HPK on hyvä esimerkki siitä, että miten järkyttävän suuri merkitys päävalmentajalla Suomessa on. Eikä pelkästään sijoitukseen, vaan ihan pelaajien halukkuuteen tulla seuraan.
Kaudet 2001-2007 veti Jukka Jalonen:
Kauden 2007-08 Matti Alatalo ja sijoitus 12.
Jukka Rautakorpi 2008-2010 ja sijoitukset 5. ja 2.
Sitten oli Rindelliä, Seliniä, Kai Rautiota ja Pasi Arvosta kaudet 2010-2016.
Tämän jälkeen sitten astui tuleva maajoukkueen päävalmentaja Pennanen puikkoihin:
Ei samanlaista tykistä, kuin Jalosen aikana, eli Kyllä Pennanenkin haki itseään ja tälle kaudelle ehkä pienen seuran resurssit iskivät vasten kasvoja, kun etenkin HIFK rokotti isolla kädellä, mutta lopputulostahan ei vielä tiedetä.
Eivät suurseuratkaan poikkeus ole. Kärpätkin on sukeltanut huonojen päävalmentajavalintojen takia. Tappara on tasaisin suorittaja, mutta siellä onkin menty kahden valmentajan taktiikalla kaudesta 2012 asti ja varmaan juuri tästä syystä.
Pikkaraisesta on vielä vaikea sanoa, että nouseeko tuolle Manner, Jalonen, Pennanen tasolle menestyksen osalta. Fakta kuitenkin on se, että Liigassa menestys seuraa tiettyjä valmentajia. Jotkut eivät voita koskaan ja sitten pitää muistaa se, että hyvistäkin valmentajista aika jättää menestyksen suhteen. Pitää löytää niin sanottuja tuoreita valmentajia. Toivotaan, että HIFK Pikkaraisesta sellaisen löysi, mutta toisin kuin HPK:ssa, niin HIFK:ssa ei yleensä olla kauhean kärsivällisiä sukelluskausien jälkeen. HPK:ssa oltiin Pennasen kanssa ja se toi tulosta. HIFK:ssa tosin ne lähtökohdat ovat erilaiset, eli ei kolmea kautta ole aikaa kasvattaa mestarivalmentajaa. Moni sanoo, että KJ:lla meni kolme vuotta. Meni, mutta HIFK oli ennen KJ:n tuloa oikeasti niin surkeassa tilanteessa kaikin puolin, että ei voi verrata ollenkaan HIFK:n nykytilanteeseen.