Jarkko Ruutu – kova pelaaja vai rotta?

  • 687 776
  • 3 212
Se taklaus taisi sen ajan sääntöjen mukaan kuitenkin olla puhdas. Se että siitä vielä puhutaan tai että siitä edes jäähyä vihellettiin johtui täysin Jagrin pahvikypärästä.

Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Hauska alleviivaus muuten tuo jopa Mertarantakin kuka on useimmiten väärässä.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | is
Pakko tulla huomauttamaan, että ne, jotka sanovat Ruudun alisuorittaneen tai pelleilleen koko Jokereissa pelaamansa ajan, ovat selkeästi unohtaneet pari ensimmäistä kautta eli vuodet 2011-2013. Tai sitten ne ylilyönnit, etenkin runkosarjassa JYPiä vastaan ja kaikki HIFK-kuviot, ovat ottaneet vallan muistijäljestä.

Ekalla kaudellaanhan Ruutu oli Jokereiden sisäisen pistepörssin kolmas. Istui toki paljon jäähyllä, kuten aina, mutta kuten aina, paljon sekä syystä että syyttä. Pleijareissa oli aidosti hyvä sekä HIFK- että JYP-sarjan. Toisella kaudellaan teki vähemmän pisteitä, mutta ppg oli hienoisesti ekaa kautta parempi. Ekalla kaudella Hahlin johtama kenttä, jossa laidoilla olivat Ruutu ja Rita, oli aidosti todella laadukas kolmoskenttä. Tietenkin oli, koska kaikki kolme olivat laadukkaita pelaajia, mutta tuosta saatiin ulos enemmän kuin osiensa summa. Rudi myös ratkoi pelejä enemmän kuin hävisi niitä, varsinkin rankkareilla.

Kolmas kausi menikin sitten pelleilyksi, mutta silkkaa paskaahan se oli kaikin muinkin puolin. Vain Turun reissu ja Teräväisen ja Nagyn yhteispeli oli sillä kaudella positiivista.

Toisin sanoen, Ruudun pelillinen anti ei ollut se, josta hampaita tarvitsisi erityisesti (Jokereiden leirin näkökulmasta) kiristellä. Pikemminkin hänen presenssinsä kulisseissa erityisesti HIFK:n suuntaan on se asia, josta oli loppuviimein enemmän haittaa kuin hyötyä - olkoonkin, että HIFK meni tuossa hötäkässä niin solmuun, että toisinaan kului kymmeniä kuukausia ilman, että Helsingin punaiset voittivat siniset.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juurikin näin. Ellen väärin muista niin Jagr taisi vielä kumartaakin juuri ennen taklausta hassuine hattuineen.

Eikä tässä vielä kaikki; lisäksi turnaus pelattiin tuon aikakauden surullisen kuuluisissa betonikaukaloissa - kannattaa katsoa, kuinka laitarakenteet joustavat, tai siis eivät jousta, tilanteessa. Toki Jagr oli kyyryssä, mutta ainakin Nordiksella laitarakenteet joustavat merkittävästi vastaavissa matalissakin laitakontakteissa.

Olivat kyllä yksi älyttömimmistä keksinnöistä nuo ysärin lopulta 10-luvulle yleisesti Euroopassa käytössä olleet joustamattomat, korkeat laitarakenteet ja kivikovat lasit.
 

Ruoppaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pääkaupunkiseutu
En allekirjoittaisi, kyllä esim päällikkö/kurpitsapää miten sitten Olli Jokista haluaa kutsuakaan, oli mielestäni hanskaajanakin edellä Jarkkoa, muista pelitaidoista ei tarvitse varmaan edes mainita.
Tämä on ketjun tai jopa palstan absurdeimpia väitteitä. Jokinen on yksi surkeimmista hanskaajista, joka on änärissä hanskannut useammankin kertaa. Kurpitsapään iso kokokaan ei useinkaan auttanut edes siedettävään lopputulokseen. Kun katsoo muutaman Jokisen tappelun, on päällimmäisenä tunteena myötähäpeä.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä on ketjun tai jopa palstan absurdeimpia väitteitä. Jokinen on yksi surkeimmista hanskaajista, joka on änärissä hanskannut useammankin kertaa. Kurpitsapään iso kokokaan ei useinkaan auttanut edes siedettävään lopputulokseen. Kun katsoo muutaman Jokisen tappelun, on päällimmäisenä tunteena myötähäpeä.
Tuo oli kyllä niin erikoinen heitto että naurahdin kun luulin vitsiksi, mutta jos oli tosissaan niin huhhuh.

OJ on yksi suosikeistani ja 1998 ikoni nevöfoget tietenkin, mutta hanskaajanahan Olli oli ihan onneton kun puolestaan Ruudun Jarkolla nyt kuitenkin tasapainoa ja tappelutaitoa löytyi jos hanskat putosivat. Mutta kuten sanoin hyvästä vitsistähän tuo väite kävi.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Lainasin tämän ketjun innoittamana myös tuon Ruudun kirjan ja on ekan vajaan 100 sivun perusteella yhdyttävä vallitsevaan mielipiteeseen, että onpahan pirun hyvin kirjoitettu kirja - oli päähenkilöstä sitten mitä mieltä tahansa! Palaan asiaan, kun saan kirjan viimeisteltyä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Äsken sain tuon Ruudun kirjan kuunneltua loppuun, otin siis äänikirjana tämän käsittelyyn. Pituuttahan sillä on mukavat 18 tuntia, vajaa viikko minulla tuossa meni kun pari tuntia päivässä kuunteli aina lenkkeilyn ohessa. Sanotaanko että harvaan kirjaan samalla tavalla jää koukkuun ja varsinkin äänikirjojen kuuntelu on ollut minulle vähän vierasta, mutta tämä oli kyllä erittäin hyvä. Hyvää tekstiä ja kirjassa oli helppo pysyä kuunneltunakin kärryillä kun teksti kerrottiin "Minä" -muodossa. Toki joitain sitaatteja siellä oli muilta henkilöiltä ja yhdessä kohdassa kesti hetken että tajusin sitaatin olevan menossa, mutta eipä tuossa muuten ollut ongelmia.

Tykkäsin liikaa siitä että turhan syvälle ei menty esim. joihinkin yksittäisiin pudotuspelisarjoihin. Ehkä Jokeri-kausista olisi voinut vähän tarkemmin vielä asiaa käydä läpi, mutta toisaalta Ruutukin mainitsee että esim. viimeisestä kaudesta saisi jo yhden kirjan itsessään joten ehkä ihan hyvä ettei liian pikkutarkasti käyty asioita läpi.

Kirjan aikajana etenee myös sujuvasti ja hyvin kyllä itsekin pääsee sisään moneen ottelusarjaan, mutta yksi virhe sieltä nousi esiin. Ruutu puhuu Senatorsin ja Pensin pudotuspelisarjasta vuodelta 2010 ja ihan siis oikeassa järjestyksessä on menty, mutta tuossa mainitaan että Pens olisi voittanut kannun tuona keväänä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan kannuhan tuli vuotta aiemmin eli 2009. Muuten ei paljon taidettu faktoista lipsua.

Suosittelen kyllä.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sääliksi käy Ruutu ja on mielestäni rotta, sillä käyttäytyi kuin rotta käyttäytyy. Oli kaikki mahdollisuudet keskittyä lätkään kun palasi Liigaan mutta ei onnistunut. Uskoin aikoinaan että palaa IFK:hon ja pelaa hyvää ja kovaa lätkää. Jälkikäteen olen iloinen ettei palannut IFK:hon. Toisaalta.. jos olisi päässyt IFK:n kanssa sopimukseen, olisiko käytös ollut parempaa..? En tiedä mutta luulen että olisi.. ehkä kun ei päässyt, oli ainut motiivi yrittää kostaa IFK:lle.
Pelasi kuin rotta (agitaattori, whatever) jo silloin, kun TosiFani tämän ketjun avasi, eli työsulkukaudella 04-05. Aika hyvin muistaakseni kelpasi monelle HIFK-fanille tuolloin, mutta takki kääntyi aika sutjakasti, kun palasi liigaan rottailemaan HIFK:ta vastaan. Sitä kai se fanittaminen on.

Ruudun kirjaa en ole lukenut, mutta ilmeisesti pitäisi, kun sitä niin on kehuttu. Toki tulihan sitä kirjaa "luettua" iltapäivälehtien sivuilta aikoinaan. Toivottavasti tarjoaisi jotain muutakin kuin ne jo revitellyt tarinat.
 

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pelasi kuin rotta (agitaattori, whatever) jo silloin, kun TosiFani tämän ketjun avasi, eli työsulkukaudella 04-05. Aika hyvin muistaakseni kelpasi monelle HIFK-fanille tuolloin, mutta takki kääntyi aika sutjakasti, kun palasi liigaan rottailemaan HIFK:ta vastaan. Sitä kai se fanittaminen on.
Varmasti pro-Ruutu -porukkaa HIFKn faneissa oli siihen asti ja sen jälkeenkin, kun siirtyi narreihin, mutta kyllä jo tuon työsulkukauden loppumetreillä ja sen jälkeen oli paljon HIFK-faneissa kriittistä mutinaa sen suhteen, että Ruudulla meni agitointihommat enempi-vähempi överiksi ja ei palvellut enää joukkuetta.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pelasi kuin rotta (agitaattori, whatever) jo silloin, kun TosiFani tämän ketjun avasi, eli työsulkukaudella 04-05. Aika hyvin muistaakseni kelpasi monelle HIFK-fanille tuolloin, mutta takki kääntyi aika sutjakasti, kun palasi liigaan rottailemaan HIFK:ta vastaan. Sitä kai se fanittaminen on.
Joo, ei nyt mitään ihan ihmeellisiä aikoja eletty silloin tai eletä nyt, jos oman joukkueen agitaattori on mieluisampi faneille ja kannattajille kuin vastustajan agitaattori.

Ja olihan se Ruudun toiminta narriaikojen lopussa sellaista, että ei varmaan tarvitse enempää ihmetellä minkä takia moni saattoi olla kääntänyt takkiaan koko kaverin osalta, eli se mikä meni enemmän pelin henkeen kuuluvana toimintana sentään vielä 04-05 ei enää ollut ihan samalla tasolla Ruudun viimeisinä kausina. Toimintansakin siis luonnollisesti ratkaisi ja painoi ihmisten mielipiteissä eikä pelkkä se, kantoiko Ruutu IFK:n vai narrien paitaa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: EPK

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Kirjan aikajana etenee myös sujuvasti ja hyvin kyllä itsekin pääsee sisään moneen ottelusarjaan, mutta yksi virhe sieltä nousi esiin. Ruutu puhuu Senatorsin ja Pensin pudotuspelisarjasta vuodelta 2010 ja ihan siis oikeassa järjestyksessä on menty, mutta tuossa mainitaan että Pens olisi voittanut kannun tuona keväänä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan kannuhan tuli vuotta aiemmin eli 2009. Muuten ei paljon taidettu faktoista lipsua.

Suosittelen kyllä.
Ketjun innoittamana otin nyt sitten Suplasta kuunteluun. Sellainen noista faktoista pisti silmiin, että ei nyt tainnut ihan ainakaan osua se, kun Erkka ja Summanen tuli HIFK:n puikkoihin, että olisivat olleet tuttuja kun Tuomoa olivat valmentaneet junnujen maajoukkueessa kun voittivat 18v maajoukkueen kanssa mestaruuden. Ainoa vain, että Erkka valmensi 96-97 mestaruuden (se oli itseasiassa vieläpä EJC mestaruus ei WJC niin Tuomo ei ollut siinä joukkueessa koska oli vasta 14v. Tuomo voitti sitten U18 mestaruuden vasta 99-00 ja sillon oli Tuomi päävalmentajana. Mutta sattuuhan noita.

Hyvää settiä tämä kirja on pitää katsoa sitten myöhemmin kun saa kokonaan kuunneltua, että onko vielä palattava aiheeseen.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Ketjun innoittamana otin nyt sitten Suplasta kuunteluun. Sellainen noista faktoista pisti silmiin, että ei nyt tainnut ihan ainakaan osua se, kun Erkka ja Summanen tuli HIFK:n puikkoihin, että olisivat olleet tuttuja kun Tuomoa olivat valmentaneet junnujen maajoukkueessa kun voittivat 18v maajoukkueen kanssa mestaruuden. Ainoa vain, että Erkka valmensi 96-97 mestaruuden (se oli itseasiassa vieläpä EJC mestaruus ei WJC niin Tuomo ei ollut siinä joukkueessa koska oli vasta 14v. Tuomo voitti sitten U18 mestaruuden vasta 99-00 ja sillon oli Tuomi päävalmentajana. Mutta sattuuhan noita.
Joo kyllähän siinä joitain asiavirheitä oli, itse asiassa tätä muistan itsekin ihmetelleeni kun kuuntelin mutta ei jäänyt jotenkin mieleen siinä. Mutta tosiaan Jakke mainitsi siinä että "Olivat tuttuja kun valmensivat Tuomoa nuorten maajoukkueessa" eli kyllähän tuossa meni vähän puurot ja vellit sekaisin.

Tuomo kyllä pelasi pari peliä Suomen alle 15-vuotiaiden maajoukkueessa kauden 1997-98 aikana ja käsittääkseni nämä U18 koutsit ainakin jonkin verran pyörii näiden vielä nuorempienkin mukana, mutta tuskin enää tuolla kaudella on Erkalla ja Ramilla ollut tekemistä siellä. Ellei toki Tuomo ole sitten jo aiemmin pyörinyt tuon U15-joukkueen mukana ja sieltä Erkka ja Rami on jotenkin tuttuja, mutta varsinaista valmentamista tosiaan tuskin on pahemmin tullut siellä.
 

Pordinard

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buffalo Sabres
Oli tuossa kirjassa ihan NHL-kausiakin mennyt sekaisin, esim. Penguins voitti Jarkon mukaan cupin keväällä 2010. Oli mukava kirja lukea, ehkä vähän jäi kaiken palstalta luetun hehkutuksen jälkeen valjuksi. Tuntui että loppua kohden tuli kiire ja viimeisistä kausista ei enää saanut niin tarkkaa kuvausta. Jokerikausien episodit oli jotenkin vähän kummallisesti selitelty, puoliksi myönnetty omat hölmöilyt ja toisaalta seuraavalla sivulla oli taas eri ääntä kellossa. Huvitti tuo että oli Ruudun nerokasta taktiikkaa ettei tapellut HIFKiä vastaan, mutta sitten kun Melart oli siinä yhdessä pelissä lentänyt ulos ja Juuso Salmi vähän hieronut Filppulan kylkiluita niin yht'äkkiä "nyt olinkin valmis tappelemaan, mutta Melart ei ollutkaan enää kentällä :( ja Liivik oli tönäissyt ossia aiemmin. Tappelimme ja minä voitin."

Varmasti oma puoleellisuuteni haittasi ja värjäsi kirjan viimeisiä vaiheita silmissäni.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Oli tuossa kirjassa ihan NHL-kausiakin mennyt sekaisin, esim. Penguins voitti Jarkon mukaan cupin keväällä 2010. Oli mukava kirja lukea, ehkä vähän jäi kaiken palstalta luetun hehkutuksen jälkeen valjuksi. Tuntui että loppua kohden tuli kiire ja viimeisistä kausista ei enää saanut niin tarkkaa kuvausta. Jokerikausien episodit oli jotenkin vähän kummallisesti selitelty, puoliksi myönnetty omat hölmöilyt ja toisaalta seuraavalla sivulla oli taas eri ääntä kellossa. Huvitti tuo että oli Ruudun nerokasta taktiikkaa ettei tapellut HIFKiä vastaan, mutta sitten kun Melart oli siinä yhdessä pelissä lentänyt ulos ja Juuso Salmi vähän hieronut Filppulan kylkiluita niin yht'äkkiä "nyt olinkin valmis tappelemaan, mutta Melart ei ollutkaan enää kentällä :( ja Liivik oli tönäissyt ossia aiemmin. Tappelimme ja minä voitin."

Varmasti oma puoleellisuuteni haittasi ja värjäsi kirjan viimeisiä vaiheita silmissäni.

Vähän samoja mietteitä.

Luin kirjan kuten tuli luvattua. Iso kiitos Tuomas Nyholmille, jonka panos lienee ratkaiseva. Kirjahan oli varsin kohtuullinen. Oli mukava lukea NHL-ajasta TRuudun silmin ja paljon riitti juttua. Minusta kirjan olisi voinut päättää siihen. Kirja olisi tienannut paikkansa kotikirjastossa Summasen, Niemisen (taustalla), Larionovin, Kurrin ja monen muun kiekkoammattilaisen omalla hyllyllä ja ollut parasta A-luokkaa sarjassaan.

NHL-uran jälkeinen aika Jokereissa olisi ansainnut rehellisemmän muistelijan, jos sitä piti ylipäätään muistella. Minusta siihen ei tarvetta ollut. Ja jos se piti väkisin mukaan laittaa, olisiko kannattanut jättää ne asiat pois, joista ei voi rehellisesti kertoa? Toki silloin olisi JRuudun rooli huomioiden jäänyt aika vähän jäljelle, kenties muutama sivu. Oikeastaan tämä kertoo sen, miten typerä liike JRuudulta oli tulla Jokereihin ja miten typerää toimintaa siirron taustalla oli Kekäläiseltä (rakensi tulevan kauden joukkueen valmiiksi ennen lähtöää) sekä Harkimolta ja Säilynojalta, joka leikki hetken urheilutoimenjohtajaa.

Sekin on myönnettävä, että eihän tämä sekoilu Jokereissa poikkea normaalista.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Oli tuossa kirjassa ihan NHL-kausiakin mennyt sekaisin, esim. Penguins voitti Jarkon mukaan cupin keväällä 2010. Oli mukava kirja lukea, ehkä vähän jäi kaiken palstalta luetun hehkutuksen jälkeen valjuksi. Tuntui että loppua kohden tuli kiire ja viimeisistä kausista ei enää saanut niin tarkkaa kuvausta. Jokerikausien episodit oli jotenkin vähän kummallisesti selitelty, puoliksi myönnetty omat hölmöilyt ja toisaalta seuraavalla sivulla oli taas eri ääntä kellossa. Huvitti tuo että oli Ruudun nerokasta taktiikkaa ettei tapellut HIFKiä vastaan, mutta sitten kun Melart oli siinä yhdessä pelissä lentänyt ulos ja Juuso Salmi vähän hieronut Filppulan kylkiluita niin yht'äkkiä "nyt olinkin valmis tappelemaan, mutta Melart ei ollutkaan enää kentällä :( ja Liivik oli tönäissyt ossia aiemmin. Tappelimme ja minä voitin."

Varmasti oma puoleellisuuteni haittasi ja värjäsi kirjan viimeisiä vaiheita silmissäni.

Nyt kun ketju nousi ylös, niin muistin että piti ottaa asiaan kantaa kun kuuntelin kirjan. Olen täysin samaa mieltä tuosta, että meni selittelyksi. Tuli fiilis, että pitää jotain typerää myöntää, jotta voi jotain typerää jättää kertomatta tai kääntää asiat päälaelleen. Kirja oli toisaalta hyvä ja mielenkiintoinen mutta toisaalta tuntui että oli tarkoitus kirjoittaa omaa historiaa uusiksi, kun ei pysty elämään itsensä kanssa. Mutta ehkä luin sitä itsekin "puolueellisesti"..
 
Jarkko Ruudun kirja oli mielestäni hyvä. En huomannut asiavirheitä, kun olivat toissijaisia.

Mitä tulee itse pelaajaan, niin arvostan kyllä. Ei ole helpoin tie viedä kiitettävän pitkä ura noin läpi. Uran jälkeen olen pari kertaa Rudin kanssa jutellut ja on kyllä hyvä tyyppi. "Siirtoa" HIFK:sta Jokereihin kuvaili termein: "Kuin vaihtaisi Telialta Elisalle".
 

Jan Koller

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ♠, Carolina Hurricanes
Tuli itsekin hetki sitten kirja luettua ja erityisesti NHL taipaleen kuvaus oli hieno tarina, miten kovalla työllä voi ansaita pelipaikan kovimpien seurassa.

Vähän itselläkin tökki tuo selittelyn maku erityisesti liigataipaleella. Kirja olisi ehkä ollut parempi ilman sitä, kuten yllä kommentoitu.

Jantusen kirjan veroinen tämä ei ollut ja suosittelen sitä kaikille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet.
 

Pekka Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadi
Se on vain sinun mielipiteesi.
Veikkaan, että tuo on aika monen Ruutua seuranneen mielipide – ei vain ja ainoastaan @Erkka Lapanen oma.

Tuli jo aikanaan noista NHL-ajan jutuista vahva myötähäpeä, joka ei suinkaan laantunut narritouhuojen myötä. Tuollaiset lausunnot mielestäni kuvaavat kaveria, jonka kirjaa en lue ihan periaatteesta.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
rotta, joka ei kunnioita ketään eikä mitään eikä myöskään ansaitse itse kunnioitusta.

Ihan mielenkiinnosta, olisitko samaa mieltä jos Ruutu olisikin tullut HIFKiin takaisin eikä suunnannut Jokereihin? Tuntuu aika jyrkältä linjaukselta pelkästään sen perusteella että ammattilainen tekee valinnan kahden eri duunitarjouksen välillä.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | is
Jantusen kirjan veroinen tämä ei ollut ja suosittelen sitä kaikille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet.
Anteeksi, mutta mitä? Ei mitään pois Jantuselta sinänsä, mutta Läpi helvetin on aivan kamalan huonosti kirjoitettu. Annan aika paljon anteeksikin, mitä tulee vaikka ontuviin kielikuviin tai yleisesti köyhään kieleen, mutta Lempinen käyttää kirjassa historiallista preesensiä. Se ei käy! Se on yksinkertaisesti väärin ja tekee kirjan lukemisesta ärsyttävää ja tuskallista. Olen nyt -siis viimeksi eilen illalla- taistellut sitä läpi, koska niin moni sanoo Jantusen tarinan olevan opettavainen, mutta aikamoista tervanjuontia tuo on.

Verrattuna Jumalaiseen näytelmään, Läpi helvetin jää varttimailin kaikilla osa-alueilla. Se on sitten eri asia, jos Rudi vituttaa hahmona enemmän kuin Jarna. Siihen en ota kantaa eikä se kuulu mielestäni kirjan arvostelun piiriin sinänsä.
 

Erkka Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK - FC Liverpool
Ihan mielenkiinnosta, olisitko samaa mieltä jos Ruutu olisikin tullut HIFKiin takaisin eikä suunnannut Jokereihin? Tuntuu aika jyrkältä linjaukselta pelkästään sen perusteella että ammattilainen tekee valinnan kahden eri duunitarjouksen välillä.
Aika paljon pitäisi jossitella, ennen kuin Ruudusta saadaan arvostettu ammattilainen. Kyykky teki omat valintansa eikä jättänyt sijaa jossitteluun.
 

Jan Koller

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ♠, Carolina Hurricanes
Anteeksi, mutta mitä?

Verrattuna Jumalaiseen näytelmään, Läpi helvetin jää varttimailin kaikilla osa-alueilla. Se on sitten eri asia, jos Rudi vituttaa hahmona enemmän kuin Jarna. Siihen en ota kantaa eikä se kuulu mielestäni kirjan arvostelun piiriin sinänsä.

Meitä on moneen junaan. En väitä, että Jantusen kirja olisi paremmin kirjoitettu, mutta itse luin sen parissa päivässä, kun taas tämän Rudin kirjan kanssa taistelin useamman illan...

Enkä kyllä näitä omaelämäkertoja kirjallisen ilmauksen takia edes muutenkaan lue.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Tuli jo aikanaan noista NHL-ajan jutuista vahva myötähäpeä, joka ei suinkaan laantunut narritouhuojen myötä. Tuollaiset lausunnot mielestäni kuvaavat kaveria, jonka kirjaa en lue ihan periaatteesta.

"Ongelma on numero 25" (vai mikä sen numero silloin oli), Ruutu veisteli jo HIFK-aikanaan ja kyllä hävetti. KIekkokin lensi alkujäillä katsomoon. En ole ollut Jarkko Ruutu -fani milloinkaan ja sitten nämä maajoukkuetörttöilyt. Ei tuommoiselle jätkälle pidäkään mitään maksaa ja tervemenoa ihan mihin tahansa. Karalahti sentään oli arvostettava pelaaja vaikka muuten on mitä on.

Ja voi sitä itkua kun joku tai jotkut olivat spreijanneet Jokeri-siirron jälkeen kaverin oven eteen JUDAS. Sitä oli oikein lehdissä sitten. Yhyy.

"Mä teen mitä tahansa että oma joukkue voittaa", sanoo tämä herra. Aika huolestuttavasti sanottu.

Mulle lahjoitettiin hänen kirjansa mutta lahjoitin sen eteenpäin tunnin päästä. Jarnan kirjan voisin lukea.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös