Järjettömät mielihalut

[Lukkoseppä]

Viestin lähetti Twite
Tänään kehitin itselleni uuden mielihalun, vahingossa tosin. Päätin tehdä hapankorpuista kerrosvoileivän. Voitelin kaksi siivua (jos nyt hapankorpun paloja voi siivuiksi kutsua mutta niitä ruskeita nelikulmaisia siis) ja laitoin väliin juustoa. Puristin päällekäin asetettuja juuston ja margariinikerrosten erottamia hapankorppusiivuja (edelleen ne sama ruskeat jutskat) kohti toisiaan. Ylemmän hapankorpun läpi alkoi tulla margariinia niissä siivussa (tiedätte) olevista reijistä.

Jo pelkkä korppusiivun () juustoa vasten painuminen tuntui miellyttävältä tavalla jota en pysty sanallisesti kuvaamaan. Tilanteen kuitenkin kruunasi visuaalinen runous jonka reijistä pursuava margariini sai aikaan, kuin pieniä heisimatoja olisi luikerrellut hapankorppusiivusta (joojoo) läpi.

Oli pakko tehdä heti uusi samanlainen hapankorppuleipä. Ja kolmas perään. Ne korppupalat tulee muuten asettaa päällekkäin näin ((, tai näin )). Mikäli koettaa joko () tai )( saa puristamisvaiheessa tulokseksi naksahduksen ja loppuilta on pilalla.

ei oo hapankorppåja.

yhhyyyy, auttakaa mua.
Tuossa asettelussa on se huono puoli että joutuu laittamaan margariinia/voita ns. väärälle puolelle hapankorppua. Ja tuo riippumatta siitä kumpaa puolta vääränä pitää.

 

[sweeney]

Eilen huomasin etten kykene biljardia pelatessa vastustamaan kiusausta alkaa pyörittelemään biljardikeppiä. Kenties vanhat American Samurai leffat palailevat mieleen jostain alitajunnan hämäristä...

 

[Sv veinikretski]

Minun on aivan pakko jos seison esim, laivaterminaalissa jossa on paljon ihmisiä ja hirveä pölinä, huutaa" hiljaa" niin kovalla äänellä kun jaksan, selvinpäin pystyn itseäni pidättelemään , mutta kännissä mahdoton juttu!! Pakko nähdä ihmisten reaktiot, yleensä tulee ihan hiljaista, kunnes pölinä jälleen alkaa. Vaimoni ei ole kovinkaan mielissään, yleensä hän katseestani jo tietää että kohta teen sen taas, ja etukäteen toistelee nimeäni monta kertaa. Kokeilkaas,tuntuu yllättävän hyvältä!!

 

[nihti]

Veinin edellinen viesti aiheutti puolen vuoden hiljaisuuden tässä ketjussa.

Oma paheeni on pieni, mutta ihmetyttää itseäni, nimittäin nachoista on tullut erikoisella tavalla pakkomielle. Aika ajoin, suunnilleen kerran joka toinen kuukausi, nachohimo iskee. Ja se tyydytetään nachoilla, jalopenosiivuilla, juustodipillä ja miedolla salsalla. Lautaselle näitä aineksia ja kuvun alle mikrouuniin minuutiksi. Iso nachopussi ja ainespurkit kestävät noin viikon jolloin yksi lautasellinen tulee laitettua joka ilta. Ja pussin loputtua taas parin kuukauden tauko.
Olen kokeillut aineksia kylmänä - ei putoa. Avokadotahnan kanssa - ei edes vähääkään, olen kokeillut kahdesti ja molemmilla kerroilla täysi tahnatölkki roskikseen.

Himo ei koskaan lähde liikkeelle nachojen näkemisestä esim kaupassa, vaan niitä pitää aina lähteä hakemaan erikseen, useinmiten vielä juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa. Johtuu ilmeisesti täysikuusta. Outoa. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan - kuten on tupakoinnin kanssa.

 

[brehme_]

Mulla on tosi järjetön. Mun lompakossa on aina oltava kaikkia kolikoita vähintään yksi. Jos ei jostain syystä ole, niin ei muuta kun kauppaan ostamaan jotain, että saadaan seteli rikki ja asia korjattua. Tää häiritsee kyllä hirveesti

 

[Veijari]

Aina kun kotoa ulos lähden, eteisessä tarkistan että kotiavaimet on taskussa. Rappukäytävään päästyäni ja ovea sulkiessani on IHAN PAKKO vielä kerran tarkistaa että olihan ne avaimet siellä taskussa, vaikka tiedän että juurihan sen tarkastin. En pysty laittamaan ovea kiinni ennen kuin olen tämän tuplatarkastuksen tehnyt.

Ärsyttävää, mutta eipä ole koskaan jäänyt avaimet kotiin. Muita outoja tapoja ei tule nyt ihan heti mieleen.

 

[Miguel]

Järjettömistä mielihaluista on jo ansiokas ketju olemassa.

 

[Mdawg]

Avainten tupla-tripla tarkitus tulee myös tehtyä. Ensin eteisessä, sitten ennen oven sulkemista otan avaimet käteen ja tarkistan, että ne varmasti ovat mukana ja vielä hississä on pakko kokeilla taskua, että oliko ne sittenkin oikeat avaimet.

 

[Konnamuori]

Kävellessäni kadulla otan maasta tiettyjä kiintopisteitä joihin minun pitää astua vaikkapa kuudennelle askeleella, esimerkiksi jokin viiva tiessä jne.
Myös kävellessäni katua pitkin valitsen esim. tolpan johon minun täytyy ehtiä ennen kuin auto kerkeää sen kohdalle, joskus menee juoksemiseksi.Jonkun verran hävettää välillä..Yleensä selviän siitä katsomalla muka kelloa ja näyttäen kiireelliseltä.
Myös minulla on tuo "porras-syndrooma", usein on nilkka nyrjähtänyt.
Välillä tuntuu että onkohan sitä seonnut..
Tässä oli vain muutamia esimerkkejä.

 

[Grome]

Kun esim. on lainanut kaverin autoa, niin sen lukitseminen on hirveä projekti, kun pitää oikeasti olla 110% varma että lukitsin sen. Sama juttu myös omassa uudessa autossa ja polkupyörässä.

Jos on ostanut tajuttoman kalliin pyörän ja vie sen esim. pyöräkellariin, niin johan sitä täytyy katsella pitkään, että sillä on kaikki hyvin.

Kännykän näppäinlukitukseen en luota. Lukituksen jälkeen täytyy muutaman kerran kaivaa se taskusta ja katsoa, että se on varmasti lukittu, eikä soittele siellä muille. Näin varsinkin uusissa puhelimissa, joihin ei heti ole oikein luottoa.

Mdawgin mainitsema avainten tarkistus on myös aika tuttua.

 

[Poison]

Tarkistan lähes aina sen, että asuntoni ovi on kunnolla kiinni. Tänäänkin tulin kotiin, suljin ulko- sekä välioven... ja avasin välioven uudestaan kokeillakseni, onko ulko-ovi varmasti kunnolla kiinni. Olihan se. Tämä tarkistus voi tapahtua missä tahansa vaiheessa iltaa/päivää, joko juuri kotiin tullessa tai vasta nukkumaan mennessä, mutta lähes joka päivä taidan tuon tehdä.

 

[pikkukatti]

Aika monta meikäläisenkin arsenaaliin kuuluvaa pakkomiellettä on jo mainittu, mutta yksi järjetön "numeroleikkisyndrooma" on vielä otettava esille.

Esimerkiksi, jos katson tv-ohjelmaa, jossa on tekstitys, on jatkuvasti mietittävä sanamäärien tuloja. Eli jos vaikka tekstityspätkän ylärivillä on neljä sanaa ja alarivillä kaksi, siitähän tulee kahdeksan. Seuraava pätkä, ylärivillä kolme ja alarivillä kolme... siis yhdeksän. Ja niin edelleen.

Miulla on tuo sama. Lisäksi tulee vielä ajateltua sanojen kirjainten määrää ja kuinka monta kertaa joku kirjain siinä esiintyy. Onneksi tuo tapahtuu sen verran nopeasti ettei muuten häiritse esim. ohjelman seuraamista. Muuta ei nyt tule mieleen. Avaimia tulee nykyään tarkistettua, kun on tarpeeksi monta kertaa ne unohtanut. Niin ja en tykkää parillisista luvuista. Paitsi 4 ja 8. Jep normaalihan mie oon...

 

[Johnny B. Goode]

Olipa mukava bongata tämä ketju ja huomata etten ole yksin omien outojen mielitekojeni ja "pakkomielteini" kanssa...

Minulla on pakonomainen tarve hipelöidä korvalehtiäni... Ja nimenomaan niin, että ks. akti tapahtuu sormieni kynsillä. Variaatioita em. suoritteeseen on monia.

Lisäksi, aina kun menen vessaan, siis vaikka hakemaan sinne unohtuneen lehden tai ottamaan pyykit koneesta, minun aina pestävä kädet... Jostain syystä en voi käydä WC:ssä pesemättä käsiä sen jälkeen... Ja ei, en ole gay. Enkä mielestäni edes akkamainen muutoin...

Menee aiheen ulkopuolelle, mutta muistuu mieleeni tästä jälkimmäisestä eräs hauska tosi tapauksena kerrottu kommentti legendaarisesta nyrkkeilypromoottori Don Kingistä:

Don ja hänen liikekumppaninsa ovat ravintolassa. Don pyytää anteeksi, ja kysyy, voisiko hän käydä käyttämässä miestenhuonetta. Don tulee takaisin tarpeensa tehtyään:

Kumppani: "Did you remember to wash your hands...?"
Don King: "I always wash my hands BEFORE I touch my dick..."

 

[avatar]

En nyt tiedä, ei tämä varsinaisesti ole mikään mielihalu eikä edes maneeri, mutta omat mukana kulkevat pakolliset tavarat(lompakko, kännykkä, kotiavaimet, tupakat etc.) on aina oltava samoissa taskuissa, eli jos vaihdan takkia ja housuja, ovat kotiavaimet aina vasemmassa etutaskussa ja lompakko vasemmassa povarissa ja kännykkä oikeassa ja näin pois päin. Onkohan tämmöisiä ihmisiä paljon, jotka elävät samantapaisella kaavalla?

 

[dwell]

Jako kahteen

Tapanani on jakaa lähes kaikki lukemani kahtia, siis siten että "keskipisteen" kummallekin puolelle jää sama määrä kirjaimia.

Tapa tulee esille telkkua katsottaessa (tekstitys, ylä- ja alarivi käsitellään erikseen) ja nettiä selatessa tulee maalattua joka riviltä jälkimmäisen puolisko. Kirjaa lukiessa fiksaatio ei ilmene yhtä pahasti.

 

[Grainger]

Lukituksen jälkeen täytyy muutaman kerran kaivaa se taskusta ja katsoa, että se on varmasti lukittu, eikä soittele siellä muille.

Hienoa, kohtalotoveri. Olen aina luullut olevani ainoa, joka on näin sekopäinen.

Pakko tarkistaa vähän väliä, ettei se mihinkään hätänumeroon taskusta soittele. Monesti on tullut valituksia tästä tavastani, mutta pakko se vain on aina tarkistaa. Välillä menee jo vähän yli.

Tuo avainjuttu on ihan itsestäänselvyys, mutta iltaisin tulee monta kertaa tarkistettua, että herätyskello varmasti on herättämässä aamulla ja vieläpä ihan oikeaan aikaan.

Olen aika outo, mutta myöskin aika onnellinen.

 

[Koirapoika]

Onpas täällä sakkia, kaikenlaisia tapoja. Itsellähän ei ole muuta kuin maate mennessä pitää laittaa yöpöydän virkaa toimittavalla Aalto-jakkara replikalle tavarat oikeaan järjestykseen. Lähimpänä sänkyä puhelin, sitten rillit ja viimeisenä kaukosäädin, näiden yläpuolelle kissakaulakoru.

 

[Poison]

Tuo avainjuttu on ihan itsestäänselvyys, mutta iltaisin tulee monta kertaa tarkistettua, että herätyskello varmasti on herättämässä aamulla ja vieläpä ihan oikeaan aikaan.

Juu, herätyskello. Minäkin tarkistan moneen otteeseen, että kello soi varmasti oikeaan aikaan. Homma paheni ostettuani uuden puhelimen, johon en kyllä oikeastikaan uskalla luottaa, mutta tulihan tuota tarkasteltua tehtyä jo vanhan nokialaisen aikanakin. Yleensä laitan kellon soimaan ja tsekkaan heti perään ehkä parikin kertaa, että aika on varmasti oikea. Lisäksi minulla on käytössä myös toinen kello, jota käytän aina välillä tuplavarmistukseksi. Jos on aamulla menossa yksin töihin, ja koko paikan avautuminen oikeassa aikataulussa on omalla vastuulla, niin kyllä siinä tekee mieli varmistaa oma heräämisensä. Etenkin, kun noina päivinä herätykset ovat poikkeuksellisen aikaisia.

 

[SaHPKo]

Ihan törkeetä

Avaimet, kännykkä ja lompakko on hassuja kavereita. San lisäksi, että ne pitää pitää aina samoissa taskuissa - muuten luulee niiden hukkuneen, ja että pitää kokeilla vieläkö ne siellä taskussa on, täytyy ne myös sijoittaa yön ajaksi yöpöydälle kello seuranaan. Poikkeuksena on välillä avaimet, jotka on kiinnitetty vyölenkkiin sentäs. Näin ollen saatan olla kohtuullisen varma, että jos lähden ulos ilman housuja sinne myös jään.
Täytyy mainita myös herätyksen ajastaminen. Kun olen asettanut kelloradion herätyksen aamuksi, täytyy tarkistaa vielä uudelleen, että moneksiko se herätys nyt tuli pistettyä sekunti sitten.
Täähän on kunnon neuroosiketju, teidän muiden friikkien osalta!
Ei vaan, siellä taustallahan on joku pelko. Mutta kuten joku jossain fiksusti sanoi: "asiat joita pelkäät ovat sinulle jo tapahtuneet."

 

[Mulli]

-Herätyskello pitää säätää puolituntia ennen nukkumaan menoa ja vielä tarkistaa oikea kellonaika ja kaikkea. Tarkistaa pitää montaa kertaa.

-Ulko ovi/ovet on aina pakko tarkistaa. Tapana on 7 kertaa aina veivata kahvaa.

-Mökillä ollessa on tärkeätä, että moottoriveneen/muut kulkuneuvot siellä myös/ avaimet ovat tallessa aina. Niistä on hirveä stressi. Ja vielä veneen moottorin pitää olla niin ylhäällä kun vain trimmerillä saa.

-Hampaiden pesun pitää olla tarkkaa ja huolellista.

-Aina kun menen nukkumaan niin pitää tietokoneen kaiuttimet tarkistaa etteivät ole päällä ja vielä sälekaihtimet pitää tarkistaa, että ovat täysin kiinni.

-Koiran juomavesi on kanssa arkapaikka. Pitää olla täysin kylmää ja puhdasta.

-Koiraa pitää silittää aina ennen nukkumaan menoa.

-Juu ja kun sammutan kännykän niin minun pitää muistaa sammuttamisen jälkeen viisi kertaa painaa sammutusnappia silleen hiljaa.

-Ja lakanoiden pitää olla täysin sileät kun menen makaamaan sängylle. Jotkut tykkää muhkummasta mutta minä en.

-Conanin vieraslistaa pitää useasti selailla teksti teevestä, että varmasti muistaa ulkoa vieraat ja sen milloin ohjelma on jenkeissä esitetty.

Siinä pieni lista. Taidan olla hullu. ^^

 

[brehme_]

Ai niin

Ostoskärryn kanssa on tietenkin aina leikittävä formulakuskia. Otan usein lähikauppaani mukaan hienon ajohaalarini ja Agip-lippikseni!

 

[palle fontän]

Esimerkiksi, jos katson tv-ohjelmaa, jossa on tekstitys, on jatkuvasti mietittävä sanamäärien tuloja. Eli jos vaikka tekstityspätkän ylärivillä on neljä sanaa ja alarivillä kaksi, siitähän tulee kahdeksan. Seuraava pätkä, ylärivillä kolme ja alarivillä kolme... siis yhdeksän. Ja niin edelleen.

Itselläni on myös pienehkö pakkoneuroosi tekstityksiin liittyen. Jos tekstitys on kaksirivinen, niin katkon sanoja siten, että molemmista riveistä tulee yhtä pitkät. Tietenkään kaikki kirjaimet eivät ole yhtä leveitä, esim. "t" on ainoastaan 2/3 normaalista kirjaimesta...

 

[sampio]

Hyvää päivää vaan, lieviä friikkejä. Missä vaiheessa te hengitätte?

 

[SaHPKo]

Hyvää päivää vaan, lieviä friikkejä. Missä vaiheessa te hengitätte?

Kun lompakko, avaimet ja kännykkä on pöllitty.

 

[sekolust]

Katsotaan...

* Sanojen maalajaksi tunnustaudun. Onneksi en ole yksin kärsimässä tästä.
* Vähän väliä pitää saada leikkiä kaukosäätimen/mp3-soittimen/minkä lie härpättimen patteriluukulla. Jos noita ei ole lähellä, niin kännykän kuoret saavat kyytiä. Ai että teki ilkeää kun oli hetken aikaa puhelin, jossa ei ollut vaihtokuoria.
* Aina ulos lähdettäessä on pakko tarkistaa, että kännykkä ja kukkaro (sekä ajokortti kukkarossa) on mukana. Ihan sama käynkö hakemassa postin vai viemässä veikkauksen.
* Hesarin kuvat täytyy tutkia aina tarkkaan. Jumalauta että oli hyvä fiilis kun jollain oli hamppua puoltava paita ja toisessa kuvassa oli norsupatsaita taustalla, hakaristillä varustettuja tietenkin.