Mielenkiintoisia näkökulmia ja mielipiteitä. Minusta Pikkarainen on ollut alunperinkin erinomainen valmentajavalinta. Joskus vuosia sitten Piken Mestis-aikoina tällä palstalla heitettiin Pikkaraisen nimi potentiaalisena HIFK-koutsina tulevaisuudessa, jolloin minä dumasin ajatuksen ihan täysin. Ja tämä johtui ainoastaan siitä kuvasta, jonka olin saanut hänestä raivopäänä ja kukkopoikana. Miten sen syvällisempää syytä siihen ei ollut eikä mulla ollut hajuakaan, millaista kiekkoa hän peluuttaa tai miten sitoutuneita hänen pelaajansa häneen ja joukkueeseen ovat. Tämän jälkeen on kuitenkin tapahtunut sen verran paljon asioita, että kiinnostuin Pikkaraisesta jo ennen kuin hän oli edes HIFK:n kiikarissa millään tavalla. Pikkuhiljaa oma rotsini on kääntynyt 110%, varsinkin, kun joka paikasta on kuulunut samaa laulua, että hän on pidetty pelaajalähtöinen valmentaja, joka suhtautuu intohimoisesti lajiin ja on saanut valmentamansa jengit pelaamaan parasta lätkää erityisesti keväällä. Tuossa on kolme kohtaa, jotka ovat mun mielestäni voittamisen lähtökohtia ja jotka erottavat hyvät valmentajat keskinkertaisista valmentajista. Intohimo merkitsee itselleni sitä, että haluaa jatkuvasti oppia uutta ja on myös luontaisesti utelias eikä pelkää kokeilla uusiakaan juttuja. Pelaajalähtöisyys tarkoittaa mulle sitä, että on aidosti kiinnostunut pelaajista ihmisinä ja haluaa saada jokaisesta pelaajasta pelaajan omat maksimit irti. Ja "kevätkunto" merkitsee sitä, että kauden aikana tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan, kasvatetaan luottamusta joukkueen sisällä, ollaan kylmäpäisiä ja kärsivällisiä mahdollisten vastoinkäymisten edessä ja keskitytään edelleen siihen kaikkein olennaisimpaan, eli siihen, että tulos näkyy myöhemmin keväällä. Ja että jokainen pelaaja olisi parhaimmillaan just keväällä. Pelilliset ja pelitavalliset asiat ja osaaminen ovat varmasti kaikilla liigavalmentajilla oikeasti ihan riittävällä tasolla, erot tulevat sitten muista asioista ja mä näen, että HIFK:lla on nyt Jarno Pikkaraisessa henkilö, jonka alaisuudessa ihmisillä on mahdollisuus pystyä parhaimpaansa.
Tätä taustaa varten mun silmiini Pikkarainen on erinomainen valinta HIFK:n päävalmentajaksi. Nälkäinen, intohimoinen, riittävän kokenut ja mestaruuden voittanut valmentaja, jolla on mahdollisuus päästä toteuttamaan seuran arvoja ja visioita arjessa. Mä ihmettelen, miten joku seuraa rakastava tai seuran pitkäaikaisesta menestyksestä aidosti kiinnostunut henkilö voi nähdä asian huonona. Ainoa "ymmärettävä" syy Piken totaalidumaamiseen, mikä itselleni tulee mieleen olisi se, että kysymyksessä on joku henkilökohtainen kauna tai Pikkaraisen persoonaan liittyvä ärsyttävyys (juntti, irokeesi, lande, jne.), mistä ei mitenkään pääse yli. Itsellänikin on inhokki-ihmisiä eikä mua kiinnosta, onko henkilö jonkun toisen mielestä maailman paras tyyppi, jos mun mielestäni hän on ihan perseestä. Mutta on sellaistakin sattunut, että oma mielipide on lieventynyt ja on myös tullut vedettyä liian nopeasti johtopäätöksiä jostain ihmisestä. Jos kysymyksessä on tällainen tilanne, on helpompi ymmärtää, miksi mielipiteet on lukittu Pikkaraisenkin suhteen. Muussa tapauksessa tuntuu oudolta, että oletettavasti aikuinen ihminen lukitsee loppuvuodesta 2019 mielipiteensä kiinni, että Pikkarainen on paska valmentaja eikä sovi HIFK:n valmentajaksi alkuunkaan. Siis kesken kauden, kun on vähän heikompi jakso ja ukkoa lappaa sisään ja ulos jatkuvasti. Vielä oudommalta tuntuu se, että peli on nähty todella epäviihdyttävänä, vaikka HIFK:ta on tullut seurattua 40-60 vuotta, minkä aikana peli on ollut oikeasti aivan järkyttävää paskaa. Sekä visuaalisesti että tuloksellisesti.
Jos jotakin kiinnostaa valmentajien mietteet, suositteleen lukaisemaan läpi oheisesta linkistä Liikuntatieteellisen seuran tutkimuksen
"Yksinäistä työtä joukkueen puolesta"- selvitys jääkiekon liigavalmentajien työnkuvasta kaudella 2018-19. Pikkarainen ei ole ollut mukana haastateltavien joukossa, koska kauteen lähdettiin Selin päävalmentajana, mutta enemmän kuin itse haastatellut henkilöt, selvitys oli erittäin mielenkiintoinen päävalmentajan työn moninaisuudesta ja vaativuudesta.
https://www.lts.fi/media/lts_julkaisut/lts_selvityksia/lts_joukkueen_puolesta_web.pdf.
Suosittelen kuuntelemaan myös Valvion koppipuheet Yle Areenasta, jossa tutkimuksen suorittaneet Harri Rindell ja Heidi Packalen juttelevat lisää aiheesta
Juha Valvio | Koppipuheet sukeltaa liigavalmentajan arkeen: "Olispa edes joku jolle voisi soittaa".
Kukaan ei ole täydellinen ja varmasti valmennuskin on tehnyt virheitä. Enää pitäisi vain tietää, mitä on oikeasti tehty väärin ja olisiko voinut tehdä toisin. Luotan siihen, että joukkueen sisällä nämä asiat tiedetään. Pitää muistaa, että ottelut ovat vain yksi osa joukkueen arkea ja kun ukkoa putoo pahimmillaan viikottain ulos kokoonpanosta, se aiheuttaa muutoksia ihan kaikkeen. Jonkun mielestä nämä ovat tekosyitä, mun mielestäni ne taas ovat asioita, jotka vaikuttavat työyhteisön toimintakykyyn hyvin olennaisesti. Mun mielestäni vastoinkäymiset kuitenkin myös kuuluvat elämään. Jokaiseen urehilutapahtumaan menijä ottaa aina riskin siitä, että oma suosikki häviää tai epäonnistuu. Jos sitä ei kestä, kannattaa siirtyä vaikka teatterin tai oopperan pariin. Kausikortteja myytäneen sinnekin ja siellä esitys päättyy joka kerta samalla tavalla. Siellähän voi myös valita itselleen mieluisimmat produktiot riippuen siitä, pitääkö onnellisista vai surullisista lopuista. Tilastoja voi pitää kokemuksen karttuessa mm. siitä, kuka sanoi vuorosanat väärin ja kuinka monta kertaa ja kuinka usein ja miten se vaikutti lopulliseen kokemukseen esityksestä. Ehkä jostain löytyy joku keskustelupalsta, missä voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden intohimoisten heavy usereiden kanssa? Ja rohkeimmat voivat myös vähän jeesata näyttelijöitä kuiskaamalla ne oikeat vuorosanat, jos on tullut virheitä, kun he eivät itse välttämättä edes ole huomanneet sitä.
