Kävin itse Pietarissa katsomassa tiistaisen Nigerian ja Argentiinan välisen mittelön äijäporukalla paikanpäällä Krestovskilla. Olihan tuo upea reissu ja paripäiväinen, minkä tulee aina muistamaan. Paljoa enempää ei voinut jalkapallofani toivoa, kun matsissa oli sopivaa draaman kaarta ja pirtti täynnä argentiinalaisia pääosin pitämässä aivan eeppistä meteliä, olkoonkin vaikka olen Englannin faneja. Miljardien stadion oli hintansa väärti. Joka paikasta näki loistavasti kentälle ja kuselle sekä kaljalle pääsi stadionilla aika vaivattomasti ihmisruuhkasta huolimatta. Toki stadionin ulkopuolella ensin piti ostaa kuitti ja sillä lunastaa oluet, mikä vähän ihmetytti tuossa ihmisryysiksessä, mutta Venäjä on Venäjä.
Kaikki toimi hienosti noin muuten puitteiltaan. Venäjällä toki se mikä ei toimi tai ei ole, niin tarvittaessa järjestyy, mutta tuohan oli tiedossa. Rajan ylityksiin liittyvät pelleilyt olivat omia itseään mennessä ja tullessa. Jotain tapahtuman koosta kertoo se, että kisat todella näkyvät Pietarin katukavassa. Aikaisemmin mm. yleisurheilun mm-kisoissa Lontoossa käydessäni kisat eivät näkyneet mitenkään katutasossa. Hienot fanialueet oli järjestetty Pietarin keskustaan, josta pystyi muita matseja ruoan ja (halvan) oluen merkeissä seuraamaan. Tunnelmahan tuolla on kuin Ruotsin laivalla eli yhtä karnevaalia ja vaikkei futiksesta pitäisi yhtään, tuolla viihtyisi. Turvallisuuteen on Putin valtiomiehineen satsannut. Erilaisia poliisia, vartijaa ja omon-joukkoa vilisi kadulla ja stadionilla koko ajan ja turvattomuuden tunnetta ei ainakaan Pietarissa päässyt syntymään ei sitten mitenkään. Turvatarkastukset olivat todella tarkat ja kaikki syynättiin puhelimista lähtien. Hyvä näin. Hintataso on aika länsimainen etenkin kisojen aikaan, mutta vähän syrjemmältä ruoat sun muut irtosivat kelpohintaan. Rupla on aika arvoton hilu, joten välillä meinasi hukkua noihin seteleihin. Noin muuten kuin jaksaa sietää Venäjää Venäjänä, niin kaikki menee hyvin. Kiirehän tuolla ei saa olla minnekään. Hotellilta stadionille siirtyminen eli noin 6 kilsan matka kesti reippaasti yli 1,5 tuntia.
Kaikkinensa upea elämys penkkiurheilijalle ja etelä-amerikkalaista ja miksei afrikkalaistakim kannattajakulttuuria seurasi aivan monttu auki. Upeaa. Suosittelen futiksen arvokisareissuja, ketä näitä vielä miettii!
