Kyllä meillä, ihan isää ja isoisää ja näiden lapsuuden joulupöytiä myöden on syöty mätiä, vaikkei kalastajia ole lähisuvussa ollutkaan. Äidin puolen perinteistä en ole varma. Juuret ovat molemmin puolin Turun lähiseuduilla. Siianmäti sekaisin smetanan ja sipulin kanssa, hitunen etikkaa/sitruunaa antamaan happoa, suolaus sopivasti ja kypsytys jääkaapissa yön yli. Herkkua tulee, erityisesti saaristolaisleivän päällä. Toimii myös isorakeisemmalle mädille, hienompirakeinen istuu paremmin omaan suuhun.Ai perinteisessä joulupöydässä mätiä? Ja tuo kalahan on juuri lipeää ja graavilohta. Silliä mausteliemessä ja riippuen vietetäänkö joulua rannikolla vai sisämaassa niin lohta ehkäpä savustettuna. 2000-luvulla lisääntyvässä määrin kylmäsavua jne. Myös homejuustot nostaneet suosiotaan Milleniumin jälkeen.
Oman kokemukseni perinteisestä joulupöydästä peilaan 70-luvulta lähtien niin kaupungista kuin maaltakin Lounais-Suomesta.
Lisäksi perinteeseen on kuulunut muutenkin ainakin 2 erilaista kalaa, yleisesti lämminsavustettu lohi, silakka ja siika, sekä saatavilla olleet, graavattavaksi kelpaavat kalat aina hauesta ja ahvenesta jalokaloihin. Haukea kannattaa kokeilla, joitain maistaneita häiritsee vahva "kalan maku". Herkkua on tuokin.
Laatikoista on syöty lähinnä imellettyä perunalaatikkoa runsaalla siirapilla ruskeaksi maustettuna. Usein on valmistettu myös lanttulaatikkoa. Porkkana- ja maksalaatikot on usein jätetty väliin.
Ehdoton joulupöydän ape on myös sienisalaatti syksyllä säilötyistä suolasienistä valmistettuna. Juomaksi käy kotikalja, joka käytetään "kuivaksi" ja todella hapokkaaksi.
Kinkku on ollut aina paitsiossa "välttämättömänä pahana", lähes joka joulu tosin on sitäkin syöty, mutta hiukan kakkososaan on jäänyt. Joskus kokeiltiin kinkun tilalla lampaanviuluja, tuntui jäävän jouluateria vähäsen vajaaksi ilman persettä. Kinkku vaatii tietenkin seurakseen kunnollisen, extravahvan majoneesisinapin, joka tuntuu nenässä wasabin tapaan.
Viimeksi muokattu: