Mainos

Jalkapallon EM 2024 – yleinen keskustelu

  • 29 955
  • 239

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Merih Demiralin käyttämä äärinationalistinen susitervehdys herättänyt laajaa kohua.

Muun muassa saksalaislehti Bildin mukaan Demiralin näyttämä merkki tunnetaan turkkilaisen äärikansallisen Harmaat sudet -järjestön käyttämänä symbolina. Järjestö on Turkissa toimivan äärioikeistoon kuuluvan Kansallismielisen toimintapuolueen puolisotilaallinen liittolainen.


Uefa ilmoitti keskiviikkona aloittavansa tutkinnan tapauksesta, jota Bild kutsuu jutussaan ”skandaaliksi”.


Saksalaisen toimittajan Tobias Huchin mukaan turkkilaisen käyttämä merkki on jopa verrattavissa natsisaksalaisten suosimaan tervehdykseen, koska Harmaat sudet pitää Adolf Hitleriä yhtenä esikuvanaan.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Nyt kun turkkilaisen pelaajan käsimerkit ovat framilla, käynyt mielessä kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Ja sitten siihen tärkeimpään kysymykseen, jaetaanko tarpeeksi kunnon rangaistuksia?

Näissäkin kisoissa nyt:

mm.
- kolikkoa pelaajan päähän
- laseria kasvoihin
- kentälle juoksijoita
- pyroja katsomossa
- iskulauseita, vääriä lippuja, käsimerkkejä.

8v takaiset muistikuvat turvatarkastuksista ovat sellaiset että ehkä jonkun pyron olisi korkeintaan peräsuolessa saanut salakuljetettua. Toki siinä oli vähän pommeja räjäytelty ennen kisoja mutta silti. Oli turvallinen olo katsomossa ja Fan Zoneilla.

Aikoinaan Anfieldin stadionkierroksella opas sanoi siirryttäessä pukukopeista vaihtopenkeille, että jos yksikin menee yhdenkin askeleen kentän puolelle tai taittaa yhdenkin korren nurmikosta ---> hänelle elinikäinen porttikielto.

Eikä mennyt.

Selfie-pikkupoika perheineen, saiko mitään rankkua kun avasi pelin ja juoksi Rollen kainaloon?
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei paljoa Demiralillakaan ilmeisesti järki päätä pakota. No, nyt vaan sitten selittämään, että mies on intohimoinen Texas Longhorns tai Spiderman -fani, ja hän vain teki nopeassa tilanteessa tarkoittamansa käsimerkin vähän väärin.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Arvokisajalkapallon evoluutiosta:

Mielenkiintoista seurata tietynlaista kissa ja hiiri -leikkiä. Kun joku joukkue menestyy tietynlaisella pelityylillä, niin seuraavissa kisoissa muut maat ovat ottaneet siitä opikseen. Yrittävät joko kopioida tyyliä (jos kyvyt riittävät) tai sitten keksivät miten sitä vastaan pelataan (puolustaminenhan on aina helpompaa kuin hyökkääminen).

Hyvä esimerkki tästä on mahdollisimman täydellinen pallonhallinta. Saksa ja Espanja tekivät sitä vähän eri tavoin, mutta pohjimmiltaan kyse oli samasta asiasta. Molemmilla oli niin laadukkaat miehistöt, että menestyskausi kesti kummallakin useammat kisat, vaikka vastustajat tiesivätkin mitä on tulossa.

Siinä vaiheessa alkoi sitten kuitenkin tulla ongelmia, kun vastustajat alkoivat pelaamaan tätä vastaan hyvin passiivisesti. Eli käytännössä niin, että puolustuslinja alkaa jostain 30 metristä ja rankkualueelle ei vaan löydy tilaa mennä, vaikka syöttöketjussa olisi kuinka monta kymmentä syöttöä putkeen.

Ja jossain vaiheessa joku noista syötöistä pomppaa joka tapauksessa huonosti, vastustaja pääsee vastahyökkäykseen ja voittaa pelin. Etenkin Saksa on jo useammassakin aiemmassa turnauksessa hakannut päätään tähän seinään.

Molemmilla esimerkkimailla pelin perusidea on edelleenkin ihan sama. Sapluunaan on tuotu kuitenkin yksi merkittävä muutos: pelaajia, jotka osaavat/uskaltavat/saavat yrittää haastaa ja hakea ratkaisuja. Ei ole ehkä sattumaa, että kyseessä on nuoret pelaajat. Voisi ajatella, että tähän on tähdätty ihan juniorivalmennuksesta lähtien.


Tänään on kyllä mielenkiintoista katsoa kun Saksa ja Espanja ovat vastakkain, että kumpi ottaa aloitteen. Vaikea arvata, millainen pelistä yleensäkin tulee.
 
Suosikkijoukkue
Ässät

Jotenkin ollut fiilis kateissa näistä kisoista, mutta eilisessä Turkki-Hollanti matsissa kyllä tuli oikein eläydyttyä peliin. On tuo Turkki kaikinpuolin niin vastenmielinen joukkue, että oikeastaan kenen tahansa voitto olisi ollut tervetullut. Bonuksena toki se, että tuon joukkueen tiputti nimenomaan Hollanti. Itselleni Hollanti on ollut noista ns. suurmaista se läheisin.
 

kalitsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jets, Ässät
Siellähän on neljän kärjessä interwebsin nimimerkkien suosikkivalmentajat Deschamps, Koeman & Southgate. Onko futisniilojen ainoa toivo Espanjan "liiton mies"?

Oranjen edellisessä pelissä sentään nähtiin tunnetta, taitoa ja tapahtumia, mutta palataankohan keskiviikkona virkamiespotkutteluun. Eihän näistä peleistä makseta edes kunnon korvausta. Palkkatyökausi odottaa nurkan takana. Onko MM-kisat hiekka-aavikoista huolimatta parasta mitä on tarjolla?

(Lisää haluamasi twitter-upotus)
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Ylen futistietäjässä osui kolme neljästä välieräjoukkueesta. Sääli etenkin otteluseurantamielessä, että Italian tilalla kärkinelikossa on Espanja.
 

Buster

Jäsen
Onko kisojen kokonaistaso ja viihdyttävyys ollut millä tasolla?

Tietysti se on vanha klisee, että ne nuoruuden turnaukset ja muutenkin menneet turnaukset olivat parempia. Ehkä koska sieltä muistetaan enää vain ne huippuhetket. Mutta ei tämä turnaus lupaavan vajaan ekan alkulohkokierroksen jälkeen ole tarjonnut mitään isompia klassikoita, vaan on jäänyt mielestäni jälleen aika keskinkertaiseksi.

Viimeinen lohkokierros oli sellaista tasapelipimputtelua ja kyttäilyä, ettei paremmasta väliä. Vähän ehkä kuitenkin sitä siloittaa useat myöhäiset maalit. Eikä se toinenkaan alkulohkokierros ollut olennaisesti viimeistä parempi, vaan täynnä aika tasapaksuja otteluita. Ensimmäinen pudotuspelikierros vähän sähköisti tunnelmaa paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta sitten taas seuraava - eli viimeisin - kierros oli ekan pelin jälkeen vähän taas köyhä.

Tietysti isossa kuvassa seurajoukkuefutis alkoi ajaa tasossa maajoukkuefutiksen ohi hyvin selkeästi joskus 15 vuotta sitten. Tai koskalie. Mutta nyt vielä valmennus on kehittynyt sitä tahtia, että seurajoukkuefutis ja maajoukkuefutis ovat täysin eri olentoja.

Maajoukkuefutiksessa on valmennnuksen pakko sopeutua ja pärjätä yksinkertaisemmilla eväillä. Pelaajat ovat vain lainassa maajoukkueessa käytännössä viikon kerrallaan. Seurajoukkuefutis sisältää kaikenlaisia pitkälle harjoiteltuja yhteisiä liikkeitä eri tilanteissa, mikä johtaa pelin vauhdikkuuteen ja lopulta hyökkäävyyteen. Maajoukkuefutiksessa taas solidi puolustusrakenne on kaiken a ja o, koska hyökkäyspeli on kaikilla hitaampaa ja vähemmän monipuolista. Joten maajoukkuepeleissä intensiivisyys ja tempo on vähäisempää, mihin sitten vielä arvoturnauksissa lisätään pitkän sarjakauden rasitus päälle. Erityisesti isojen joukkueiden isojen pelaajien kohdalla. (On mielenkiintoinen kysymys olisko vaikka Belgia selättänyt alkulohkovastustajansa helpommin karsinnoissa).

Nytkin taitaa vähemmän yllättäen olla parhaiten puolustaneet joukkueet semifinaaleissa.
 
Suosikkijoukkue
Lukko
Olisihan se kieltämättä huikeaa jos Ranska voittaisi koko turnauksen tekemättä yhtään pelitilannemaalia.
Kyllähän nämä arvokisojen mestarit ovat usein melko tylsää peliä pelanneet läpi turnauksen ja mieleen ovat enemmän jääneet Kamerunin kaltaiset piristysruiskeet.
Muistan vielä ajan jolloin maalivahti sai ottaa käsiin oman pelaajan syötön, sehän se vasta viihdearvoa lisäsikin.
 

juhana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1975-2013, 2023-, Roihuttaret, K-Vantaa
Ex-selostaja J-P Jalo sanoi Tepsin Hunajacast-podcastissa pari vuotta sitten mielenkiintoisen ja hyvän havainnon omalta selostusuraltaan. Jalohan oli selostajana lähes 10 vuoden ajan varmaan Mestarien liigan finaaleissa ja sanoi nyt, että ne olivat monesti pelillisesti jopa pettymys. Varsinkin verrattuna niihin usein aivan ylimitoitettuhin odotuksiin, joita aina finaaleihin liitettiin ja liitetään.

No, näissä kisoissa ei ole vielä finaalia pelattu, mutta jotenkin nuo Jalon sanat ovat tulleet mieleen monesti tämän turnauksen aikana. Nimittäin siinä kontekstissa, että odotammeko aina myös näiltä turnauksilta kuitenkin aina liikaa ja nimenomaan sitä kaikkien aikojen turnausta ja jalkapalloa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö näiltä kisoilta olisi ollut lupa odottaa enemmän, yleisesti taso on ollut pettymys ja hienoja hetkiä ihan liian vähän.

Itselleni vielä näillä kisoilla oli erityisen suuri odotus, kun jätin periaatteesta Qatarin MM-kisojen seurannan telkusta kokonaan väliin ja luvalla sanoen vain kolme vuotta sitten - toki tietystä syystä - oli jotenkin sekavat, kun oli vielä se korona-aika ja siihen liittyvät rajoitteet sekä kisat oli jaettu useampaan maahan. Olkoonkin, että Huuhkajat oli silloin vihdoin ja viimein mukana, niin kisat jäi jotenkin no sekaviksi...

Nämä kisat ei näiden tekijöiden takia ole jäänyt sekaviksi, mutta tylsiä on liian moni peli ollut. Alkaako sitten pelaajat olla liian väsyneitä, kun seurajoukkueiden kaudetkin ovat entistä pitempiä? Silti on lupa odottaa monelta pelaajalta tässä turnauksessa enemmän, osalla siihen toki vielä mahdollisuus...

Tai sitten on tullut vaan vanhaksi :) EM-futikseen liittyen ensimmäiset kunnolla muistamani kisat olivat ja ovat vuoden 1988 EM-kisat. Aika tietysti kultaa muistot, mutta jotenkin kun joukkueita oli paljon vähemmän ja tietysti pelejäkin sitä kautta - kisat taisi kestääkin ainoastaan kaksi viikkoa - niin silloin jotenkin pelit ja turnaus tuntui intensiivisemmältä...

No vielähän tässä on viikko ja muutama peli aikaa "kääntää" nämäkin kisat. Loppuun asti seurataan joka tapauksessa...
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
Ex-selostaja J-P Jalo sanoi Tepsin Hunajacast-podcastissa pari vuotta sitten mielenkiintoisen ja hyvän havainnon omalta selostusuraltaan. Jalohan oli selostajana lähes 10 vuoden ajan varmaan Mestarien liigan finaaleissa ja sanoi nyt, että ne olivat monesti pelillisesti jopa pettymys. Varsinkin verrattuna niihin usein aivan ylimitoitettuhin odotuksiin, joita aina finaaleihin liitettiin ja liitetään.

No, näissä kisoissa ei ole vielä finaalia pelattu, mutta jotenkin nuo Jalon sanat ovat tulleet mieleen monesti tämän turnauksen aikana.
Eihän tuo toisaalta mitenkään ihmeellistä ole sillä laji kuin laji, mitä isommista panoksista pelataan, sitä enemmän varotaan virheitä ja pelit ovat vähämaalisia.

Esimerkiksi jääkiekon MM-finaalit ovat samalla tapaa yleensä hyvin vähämaalisia. Jalkapallossa isojen arvoturnausten ja Mestarien liigan finaalit eivät yleensä ole mitään hyökkäyspelin ilotulitusta.

Esim. Jose Mourinhon mestarijoukkueet olivat lähes aina melkoisen tylsiä katsottavia.

EM-kisoista muistuu myös vaikka Portugalin ja Kreikan voitot eikä noista kumpikaan ihan älytöntä sexy-footballia pelannut. Samoin se Espanjan edellisen sukupolven loputon syöttöralli sai myös aika paljon haukkuja tylsyydestään vaikka toki vaatikin pelaajilta paljon taitoa toteuttaa se sillä tavalla.

Kyllä minullekin näistä kisoista jää mieleen isoimman Itävalta ja Espanja peliotteidensa takia, voitti kisat lopulta sitten mikä maa tahansa.
 

BaronFIN

Jäsen
Samaa olin tulossa kommentoimaan kuin tässä aiemmin onkin ollut. Nämä ovat olleet tappavan puuduttavat kisat. Ainoastaan Espanja on ollut kokonaisvaltaisesti riemastuttava joukkue, joka on pelannut juuri sitä futista, mitä Championship Managerissa minun joukkueet laitetaan pelaamaan.

Muuten nämä ovat olleet melkein yhtä kaameat kisat kuin Italia 90 ja silloin maalivahdille saatiin syöttää vielä käsiin, joten aika saavutus. Siihen nähden vielä VAR on pitänyt huolen ettei turnauksessa ole ollenkaan mitään tuuri, yllätys tai inhimillisyys elementtiä, niin kohtahan nämä voidaan potkia tekoälyllä pois pyörimästä. VAR hylätyt maalit taitaa voittaa maalipörssin, hyvänä kakkosena OG.

VAR:n käytön muuttuminen on pistänyt silmään näissä kisoissa. Ensimmäiset kisat kun tulivat, niin VAR:lla vihellettiin kulmapotkujen repimistilanteet pois ja se oli minusta oikein. Nyt näitä ei enää vihelletä. Sitten epämääräisiä käsihipaisuja tutkitaan telemetriatietojen avulla, mutta sitten selkeämpiä tilanteita ei (ja ei kannata tulla nyt mutkuttamaan Saksan paitsiota edeltävästä tilanteesta, koska sitä ei vihelletty, vaikka VAR liputtaisi senkin).

Oikeastaan näissä kisoissa VAR tappoi tunteen. Jokainen maali, niin ensimmäisenä silmä yrittää keksiä ja hakea mahdollista syytä miksi se pitäisi hylätä ja sitten puoli minuuttia maalin jälkeen, ”oho, se hyväksyttiin, kai se sit oli maali”. Jaksa enää tuulettaa.

Kauhufinaali: Ranska-Englanti, 0-0 ja kolikolla ihan miten vaan, aivan sama.

Unelmafinaali: Espanja-Englanti, Armada tulee ja vie 6-0, loppuun Kummelia ja englantilaisten itkua.


 

Knutsen

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Kings
En kyllä muista jalkapallon arvokisoja, joista olisin jättänyt yhtä paljon pelejä katsomatta kuin näistä.
Yksi asia mitä ei aiemmissa viesteissä ollut, niin mielestäni joukkuemäärä pitäisi pudottaa takaisin kuuteentoista. Tuo lohkokolmosten systeemi on mielestäni ihan hanurista ja tekee alkulohkon peleistä vähemmän merkityksellisiä. Lisäksi jatkokaavio on huonompi eikä yhtä tasapuolinen. Tämä tuskin tapahtuu koska raha. Ja samasta syystä pelaajien aivan ylisuuria pelimääriä ei myöskään lasketa, vaan korvataan laatu määrällä.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viimeinen lohkokierros oli sellaista tasapelipimputtelua ja kyttäilyä, ettei paremmasta väliä.
Tämä johtuu kaaviosta, jossa lohkon kolmossijaltakin voi hyvin päästä jatkoon. Oli pelillisesti ehdottomasti virhe kasvattaa EM-kisojen joukkuemäärää 16:sta 24:ään, ja MM-kisoissa tehtiin vielä pahempi munaus, kun 32 joukkueesta mennään 48:aan. Ottelumääräkin kasvaa samalla ihan järjettömäksi. Nuo 32 joukkueen MM-kisat olivat vielä melko täydellinen formaatti, ja nimenomaan tuo, että alkulohkoista jatkoi kaksi maata neljästä toimi erittäin hyvin ja toi panoksen viimeisen kierroksen peleihin. Alun perinhän paisutettuihin MM-kisoihin oli suunniteltu kolmen maan lohkoja, joista kaksi jatkaisi, jolloin pelit olisivat olleet pelkkää tasurin hakua ja tappion välttelyä.

Tuon 32 maan MM-turnauksen ja 16 maan EM-turnauksen lisäksi hyvä kaavio oli 1974 ja 1978 MM-kisoissa, kun 16 maata oli jaettu neljään alkulohkoon, joista lohkojen kaksi parasta jatkoivat toiselle kierrokselle, jolloin kahdeksan maata jaettiin taas kahteen lohkoon. Toisen kierroksen lohkovoittajat etenivät finaaliin ja kakkoset pronssiotteluun. Tuossa formaatissa tuli paljon enemmän huippumaiden välisiä otteluita kuin missään näistä 1990-luvun jälkeen kokeilluissa formaateissa, ja finaaliin päästäkseen oli myös lähdettävä voittamaan toisen kierroksen matseja muita huippumaita vastaan. Tasureita hakemalla oli mahdollista päästä enintään pronssiotteluun. Toki 1974 tuossa kävi vielä hyvä tuuri, kun molempien toisen kierroksen lohkojen päätöskierroksen toiset ottelut muodostuivat käytännössä välieräotteluiksi. 1978 tuo toimi sitten osittain vähän huonommin...

Qatarin MM-kisat olivat pelillisesti todella hyvät, ja vaikea nähdä, että tulevaisuudessa enää yhtä hienoa turnausta nähtäisiin, kun kisat on pilattu liiallisella joukkuemäärällä. Tulikin niitä kisoja katsottua erittäin tiiviisti. EM-kisat nyt eivät itselleni niin tärkeitä ole. Sivusilmällä tulee niitäkin katsottua, ja olihan tuo Espanjan ja Saksan ottelu hyvä. Siinä puhuttaneessa jatkoajan käsivirhetilanteessa oli Füllkrug ehkä varpaankynnen verran paitsiossa, eli saman verran kuin Tanskan pelaaja aiemmassa ottelussa Saksaa vastaan. Oman näkemykseni mukaan molemmissa tilanteissa pelaajat olivat "samassa linjassa", eli nykytulkinnalla en pitäisi tilanteita paitsioina. Toki siitä voidaan myös keskutella, ottiko Füllkrug keskityksen haltuun olkapäällä vai olkavarrella ja oliko itse laukaisutilanteessa paitsioasemassa ollut saksalaispelaaja liian lähellä laukaisulinjaa. Näihinkin kyllä oma tulkintani olisi, että Füllkrugilla ei käsivirhettä ollut, ja laukaisutilannettakaan en nykysäännöillä paitsiona pitäisi.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Tuo pelien määrän nousu MM-kisoissa on muuten aivan posketon, 64 pelistä 104 peliin! Aivan hullua touhua, ei vaan voi käsittää kuka tuollaisen määrän jaksaa tahkota läpi.
 
Suosikkijoukkue
Lukko
Kyllähän tuo VAR tekee hyökkäämisen entistä varovaisemmaksi kun hyökkäävän pelaajan pitää varmuuden vuoksi olla kauempana paitsioasemasta kuin ennen, kyllä tämä varmasti on jollain tapaa pelaajien alitajunnassa.
Muutenkin tuo paitsio voitaisiin katsoa ihan vaan jalan (nappiksen) sijainnista syötön lähtiessä koska sillähän se hyöty tilanteeseen saadaan.
Sääntöjä voitaisiin jopa muokata hyökkäävää joukkuetta suosivaksi, paitsio tulkittaisiin niin että molempien jalkojen pitäisi olla puolustavan pelaajan edellä. Ikään kuin tällainen pesiksestä tuttu kärkkyminen jalkapalloon :)
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Roo

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Jotenkin puuduttavan tylsiä pelejä ne mitä olen nähnyt.

Valioliigassa mennään päästä päähän, näissä kisoissa tuntuu että TV-kuvassa suurin osa pelistä käyty keskialueella josta edes maaleja ei ole näkynyt.

Under 3,5 toiminut näissäkin kisoissa loistavasti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös