Järjettömät mielihalut

[ipaz]

Aina auton apukuskin paikalla istuessa on aivan mahdotonta pitää sormiaan irti siitä kojelaudan oikeassa reunassa olevasta tuuletimesta. Sitä on avattava ja suljettava ja käänneltävä jatkuvasti. Mitä muuta käsillään siinä istuessaan mukumas tekisi, paitsi kaivelisi muniaan..?

 

[Pete Malmi]

Katsotaan...

* Sanojen maalajaksi tunnustaudun. Onneksi en ole yksin kärsimässä tästä.
...

Heh, tulipa maalattua tekstisti luettaessa, joten tunnustan itsenikin tähän ongelmaryhmään.

Ja tosiaan ennen lähtöä tulee katsottua monta kertaa, ettei vain hella jäänyt päälle tai jääkaappi auki. Onpahan pari kertaa tullut lähdettyä koulumatkalla kotia kohti pelko perseessä siitä, että ovi on jäänyt auki, vaikka sen lukittumisen olisi monta kertaa varmistanutkin.

 

[lunar]

Kaukosäätimissä on se "läpykkä" mikä pitää ottaa pois jos haluaa vaihtaa patterit. Tuota läpykkää on pakko räplätä koko ajan edes takas, talouden kaikkien kaukosäätimien kyseinen osa on enemmän tai vähemmän paskana tästä mielihalustani johtuen. Myöskin kännykän takakuoren räplääminen on paha ongelma.

 

[Prof. Puck]

Muita järjettömiä mielihalujani ovat ainakin:
- jalan "hytkyttäminen" istuessa. Ehkä tämä on jonkinlainen erikoistaito, mutta istuessa saan jalkani vispaamaan ihan itsestään mieletöntä kyytiä ylös/alas. Yleensä en edes huomaa tekeväni niin.

Jaan tämän järjettömän mielihalun ja oikeastaan kuulun jaloilla 'rummuttamisessa' parhaaseen A-ryhmään. Minulla tosin tähän jaloon (ja täysin hyödyttömään) taitoon liittyy vielä se, että kehittelen koko ajan mitä monimutkaisimpia rytmikuvioita ja -sarjoja joita sitten 'soitan' jaloilla rummuttaen. Homma toimii itselleni siten, että ikäänkuin 'kuulen' jonkin rytmin, jota minun pitää alkaa soittamaan heti istuessani alas Tähän ikään mennessä olen jo kehittynyt suvereeniksi mestariksi. Harmi, ettei siitä ole kerrassaan mitään hyötyä :-(

Luulisin, että kaikilla ihmisillä on joitakin vastaavia juttuja. Aina niitä ei vain tunnista itsestä. Tällä hetkellä vanhempi lapseni 'kiduttaa' minua viheltelyllä, esim. kuunnellessaan musiikkia. Se, viheltäminen, ottaa ottaa aivan hillittömästi kupoliin, vaikka en pysty oikein itsellenikään selittämään, miksi ihmeessä?

 

[Finisher]

Täällä myös yksi jonka on pakko kokeilla että onko se ovi nyt lukossa, ja oikeat tavarat kulloinkin mukana. Ja ikinä kun jotain on alkanut uudelleen tarkastaa, ovi on ollut kiinni ja molemmat sisäpelikengät repussa.

No, kun ei tarkasta, niin huonosti käy. Sitä vain ajattelee: "Kyllä asiat on kunnossa, niinkuin aina ennekin". Kun jättää varavarmistuksen tekemättä, niin sitten istutaankin yhtäkkiä pukukopissa ihmetellen kun repusta löytyy vain yksi kenkä. Tai kun parkkipaikalle mentäessä huomaa että auton ovet eivät olleetkaan menneet lukkoon. Molemmat tapahtuneet meikäläiselle. Lienevät vielä kähes ainoita kertoja kun olen saanut itseni luottamaan itseeni ja jättämään tarkastuksen tekemättä. On se ihmeellistä.

 

[Anton]

Ei mitään järisyttävää, mutta tiettyjen esineiden täytyy, pitää ja kuuluu olla ojennuksessa.

Kynät ja kumit ovat paraatikunnossa työpöydällä, mieluiten kokonsa mukaisessa järjestyksessä. Ruokailuvälineet ovat aina tietyssä, oikeassa kulmassa. En sentään käytä astemittaa, mutta vuosien harjoittelu täyttää tehtävänsä.
Kahvilasta poistuttaessa kierrän palasokerien käärepaperit kaikki täsmälleen samannäköisiksi pitkulaisiksi puikuloiksi.

Kerronko terveisiä David Beckhamille?

Ja, kyllä. Tuo lasketaan lieväksi neuroosiksi.

 

[Mulli]

Perkele lisää löytyy mielihaluja.

Pitää kokoajan räplätä kaulaketjua, aina kun on paikallaan niin pitää ottaa pois ja räplätä. Saatana!

Ja aina joka asia pitää tehdä kolme kertaa, esim kun laitan vaikkapa lukon kiinni niin se pitää tarkistaa kolme kertaa.

Pää sekoo!

 

[TML]

Oma mielihaluni kantaa varmaan termiä järjestelmällisyys ja tasapuolisuus.
Esimerkiksi jos tulee näpräiltyä vaikkapa yhtä varpaanväliä, on pakko tehdä se kaikille muillekkin. Jos kaivan toista korvaa vaikuista, on myös toisesta tehtävä sama, vaikkei sielä mitään olisikaan.
Tämä ei rajoitu pelkästään omaan kroppaan, vaan muihinkin asioihin.

Kaikki härskiydet sitten pois päästä (jos joku sellaisia tästä löysi).

 

[Betoz]

Toinen asia mitä "pelkään" suunnattomasti, on sormien naksuttelu. Omia sormiani en osaa naksautella, entinen poikaystäväni naksautti sormeni muutaman kerran pyynnöstäni. Itse en vain saa niitä naksuttamaan. Mutta jos joku muu vääntelee sormiaan niin että rutina käy, olen minä aivan paniikissa. Se kuulostaa siltä että se sattuu.

Hassua. Sinultahan on jo ainakin kertaalleen sormi naksautettu, ts. tiedät ettei se satu.

Itselläni sormien naksauttelu on pakkomielle. Muistan sen alkaneen ensimmäisten punttisalikertojen jälkeen. Penkkipunnerruksen jälkeen sormet tuntuivat jännittyneiltä ja naksuivat helposti - aluksi vahingossa. Vähitellen sormet ovat "löystyneet", ja tunnen koska on aika taas naksauttaa. Yleensä tämä tapahtuu muutaman kerran päivässä ja jää häiritsemään, jos prosessia ei saa suoritettua loppuun. Mutta sormen 'muljautus' ylöspäin vetämällä on mielestäni inhottavaa ja pelottavaa.

Olen kuitenkin havainnut, että kofeiini kiihottaa korvavaikun eritystä...

Onko näin? Minun täytyy yleensä ainakin kerran päivässä tarkistaa, onko korviin tullut uutta 'materiaalia'. Mahdolliset vaikkupallot tosin lentävät samantien pois, niistä ei mitään kummempaa tyydytystä enää löytämisen jälkeen saa. Viime viikkoina ei kuitenkaan ole paljoa mitään löytynyt ja olen ihmetellyt sitä suuresta. Paitselon havainnon luettuani mietin, voisiko cokiksessa olla kofeiinia niin paljon, että sen eritys on vähentynyt - lopetin nimittäin sen juomisen (ainakin hetkeksi) muutama viikko sitten. :)

- Auton keskuslukitus-nappia pitää painella monta kertaa ja varmistaa, että ovet todella menivät lukkoon.

Itselleni on tärkeää tehdä tämä vain kerran. Jos painan toisen kerran, kuvittelen jälkimmäisen painalluksen peruvan ensimmäisen ja pelkään ovien jäävän auki.

Minun on aivan pakko jos seison esim, laivaterminaalissa jossa on paljon ihmisiä ja hirveä pölinä, huutaa" hiljaa" niin kovalla äänellä kun jaksan, selvinpäin pystyn itseäni pidättelemään , mutta kännissä mahdoton juttu!! Pakko nähdä ihmisten reaktiot, yleensä tulee ihan hiljaista, kunnes pölinä jälleen alkaa.

Helkkari, ettet vain sattumoisin tehnyt tuota joskus lentokoneessa, jossa itse olin kerran todistamassa vastaavaa tapahtumaa. Olin erittäin huvittunut, mutta en suinkaan huutajan takia, vaan nimenomaan muiden reaktion. Tarkemmin ajateltuna sain kyllä ilmeistä ja katseista jonkinlaista tyydytystä. Kokeilisin tuota itse joskus, jos olisi takuut siitä, ettei kukaan tiedä sen olleen minä.

 

[lintu]

(lintu muok. auton keskuslukituksesta) Itselleni on tärkeää tehdä tämä vain kerran. Jos painan toisen kerran, kuvittelen jälkimmäisen painalluksen peruvan ensimmäisen ja pelkään ovien jäävän auki.

Minäkin pelkään sen toisen painalluksen peruvan sen ekan, mutta se on kuitenkin varmistettava ja tämän takia pitää painaa vielä kolmas kerta jotta se peruisi sen ekan peruutuksen. Sitten aina mietin, että entä jos se ensimmäinen ei toimutkaan ja peruutin varmistukseni. Kaikki päättyy aina siihen kun pitää kävellä takaisin autolle ja varmistaa että kaikki ovet ovat lukossa.

 

[Hazardipakki]

Joskus kun näen tippuneita karkkeja esim. asvaltilla, tekee mieli napsia mellit poskeensa. Hirveää haaskausta heittää nameja maahan.

 

[teemu73]

Laskeminen. Portaat on pakko laskea aina kun niitä kulkee

Tämä on aivan ehdoton asia. Olenkin miettinyt, että mistä mahtaa juontaa juurensa. Luultavasti siitä, että on joskus jäänyt kerrostalossa puoliväliin portaita sillä hetkellä kun valot ovat sammuneet ja siitä lähtien on laskenut ne siltä varalta että jatkossa käy näin.

Kynsiäni en syö, mutta niitä nahkoja siitä ympäriltä mielellään. Mutta jostain syystä yleensä vain sormia 1, 3 ja 5 eli etusormi ja nimetön jäävät "paitsioon". Huuli- ja poskinahkojen pureskelu on myös ihan hauskaa.

Hiirellä maalailu ei kuulu tapoihini, mutta sitä oikeaa painiketta on silloin tällöin klikattava ihan muuten vaan, koska on jo pitemmän aikaa paineltu pelkästään vasenta.

Stereoiden voimakkuudet menevät minulla skaalalla 10, 12, 15, 18, 20, 22, 25, 28, 30. Mikään muu ei tule kyseeseen, paitsi winampissa se on oltava 74 kun se alunperin on se ollut.

Päivänmittaan on tarkistettava välillä että sepalus on varmasti kiinni.

Avaimet, keittolevyt, valot ym tarkistaminen moneen kertaan tietysti.

Levyjen aakkostaminen on itsestäänselvä asia.

 

[JustinCase]

Hiirellä maalailu ei kuulu tapoihini, mutta sitä oikeaa painiketta on silloin tällöin klikattava ihan muuten vaan, koska on jo pitemmän aikaa paineltu pelkästään vasenta.

Sama. Outo juttu tosiaan, että sitä oikeaa hiiren korvaa täytyy napauttaa aina välillä ilman syytä. En painele sitä sen takia, että vasenta tulee hakattua jatkuvasti, vaan ihan muuten vain. Vähän kuin refleksi.

 

[pettter]

Taas tuli mieleen yksi mielihalu, ja aivan järjetön sellainen. Ehkä tämä iskee aina jonkun isomman ja mua kiinnostavan urheilutapahtuman aikoihin.

No nyt kun oon telkusta kattonut futista, ja siitä vissiinkin siten innostunut, niin mun tekee mieli tuuletella kokoajan. Siis silleen että olisin esimerkiksi pistänyt pilkun sisään 70.000 katsojan edessä tai jotain sellaista. Tai ei pelkästään tuuletella, mutta myös yrittää kuvitella se tunne, ettei pallo meekkään pilkusta maaliin. Tätä mä olen tehnyt nyt jo tosi monta vuotta, ja ainakin nyt kisojen aikana tulee ajatus mieleen tosi monta kertaa päivässä. Esimerkiksi nyt illalla kun istuskelen tässä ikkunan äärellä ja verho on auki, niin ihmetteleeköhän ohikulkivat kun mä nostelen käsiä ilmaan tai puristelen nyrkkiä ja irvistelen. Tekisi mieli huutaa täysiä. Mua oikeasti joskus kummastuttaa miksi esimerkiksi noi futiksen pelaajat eivät tuulettele ton kauempaa, mutta ehkä ne on tottunut voittoihin ja häviöihin tai maaleihin. Mutta itse kun sais kerran eläissään kokea vastaavaa.

Myös sitenkin tämä "mielihalu" joskus ilmenee, että kadulla kävellessä ja teen "jääkiekosta tuttuja" ihan pieniä harhautusliikkeitä. En mä välttämättä liiku sivuttain kun sentin tai kaksi, mutta varmaankin sen ohikulkijat joskus sen huomaa.

 

[Spetelius]

Joo löytyyhän noita täältäkin, osa samoja:

-Kuulakärkikynää käyttäessä on aina pakko napsutella sitä edestakaisin ja ajoittain purkaa kynä pöydälle osiin
-Kaukosäädinten patteriluukun räplääminen edestakaisin, osa säätimistä on jo löystynyt niin, ettei luukku enää meinaa pysyä kiinni
-Avaimenperänipun pyörittely ja räplääminen. Tuloksena avaimenperässä ollut kolikkotasku on löystynyt, eivätkä kolikot enää pysy sisällä.
-Usein kun minulla on hieman levoton olo ja varsinkin yöaikaan, on pakko ruveta lauleskelemaan vanhoja biisejä uusilla täysin älyttömillä, sairailla ja rivoilla sanoituksilla.
-Illan päätteeksi tulee usein kirjoiteltua typerää tajunnanvirtatekstiä useita rivejä tietokoneella
-Musiikkia kuunnellessa täytyy usein nousta tuolilta/sängyltä ja mennä lattialle vetämään tanssisettiä hengästymiseen asti. Tämä tapahtuu joskus myös peilin edessä, jolloin voi katsoa, miltä mahdolliset uudet liikkeet näyttävät.
-Ennen reeneihin tai matsiin lähtöä on pakko kuunnella nopeaa metalli- tai konemusiikkia.
-Ennen banaanin ja jäätelön syömistä pitää kuoret ottaa kokonaan pois. En ymmärrä suurinta osaa ihmisistä, jotka sitten syödessään näitä joutuvat närppimään kuoria alaspäin ja pois vähitellen.
-Lätyt ja useimmat muutkin leivonnaiset pitää valmistaa ja nauttia taikinaisina/löysinä. Pitsireunat ovat ylimainostettua humpuukia.

 

[Dhearted]

Liikennevaloissa vaihdekepin ramppaaminen ykköseltä vapaalle ja takaisin useita kertoja.

 

[Rukkanen]

Perskeles kun pistää moinen harmittamaan kun joku imbesilli lähtee kävelemään rullaportaita ja pysähtyy askelman ennen perille tuloa... Tätä tapahtuu TODELLA usein ja saa aina aikaiseksi mielessäni suunnattoman sadatuksen... Tekisi niin kovasti aina mieli ottaa kyseinen henkilö kiinni ja huuttaa korvaan notta "PERKELE LIIKKUVATKO NUO PORTAAT LIIAN LUJAA HERRALLE KUN PITI VALLAN PYSÄHTYÄ!" Että näin...

 

[avs]

Perskeles kun pistää moinen harmittamaan kun joku imbesilli lähtee kävelemään rullaportaita ja pysähtyy askelman ennen perille tuloa... Tätä tapahtuu TODELLA usein ja saa aina aikaiseksi mielessäni suunnattoman sadatuksen... Tekisi niin kovasti aina mieli ottaa kyseinen henkilö kiinni ja huuttaa korvaan notta "PERKELE LIIKKUVATKO NUO PORTAAT LIIAN LUJAA HERRALLE KUN PITI VALLAN PYSÄHTYÄ!" Että näin...

Niin, tuota kyllä ainakin lapsena tuli harrastettua että nosti ikäänkuin astuvan jalan ilmaan ja antoi portaiden hoitaan ns. "maihiinnousun". Jos teen tälläistä edelleen huomaamattani ja olen joskus ollut edessäsi, niin pahoittelen aiheuttamaani häiriötä. Pitääkin tarkastaa toimintatapa seuraavan kerran kun on rullaportaissa.

 

[Hammasharja]

Addiktiot

Minulla on muutama addiktio, jotka toistuvat:

1. kahvinjuonti juuri ennen urheilusuoritusta, ja minun on pakko saada kahvia myös raikkaan suihkun jäljeen. Se on kuitenkin käytännössä ainoa nautintoaineeni, ja minun on pakko kantaa kahvia esimerkiksi termospullossa, jos olen menossa vaikkapa tenniskentille. Kahvia on oltava pannussa ehdottomasti myös aamuisin.

2. sähköpostin sekä jalkapallouutisten tarkistaminen vähintään kaksi kertaa päivässä. Sähköpostitilini ei ollut toiminnassa yhtenä päivänä, ja olin aivan hermona, kun "en tiennyt, kuinka tärkeää postia siellä odottikaan". Jalkapallouutiset katson tosiaan usein - juuri äsken tarkistin World Cup sekä seurauutiset.

3. jos luen paljon tekstiä sisältävää internet-sivua, mustaan tekstiä jatkuvasti lukiessani (vaikka siis en aio kopioida tms. tekstiä mihinkään)

4. matkapuhelin. Puhutaan, että on addiktoitunut, jos ei voi jättää matkapuhelintasi välillä kotiin. En osaa tähän sanoa, koska olen ollut käytännössä tavoitettavissa yhtäjaksoisesti viitisen vuotta; olen siis kantanut puhelinta mukana jokaisessa liikuntajutussa, työpaikoilla, koulussa sekä muutenkin vapaa-ajalla. Myös yöllä pidän puhelinta päällä sekä äänillä ja lentokoneeseessa puhelimen virran sammuttaminen harmittaa.

 

[Hartiapankki]

Liikennevaloissa vaihdekepin ramppaaminen ykköseltä vapaalle ja takaisin useita kertoja.

Haa! En siis ole yksin 'ongelmani' kanssa. Kerran kävi siten, että laitoin valoissa vahingossa pakin päälle (on ykkösen vieressä). Johtuisiko sitten siitä tuo vatkaaminen nykyään, pitää varmistaa että varmasti on ykkönen päällä.

Hieman samantyylinen pakkomielteeni liittyy puhelimella soitamiseen, nimittäin kun valitsen numeron (nimen) jolle soitan on aivan pakko ennen soittoääntä ottaa puhelin vielä korvalta ja varmistaa että siinä näytöllä varmasti näkyy oikean henkilön nimi.

 

[.jarska]

Eräiden asioiden järjestäminen. Asuntoni ei tosiaankaan ole mikään siisteyden ilmentymä, mutta tiettyjen asioiden järjestyksen suhteen olen friikki. CD-Levyt ja DVD elokuvat ovat järjestyksessä. Eivät toki aakkos, vaan ilmestymisvuoden mukaan.

Älkää lukeko Uskomatonta äänentoistoa, siitä kaikki helvetti minulla alkoi.

 

[Grome]

3. jos luen paljon tekstiä sisältävää internet-sivua, mustaan tekstiä jatkuvasti lukiessani (vaikka siis en aio kopioida tms. tekstiä mihinkään)

Sama juttu mulla.

kun valitsen numeron (nimen) jolle soitan on aivan pakko ennen soittoääntä ottaa puhelin vielä korvalta ja varmistaa että siinä näytöllä varmasti näkyy oikean henkilön nimi.

Ja sama myös mulla.


Yksi mielihaluistani on myös Lunarin mainitsema kaukosäätimen paristokannen availu/sulkeminen.

Myös kännykän näppäinlukitusta piti aina ennen valvoa, ettei se taskussa vahingossa aukeaisi. Nykyään on 5140i, johon olen pistänyt 6 numeroisen näppäinlukituskoodin. Joten luotan puhelimeen jo vähän paremmin.

Liikennevaloissa, jos edessä on sopivasti tilaa, niin kytkintä nostamalla on pakko ryömittää autoa vähitellen eteenpäin valmistautuen vihreisiin valoihin. Nautin, jos takana olevakin lähtee rullaamaan.

 

[teemu_s]

Tuota noin. Järjettömistä mielihaluista tuli mieleen sellainen järjetön panetus. Tiedättehän?

nimim. Poikamies

 

[Banhammer]

Ei nyt mitään elämää suurempaa, mutta listataan muutamia ylös:

-Jalalla vispaaminen. Yleensä tajuan milloin teen tätä ja lopetan heti, mutta joskus sessiot voivat jatkua ties kuinka pitkään.

-Liikennevaloissa täytyy AINA varmistaa, että ykkönen on päällä.

-Järjestysfriikki, pahimpina intohimoina tottakai CD- ja DVD-hyllyjen pitäminen mahtavassa järjestyksessä.

 

[brehme_]

-Järjestysfriikki, pahimpina intohimoina tottakai CD- ja DVD-hyllyjen pitäminen mahtavassa järjestyksessä.

Minä olen löytänyt itsestäni myös pakkoneurootikon piirteitä vaikka pintapuolisesti elänkin melkoisessa kaaoksessa. Esimerkiksi aamiaispöydässä elintarvikkeet pitää järjestellä symmetrisesti ja joka kerta samalla tavalla. Suunnittelen syöntijärjestyksenkin etukäteen. Muistan kakarana joskus järjestäneeni karkkipussin karkit riviin syöntijärjestyksessä siten, että parhaat viimeisenä.