En näe miten tuo muutos nostaisi kisojen tasoa. Ei 16 joukkueellakaan kaikki lähtökohtaisesti pelaa mestaruudesta. Miksi pitäisi olla vähemmän pelejä? Joukkueille tulee yksi pudotuspeliottelu enemmän näin ja rasituksenase ei ole merkittävä. Satunnaiskatsoja voi jättää pelejä välistä ja superfanitsaavat irti.
Yritän vastata yleisluontoisesti myös muutamalle muulle, jotka esittivät kysymyksiä minulle.
Vanhassa formaatissa lohkopelit olivat oikeasti kova savotta kaikille joukkueille. Melkeinpä joka kisoissa jäi ykköskorin maita suoraan lohkoon. Pelkästään se, että raivasi tiensä puolivälieriiin, oli kova saavutus.
Näissä ja edellisissä kisoissa on nähty, että lohkovaihe on ennakkosuosikeille kevyehkö alkuhölkkä ennen "tosipelejä". Toki kuolemanlohkossa oli Saksan väännettävä tosissaan, kun meinasivat sössiä Unkaria vastaan. Muutoin oli aika selvää, että mm. Italia, Belgia, Englanti ja Hollanti jolkottelevat jatkoon, sillä siihen riitti käytännössä yksi hyvä tulos kolmesta pelistä, joissa on kuitenkin vastassa Suomea, P-Makedoniaa ja Skotlantia.
Tämä nykyinen lohkosysteemi johtaa hyvin herkästi tilanteeseen, jossa lohkovaiheen peleillä on vähän tai ei ollenkaan merkitystä. Portugali oli umpisurkea vuoden 2016 kisoissa, vaikka pääsi helppoon lohkoon. Kolmella tasurilla irtosi kuitenkin unelmareitti aina finaaliin asti. Sen sijaan Italia, joka oli loistanut alkulohkopeleissä, sai finaalireitikseen Espanja-Saksa-Ranska -kolmikon.
Toki kaavio voi normaalitilanteessakin suosia mitä tahansa maata. Tiukka ennakkokarsinta (vain 16 parasta lopputurnaukseen) sekä ankara lohkovaihe pienentävät tätä mahdollisuutta. Ei synny tilanteita, joissa voit hävitä kaksi peliä suorilta ja voittaa kolmannessa P-Makedonian, ja saat silti ensimmäiselle kierrokselle Ruotsin vastaan.
Kovin montaa epätasaista ottelu ei näissä kisoissa ollut. Espanja murjoi Slovakian ja Englanti pudotuspeleissä Ukrainan. Päätöskierrokset olivat vielä näinkin superjännittäviä. Ainoastaan Turkki ja Pohjois-Makedonia oli ilman mahdollisuutta päästä jaksoon ja Turkilla oli teoriassa mahdollisuus. Varsinkin F-lohkossa tilanteet vaihtuivat koko ajan. Kun kaksi parasta menee jatkoon on todennäköisempää, että viimeisellä kierroksella pelataa merkityksetömmiä otteluita. Nyt niitä oli 1 Pohjois-Makedonia vs Hollanti. Kisoihin pääsy myös kehittää näitä maita. Suomen ja Pohjois-Makednonian kaltaiset maat saavat tästä kokemuksesta paljon opittavaa ja myös rahaa jolla kehittää toimintaa. 24 maata on minusta oikein hyvä määrä
On totta, että merkityksettömiä pelejä oli vähän. Toisaalta ainakin minulla jännitystä laski jonkin verran se, että osasin ennakoida Espanjan, Saksan, Portugalin ja osin myös Kroatian jatkopaikan, vaikka näillä mailla oli kahden kierroksen jälkeen niukasti pisteitä. Vanhassa lohkojärjestelmässä tilanne olisi ollut aivan toinen.
Minä seuraan kisoja kuitenkin ensisijassa niiden kärkimaiden takia. Yllätykset ovat tervetulleita, mutta mielummin niin, että joukkue saa laittaa oikeasti parastaan ja kaapia niitä pisteitä ottelusta toiseen.
Ensinnäkin se on jatko-ottelu ja jos ne olisivat vain seisoskelu niin yksikään ottelu ei olisi ratkennut siinä. Eikun… 3 peliä on ratkennut jatko-ottelussa. Ja oikeastaan kaikissa niissä se parempi osapuoli on mennyt jatkoon. Rankkarit lisää tuuria ja sattumaa ja kyllä minun mielestä pitää pelata ratkaisu jos se on mahdollista. Tuo 30+ jos ei paremmuus ratkea niin silloin rankkarit on hyvät. Ehkä voisi 7 vaihdon ottaa käyttöön jatko-otteluihin. En kyllä myöskään ole huomannut sellaista ilmiötä, että 60 minuutilla olisi vain odoteltu jatko-ottelua.
Olen aiemmin pitänyt näistä jatko-otteluista, ja periaatteessa pidän edelleen. Mutta:
Onhan näissä kisoissa nähty, että intensiteetti ja tempo laskevat aika tavalla, kun peliä on pelattu 90 min tai enemmän. Toki sitten tulee niitä maalejakin, mutta tulee myös loukkaantumisia, viidensiä tai kuudensia vaihtokierroksia, kramppeja, lepohetkiä, juomataukoja, var-tarkistuksia jne.
Mitäköhän helvettiä? Keskusteltavat tilanteet kuuluvat jalkapalloon. Ja niitä tule VAR:in kanssa. Olkoon tuo Englannin pilkku sellainen. Kyseessä on tilanne joka on herättänyt keskustelua ja ei ole ollut tuomarivirhe. VAR:illa ei ole tullut yhtään tuomarivirhettä. Ilman VAR:ia tulee. Maaleja saa tuleettaa yhä jos sen tekee oikein. 100% paitsiotilanteista on tuomittu nyt oikein. Ja se on hyvä, että paitsioista ei itketä ja käytetä vuosikaupalla keskustelua oliko se vai ei. Pelata saa samalla tavalla. Näissä kisoissa ollaan nähty, että rikkeitä on alettu korostaa enemmän boxissa. Siinä on mielestäni hyvä keskustelu, että miten tämän suhteen jatkossa. Mutta ei missään tapauksessa pois.
Minun mielestä se oli ilmiselvä tuomarivirhe ja lahjapilkku. Erityisen arveluttavaksi tilanteen teki se, että VAR on käytössä ja siltä ollaan kelailtu minuuttitolkulla jotain parin sentin paitsioita. Nyt ei ollut 20:ta sekuntia aikaa käydä katsomassa välieräpaikan ratkaissutta kevyttä kontaktia. Kertoo omalta osaltaan, miten iso riski VAR-huoneella on kaikenlaiselle korruptiolle ja "tulkinnalle".
Mutta pilkkuvihellykset ovat olleet vielä enimmäkseen ok. Sen sijaan paitsiosta on tehty samanlainen mikromanageerauksen kohde kuin jääkiekossa maalivahdinaluekontakteista. Aiemmin riitti, että linjamies liputtaa räikeät pois ja loppu on "hyökkääjän etua". Minusta se systeemi toimi pääosin erinomaisesti, sillä linjuri joutui tuomitsemaan reaaliaikaisesti, jolloin maalin synnyttyä ei tarvinnut kuin katsahtaa sivurajalle. Sitten se oli tuomittu ja sillä sipuli.
Nyt näkee jo selvästi, miten tekniikka vaikuttaa kaikkien tuomareiden työskentelyyn: edes metrin paitsioita ei uskalleta liputtaa, koska "hovissa kääntyy joka tapauksessa". Tämän johdosta katsojana joutuu sitten seuraamaan hyökkäyksiä, joiden tietää menevän "välimiesoikeuteen" jo ennen kuin hyökkääjä tuikkaa pallon maaliin. Tämä arpominen rikkoo nimenomaan sitä reaaliaikaisen futiksen magiikkaa, jossa tuomiot vihelletään samantien.
Ylipäätään pitää muistaa ettei joukkuemäärää laajennettu vain hyvää hyvyyttää ja rahan vuoksi vaan myös siksi että jalkapallon taso on Euroopassa niin korkea ja Mm-kisoihin pääsee liian vähän Euroopan maita suhteessa täkäläisen jalkapallon tasoon.
Kyllähän näihin kisoihin voidaan ottaa vaikka 50 maata, mutta silloin arvoturnauksen eksklusiivisuus ja yleinen laatu heikkenee.
UEFAn toiminnassa ykkösmotiivi on aina raha. Mitä enemmän joukkueita, sitä enemmän näkyvyyttä ja fyrkkaa. Englannin voitto Tanskasta oli erinomainen juttu UEFAlle, sillä nyt finaali tavoittaa maksimaalisen määrän näkyvyyttä tähtipelaajille, ja sitä myöden rahaa tv- ja sponsorirahaa.
