Jatkoajan jatkotarina

  • 17 780
  • 135
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Joosepin Pajero olikin sellainen näky niillä kulmilla lipuessaan kiusoittelevan nytkähtelevästi kivikkoisella harvesterin uralla tuuli kattopitkien väleissä aavemaisen kutsuvasti, seireenimäisesti ujeltaen, että se sai kaikkien Hossan hirvaiden päät kääntymään. Eihän Jooseppi pitkään päässyt noita ryökäleitä takaa ajamaan, kun paikallisen metsän alfauros päätti tulla sarvet edellä kurkistamaan matkustajan puolen ikkunasta. Tähän traagiseen tapahtumaan päättyi sekä Pajeron, että ei-niin-viattoman luontokappaleen maallinen taival. "Perkele", murahti Jooseppi...
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
”Saakelin epäsikiöitä tuuppaava japanilainen mätisäkki” huohottaa Jooseppi saatuaan viimein kiinni automaattisella selfparking –ominaisuudella varustellun Mitsubishinsä. ”Ens kerralla mä, mä tapan sut!” Hyperventiloiva Joose puhaltaa sylkäisyä tavoitellen kaksi päivää vanhan nuuskansa ulos suustaan, jolloin se jatkaa leuankärjessä roikkuvat kuolarihmat jo nelikymmensenttisiksi värjäten niiden vaappuvat kärjet kauniin ruskaisen tummanoranssiksi.
Eturenkaan alla loikoileva flegmaattinen verisilmäinen hirvasporo nostaa päätään katsoo kysyvästi Joosea ja kysyy värisevällä äänellään: Mü?
Sori vain, mutta juuri nyt en kerkiä paneskelemaan, toteaa Jooseppi ja painaa antiikkisten VHS –videoidensa kaukosäädintä. Auto aloittaa rytmikkään puolimetrisen pomppisen etujousien varassa soittaen 143 desibelin voimalla pyllytyttö Nicki Minajin Anakonda -biisiä. Kovaääninen litinä, liiskaantuvan poron suolenkappaleet ja veriroiskeet rinnuksella kertovat Jooselle, että tänäkin iltana on tarjolla sooloseksiä.

eBaysta hankittu äärimmilleen teknoviritelty maasturi sai uusia piirteitä, kun sille lähettää signaaleja erilaisilla kaukosäätimillä. Edellisen iltapäivän bingohallin aavistuksen homeelta ja seiniin tarttuneilta pieruilta haiseva ilmapiiri sai uutta värettä, kun sen läpi ajoi vaaleanpunainen kuljettajaton maastoauto, joka pari sekuntia myöhemmin teki melkein stevenseagulin kokoisen reiän takaseinään. Vuoden -74 Grundig -telsun kaukosäätimen sisään kätketyt vuotavat, kättäpolttelevat Duracell AAA –patterit ovat maineensa veroisia.

Ajatuksiensa lähes tyrmäämä Jooseppi ahmaisee sormenpäästään kookkaan räkäpalleron ja miettii innostuneena, että mitähän tuo japsitoosa tekee, kun soitan sille kovaäänisesti kukkopilliä…
 

Inttikaveri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK (Joukkue ja nimimerkki)
Musta tuntuu, että se japsitoosa kirkuisi soiton tahtiin, Jooseppi mietti ääneen. "Mitäh, puhutaanko täällä mustasta" kuului kimittävä ääni taustalta. Se oli kaikkien tunteman rasistin, Mikki Hiiren ääni, jonka vasemmalla puolella oli Hessu kaivelemassa kassejaan. "Höhöö, kato Mikki, tää oli sun persees eilen, höhööhöhöö" Hessu totesi.

Mikki luuli Jooseppia mustaksi, joten hän hyökkäsi brutaalisti Joosepin kimppuun, lavastaen Jooseppia viereisen jalokivikaupan ryöstäjäksi. Mikki oli jo niskan päällä kamppailua, kunnes Jooseppi tarraa korvasta kiinni ja potkasee Mikkiä kasseille. Mikin ääni ei muutu tästä yhtään kimeämmäksi kun hän huutaa "ai saatanan vittu, vittu Hessu älä kato vaa vieressä vitun vajakki vaa vedä tota turpaa". Hessu oli jo tekemässä työtä käskettyä kunnes hän hoksasi: höhöö sanoiks sä mua vajakiks vitun mulkku? Niinpä Hessu päätti lyödä Mikkiä rautatangolla kasseille. Myös Karhukoplan pojat pälähtivät paikalle ja alkoivat ryhmänä raiskata Mikkiä, samalla kun muu Ankkalinna lauloi yhdessä Mikki merihädässä laulua. Samalla Jooseppi löytää kiimaisen Minnin jonka kanssa he alkavat rakastella Mikin silmien edessä..
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
KR69, K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
Siinä vaiheessa sisälle astui Jatkoajan Mikki Hiiri-antifanclub, joka alkoi tunkea parrua Minnin perseeseen, samalla kun hörppivät Hessun ja Mustakaavun + Mustan Pekan kanssa voitonmaljaa. Kylmää kossua ja Jägermeisteriä pöytä täyteen. Ennen sitä piti tosin tehdä voitonrituaalit, eli kakkosnelonen lankunpätkä henkihievereissä voruvan Mikin perseeseen poikittain, ja 28" lenkkiavaimet korvien läpi noin vain, väkivaltaa arkailematta käyttäen. Lisäksi siimahäntään laitettiin pari hiirenloukkua.

Bakkanaalit jatkuivat pitkin yötä, koko Ankkalinnan juhliessa. Sitten koittikin aamu...
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Jooseppi katsoi vapisten ympärilleen. "Missä mä olen, kyllä mä eilen vielä Ankkalinnassa olin, ihan varmasti?" hän mietti, koska hän ei halunnut häiritä muita kysymällä moista ääneen. Mustakaapu ja Hessu nukkuivat lusikassa, kun taas Musta Pekka oli nelinkontin, persaus paljaana ja pää julmetunkokoisessa muurahaiskeon vonkaleessa. Mättäällä virui pari hiirenraatoa, toisella oli rektaalialue täynnä tulitikkuja ja korvista lyöty naulat läpi, toisen läpi oli ympärysmitaltaan n. 15 senttiä iso reikä. Puuta vasten nojallaan oli kuollut hirvi, jonka kumpaankin sarveen oli sommiteltu tyhjä kaljakeissi päälle. Lisäksi hirvaksen suuhun oli tyylikkäästi sommiteltu kossuleka, hilpeästi, aivan kuin ruhokin olisi voitokkaana osapuolena mukana peijaisissa. Vaikutti siltä, että joku oli käynyt paikalla sienestämässä, sillä maassa oli runsaasti valkoisia sienenkantoja.

Jooseppi mietti mitä kaikki nämä asiat merkitsivät. Silloin hän muisti Hessun sanat, jotka oli kätkenyt sydämeensä...
 

Kiakonsyöjä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Onssimouhot
"Jos Mikki ei anna, vedä tumppuun!" Jooseppi alkoikin hanskaamaan. Samalla hän sytytti voiton kunniaksi sikarin. Kun Jooseppi oli hetken aikaa tuprutellut, ja voimistellut, ilmestyi paikalla Jatkoajan Mikki Hiiri-fanclub. Tämä varsin pienilukuinen joukko katsoi sankarinsa häväistyä ruumista kauhuissaan. Tuijottelun jälkeen he katsoivat Jooseppia, joka tupruutteli edelleenkin sikariaan. Hanskat olivat jo lentäneet tiskiin.
"Mitäs hipsterihippejä te olette?" Jooseppi kysähti
Joukkio ei vastannut mitään vaan lähti hiljalleen perääntymään kohti autojaan. Autojaan jotka olivat kaikki Mikin pään muotoisia. Joukkio häipyi paikalta, ja Jooseppi tuijotti heidän peräänsä ihmeissään. Ei kulunut aikaakaan, kun alkoi kuulumaan sireenien ulvontaa.
"Perkeleen kytät!" Jooseppi karjahti voimakkaalla viskibassollaan
Tähän heräsivät jo kaikki jotka olivat eilisillasta selvinneet jokseenkin hengissä, mitä nyt oli karmea darra päällä.
Ensimmäinen poliisiauto kaarsi jo Joosepin eteen, ja autosta nousi poliisipäällikkö Sisu, joka huudahti...
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
KR69, K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
"Voi herkiämätön ihme minkä menivät tekemään!". Siinä vaiheessa kun Sisu näkikin Mikkihiiren ruumiin, hän tajusi että nyt on hyvä sauma käyttää vähän virkaansa hyödyksi. "Merkataan tämä onnettomuudeksi rakennustyömaalla, uhrilla itsetuhoisia ajatuksia ja perverssejä mieltymyksiä tehdä itsemurha". Sisu kiitteli darraista kansaa, "nyt päästiin korruptoituneista poliisivoimistakin eroon", ja lähti donitsit jodlaten pois paikalta. Jooseppi katseli huuli pyöreänä tilannetta, sytytti nortin suupieleensä ja lähti virkistävälle aamukävelylle.
 

Visiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkue, Kuopion KalPa
Saatuaan ylimääräisen parrun viimein pois hanuristaan Minni otti palkin käteensä ja nousi korokkeelle huutamaan ja valittamaan raiskauksesta, jonka kohteeksi oli näin yllättäin joutunut, mutta korkeimman oikeuden nuorin tuomari joka valmistui apukoulusta toissavuonna ja sai postimyynnistä tuomarin lupakirjan astui esiin väkijoukosta ja korotti äänensä: " Mitäs siinä vitun hiiri vikiset, parru ei ole ihminen eikä hiiri vaan esine joten kysymyksessä on vain lievä raiskaus! Kun vain vähän pökkäsee, tulee vain vähän sakkoja! Konstaapeli, kirjoita Minnille sakkolappu siis perättömästä lausumasta , jonka antoi parrun pesään laittajasta!" Minnin tuijottaessa miestä kuin vanhaa homejuustoa nuorempi konstaapeli joka on siis nainen kirjoittaa jättimäisen sakkolapun jonka Minnin pukee revenneen häntähameensa tilalle. Kesken julkisen pukeutumisen astahtaa riveistä esille kaikentasoittaja Robert MCCall, joka alkaa tasoittaa tilannetta ottamalla parrun Minnin kädestä ja alkaa survoa sitä korkeimman oikeuden tuomarin viitan alle, kas kun vähän vaan pökkäsee saa vaan vähän tasotusta toteaa Robert ja vääntää halkoa syvemmälle suolistoon.
Kansan riveistä astahtelee esille naisasialiikkeen puheenjohtaja joka läimäisee McCallia naamaan, nainen hoitaa itse parrunsa, ei siihen miehen egoismia tarvita! Mc Call pahastuu ja poistuu paikalta kuten myös naisasialiikkeen puheenjohtaja joka menee perustamaan arabimiesten kotisiivousyhdistystä, teemana omat paskat pois mopilla eikä muijalla uskonnon kusetuksen varjolla--- Torin reunassa olevalla valtavalla screenillä pyörii Led Zeppelinin "Rumble on"-kappale ja siitäpä kaupunginjohtaja saa idean ilmalaivaliikenteen avaamisesta kaupunkiin, johon Joosepilta pitäisi saada lainaa koska jooseppi on Nordea- Merita-SYP- KOP- konsernin varapääjohtajan kummin kaima sekä P-Lipposen historian menestyksekkäimmän pressakampanjan vetäjä, vaalibiisinä "On niin monen bemarin ratin takana niin monta demarii" kaikui SPD:n vaalijuhlassa itsensä Hessu Heebo Harman laulamana ja se oli huippuhetki se joka olis pitänyt jo Tarjan uudelleenvalintabileissä heittää.
Aurinko alkoi laskea kaiken kusetuksen ylle,mutta sitten...
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kaikkeen nuo disneynaamaripäiset debiilit suostuvatkaan päästäkseen filmille sen olemattoman 15 minuutin julkisuuden vuoksi. Huokaisee Tappaja-Erkki poistuessaan punaviher(värisokeiden)nuorten vähintäänkin arveluttavien nettisivujen parista.

Toista se oli meidän herttaisen kauniissa nuoruudessa miettii Erkki ja lentää ajan lempein siivin, tuulen pehmeästi humistessa ja lämpimästi Tappaja-Erkin kukkakaalikorvia hyväillen. Kasvot hymyn pehmentäminä hän laskeutuu Martta-tätinsä pihaan, jolloin mieleen tulee hänen lapsuusaikansa hoitajan keskenkäyneen kiljun hiivanhajuinen hengitys Martan antaessa Pikku-Erkille kiivaita kielisuudelmia. Viimeinen muisto paikasta oli 110 -kiloisen nahkaiseen korsettiin ahtautuneen Martta-tädin karhea ääni hänen huutaessaan kuistin portailta, että: Turha sinun lerppamunan sinne metsään on karata, löydän minä sinut sieltä tälläkin kertaa! Et löytänyt, sillä Erkin onnistunut karkumatka on kestänyt jo liki 23 vuotta.
No, haisi Martalla muukin hiivalle kuin pelkkä hengitys, nyyhkäisee Tappaja-Erkki silmät kirvelevien nostalgiahuurujen kosteuttamina ja punaamina.

Muisto ei jättänytkään rauhaan, vaan jalkojen välistä tuntuu viiltävää kipua väyrysen ilmoittaessa tuskallisesti läsnäolostaan ja koomasta heräämisestään. Erkki oli Tallinnassa viikon alussa kiivaan 30 sekuntisen seksiaktinsa aikana saanut kaksi ja puoli orgasmia, nukahtanut hetkeksi sekä saanut sulatettua kondomin liki renkaaseen saakka. Eiköhän nuo märkivät haavat väyrysessä Buranalla parane, tuumii Erkki ja taputtaa lempeästi nahkahousujensa niittisepalusta. Se sankkeri minkä sain Tallinasta Merimuseon parkkipaikalta viidellätoista eurolla, olisi maksanut Turun Blue Marina Palace Hotellissa 500 euroa, joten kyseessähän onkin oikeastaan melkoisen onnistunut investointi, miettii Tappaja.

Tallinnan Keskuspuiston portilla aikoi Tappaja-Erkki sytyttää kuivuneen kukinnon askistaan, mutta sepäs olikin tyhjä kuin Espoo Bluesin käteiskassa, joten hän kysyi parkkipaikan varjoisassa päässä seisoneelta nahkatakkimieheltä ”vähän järeämpiä tupakoita”. Nyökkäys farmariautolle, jonka peräkontista vapautuu Herreysin Diggi-loo-diggi-ley energisenä venäjänkielisenä jazz-versiona ja samalla sieltä löytyy iso kasa ryppyisiä kartonkeja Erkin ehdotonta suosikkia eli Verblyuda Der'moa, jonka etiketissä isosilmäinen kieroonkatsova kameli lentää poikki avaruuden tekokuun rinnalla. Kyseiseen Alma-Atan suuremmoiseen kombinaatioon on onnistuttu yhdistämään mahorkan, marin ja kamelin lannan parhaat puolet täsmälleen oikeissa mieltävirkistävissä mittasuhteissa. Kauppojen synnyttyä kysyy Erkki, ettei tullissa tule ongelmia koirien kanssa, koska hän saapuu illalla Orlyn lentokentälle. Tässä vaiheessa syttyi sinukaupat tehdyn Evgenin kasvoille hymy, joka olisi valaissut kokonaisen tsetsenialaisen orpokodin. ”Kuulehan, Jerkki! Minulla on sinulle jehdotus!” Käy ilmi, että Evgenin Pariisissa lomailevalla isoisällä on unohtunut kotiin kuulolaite ja se pitäisi toimittaa hänelle mahdollisimman pikaisesti. Ja jotta kaikki hyötyisivät, niin Tappaja-Erkki saa toisen kartsan voimakkaasti tuoksuvaa SontaKamelia vaivanpalkaksi. Vastavuoroisesti Erkin käteen lyödään greipin kokoinen metalliköntti, joka painaa ehkä puolitoistakiloa.

Erkki päättää helpottaa uuden ystävänsä pingoittunutta olomuotoa keventämällä tilannetta: ”Tämähän taitaa olla 400 kilotonnisen vetypommin sytytin, jolla todennäköisesti aiotte räjäyttää Euroopan Unionin päämajan Brysselissä!?” Evgeni unohtaa hengittää, räpäyttää silmiään, kulmakarvat ovat jähmettyneet liki kaljun karkoittamaan hiusrajaan, ainoa elonmerkki pystyynkuolleessa kauppamiehessä on pingispallonlailla pomppiva aataminomena. Kimeä ”piu” ja borssikeiton voimakas hapanimelä haju saavat hartiat viimein laskeutumaan. Nopea pälyily ympärille ja kuiskattu kysymys: Mitä haluaisit? Antiikkisen keräily -Ladan? Oman KHL -joukkueen? Öljy-yhtiön Siperiasta? Siirtomaaherraksi Moldoviaan?

Erkki miettii pitkään ja mieleen palaa nuoruusajan unelma, hallitsemattomat ja nolostuttavat erektiot, heräämiset liimautuneena kiinni omiin kalsareihin...
Kuule parahin gospodin, voitko järjestää minulle eroottisromanttisen viikon Tyynenmeren pienellä lomasaarella Tarja Halosen kanssa?

E: typot
 
Viimeksi muokattu:

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Elämä olisi aika mukavaa ilman otsajomotusta sekä helvetillisen kovaa säännöllistä piippausta korvissa? Erkki on tyytyväinen, ettei yskäissyt. Pelkkä nielaus, maiskaisu ja yskäisy olisivat voineet siirtää korvavaikkujen mukana aivot korvien kautta pihalle – mikä toisaalta olisi voinut lievittää olotilaa vähintäänkin kiitettävästi. Onneksi mädäntyneen etanan makuinen kieli oli sulautunut kitalakeen kiinni. Rähmivät silmät tavoittavat aallokon lailla keinuvan kuviollisen katon, jossa oli himmeitä valoja. Maailma pyörii hieman hitaammin ja sivusilmällä erottuu pieniä ruutuja, outoja elektronisia vempaimia, joissa on säännöllisesti sykkiviä valopisteitä.
”Voihan Cheekin karvainen pimppa, olen jälleen pahantahtoisten avaruusmiesten kaappaama?!”
Edellinen UFO-abduktio oli tapahtunut noin kuusi vuotta sitten kesämökilltä, jolloin kuusi päivää kaapattuna ollut Erkki viimein tipautettiin saunaterassille. Onneksi putoamista oli pehmentämässä noin kolmesataa tyhjää oluttölkkiä. Olivat ulkoavaruuden pannahiset ottaneet vielä isoja epiteelikudosnäytteitä polvista, kyynärpäistä ja leuankärjestä. Heikkoa oloa kesti pubiin kymmenen kilometriä ostiksen kesäterassille saakka. Silloin asiasta ei voinut puhua, pahantahtoiset alienit saattoivat olla sulautuneina mökkiläisiin. Varmuuden vuoksi Erkki kieltäytyi myös kahdentoista Cheerleaderin pyynnöstä tulla heille hieromaan lievittävää aurinkosalvaa heidän auringon kuumentamille ja punoittaville pakaroilleen ja antaa viikonlopuksi opastusta oraaliseen seksiin.
Väijyvä ja lahjovat sjuttonin ufomiehet!

Suurimman paniikin ja märkänä huokailleen suolikaasun poistuttua Tappaja-Erkki huomaa, että outo ympäristö kuuluukin sairaalan heräämöön.
Heräämön taustalla soi noin kolme cowboytä sinfoniaorkesterisovituksena. Ehkä sen pohjimmaisena tarkoituksena oli viedä pois huomio paikasta ja tilanteesta. Oikeastaan oivallinen keksintö: poistetaan ruumiillista tuskaa henkisellä tuskalla.
- Mitenkäs täällä? Kaksi vihreisiin asuihin pukeutunutta naishenkilöä on ilmestynyt jostain vuoteen vierustalle.
- Kuinka operaatio sujui? Kähisee Erkki. Kieli oli vahingossa irronnut kitalaesta ja virtaavan veren raudanmaku leviää suuhun ja nousee lempeän rauhoittavasti kohti nenäonteloita.
- No, ei! Operaatio ei ole vielä alkanutkaan. Me vain irrotamme molemmat käsivartesi irti olkanivelen eli articulatio humerin kohdalta.
- Ovatko käteni niin pahasti vaurioituneet? Muisti pelasi niin pitkälle, että tanssibaarin jakkaralta tehty syöksy oli tehty laskuvarjokoulun oppisääntöjen mukaisen oikeaoppisesti käärimällä kädet ja helposti rikkoontuvat sormet vartalon mukaisiksi ja ottamatta pahantahtoisen kokolattiamaton iskumomentti otsalla vastaa.
- Miksi sitten te…
- Olemme kolmannen vuosikurssin kirurgian opiskelijoita, eikä tuo hömppä Jensku tiedä olkapään ja lapaluun toiminnasta juuri yhtään mitään. Me siis vain harjoittelemme loppukokeita varten.
- Emme käytä nukutteita tai puudutusaineista, koska haluamme tietää missä hermoratasi kulkevat.
- Ja mieti asian hyvääkin puolta; mitä lujempaa huudat, sen voimakkaamman orgasmin me saamme!

Härttilöö, millaista elämä voisi olla kädettömänä? Joudun katsomaan EM-jalkapalloon finaalin Saksa-Englanti ilman käsiä ja painelemaan kaukosäädintä varpaiden avulla?! Kuinka avaan oluttölkkejä hampaiden avulla?! Seuraavat viikot tulevat olemaan todella vaikeita.
- Ajattelimme ensin poistaa sinulta testikkelisi, mutta ne olivat niin pienet, ettemme löytäneet niitä. Laulatko kirkkokuorossa vai oletko Jokerien kannattaja?
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jos vaihtoehtona olisi ollut kädettömyys ja pakoon pääseminen keinolla millä hyvänsä, niin päätöksenteko Erkin alkoholin autioittamissa aivoissa ja selkäydinjatkeessa ei vienyt pitkään, vain ja ainoastaan pari minuuttia. Kädettömänä eläminen olisi käsittämättömän ankeaa: silloin loppuisi naisten kähmimiset busseissa ja hisseissä, joutuisi pelaamaan pingistä selällään maaten kuin thaimaalaiset baaritytöt yökerhojen näytöksissä, loppuu myös tumputtamiset toriaukiolla ja joutuisi viimein ottamaan suihin itseltään?

”Kun Chuck Norris liikkuu, on salamakin hidas”, wanha teksasilainen sananlasku.
Kaksoiskaratelyönti kämmenpohjalla kulmakaaren alle ja kirurgikandidaatit sammuvat kuin lamput Tapsa Rautavaaran unilaulussa. Nyt ei muuta kuin kauas, mutta kun asusteena on pelkkä sairaalakaapu, joka jätti näkyviin akneiden arpeuttamat pakarat, pelosta kutistuneen lerppanan ja sen takana roikkuvat ryppyiset pikkuaivot.
Seinän lokerikkoja penkosessaan Erkki löytää vain yhden vaatekassin. Oletpas itsekäs jätkis Yves Saint Laurent, ompelet oman nimesi takinvuoriin. Jalkaan leviksen viisnollaykköset ja Loake Downing kengät.
- Voi Sheivattu Kirkkovene, mitä paskaa! Huutaa nolostunut punakasvoinen Erkki itkuisella äänellä nähtyään itsensä peilistä.
- Oli jokin saakelin sikafarmarin junttikassi!
Pako sairaalasta sujui ongelmitta, vaikka ei Erkki siitä jälkeenpäin mitään muistanut, koska unohti peloissaan hengittää. Ulko-ovi etääntyi jokaisella askeleella kauemmas ja näkökenttä muuttui reunoiltaan punaiseksi. Selkeämpi heti koitti hänen maatessaan rähmällään sateen kasteleman Uber-taksin konepellillä.
- Minnes herra olla matkalla? Kysyy kuljettaja esitellen hymyllään hopeanvärisen hammaskalustonsa.
- Lähimpään Lidliin ja pirun vikkelään.
Helpotuksen nauru alkaa hohotuksena, nousee falsettiin ja päättyy vasta, kun taksi kurvaa kahdella renkaalla teutonikaupan pysäköintialueelle, vain jotta nähdään kuinka sinipukuinen poika napsauttaa ulko-ovet lukkoon.
- Tarttis saada viinaa, röökii ja pysäytettyä yksi pitkänlinjan bussi.
- Tulla katsomaan, minulla sinulle yllätys autoni tavaratila. Tällä sinä pysäyttää sen bussi.
Taksisuhari ojentaa peräkontista metallisen aboriginaalien didheridoon ja kääntyessään kertoo, että Erkin saatua tämän sisuksiinsa poistuvat kaikki huolet. Samalla Erkki lyö abo-soittimella kuskia takaraivoon, joka lysähtää auton perskontin sisälle. Kuskilla ei ollutkaan kädessään myrkytettyä kukria, vaan litrainen 60 % Bacardi-pullo. Erkki on tottunut, että arveluttavat lupaukset, joita kalsareita päänsä ympärille kietovat miehet latelevat, ovat harvoin kurantteja. Didheridoo olalle, kaksi pulloa taskuihin ja mukaan myös rintataskusta ponkottava avattu tupakka-aski. Rauha löytyy hautausmaalta, niin nytkin. Penkillä istuva Erkki siemaisi yhdellä huikalla puolikkaan pullon, vinkui viinan polttaessa ruokatorvea ja tyhjää vatsaa ja sytytti itsekäärityn savukkeen. Olikohan metallihampainen Ahmed the Taksikuski vegaani, miettii Erkki ihmetellessään savujen: mantelin, kanelin ja jauhettujen kanin papanoiden hellyttävän huumaavan ja samalla piristävää yhteisvaikutusta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös