28 sivua tekstiä... jo tämä märä keskustelua todentanee sen, että Jarkko Ruutu on jonkinlainen merkkipaalu SM-liigan historiassa, yhdessä all-time jäähyminuuttien kera.
Haluttiin tai ei, niin pakkohan se on tunnustaa, että J.R osaa pelata kiekkoa kuitenkin kohtuullisesti ja ymmärtänyt oman tapansa pelata päästäkseen NHL:ään. Ei J.R mikään umpikädetön luupää ole, muttei toisaalta mikään kaunosielu-silkkirannekkaan. Maajoukkueeseen ei ole enää moneen vuoteen päässyt aivan kädettömyyksiä (no, ehkä Heleniuksen visiitti) ja toisaalta Vancouverin 2-4. kentässäkin pitää todellakin osata pelata ja ymmärtää peliä. Ja ei se +/- sarakekkaan mitään sattumaa aina ole.
Tämä vuosi SM-liigassa sitten...mutta kun Jarkolla on nyt tänä vuonna todellakin ollut jotain vialla. Tuliko lakko jotenkin pahaan saumaan kohtuullisen viime kauden jälkeen vai mikä, mutta jotenkin "turhautuneen" oloinen Ruutu on ollut. Olen nähnyt kymmenkunta HIFK:n peliä tällä kaudella ja joissakin peleissä hän on ollut mainio, toisissa lue Lukko-sarja aivan katastrofi. Kaatuilua, turha selkäänajo vaarallisessa paikassa (sanoi Allu Lähteenmäki mitä tahansa) ja kaiken huippuna uskomaton itku Urheilulehdessä. Tunnen myötähäpeää. Olisi voinut mennä psyykkaamisen piikkiin huomattavasti lievempänä, muta Jakke kun ei nyt voi syyttää tuon taklauksen jälkeen Porkkaa filmaamisesta (Porkka kai huilasi 3.erän, miksi ihmeessä olisi jos filmasi... play-off pelissä) ja eikä varsinkaan heittäytyä naurettavaksi Saukkosen osalta. Toivottavasti älyää pyytää privaatissa anteeksi ainakin Saukkoselta. Kritiikki on aina tervetullutta, jos se on asiallista mutta tänä vuonna se on ollut aika lailla itkua ja ininää.
Ja se topic, kova pelaaja vai rotta? Valitettavasti ja monesti onneksi molempia. Pelaa kovaa, tekee raskasta roolia, johon kuuluu rottailu ja välillä hanskailu. Käyttääksemme kiekon emämaan terminologiaa J.R on tosiaankin "pest" mutta ei "tough guy" mutta SM-liigan mittarilla sekä että. Ja kuten todettua joskus aiemmin, ei J.R niin kovin hanakka niitä hanskoja ole pudottamaan (V.Nieminen nyt tietysti vielä vähemmän). NHL:ssä olleet tappelukumppanit ovat olleet kyllä satunnaisia ja kevyemmän keskisarjan miehiä (joillakin uran 1. tappelu nimenomaan Jarkkoa vastaan) muutamaa harvaa keskisarjan nyrkkisankaria lukuunottamatta. Vertailu Barnabyyn on tietyllä tasolla osuva mitä tulee pelityyliin ja taitoonkin mutta Barnaby pelaa vielä enemmän "in-your-face" kiekkoa erittäin säännölisellä peliajalla ja Barnaby on vastannut teoistaan sarjan kovimmillekin herroille ml. Brashear, Domi, Ray, ja pitänyt itsensä vielä hengissäkin.
Minun asteikossani Ruutu on paikkansa monessa joukkueessa ansainnut tähän asti mutta kuluva kausi pudottaa arvostusta koko ajan. Rehellisesti sanottuna yksi entisistä suosikeistani ei enää kuulu arvostamieni pelaajien joukkoon lainkaan. Hyvät, kunnon vanhan ajan duunaritalkoo-MM-kisat pelastaisivat paljon, mutta töitä pitää tehdä, että Erkan "ovet" Ruutulle aukenevat. Pelilliset taidot riittävät (herkimille huom kohtaan taito. kiekkojoukkue tarvitsee muutakin taitoa kuin 18 Raipea) mutta pää ei näytä kestävän.
Henkilökohtaisesti ottaisin Ruutun maajoukkueeseen myös tänä vuonna, jos vain leiri sujuu ja oma paikka löytyy. Joukkueeseen vaan, tosin hyvin, hyvin lyhyen talutusnuoran kera. Yksi huolimaton hölmöyly ja katsomoon... Ruutusta on ollut välillä paljon iloa mutta aivan selvästi myös haittaa tänä vuonna HIFK:lle, ei siitä yli eikä ympäri pääse.
Ja lopuksi, HIFK on perinteikäs, hieno seura. Hieno joukkue ja mukava pelityyli. Yksi suosikeistani aina ja tulevaisuudessa. Mutta joskus täytyy myöntää... Pena ja monet fanit, ei eletä sitä "meidän juttu on jotenkin erikoista mitä muut ei tajuu!" fantasiaa. HIFK on HIFK, mutta niin se on Porissa, Oulussa ja Tampereellakin, oma perinteikäs joukkue on kova sana kaikkialla. Suuri osa IFK-faneista vaihtaisi runkosarjan muutamat typerät ryntäykset, Lukko-sarjan sähläämisen ja typerän kahinan milloin tahansa finaalipeleihin, kunhan vain joukkue pelaa hyökkäävää ja kunnon kiekkoa, ilman ylivoimamaalien takia hävityn pelien jälkeistä"me ollaan kuitenkin iso, ainoa paha HIFK"-pullistelua.
Joku NHL:n historiaa tunteva auttakoon, eikös Phillyn pullistelu 70-luvulla loppunut kun vastustaja antoi lopulta samalla mitalla takaisin ottelun alkulämmittelyssä ja näytti ettei "Vopateilla" uhkaaminen enää pelota eikä edes kiinnosta? On tuo menestys ollut aika hiljaista sen jälkeen vaikka samaa formaattia on yritetty kaupungissa parikin kertaa hieman formaattia muunnellen.