Tehdäänpä empiirinen tutkimus, jossa pyritään tutkimaan 14 jääkiekkojoukkueen keskinäistä paremmuusjärjestystä. Laitetaan joukkueet pelaamaan keskenään runkosarja, joka sisältää tietyn määrän kierroksia. Niin, että jokaiselle joukkueelle tulee reilut 50 ottelua. Runkosarja voi sisältää toki jotain välisarjoja, jotka hivenen vääristävät tulosta.
Tämän jälkeen parhaat joukkueet pelaavat keskenään pudotuspelit. Sarjat ovat pääosin neljästä voitosta poikki, jotta sattuman rooli minimoituu. Runkosarjassa paremmin menestyneet palkitaan siten, että ne saavat pelata enemmän otteluita kotikentällään. Lopulta finaalisarjan voittaja on ilman muuta paras joukkue neljästätoista tutkimustakohteesta. Eikö niin? Joskus kuulee tosin väitettävän, että runkosarja on se, joka oikeasti näyttää sen paremmuuden ja pudotuspeleihin sisältyy sitten satunnaisuutta enemmän ja varmaan jotain tunnetilojen vaikutuksia.
Tällainen tutkimus toistetaan muuten Suomessakin vuosittain.
No edellä oleva tutkimushan on aikamoista roskaa. Jos asiaa käydään oikeasti tutkimaan, niin playoffeilla höystetty sarjajärjestelemä nostaa sattuman roolin valtavan isoksi ja paras ei yleensä voita. Myöskin runkosarja on usein niin sattumanvarainen, että jos sitä tutkitaan tilastollisia apuvälineitä ja testejä käyttäen, huomataan, että piste-erot ovat liian pieniä, jotta joukkueiden tasoeroista voitaisiin suurella varmuudella sanoa mitään.
Saatikka sitten yksittäiset ottelut. Ne ovat tasaisessa sarjassa usein melkein täydellistä arpapeliä. Asiantuntijat studioissa kuitenkin löytävät pelitapahtumista paljon syy-seuraus-suhteita, joita ei todellisuudessa ole. Milloin joukkueen selkäranka katkesi, milloin selkä suoristui, milloin on momentumia ja sitä ja tätä. Valtavassa roolissa on ilman muuta sattuma ja todellisten asiantuntijoiden pitäisi usein todeta, että tämä joukkue oli tänään todennäköisesti vain onnekkaampi.
Monesti myös eri yhteyksissä kuulee ennustettavan jotain joukkueista. Esimerkiksi runkosarjan keskivaiheilla marraskuussa olevasta joukkueesta joku ennustaa, että se pelaa vielä finaalissa. Keväällä kun joukkue todellakin pelaa finaalissa, ennustaja röyhistää rintaansa ylpeänä. Tämäkin on vähän väärä ajatusmalli. Mikä tahansa joukkuehan voi pelata finaalissa, todennäköisyydet vain poikkeavat. Ja voi olla, että marraskuussa ko. joukkueen finaalitodennäköisyys onkin ollut vain 10% ja tämä ennustaja on ollut pahasti hakoteillä, mutta lopulta erittäin onnekas.
Itse en oikein ymmärrä ajatusta, että voittanut joukkue olisi ollut toista parempi. Jos noin kuitenkin ajattelee, niin paremmuuteen täytyy kyllä sisältää onnekkuuskin.
Uskon, että sattuman merkitystä jääkiekossa ei ymmärrä juuri kukaan pelaajista, valmentajista, katsojista tai asiantuntijoista.
Ajatuksia aiheesta?
Tämän jälkeen parhaat joukkueet pelaavat keskenään pudotuspelit. Sarjat ovat pääosin neljästä voitosta poikki, jotta sattuman rooli minimoituu. Runkosarjassa paremmin menestyneet palkitaan siten, että ne saavat pelata enemmän otteluita kotikentällään. Lopulta finaalisarjan voittaja on ilman muuta paras joukkue neljästätoista tutkimustakohteesta. Eikö niin? Joskus kuulee tosin väitettävän, että runkosarja on se, joka oikeasti näyttää sen paremmuuden ja pudotuspeleihin sisältyy sitten satunnaisuutta enemmän ja varmaan jotain tunnetilojen vaikutuksia.
Tällainen tutkimus toistetaan muuten Suomessakin vuosittain.
No edellä oleva tutkimushan on aikamoista roskaa. Jos asiaa käydään oikeasti tutkimaan, niin playoffeilla höystetty sarjajärjestelemä nostaa sattuman roolin valtavan isoksi ja paras ei yleensä voita. Myöskin runkosarja on usein niin sattumanvarainen, että jos sitä tutkitaan tilastollisia apuvälineitä ja testejä käyttäen, huomataan, että piste-erot ovat liian pieniä, jotta joukkueiden tasoeroista voitaisiin suurella varmuudella sanoa mitään.
Saatikka sitten yksittäiset ottelut. Ne ovat tasaisessa sarjassa usein melkein täydellistä arpapeliä. Asiantuntijat studioissa kuitenkin löytävät pelitapahtumista paljon syy-seuraus-suhteita, joita ei todellisuudessa ole. Milloin joukkueen selkäranka katkesi, milloin selkä suoristui, milloin on momentumia ja sitä ja tätä. Valtavassa roolissa on ilman muuta sattuma ja todellisten asiantuntijoiden pitäisi usein todeta, että tämä joukkue oli tänään todennäköisesti vain onnekkaampi.
Monesti myös eri yhteyksissä kuulee ennustettavan jotain joukkueista. Esimerkiksi runkosarjan keskivaiheilla marraskuussa olevasta joukkueesta joku ennustaa, että se pelaa vielä finaalissa. Keväällä kun joukkue todellakin pelaa finaalissa, ennustaja röyhistää rintaansa ylpeänä. Tämäkin on vähän väärä ajatusmalli. Mikä tahansa joukkuehan voi pelata finaalissa, todennäköisyydet vain poikkeavat. Ja voi olla, että marraskuussa ko. joukkueen finaalitodennäköisyys onkin ollut vain 10% ja tämä ennustaja on ollut pahasti hakoteillä, mutta lopulta erittäin onnekas.
Itse en oikein ymmärrä ajatusta, että voittanut joukkue olisi ollut toista parempi. Jos noin kuitenkin ajattelee, niin paremmuuteen täytyy kyllä sisältää onnekkuuskin.
Uskon, että sattuman merkitystä jääkiekossa ei ymmärrä juuri kukaan pelaajista, valmentajista, katsojista tai asiantuntijoista.
Ajatuksia aiheesta?