En olisi uskonut, että joskus puolustan Jarkko Ruutua. Enkä varsinaisesti puolustakaan. Mutta kiinnitän huomiota muutamiin asioihin.
http://www.yle.fi/urheilu/mediasali/torino/id31216.html osoitteessa on kyseinen suukotus nähtävillä. Herra Ruutu tulee melkoista kyytiä kimppuun, totta, mutta mutta. Jaromir Jagr EI ole irti laidasta (vasen jalka laitaa vasten, katsokaa itse). Etenkin viimeisissä kuvissa Ruudun tulosuunnasta katsovalla kameralla näkee, että Jagr KYYRISYY -valitettavasti - ehkä vajaata sekuntia ennen asentoon, missä lopulta on ottamassa vastaan taklauksen. Väitän että taklaajan on käytännössä mahdotonta korjata liukuaan jarrutukseksi enää tuossa vaiheessa. En halua spekuloida sillä, olisiko Ruutu ylipäätään tehnnyt näin, jos olisi voinut. Nyt ei mielestäni voinut. Ruutu EI myöskään tähtää päähän, tai sitten tähtää huonosti, sillä ei ainakaan siihen osu. Lähteenä edelleen oheinen klippi.
Toinen kysymys on mister Jagrin lähtökohdat. Hän pelaa kypärällä, joka suojaa vähemmän kuin paksu pipo. Hän on itse allekirjoittanut liput ja laput että tekee näin omalla vastuullaan, vapaaehtoisen turvariskin hyväksyen. Luulisi, että aidatussa jäädytetyssä tilassa, jossa nopeudet yltävät sadan kilon massalla liikkuvien pelaajien ruuhkassa yli 30km tuntivauhtiin hän sitten tajuaisi edes pitää lanttunsa kohtuullisen korkealla.
Toinen, ja mielestäni mielenkiintoisempi asia juontuu tästä kysymyksestä. Hyväksyykö ja sietääkö tämä laji oikeasti sen, että Jagrin säännöt ovat toiset kuin jonkun muun? Jääkiekossa taklataan, pelataan kovaakin. Millä muotoa joku saa olla joukossa joku ihan oma vilkas mikkihiirensä, joka voi tulla kentälle halutessaan vaikka sukkahousuissa, kun kerran on niin taitava tähti? En ymmärrä yhtään kommentteja tsekkileiristä, joiden mukaan Jagria ei saisi taklata lujaa. Tästä ajattelusta seuraa, että kentällä on kasa tykinruokaa, jota saa kyllä rapata reippaammin - että saadaan show aikaiseksi- mutta myös oma nomenklatuura, joka pelaa ihan eri peliä. Minä ainakaan en halua jääkiekon olevan sitä.
Se, että kentälle tulee verta ei aina korreloi sen kanssa onko jotakin tehty törkeästi vai ei. On usein niin, että media kiljahtaen tarttuu näihin tapauksiin. Se koneisto kun kaipaa elääkseen lähinnä verta näkyviin, ei piiloon suoniin. Kaiken älyllisen journalismin (jääkiekkokin-) lähtökohtana pidän tarkkaa analyysiä tapahtuneesta. Ruotsalaisia ei kannata kuunnella asiassa yhtään. Rakastan heitä, he ovat veljiä, siskoja ja serkkujamme, mutta ovat kansoittaneet lehtiensä urheilutoimitukset asiantuntemattomilla, mouhoturpaisilla suomi-vihaajilla. Heidän kuningaslajinsa ovat jääpallo ja lötkövartisilla mailoilla pelattava sosiaalisähly. Keskittykööt niihin.