampaidensa murtuvan leukojen kalistessa hallitsemattomasti toisiaan vasten. "No on ainakin purenta kunnossa, tai siis oli" Erkki mietiskeli ja olisi hymyillyt omalle sukkeluudelleen jos naamalihakset olisi totelleet.

Tärinänsä keskellä Erkki pani silmäkulmastaan merkille lähestyvän hahmokaksikon. Näistä toinen istui pyörätuolissa, jota toinen ohjasti määrätietoisesti läpi turkulaisen loskakerroksen. Tuoli pysähtyi sätkivän Erkin viereen, ja tuolia työntänyt hahmo kippasi tuolilla istuneen ihmisen irvikuvan sätkivän Erkin päälle. "Tähän voi vissiin dumpata kaikki turhat vammaiset" tuolia työntänyt, vastenmielisen näköinen naispuolinen hahmo tokaisi, ja kääntyi jo menemään tyhjennetyn pyörätuolinsa kanssa takaisin menosuuntaansa. Erkki yritti tarkentaa katseensa sätkivän ruumiinsa päälle kipattuun ihmisen tapaiseen, mutta kykeni vain panemaan merkille että hahmo ei painanut juuri mitään ja hänellä oli jostain syystä majurin natsat kaulaan kiinni niitattuna.

"Ynnnnggghhh", virkkoi tuo painoton, ilmeisesti halvaantunut majurinranka. Erkki ei virkkonut mitään, sätki vain, ja havaitsi samalla että häntä ja hänen päälleen kipattua ihmisrauniota yhdisti eräs asia: molemmilla oli tukeva läjä paskaa housuissa. Erkki oli tuntenut omien nahkahousujensa sisällön kasvaneen jo kohtauksen alkuhetkillä, ja majurin housujen takaosasto oli epämiellyttävästi valunut Erkin naaman päälle, eikä sieltä ilmoille siintänyt löyhkä voinut olla peräisin muusta kuin usean päivän ajan umpiossa marinoituneesta ihmispaskasta.

 

[Barnes]

Pahasti traumatisoitunut Erkki aloitti Lasoilin punaisen kiivaan ylikäytön. Kaduilla lantteja kerännyt lasoilholisti ei tiennyt, minne hän oli menossa tai mistä hän edes tulikaan. Lopulta paikalle saapunut fobba elikäs poliisi ohjasi Ekin työkkäriin hakemaan töitä. Äärimmäisen vittumaisen oloinen työvirkailija määräsi Erkin paikallisen yläkoulun historianopettajaksi.

Opettajana ensi kertaa toiminut Erkki aloitti silmittömän julistuksen kommunismin puolesta. Hän käynnisti ennennäkemättömän kampanjan, jossa hän vaati työpaikkansa muuttamista kommunistiseksi blokiksi. Yllättävää kyllä, Eki-setä alkoi pelottavaa vauhtia saamaan kannatusta ajatuksilleen, mikä johtaisi väistämättä konflikteihin yläkoulussa, jossa Erkki paasaa ainoastaan NL:stä, P-Koreasta sekä Kuubasta. Erkin oli aika vaihtaa nimensä, nyt hän on Evgeni Zedong-Haapala. Jopa itse Supo kiinnostui Evgenin ajatuksista...

 

[Virveliä kainaloon]

Edellisellä sairaalakäynnillään supon Arja-urologilta saanut Jevgeni otti Supo perässään yhteyttä Dennis Rodmaniin, nokialaiseen vähemmistökansalaiseen jolla oli samankaltaisia näkemyksiä omistusesineiden sosialisoimisesta Jevgenin kanssa. Rodman sattui olemaan hyvää pataa Unin, kavereiden kesken Nukkukimin, kanssa, ja näin ollen Jevgenistä tuli ensimmäinen Pohjois-Koreaan saapunut poliittinen turvapaikanhakija. Jevgenistä tulikin nopeasti maailmanlaajuinen julkimo ja hän pääsi tapaamaan muun muassa Fidel Castron, Merja Kyllösen ja kuolleen Leninin.

 

[Captain Slow]

Tämä seuraava osuus tarinasta on vain turhaa täytettä. Sitten tuli paikalle Kurikan suuruus, Mietaan Jussi, NOTTA RISTUSta huudahtaen, samalla kun rupesi syömään viittäkymmentä ropposellista mämmiä, sinisen maidon ja sokerin kera.

Jevgeni keskusteli niitä näitä Castron, Kyllösen ja Leninin kanssa, ja siirtyi kahvipöytään. (ihmetellen samalla miksi Lenin oli niin hiljainen ja vähäpuheinen)

 

[Luke]

Jätähän sitä pullaa muillekin, Jevgeni sanoi ääneen Merjalle, koska äänettä hänen ajatuksensa eivät olisi siirtyneet vastaanottajan tietoon. Merja tunki nopeasti pullat kaksin käsin suuhunsa, sillä ilman käsillä tehtyä siirtoliikettä pullat olisivat jääneet pöydälle. Et ole tainnut sisältää sosialismin ajatusta, Fidel sanoi, koska epäili ettei Merja ollut sisäistänyt sosialismin ajatusta. Olenpas, mutta minun on nälkä, Merja vastasi, joka ei pitänyt siinä mielessä paikkaansa, että hän oli juuri syönyt neljä pullaa, jotka olivat vieneet häneltä näläntunteen. Sano sinäkin jotain, Fidel sanoi hiljaa pysytelleelle Leninille, jotta tämä sanoisi jotain. Lenin ei sanonut. Lenin pysyi hiljaa. Fidel kaivoi povitaskuaan, jota sanottiin povitaskuksi siitä syystä, että se oli paidassa poven kohdalla, ja otti sieltä kuubalaisen sikarin, joka oli tehty Kuubassa. Sen jälkeen hän sytytti sen, koska muuten se ei olisi syttynyt. Ja jos se ei olisi syttynyt, sitä ei olisi voinut polttaa. Nyt voi, koska Fidel sytytti sen. Tekisi mieli katsoa hiihtoa ja syödä mämmiä, Jevgeni sanoi, eikä ymmärtänyt yhtään miksi yht´äkkiä halusi katsoa hiihtoa ja syödä mämmiä. Tässä alkaa nyt olla riittämiin ongelmia, jotka pitää ratkaista, jotta ne saadaan ratkaistuiksi, Fidel totesi, mutta otti ensin sikarin suustaan, jotta pystyi puhumaan selvemmin. Kutsutaan Un paikalle, Pohjois-Koreassa kun ollaan, Fidel sanoi, koska he olivat Pohjois-Koreassa. Un on pelkkä pyrkyri, Lenin olisi sanonut, mutta ei voinut, koska oli balsamoitu. Myös muinaiset egyptiläiset olivat aikoinaan kovia balsamoimaan, mutta Leniniä ei ollut balsamoinut muinaiset egyptiläiset, sillä Lenin oli elänyt Neuvostoliiton aikaan, ei muinaisten egyptiläisten, joten hänet oli balsamoitu neuvostoliittolaisten toimesta. Normaalisti Lenin oli balsamoituna Moskovassa, mutta nyt ei ollut, sillä hän oli Pohjois-Koreassa. Eikä Pohjois-Korea ollut Moskovassa, vaan Pohjois-Koreassa. Jossa Leninkin oli. Un avasi oven, sillä muuten hän olisi törmännyt siihen ja astui sen jälkeen sisään, sillä muuten hän olisi jäänyt huoneen ulkopuolelle. Löin äskeisellä golf-kierroksella 18 hole-in-onea Un valehteli, vaikka oikeasti hän oli lyönyt niitä vain 17 kpl, eikä 17 ollut sama asia kuin 18, vaan yhden vähemmän, josta syystä se tuli järjestyksessä yhden ennen lukua 18. Miksi tuo nainen tukehtuu pullaan, Un osoitti Merjaa, sillä muuten muut eivät olisi tienneet ketä hän tarkoitti. Paitsi että olisivat, sillä huoneessa oli vain yksi pullaan tukehtumassa oleva nainen, joka oli Merja, jota Un osoitti. Siis sormellaan. Tehkää jotain, Un sanoi, sillä muuten muut eivät olisi kuulleet häntä. Lenin ei kuullut nytkään, sillä hän oli edelleen balsamoitu. Toimintaa, Un toisti, koska oli jo kertaalleen kehottanut muita toimimaan…

 

[NDT665]

Fidel silmäilee flegmaattisesti valkopunaruutuisiin golf-housuihin pukeutunutta Unia, joka putinmaisesti on jättänyt ylökroppansa paljaaksi, pintaihran turvottamaa massaa peittää vain Oriflamen itseruskettava päivetysvoide, jonka arvo on p2. Reuman ja raynaydin oireyhtymän jalostama sopivasti keskeltätaittunut Fidel nykäisee lyijykynän kärkeen lävistämältään kärpäseltä toisenkin siiven, nousee pystyyn huojuen ja kuuntelee pää kallellaan viidakosta kantautuvia ääniä.
Juuri havaittava nyökkäys housujen takasaumaa hikisestä persvaosta nykivälle Unille, joka siirtyy pois oviaukosta. Kiertävä voimallinen volley-potku osuu täsmälleen oikeaan paikkaan, nyt jo harmaana yskivän punasilmäisen Merjan pimpan ja peräreiän väliseen osaan, jonka seurauksena huonostikäyttäytynyt pullanpala singahtaa viheltäen ulko-oven karmiin, puu ei valita, se kestää.
Pitkää äänettömyyttä rikkoo vain kattotuulettimen vaimea humina.
Mitään ei tapahdu.
Pitkään aikaan.
Terävä napsahdus kertoo Fidelin pyydystäneen kynänsä kärkeen uuden kärpäsen, jonka metallinhohtoisia silmiä hän leveästi hymyillen rapsuttaa irti pikkusormen kynnellään.
Tuuletin humisee.

Pöydän alla makoileva vaaleanpunaiseen burghaan pukeutunut Benito Mussoliini rikkoo hiljaisuuden.
- Kundit hei, keppana, aurinkorashva ja kotipolttoinen on lopusha. Tarttish käydä shupparissa?
Äänettömät katseet hiljentävät Bennien, joka kiskaisee poronnahkapeiton päänsä suojaksi.
Tällä kertaa rankaisevia potkuja tule kummaltakaan puolelta pöytää. Tämä tarina ei kerro mistä Mussolini oli omaksunut helshikiläisen shuhuäshän.
Puiden lehvien varjot muuttuvat keittiötilan seinustalla pidemmiksi ja pidemmiksi, kunnes ne huomaamatta häviävät.
- Lisää viinaa ja pilluja minun kasvoilleni, kähisee Restauroitu Leninin pää.

Ovi kolahtaa auki ja Salvador Dali astuu tarpeettoman mahtipontisesti sisään.
- Täällä on kuulemma suurneorealistinen astrogyneettinen sessio, jota sponsoroi Tampereen Laions Glub, saanko maalata teidät?
Koska kieltävää lausuntoa ei tullut niin kouvolalaistunut Jevgeni kantaa sisään maestron kolmijalkaisen maalaustelineen, värikassin, suolipussin ja vesipiipun.

Jevgenin kainalossa oli kolme lähes kuivunutta maalausta El Maestron työtä nimeltään "Kouvola session".
Työt olivat kaikki samanlaisia, paitsi nimet olivat eriä: Kouvola by night, Kouvola' s poor history and Kouvola's people. Teokset olivat yhteneviä, paitsi History -teoksessa kirkkoveneessä oli yläoikealla pariton airo.
Jevgenin oloa hieman parani, kun hän kiersi oikeasta sieraimestaan irti polkupyörän kumien paikkaamisen tarkoitetun liimatuubin.
Tästä ei olo varmaankaan enää huonone... tuumii Jevgeni.

 

[Virveliä kainaloon]

-Jevgeni, hakititko ullakolta ukkivainaan vanhan klamofonin, mieleni tekiti kovatti kuulla aatteellitia lytmejä vanhoilta vinyyleiltä, Un sopelsi sammaltaen voimakkaassa humalatilassa. Liimaputkilon poistosta uutta virtaa saanut Jevgeni teki työtä käskettyä. Pohjois-Koreassa kun oltiin, kaikki oli tietysti suurempaa. Samoin olivat myös ullakolle vieneet tikkaat. Vintille päästyään Jevgeni oli väsynyt, eikä suoraan sanottuna kovin onnellinen.

Villa Jong oli tunnettu julmetun suuresta koostaan. Kerrokset olivat tasakokoisia, lattiapinta-alaltaan suuren teollisuushallin kokoisia. Tarinat kuitenkin kertovat, että suuri koko johtui lähinnä käytännön syistä, eikä asunnon omistajan mieskunnosta. Tarinat oli virallisesti tarkastettu. Jevgenillä oli siis vielä suurin työ edessä - nyt piti löytää ikiaikainen levysoitin Parhaan Korean suurimmasta varastotilasta.

Mikäli Jevgenin ajatustoiminta ei olisi erinäisillä liuottimilla raakasti yksioikoistunut, olisi hän ollut haltioissaan nähdessään kymmenmetristen, mitä mielenkiintoisimmista esineistä notkuvien hyllyjen rivit. Hyllyrivit saivat Jevgenin pasmat sekaisin ja häneltä pääsikin unohtumaan "matkansa" tarkoitus. Lopulta Jevgeni kyllä sattumalta sai levysoittimen käsiinsä, mutta työläismarssien sijaan hänen kainalossaan ihmisten ilmoille palasi koko joukko 1930-luvulla levytettyjä saksalaisia kansantanhuja. Ja tottahan Jevgeni oli vanhan kunnon Il-sedän viinakaapin löytänyt ullakolta.

-Pannaan Pjongjang sekasin! totesi Jevgeni päähänpotkitulle Mussoliinille...

 

[Virveliä kainaloon]

Tässä vaiheessa tarinamme kävi siinä määrin synkäksi, että oli kutsuttava paikalle jo monesti kertomuksen aikana esiintynyt kakkahenki. Näin siis tehtiin, eli kutsuttiin se, eli kakkahenki, ja niin myös henki saapui. Kukaan ei mitään ehtinyt toivoa, siis toivoa kakkahengeltä, sillä kakkahenki oli perin huonolla tuulella. Tarinamme päähenkilö teki samassa hetkessä havainnon, eli havainnoi ja havainnoi olevansa Jooseppi, sammaleenviljelijä Suomussalmelta, Hossan seudulta.

Tarinamme päähenkilö ei asiaa tässä vaiheessa muista, mutta Joosepilla oli aikoinaan talossa emäntä, Lempi nimeltään. Niin, Lempipä hyvinkin... Ei ollut kovin lempeä ainakaan niinä, perin useina, iltoina, joina Jooseppi kävi puhumaan notkeita, toisinaan naapurin isäntä Markun, toisinaan pelkän kossupullon kanssa. Lempi se sitten lähtikin jonkun etelän eläjän, jonkun maaseutumatkailijan matkaan. Sellainen pystytukkainen, punanaamainen äijänretale se oli, melkoinen uuno.

Jooseppi, piippua poltellessaan, siveli muhkeita, džugašvilimaisia pensseleitään. Hän mietiskeli, kyräili etelän poliitikkoja, jotka eivät ymmärrä Suomen suurpeto-ongelmaa. Jooseppi on joutunut ottamaan oikeuden omiin käsiinsä turvatakseen sammal- ja jäkäläviljelmänsä, sillä paikallinen susikanta ei riitä pitämään porojen määrää hallinnassa. Eihän Jooseppi toki ampumiaan poroja itse syönyt, sillä niistä saa hyvän hinnan kirkonkylällä. Kunhan vaan ei törmää poromiehen kuspäihin...

 

[Barnes]

Poromiehet olivat onneksi katsomassa jääkiekon MM-kisojen avausottelua Suomi-Kreplakistania, missä Petri Kontiola, Timo Jutila sekä Saku Koivu olivat iskeneet kukin 130 maalia mieheen. Jooseppi jäi kuitenkin kiinni toimistaan, kun Keskustapuolueen paikallisosaston puheenjohtaja näki hänet pimeillä porokaupoilla. Huolestunut kepulainen soitti puoluetoimistoon kysyäkseen ohjeita.

Keskustan johtohahmot keksivät ratkaisun. Lähetetään paikalle maailmanhistorian kovin julkisuuden henkilö elikäs Nykäsen Matti...

 

[Musta Nuoli]

...mutta valitettavasti suunnitelma epäonnistui, sillä Masa oli ryyppäämässä Kanariansaarilla. Paikalle lähetettiinkin pyytämättä ja yllättäen täydessä juhlakunnossa oleva Johanna Tukiainen, joka eroottisesti sammaltaen sai Joosepin pauloihinsa. Jooseppi luovutti Tuksulle omin käsin salakaatamiensa pantasusien turkista tehdyn verisen turkin ja ilmoitti halustaan seurata Arto Länsmanin viitoittamaa lappalaisten tietä eli avioitua Tukiaisen kanssa lähimmässä paliskunnassa, jossa heistä tulisi pariskunta.

Tähän Tuksu totesi, että...

 

[Barnes]

Ei käy, koska minun urani kärsisi. Pettynyt Jooseppi palasi kotiinsa Hossaan, missä kuitenkin odotti shokeeraava yllätys. Koko metsämökki oli poltettu maan tasalle ja Joosepin Mitsubishi Pajeron renkaat oli puhjottu. Onneksi Joosepin rengasvajaa ei oltu poltettu, minkä johdosta maasturiin laitettiin uudet gummit.

Jooseppi käynnisti Mitsun ja päätti lähteä toistaiseksi tuntemattomien vandaalien perään...