Jääkiekon MM-kisoja vaivaa liiketoimintalogiikan osalta sama rakenteellinen ongelma, kuin lähes kaikkia muitakin urheilun suurtapahtumia:
Tapahtuman omistaja, eli kansainvälinen liitto, tekee suuren taloudellisen voiton ilman taloudellista riskiä. Riskin - ja sen realisoitumisen seuraukset - kantaa järjestäjä. Esimerkiksi maastohiihdon ja yleisurheilun puolelta nämä seuraukset tunnetaan hyvin Suomessakin.
Olympialaiset on tietenkin ääriesimerkki samasta ilmiöstä. Ideaaleja paikkoja talviolympialaisten järjestämiselle voisivat olla vaikkapa Alpit tai Skandien vuoristo. Vaan näillä alueilla sijaitsevat maat ovat demokratioita, joita ei kiinnosta enää hakea kisoja, koska kokonaistaloudelliset seuraukset ovat negatiiviset. Ainoastaan semmoiset järjestäjät hakevat, jotka näkevät kisoilla jotakin soft power tai sport washing -arvoa. Eli a) suurvallat, jotka pystyvät kantamaan varmat taloudelliset tappiot ilman merkittäviä seurauksia ja b) diktaattorit, joiden ei tarvitse murehtia taloudellisten tappioiden seurauksista omalle valta-asemalleen.
Toki näissä on iso ero Olympialaisiin tai futiksen mm-kisoihin siinä, että nämä on järjestetty demokratioissa Venäjää lukuunottamatta. Tämähän on tietysti erittäin positiivinen asia.