Kun Pikkarainen aikoinaan valittiin HIFK:n päävalmentajaksi, selvittelin monestakin paikasta, millainen tyyppi on kysymyksessä. Pikkaraista koskeviin kysymyksiini sain vastauksiksi seuraavat mun kirjoissani positiivisiksi laskettavat asiat:
- intohimoinen ja ahkera lätkän suurkuluttaja, joka katsoo todella paljon pelejä, analysoi oman joukkueen ja vastustajien pelejä todella tarkasti, myös ns. pelikirjamielessä
- haluaa joukkueen pelaavan aktiivista lätkää
- omaa korkean vaatimustason ja vaatii paljon työtä
- on keskusteleva ja ihmisläheinen, panostaa myös ”ihmisyyteen” ja haluaa tuntea pelaajat myös henkilökohtaisesti
- osaa sytyttää joukkueen, erityisesti pleijareissa joukkueet ovat olleet usein parhaimmillaan
- haluaa kehittyä valmentajana mahdollisimman hyväksi eikä säästele työtunteja päästäkseen tavoitteisiinsa
- tekee duuninsa tosissaan
- aito maalainen
Mun korviini paperilla juuri sitä, mitä tarvittiin ja tarvitaan edelleenkin. Varmaan oli vielä jotakin muutakin, mutta pointti on siinä, että kukaan ei sanonut mitään sellaista negatiivista, mistä täältä saa lukea päivittäin, pl. ehkä tuo maalaisjunttius. Itse luotan enemmän sellaisiin ihmisiin, jotka oikeasti tietävät asioista ja tekevät duuniaan lätkän parissa tai ovat ennen tehneet. Heidän tipsinsä ovat siis peräisin jostain muualta kuin mediasta tai netin keskustelupalstoilta. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että Pikkaraisesta ei ole liikkunut negatiivisia huhuja kuin case Iikka Kangasniemen aikoihin. Ja silloinkin ne jutut olivat surkeita yrityksiä saada Iikka näyttämään uhrilta. Koppi siis ei ”vuoda” ja se on HIFK:ssa hyvin harvinaista. Tämä saattaa toki muuttua hetkenä minä hyvänsä ja näin tulee myös käymään, jos pelaajat oikeasti haluavat koutsista eroon. Mutta viime kaudella, kun kynnettiin syvällä ja olisi ollut aihiot syöttää valmennuksestakin negatiivisia asioita, näin ei käynyt. Täytyy kai senkin nyt jostain kertoa?
Mulle Pikkaraisen junttius tai maalaisuus ei näyttele mitään roolia. Myös esim. espoolaiset ja vantaalaiset ovat maalaisia, joten maalaisten kanssa elämiseen on kyllä saanut tottua ja heissäkin on hyviä ja ihania ihmisiä. Stadilaisissakin on juntteja vaikka millä mitalla, joten ei se junttius yksistään asuin- tai syntymäpaikkaa katso. Henkinen junttius on pahinta. Ja HIFK:n koppihan on täynnä junantuomia muutenkin eikä se mua haittaa.
Itse en epäile, etteikö valmennus ymmärtäisi jääkiekosta ja sen taktisista hienouksista riittävästi. Varmasti ymmärtävät. Pidän kuitenkin mahdollisena sitä, että joukkueen ala- ja yläkerran epäsuhta on nyt osoittanut, että paperilla hyvät ja jopa järkevät asiat eivät toimi käytännössä. Jostain syystä erityisesti pakit eivät kykene toteuttamaan sovittuja avauksia ja jatkuvasti vaihtuvat kokoonpanot hyökkäysketjujen suhteen vaikeuttavat ajoitusten synkkaamista. ”Pelaa rohkeasti omilla vahvuuksillasi”- mantra saa tällä hetkellä epävarmat pelaajat tekemään vaikeasti ennakoitavia ratkaisuja, mikä saa aikaan sellaisen lopputuleman, että peli näyttää täysin organisoimattomalta paskalta. Mikä johtaa siihen, että lopulta kaikki pyörivät milloin missäkin ja syntyy paniikki. HIFK ei tee omista paikoistaan, pelaajien itseluottamus ja maalintekovarmuus tippuvat vieläkin alemmas, kun taas vastustaja käyttää omat maalipaikkansa hyvällä prosentilla ja taas joudutaan takamatkalle. HIFK joutuu tekemään yhtä maalia kohti aivan järjettömän määrän duunia. Ongelmaksi on ehkä nyt muodostunut se, ettei puutteita ole päästy kunnolla treenaamaan pelimäärän vuoksi, vaan on nyt pakko vetää samalla sabluunalla. Ehkä tämä tauko korjaisi tämän ongelman?
Mun silmiini valtaosa vastustajan maaleista on ennemminkin syntynyt yksittäisten pelaajien aivan totaalisista kardinaalimunauksista tai tilanteet alkaneet niistä. Lähtökohtaisesti jokaisen kentällä olevan pelaajan pitää pystyä 9/10 pelaamaan tiettyjen jo junnuissa opittujen lainalaisuuksien mukaan, mieluiten tietenkin aina. Erityisesti puolustajien osalta tämä on aivan kriittistä. Nyt siihen on pystytty ehkä 6/10 ja se on näkynyt tulostaulullakin. HIFK:n pakistosta Motin, Ahonen ja Karjalainen ovat niitä ukkoja, joilta odotetaan vain yksinkertaista, mutta varmaa pelaamista, maalien estämistä omassa päässä ja hyvää avaussyöttöä. Nyt mikään ei toimi kenelläkään. Onko vika pelitavassa? Ehkä, mutta kyllä ammattilaisen pitää perussyöttöjä osata antaa paineessakin. Kousa taas ei osaa puolustaa, Winberg ja Teräväinen ovat hyvin nuoria ja kokemattomia, jotka tarvitsevat kokeneen ja varmat pakit viereen. Kousa sai Ahosen, Teräväinen ja Winberg Motinin ja Karjalaisen. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat nyt nähdyn perusteella aivan tuhoon tuomittuja pakkipareja. Varakas on Varakas, mutta huononakin päivänään nyky-Motinia parempi. Lyytinen saikuttaa vähän väliä, mutta on silti selkeästi ollut paras pakkimme. Väitän, että pakisto on yksinkertaisesti liian hidas ja huono.
Suurin ongelma on kuitenkin taas kerran ollut loukkaantumisissa. Vaikka lainalle ollaan saatu hyviä pelaajia, suurin ongelma on se, että ne pelaajat, joiden kanssa systeemejä on harjoiteltu, eivät ole kokoonpanossa. Viime kausi oli niin suuri pettymys, että uskallan melkein laittaa pääni pantiksi, että valmennus on purkanut viime kauden pelit atomeiksi, tehnyt analyyseja ja tarvittavia muutoksia pelisysteemiin ja virittänyt pelaajia taistelumoodiin, että tämä on nyt se kausi ja laitetaan all in. Ja mitä tapahtuu? Ne pelaajat eivät olekaan kentällä, vaan sairastuvalla. Tilalla on täysin uusia naamoja, jotka ovat mukana vain rajoitetun ajan, joille pitää samaan aikaan opettaa pelisysteemit, oppia tuntemaan tyypit ja vahvuudet kentällä ja samalla pelata otteluruuhkaa, mikä tuo oman mausteensa myös harjoitteluun. Siihen vielä jatkuvasti lisää loukkaantumisia ja kokoonpanomuutoksia, joten onhan tuossa nyt valmennuksella ja pelaajilla kova savotta. Myös henkisesti. 12 peliä lokakuussa (sisältäen myös viikon pelitauon) on juuri sitä, mitä nyt ei olisi kaivattu. Mutta minkäs teet. Paska alku vaikeuttaa monella tavalla tekemistä, mutta uskoa ei voi menettää.
En todellakaan ole tyytyväinen eilisen peliesityksiin. Se oli häpeällinen esitys. Näistä yhden erän totaalikoomauksista on päästävä eroon. Jos pitkällä tähtäimellä halutaan menestystä, Pikkaraiselle esikuntineen pitää nyt antaa oikeasti täysi tuki ja työrauha. Jos näin ei tehdä, joudutaan seuran ”uskottavuuden ja työkulttuurin palautusprojekti” aloittamaan taas alusta. Katsojalukuja on turha tuijottaa nyt. Osa faneista tuntuu kiristävän, ettei tule katsomoon sen ja sen koutsin aikana ja tämä toistuu säännöllisesti vuodesta toiseen. Tosiasia on se, että jengi tulee katsomoon, kun HIFK menestyy. Tällä kaudella katsojalukuihin vaikuttaa myös moni muu asia, että suosittelen unohtamaan katsojalukujen tuijottelun. Nythän se juuri kannattaa olla vaihtamatta, kun valmentajanvaihdoksesta ei saada positiivista boostia kassaankaan. Ensi kaudelle sitten paras mahdollinen käytettävissä oleva päävalmentaja ja hänelle mahdollisuus tuoda oma tiiminsä, pl. Lundell. Mulla ei ole tässä mitään henkilökohtaisia agendoja tai tunteita pelissä, joten mulle koutsin nimellä ei varsinaisesti ole väliä, kunhan valinta on tarkkaan harkittu ja koutsin taustat hyvin selvitetty. Mutta pelkästä vaihtamisen ilosta en lähtisi vaihtamaan, jos Pikkaraiseen ollaan muuten tyytyväisiä eikä ”oikeasti kovia nimiä” ole saatavilla.
