Minäpä tutkin aina tarkasti kakkani. Makutestejä en ole tehnyt koskaan (vielä), mutta aina posliinijumalan päällä istuessani minun on AIVAN PAKKO syynätä silmällä visuaalisesti, että millaista tavaraa tällä kertaa on kertynyt pyllynpyyhkimispaperin pintaan. Jokaisen pyyhkäisyn jälkeen on siis aivan pakko tutkailla siinä paperilla näkyvää annosta oikein lähietäisyydellä - ja monien vuosien tsekkaamisen jälkeen olenkin tullut siihen tulokseen, että minun paskani ei haise. Muut minun jälkeeni vessaan menevät väittävät ihan muuta, mutta sen täytyy olla vain kateellisten panettelua.
Ja löytyyhän näitä mielihaluja muitakin.
Meidän huushollissa ainoastaan minä ja nuorempi poikani (ne kaksi koko porukan lapsellisinta) käyvät alituista taistelua uuden corn flakes-paketin sisällä lymyävän "yllärilelun" löytämiseksi.
Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen joskus ostanut näitä muroja piruuttani pari pakettia varastoon (kätkenyt ne autotalliin) ja siellä autotallissa sitten etsinyt ne yllärilelut paketista, ennenkuin poikani pääsee uuden muropaketin kimppuun. Sitten olen vielä salakavalasti naamioinut tuon muropaketin niin, että se näyttää avaamattomalta.
Ja pieleen on mennyt. Nyt tästä on jo kehittynyt jonkinlainen "taiteen laji", jossa poikani viimeksi pani iskäänsä öbaout 100-0. Hän nimittäin oli minun "piilopaikassani" siellä autotallissa käynyt pöllimässä yhden muropaketin ja laittanut sen tilalle ihan korkkaamattoman näköisen paketin... sitten kun sen avasin, niin se olikin täynnä valkoista styrox-mursketta.
No joo, sitä saa mitä tilaa, näköjään.
Sitten on tämä finnien puristelu. Minä näen usein omituisia unia ja niissä unissa minä olen joku teini-ikäinen starbu - jolla on mehukkaita, purskahtamaisillaan olevia MAHTAVAN KOKOISIA finnejä joka puolella kroppaa. Sitten minä siinä unessä niitä puristelen peilin edessä sellaisella voimalla ja vauhdilla, että peilistä ei hyvin pitkälti omaa naamaansa rasvakalvon takaa erota puolen minuutin purskauttelun jälkeen.
Tämä on omituista sen takia, että minulla teininä ei ollut mitään varsinaista akneongelmaa. Tietenkin noita patteja aina välillä ilmestyi... yksi suurimmista purskahti verisenä mätämömmönä armeijassa erään marssin aikana kalsareihini ja sen näkyi suurena verisenä läiskänä housun persuksessa myös takanani tulleille kumppaneille - se kun sattui olemaan sellaisessa hieraantumisherkässä paikassa persvaossa. Joku alikessu taisi minulle asiasta vinoillakin kysyen, että onks Predator polkaissut hyppyheikkiä? Ja hyppyheikki on sellainen jalkaväkimiina, joka päälle astumisen jälkeen pelmahtaa maan uumenista ylös ilmaan ja räjähtää siinä vyötärön korkeudella.
Niin, siis yritin sanoa, että ihomatojen puristelu nenän seutuvilta ja kaikkinaisten finnien purskauttelu on myös suurta hupia. Ei ilman sitä pysty oleen.
Just pari päivää sitten istuin ratikassa erään minulle tuntemattoman teinipojan takana. Poitsulla oli niskassaan oikein mehevän näköinen, purskauttamista odottava valtava finni. Sen tulehtunut keskus oikein sykki siinä naamani edessä hoitoa odottaen. Onneksi poika jäi ratikasta pois, ennenkuin minun purskauttamishimoni ehti ylittää sovinnaisuuden rajat...