Jarkko teki mitä pitikin. Seuraukset olivat tietysti ikäviä, kohtuuttomiakin - Jagrin kannalta. Ja onhan se nyt kohtuutonta, että kuka tahansa saa pelatessaan aivotärähdyksen toisen pelaajan puhtaan taklauksen seurauksena. Tai varsinkaan likaisen, kysykää vaikka Tero Paappaselta.
Ruutu on älykäs pelaaja. On pelottavaa, miten kylmän rauhallisesti hän toteuttaa rooliaan. Hän pelaa intohimoisesti, mutta esimerkiksi Summasen peli- ja (valmennus-)uralta tuttuihin raivareihin hän ei sorru. Ja sehän siinä pelottavaa onkin: Ruutu taklaa, tökkii, vittuilee, filmaa ja tekee kaikkensa ihan viileästi harkiten. Todd Bertuzzi hän ei tosiaankaan ole, valitettavasti myöskään pelitaidoiltaan.
Ehkä minäkin haluaisin, että Suomi voittaisi olympiakultaa vain Teemu Selänteen ja Jere Lehtisen taitojen ansiosta. Jääkiekossa tarvitaan kuitenkin Ruudun kaltaisia pelaajia. Suomi tarvitsee sellaisia aivan erityisesti. Toisin kuin rumpali Mertaranta eilen vikisi, Ruudun taklaus ei ollut "pelin musta hetki", vaan kulminaatiopiste.
Ja toteanpa minäkin: Ruudun taklaus osui kroppaan, Ruutu itse taklasi puhtaasti. Laitataklaus se kyllä oli, mutta ei missään nimessä päähän kohdistunut taklaus, kuten rumpali Mertaranta vaahtosi.
Tunnustan, että luulin Ruudun lähtiessä NHL:ään hänen löytävän sieltä voittajansa. Ei ole vielä löytänyt. Ja vaikka olisi välillä turpaan tullutkin, hän aina noussut jaloilleen. Kova, paha, härski ja pelottava jätkä. Onneksi hän pelaa nyt Suomen joukkueessa.