Jakke Ruutu.
On ihmisiä, jotka tekevät johtopäätöksensä mediassa hehkutettavien asioiden perusteella. On ihmisiä, jotka näkevät asiat värillisten lasien läpi. On ihmisiä, jotka eivät kaavoistaan kangistuneena osaa enää muuta nähdä. On ihmisiä, jotka eivät uskalla olla eri mieltä. On ihmisiä, joiden kuuluisi katsoa peiliin. On ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa asioita "face-to-face".
Jakke Ruudun tekemiset kaukalossa ja sanomiset sen ulkopuolella ärsyttävät monia. Kuinka joku kehtaa sanoa moista tai olla eri mieltä "sen suuren linjan" kanssa. Ruutu on pukenut tälläkin kaudella monta asiaa sanoiksi, kun kukaan muu ei ehkä uskalla, vai mikä on? Ärsyttääkö se, että joku sanoo, mitä mieltä on? Tässä kiekkoliigassa (ja maassa) kritiikin antaminen ilman "sanktioita" on hyvin vaikeata, tai ainakaan se ei ole hyväksyttävää. Olemalla se "toisen puolen ääni", se rooli on vaikea Suomen kokoisessa maassa, jossa erilaisuus on usein anteeksiantamatonta.
Kuinka usein Suomessa joku kritisoi ääneen tapahtumia tai tapoja toimia?
Jarkko Ruutu herättää tunteita. Puolesta ja vastaan. Kumma kyllä, negatiivinen palaute on aina se, joka kuuluu. Niin nytkin. Se muistetaan. Siihen on helppo tarttua. Olemalla samalla samaa mieltä kuin suuri yleisö ja yleisesti tiedossa oleva linjaus "käyttäytymissäännöistä".
Jarkko Ruudun tarkoitus onkin herättää tunteita. Toivottavasti tämä ei tullut yllätyksenä. Näitä tarvitaan. Persoonat, suuret tai pienet, ovat omiaan viemään tätä lajia eteenpäin. Kehitystä on tapahduttava - monella osa-alueella. Säännöistä moraaliseen näkökulmaan kiekon saloista.
Se, että Jarkko Ruutu pelasi HIFK:ssa tämän kauden ja herätti tunteita - puolesta ja vastaan - ei ole yllätys.
Samalla, kun itse näen Ruudun tärkeänä osana HIFK:n menneen kauden joukkuetta, näen tämän ärsyttäjän tärkeänä osana suomalaista jääkiekkoa. Ruutu tietää pelin hengen ja tietää rajansa. Nyt joku vetää mielestään mahtavan pointin viisnollaykköstensä takataskusta ja sanoo, että mitäs se rottakuningas siellä selkään ajeli jne. Lätkä on nopeatempoinen peli, jossa sattuu ja tapahtuu. Rapatessa roiskuu. Kuitenkin, kuten moni tietää, Ruutu on osa tätä hienoa peliä. Pitää tai ei.
Harva pitää Marko Kiprusoffistakaan, ja siinä vasta väritön jätkä - paitsi ne ranteet.
Provosointi, sitähän eräs presidenttimmekin on kommentoinut menneinä vuosina. Taitoa sekin. Näyttää toimivan. Keskustelua syntyy - ja kehitystä tapahtuu.
Loppukaneettina, kyllä, olin tänään Helsingin Jäähallissa katsomassa 5. peliä HIFK:n ja Lukon välillä.