JARKKO RUUTU, VÄRIÄ(KÖ) KAUKALOON
Ja hieman kirjoittamaani kolumnia:
Jääkiekon NHL- liiga langetti keskiviikkona Ottawa Senatorsin hyökkääjälle Jarkko Ruudulle kahden ottelun pelikiellon ja 30 000 dollarin sakot, tämän puraistua NHL:n kurinpitäjien mukaan Buffalon Andrew Petersiä. Tapahtuma ei ole täysin ainutlaatuinen lajin historiassa, mutta harvinainen kylläkin. Harvinaista ei sen sijaan ole se, että tämän miehen, Jarkko Ruudun, ympärillä otsikot vilkkuvat. Vuosi sitten mies oli "suurissa" otsikoissa Chris Simonin potkaistua tätä luistimella ja saatuaan siitä pitkän pelikiellon. Kauden aikana Ruutu onnistui nostamaan myös suuren metelin taklattuaan polvella venäläisen tähden Ilja Kovalchukin sairauslomalle. Suomalaiselle urheilufanille tuttuja ovat tempaukset maajoukkueessa. Tsekkitähti Jaromir Jagr on muistanut pitää päänsä ylhäällä Torinon Olympiaturnauksen jälkeen ja samaa yritettiin opettaa myös venäläistähdille Moskovan MM-kisoissa keväällä -07. Sm-liigassa pelatessaan Ruutu oli otsikoissa muunmuassa ajaessaan vastustajan maalivahdin yli finaaleissa ja ammuttuaan Kuopiossa katsojaa kiekolla päähän.
Selvää on, että tämän miehen ympärillä tapahtuu ja tapahtumien kohde on yleensä vastustaja. Hän herättää myös suuria tunteita jääkiekkoa seuraavissa, eivätkä nuo tunteet ole läheskään poikkeuksetta positiivisia. Sama on havaittavissa myös Suomessa. Jokaisella jääkiekkofanilla on mielipide tästä pelimiehestä eikä ole liioiteltua sanoa, että hän on jopa vihattu pelaaja, ainakaan jos vastaajana on Ruotsin maajoukkuepelaaja, joka on pelannut häntä vastaan. Toisaalta Jarkko Ruutu on erittäin arvostettu pelaaja omien joukkuetovereidensa ja valmentajiensa keskuudessa, puhutaan sitten seurajoukkueista NHL:ssä tai maajoukkueessa.
Siviilissä miehen tavanneet luonnehtivat häntä poikkeuksetta mielyttäväksi ja jopa fiksuksi. Kuin huomaamatta tuo kuvaus "fiksu" sopii paremmin kuin hyvin myös Jarkko Ruudun pelityyliin. Tämä saattaa tuntua kummalliselta, mutta tarkka katsoja huomaa kuinka harkittuja hänen tekonsa kaukalossa monesti ovat, vaikka maallikko ei sitä huomaakaan. Hän taklaa, raataa, ärsyttää ja saa vastustajan pelin usein täysin sekaisin. Siinä samassa hän usein saa vastapelaajan sivuun itse pelistä, joko jäähylle, suihkuun tai joskus, joka ei ole toivottavaa, jopa sairauslomalle. Jäljelle jää hajonneita itsetuntoja, järkytettyjä hermoja ja Jarkko, joka hymyilee leveästi ja saa vastustajan hermonrippeetkin palamaan. Toki rangaistusaitio on tullut hänelle itselleenkin tutuksi, mutta aniharvoin hän lähtee yksin istumaan, vaan useinmiten vastustaja tai vastustajat lähtevät kaveriksi. Ruutu on siis tehnyt itsestään tarpeellisen pelaajan joukkueilleen, sitä lienee turha kiistää varsinkin, kun mies valitaan leijonapaitaan edustamaan Suomea kaikkiin mahdollisiin arvokisoihin. Sensijaan hänen kaukalossa käyttämänsa keinokavalkaadin eettisyyttä tai moraalisuutta voi pohtia. Vastustajan kunnioittamisesta tuskin voi puhua Ruudun tapauksessa vaikka tosiasia on, että rapatessa tuppaa roiskumaan. Urheilumaailma, kuten maailma yleensäkin, heijastaa nykyään asennetta: "voitto keinolla millä hyvänsä." Tähän ajattelumalliin Jarkko Ruutu sopii loistavasti. Kaikki keinot käytetään. Tulevaisuudessa tulemme näkemään edelleen numero 37:n leveää hymyä ja päreensä polttaneita vastustajia. Ja mikäli tämä tapahtuu leijonapaidassa, se tuskin häiritsee meistä ketään.
