Juuri näin. Nykyään jengillä menee pahasti sekaisin älykkyys ja koulutus. Aivan kuin tusinamaisterin paperit kertoisivat jotain älykkyydestä.
Se on kuitenkin huomioitava, että jos ei ole henkisiä asioita koulutuksen kautta pyöritellyt, niin ei niistä osaa sitten puhuakaan. Sitä puhuu mitä tekee ja osaa.
Kestävyysurheilijoiden joukossa näyttäisi olevan melko paljon pitkälle, totoriksi saakka, opiskelleita. Enkä tarkoita nyt niinkään huippu-urheilijoita kuin aktiivisia harrastajia. Voi olla, että kestävyysurheilu on luonteeltaan sellaista, että se vetää puoleensa tietynluonteisia ihmisiä, sellaisia, jotka pärjäävät myös koulussa.
Aika monta hyvää asiaa tuossa. Vielä pari omaa havaintoani. Älykkyyden ja koulutuksen lisäksi on vielä erikseen sivistystaso. Laaja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan. Yksi sivistyneimmistä tuntemistani ihmisistä on minimikoulutuksen saanut putkimies.
Tämä kiinnostus ympäröivään maailmaan on ehkä enemmänkin se, mitä monelta tuntemaltani jääkiekkoilijalta puuttuu, ja varmasti aika pitkälti kahdesta syystä: Menestyvät jääkiekkoilijat olivat jo minun lapsuudessani kukkulan kuninkaita ihan riippumatta koulumenestyksestään, eikä asemaa tarvinnut hakea. Aina oli kavereita ja ihailijoita. Kunnon edari-henkeä. Toisaalta laji vaati jo silloin täysipäiväisyyttä, joten oli kovin ymmärrettävää kääntää kiinnostuksensa ja aikansa vain tuohon lajiin.
Toinen puoli, mikä tukee stereotypiaa, on esim. urheilulukiot, joita on tullut seurattua jonkin verran. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta urheilulukioihin mennään joko käymään lukiota, tai peruskoulun jälkeiseen jatkopaikkaan, joka antaa hyvät mahdollisuudet treenata omaa lajiaan. Ne jääkiekkoilijat, jotka menevät tuonne käydäkseen lukiota, pärjäävät siellä ihan siinä missä muutkin, ja ovat lukiolaisia. Ne, jotka menevät tuonne treenaamaan, ja käymään siinä ohessa ehkä silloin tällöin lukiota, ovat niitä "tyhmiä jääkiekkoilijoita". Ei-urheilijat, jotka menevät lukioon ilman mitään motivaatiota, yleensä jättävät sen kesken, ja kokeilevat jotain muuta, kun taas urheilijat voivat jatkaa treenimahdollisuuksien takia loppuun asti.
Oma mielipiteeni on, että jo monesti esitetyistä syistä johtuen jääkiekkoilijat eivät ole mitenkään lähtökohtaisesti tyhmiä, mutta jääkiekko on harvinainen laji siinä, kuinka se antaa mahdollisuuden kulkea takki auki läpi elämän ilman, että joutuu välttämättä ennen uran loppua sitä kohtaamaan. Olla porukan pomo, ja esillä julkisuudessa ilman mitään henkisen pääoman kasvattamista. Osa tarttuu tuohon, ja osa ei. Harva nuori haluaa kasvaa tylsäksi aikuiseksi. Näitä mahdollisuuksia on kuitenkin ihmisillä aika vähän, ja useimmat törmäävät seinään jo kouluiässä. Jos on pitkänmatkan juoksijana Suomen huippu, niin ei sitä ihailua niin hirveästi baarissa saa, ja jostain se ruokarahakin pitää hankkia. Mutta mitään ei voi yleistää. Vaa'assa vain ovat aika erilaiset lähtöaineet.
Vielä loppukaneettina: On näitä "edareita" myös tuntemissani ei-urheilijoissa. Kouluaikojen kovimpia karjuja, jotka olivat jengin pomoja, ja joita kaikki ihailivat. Sama ongelma monella heistä on tänä päivänä. Ei olla oikein tajuttu, että muut kehittyivät ja menivät ohi, kun aikuisena ei pärjääkään samalla uholla ja kovalla päällä kuin muksuna.
