Argentiinan, Uruguan ja Brasilian pois niin vähiin jäävät ei-eurooppalaiset maailmanmestarit.
Niin no. Jos ottaa pois Saksan, Italian, Ranskan, Englannin ja Espanjan, niin vähiin jäävät myös eurooppalaiset maailmanmestarit. Kovin harvojen herkkua voittaminen on siis ollut.
Aasiasta on ollut mukana 12 maata (yhteensä 37 kertaa), joilla 0 voittoa. Paras sijoitus Etelä-Korean nelossija.
Afrikasta on ollut mukana 13 maata (yhteensä 44 kertaa), joilla 0 voittoa. Ghana, Senegal ja Kamerun päässeet kahdeksan parhaan joukkoon.
Pohjois- ja Väli-Amerikasta (CONCACAF) ollut mukana 11 maata (yhteensä 42 kertaa), joilla 0 voittoa. Paras sijoitus jenkkien esihistoriallinen pronssi.
Etelä-Amerikasta ollut mukana 10 maata, joista 3 voittanut mestaruuden. Mukana yhteensä 85 kertaa ja mestaruuksia yhteensä 9.
Euroopasta ollut mukana 34 eri maata, joista 5 on voittanut mestaruuden. Mukana yhteensä 245 kertaa ja mestaruuksia yhteensä 12.
En minäkään kannata kisojen laajentamista, mutta aika lailla vedetään mutkia suoriksi, jos perustellaan että vain eurooppalaiset ja eteläamerikkalaiset voivat pärjätä, koska niin on ollut ennenkin. Jos eurooppalaisia joukkueita on ollut kisoissa sen historian ajan enemmän kuin kaikkia muita osallistujia yhteensä, niin onhan se jo tilastollisestikin varsin todennäköistä, että myös voittoja tulee todennäköisesti enemmän. Ja jos vertaa Etelä-Euroopan saldoon, niin voisi pitää eurooppalaisten voittomäärää jopa aika onnettomana.
On totta, että esim afrikkalaiset eivät ole vielä koskaan pärjänneet isosti, mutta jos ja kun heidän osallistujamäärää lisätään, niin todennäköisyydet pärjäämiselle ja mestaruudelle kasvavat koko ajan. Sikäli historia on tässä tapauksessa huono perustelu maanosakiintiöpaikoista keskustellessa.