Tuohon huippu-urheilukeskusteluun tekee mieli ottaa kantaa vielä erityisesti salibandyn osalta. Mitään vedenpitäviä perusteluita en edes yritä kirjoittaa, mutta en millään pysty pitämään salibandya yleisesti ottaen huippu-urheiluna. Maajoukkuepelaajista suurin osa varmasti niitä onkin. Sama homma on kiekossa, harvaa junioripelaajaa voi mielestäni huippu-urheilijaksi laskea.
Salibandyssa huipulle pääsee todella vähällä työllä verrattuna moniin muihin lajeihin. Itselläni on toista kymmentä vuotta pitkä pelikokemus jalkapallosta, mutta en millään voisi kuvitella itseäni kentälle vaikkapa ykkösdivarin pelissä. Mailapelejä en varsinaisesti ole koskaan missään seurassa harrastanut, mutta silti pelkällä fysiikalla (ja toki höntsäillessä kehittyneillä taidoilla) voisin salibandyn divarissa käydä kolmosketjussa vetämässä energiavaihtoja. Tunnen monia liigapelaajia ja liigan portteja kolkuttavia pelaajia ja kaikella kunnioituksella heitä kohtaan enpä voisi missään nimessä käyttää heistä nimitystä huippu-urheilija.
Työtä salibandyssa liigapaikan eteen joutuu tekemään selvästi vähemmän kuin vaikkapa kiekossa. Moni tuntemistani liigapelaajistakin on aloittanut pelaamisen myöhään ja viidessäkin vuodessa nousseet liigaan. Näyttäkääpä 14-vuotiaana aloittanut jalkapalloilija, joka 19-vuotiaana pelaa Veikkausliigaa tai 14-vuotiaan aloittanut kiekkolija, joka 19-vuotiaana vääntää SM-liigaa. Osa näistä tuntemistani salibandyn ykkösdivaripelaajista ei ole millään tavalla urheilullisesti keskivertoa lahjakkaampia ja osa jopa fysiikaltaan itseäni heikompia, vaikka en aktiivisesti mitään lajia enää harrastakaan.
Varmasti salibandy on menossa kohti huippu-urheilua, mutta mielestäni vielä yleisesti ottaen on kaukana siitä. Huippu-urheilijoita salibandyn pelaajistakin joitakin löytynee. Lajina se ei vaan vielä sitä ole.
Salibandyssa huipulle pääsee todella vähällä työllä verrattuna moniin muihin lajeihin. Itselläni on toista kymmentä vuotta pitkä pelikokemus jalkapallosta, mutta en millään voisi kuvitella itseäni kentälle vaikkapa ykkösdivarin pelissä. Mailapelejä en varsinaisesti ole koskaan missään seurassa harrastanut, mutta silti pelkällä fysiikalla (ja toki höntsäillessä kehittyneillä taidoilla) voisin salibandyn divarissa käydä kolmosketjussa vetämässä energiavaihtoja. Tunnen monia liigapelaajia ja liigan portteja kolkuttavia pelaajia ja kaikella kunnioituksella heitä kohtaan enpä voisi missään nimessä käyttää heistä nimitystä huippu-urheilija.
Työtä salibandyssa liigapaikan eteen joutuu tekemään selvästi vähemmän kuin vaikkapa kiekossa. Moni tuntemistani liigapelaajistakin on aloittanut pelaamisen myöhään ja viidessäkin vuodessa nousseet liigaan. Näyttäkääpä 14-vuotiaana aloittanut jalkapalloilija, joka 19-vuotiaana pelaa Veikkausliigaa tai 14-vuotiaan aloittanut kiekkolija, joka 19-vuotiaana vääntää SM-liigaa. Osa näistä tuntemistani salibandyn ykkösdivaripelaajista ei ole millään tavalla urheilullisesti keskivertoa lahjakkaampia ja osa jopa fysiikaltaan itseäni heikompia, vaikka en aktiivisesti mitään lajia enää harrastakaan.
Varmasti salibandy on menossa kohti huippu-urheilua, mutta mielestäni vielä yleisesti ottaen on kaukana siitä. Huippu-urheilijoita salibandyn pelaajistakin joitakin löytynee. Lajina se ei vaan vielä sitä ole.