Naurava Sika
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät
Olen aina ollut kova joulufani. Mukulasta lähtien. Pienenä lahjojen saanti oli tietysti SE juttu, mutta näin vähän vanhempana diggaan helvetisti siitä lämpimästä ja rauhallisesta ja rakastavasta fiiliksestä joka aina jouluna huokuu vähän joka ihmisestä. Vähän hämärä valaistus johon kynttilät antaa sen riittävän valon ja tunnelman, lapset onnesta soikeina vertailemassa lahjojaan, koko perhe paikalla hymyssä suin, maha täynnä, "En etsi valtaa loistoa" taustamusana, jne. Aivan upeaa. Tänään kävin hakemassa pojalle play station 3:n ja pari peliä sekä rouvalle kameran ja sitten muita vähän pienempiä lahjoja. Itse saan varmaan pehmoisia paketteja, ehkä pyjaman jossa lukee teksti tyyliin "paras iskä", tai vastaavaa. Mitä tahansa onkaan, niin se tuntuu taatusti hienolta. Tietty paljon valitetaan joulun kaupallisuudesta ja tottahan se on. Koitan kuitenkin antaa sen olla vaikuttamatta itseeni. Ihmisen elämä on stressiä täynnä jo muutenkin, joten koitan edes jouluna ottaa pari päivää rauhallisesti. Se on tässä hektisessä elämässä kerran vuodessa sellainen hetki, kun saadaan olla oman perheen ja isovanhempien kanssa ihan rauhassa ja se antaa hetken aikaa ajatella näitä herkempiäkin asioita. Elämää yleensäkin, sotaa, rauhaa, lapsuutta sun muuta.
Joulusafka on tietysti tärkeä osa joulua. Yleensä tulee vedettyä sitä niin kovasti siinä parin päivän aikana, ettei tee mieli enää edes ajatella niitä ruokia. Mutta tässä vuoden mittaan se ähky kuitenkin pikkuhiljaa muuttuu murisevaksi karhunnäläksi, joka saa tyydytyksensä juuri viime hetkellä ennen kuin alkaisin tekemään lähtöä saaliin hankintaan. Mutsi tekee ihan parhaat joulusafkat. Anoppikin tekee ihan hyvät, mutta ne ei pärjää alkuunkaan mutsin safkoille. Kinkku on tietysti hyvää, niinkuin kalatkin. Löytyy lohta ja silakkaa monessa muodossa, lipeäkalaa ei kylläkään meidän pöydässä ole ikinä ollut. Lihapullia menee kymmenittäin ja mutsin sienisalaatti on käsittämättömän herkullista. Juustojakin tulee napsittua karjalanpiirakoiden kera ja perinteiset laatikotkin tulee tietysti testattua. Lanttulaatikko on suosikkini. Mutta itselle yhtenä ylitse muiden on kaikessa yksinkertaisuudessaan KARJALANPAISTI. Ei hemmetti siis, parempaa ei löydy! Liha suorastaan sulaa suuhun ja liemi kaikessa rasvaisuudessaan ja suolaisuudessaan toki pistää aortan ähkimään, mutta on se vaan niin hyvää! Isän äiti oli Karjalan evakoita ja sitä myöden on tullut Karjalaisvaikutteita meidän Satakuntalaiseen joulupöytään. Luojalle kiitos siitä! Karjalanpaisti on yksi tärkeä elementti siinä, mikä tekee minut kerran vuodessa onnelliseksi. Täytyykin ottaa sitten muutaman päivän päästä löysät collegehousut mukaan ja valmistautua siihen että sieltä joutuu mahdollisesti tulemaan kotiin pyörien :)
Joulusafka on tietysti tärkeä osa joulua. Yleensä tulee vedettyä sitä niin kovasti siinä parin päivän aikana, ettei tee mieli enää edes ajatella niitä ruokia. Mutta tässä vuoden mittaan se ähky kuitenkin pikkuhiljaa muuttuu murisevaksi karhunnäläksi, joka saa tyydytyksensä juuri viime hetkellä ennen kuin alkaisin tekemään lähtöä saaliin hankintaan. Mutsi tekee ihan parhaat joulusafkat. Anoppikin tekee ihan hyvät, mutta ne ei pärjää alkuunkaan mutsin safkoille. Kinkku on tietysti hyvää, niinkuin kalatkin. Löytyy lohta ja silakkaa monessa muodossa, lipeäkalaa ei kylläkään meidän pöydässä ole ikinä ollut. Lihapullia menee kymmenittäin ja mutsin sienisalaatti on käsittämättömän herkullista. Juustojakin tulee napsittua karjalanpiirakoiden kera ja perinteiset laatikotkin tulee tietysti testattua. Lanttulaatikko on suosikkini. Mutta itselle yhtenä ylitse muiden on kaikessa yksinkertaisuudessaan KARJALANPAISTI. Ei hemmetti siis, parempaa ei löydy! Liha suorastaan sulaa suuhun ja liemi kaikessa rasvaisuudessaan ja suolaisuudessaan toki pistää aortan ähkimään, mutta on se vaan niin hyvää! Isän äiti oli Karjalan evakoita ja sitä myöden on tullut Karjalaisvaikutteita meidän Satakuntalaiseen joulupöytään. Luojalle kiitos siitä! Karjalanpaisti on yksi tärkeä elementti siinä, mikä tekee minut kerran vuodessa onnelliseksi. Täytyykin ottaa sitten muutaman päivän päästä löysät collegehousut mukaan ja valmistautua siihen että sieltä joutuu mahdollisesti tulemaan kotiin pyörien :)