L'égalisation
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jyp, Arsenal, Sens, sympatiat Madridin joukkueille
Jos vastustaja on lähtökohtaisesti parempi hallitsemaan palloa, niin silloin omassa pallon hallitsemisessa korostuu se miten sitä silloin käytetään. Sitä pitää osata silloin käyttää mahdollisimman fiksusti. Inter hyökkäsi erinomaisesti nopeasti ylöspäin, samoin kuin eilen Arsenal. Kuitenkin tärkeää on, että palloa ei lähdetä roiskimaan pitkillä, vaan se pelataan ylöspäin nopeasti, vaikka lyhyestikkin, niin että pallo pysyy ns. varmasti omilla hallussa. Barcelona on erinomainen joukkue prässäämään ja sen puolustuspelin koko kivijalka on oikeastaan tuo prässi. Sen puolustus ei ole lähtökohtaisesti niin hyvä, että jos sitä vastaan hyvä joukkue pääsee jouksemaan vauhdilla tyyliin 3vs4, etteikö voisi tulla ns. tuhojakin. Samoin sen pallon hallitsemisessa rytmitys muodostuu tärkeäksi, eli jos on tarve, niin uskalletaan pelata hitaasti, pitäen pallo hallussa. Näin saadaan lepoaikaa ja ei vastustaja saa heti palloa takaisin prässin alla.
Täten tuo pallon hallitseminen liittyykin siihen prässiin, joka korostui tuossa Interillä jopa niin, että Xavi pakotettiin pelaamaan melkein aina selkä peliin päin Interiä vastaan ja useimmiten vielä väärälle jalalle pakotettiin.
Edellä mainitun lainauksen kohdalla hyvinkin samoilla linjoilla. Näyttää vaan todellisuudessa olevan niin, että Barçan kaltaisen pallonhallintajoukkueen parhaimpana päivänä tuollaisen oman, pallollisen pelin pelaaminen sitä vastaan reilu 90 minsan ajan on äärimmäisen haastavaa huippujoukkueillekin. Ei Interkään vuosi sitten Barcelonassa pystynyt pitämään pakettiaan kasassa koko peliä, vaan lopussa Inter oli 1-0-tilanteessa ottavana osapuolena ja pelasi melkein käsipalloryhmityksessä boksin reunalla. Eilen Arsenal tosissaan uskalsi pitää palloa riittävän paljon (pallonhallintaprosentti Arsenalilla taisi olla jotain 40 %), mutta sitä auttoi varsinkin toisella puoliajalla myös Barçan prässin hajoaminen.
Joka tapauksessa palloakin on yksinkertaisesti uskallettava pitää, ei yleensä millään alle 30 %:n pallonhallinnalla Barçan kaltaisilta joukkueilta voi vaan voittaa (vaikka Sporting Gijon tällä tyylillä taisikin ottaa pisteen viime viikonloppuna Barçalta). Jos muistan oikein, toimiva käytännön esimerkki oman pelin pelaamisesta Barçaa vastaan sen hyvänä päivänä oli muutaman vuoden takainen UCL-välierä Chelsea-Barcelona, jonka Iniesta käänsi lopussa Barcelonalle. Siinä pelissä Chelsea ei tasoitusmaalia edeltänyttä reilua viittä minuuttia lukuun ottamatta ollut missään vaiheessa muistikuvieni mukaan sillassa, vaan uskalsi pitää palloa.
Jos mennään yksittäisten saavutusten taakse niin kyllä mielestäni italialainen futis on alamäessä eurooppalaisessa vertailussa. 2000-luvulla italialaisista suurseuroista UCL-finaaleissa on ollut AC Milan, Inter ja Juve. Juve ei tosiaankaan ole sama Juve kuin 2000-luvun alkupuolella – joukkueen koko pelillinen identiteetti vaikuttaisi olevan jotenkin hukassa. Interillä on edelleen potentiaalinen joukkue, mutta saako siitä kukaan muu samalla tavalla kaikkea irti kuin José sai viime vuonna? Mahdollista se on, muttei helppoa. AC Milankaan ei ole ainakaan kansainvälisessä vertailussa saman tasoinen joukkue kuin se Milan, joka voitti UCL:n 2007.
En osaa sanoa sitä, onko näiden em. joukkueiden pelaaminen muuttunut kuinka radikaalisti esim. viimeisten 10 vuoden aikana – sen sijaan saman aikaisesti monen espanjalaisen ja englantilaisen seuran pelaaminen on muuttunut merkittävästi ja mennyt tempoltaan nopeammaksi sekä prässäämisen merkitys on noussut niiden pelaamisessa. Ehkä jalkapallon kehitys on edennyt viimeisten vuosien aikana vaan sellaiseen suuntaan, johon Italiassa ei ole syystä tai toisesta pystytty Josén Interiä lukuun ottamatta vastaamaan. Toki ei-pelillisilläkin (lähinnä siis taloudellisilla) asioilla on tässä kuvassa erittäin suuri merkitys.