Jos arvioidaan paremmuutta, kuten BigRedCat ja hänen kanssaan ajatuksensa jakavat, ei voida saada kuin 'pehmeitä' tuloksia. Paremmuuden julistaminen on arvostelma ja arvostelman voi tehdä vain ihminen. Tarvittaisiin siis legitiimi arvostelija, henkilö tai henkilöiden muodostama direktoraatti, muuten jaettua yhteistä ymmärrystä paremmuudesta ei saavuteta.
Ei pidä paikkaansa. Nimenomaan kovissa tieteissä yritetään löytää ja arvioida niitä prosesseja, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Tämä lainaus juuri kuulostaa jonkun ”pehmeän puolen” edustajan (anteeksi kenties provosoiva termi, mutten keksinyt parempaa) käsienheiluttelulta, vaikka siis en nyt väitä että sellainen olisit. Mutta pelaajat eivät voi vaikuttaa suoraan lopputulokseen. Pelaajat tekevät erittäin monimutkaisessa ja vaihtelevassa ympäristössä (niin vaihtelevassa, ettei ihmisen aivot mitenkään edes ehdi käsitellä kuin murto-osan tilanteessa merkittävistä ympäristön tapahtumista) ns. parhaan arvauksensa siitä, mikä on sillä hetkellä paras mahdollinen ratkaisu lopputuloksen kannalta.
Mikä on paras ratkaisu yhdessä tilanteessa? Tämä tulisi pystyä määrittelemään etukäteen, jotta sillä olisi mitään mielekästä merkitystä. Ns. kovissa tieteissähän teorioita arvioidaan niiden pohjalta tehtyjen ennusteiden perusteella. Näin ollen minusta on vähän koomistakin että syytät pehmeydestä minun kantaani, kun edustamasi kannan ajatus on tasoa ”näin on koska näin on”. No jatketaan. Paras ratkaisu on se, mikä pelaajan sillä hetkellä käytössä olevan tiedon perusteella todennäköisimmin tuottaa parhaan lopputuloksen.
Siis se, mikä todennäköisimmin tuottaa parhaan lopputuloksen. Ei varmasti. Miksi? Koska pelaajalla ei ratkaisua tehdessään ole tiedossa muiden pelaajien ratkaisut edes samaisella hetkellä saati hänen tehtyään ratkaisunsa. Tässä päästään jo peliteorian suuntaan, mutta joskus tuolla hetkellä paras ratkaisu ei tuota parasta lopputulosta. Esim. pelaajan on varmaan järkevintä ajatella, että vastustaja tekee hyvän tai vähintään kohtalaisen vastasuorituksen, ja ”pelata” sen mukaan. Voi kuitenkin olla, että vastustaja tekee huonon ratkaisun, siis huonon kaiken hänellä sillä hetkellä käytössä olevan informaation mukaan, mutta tämän takia päätyykin parempaan lopputulokseen.
Mainitaan esimerkki laukaustilanteesta, jossa maalivahti ei ehdi tehdä reaktiotorjuntaa laukauksen ollessa kova. Näin ollen maalivahti joutuu tekemään ratkaisunsa ennen kuin hän kykenee havaitsemaan kiekon lentorataa. Ollaan varmaan samaa mieltä, että hän joutuu tekemään arvauksen tässä kohtaa. Hän voi parantaa oikean arvauksen mahdollisuutta lukemalla pelaajan eleitä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ehkä hän ehtii vieläpä ottaa huomioon kuka vetää ja sen pohjalta tehdä jonkun pienen päätelmän minne tämä pelaaja yleensä vetää, vai kenties jopa syöttää. Kuitenkaan hän ei voi peittää koko maalia, vaan hänen on tehtävä ratkaisu ja sitouduttava siihen epävarmuuden vallitessa. Tietenkin hänen kannattaa peittää maali mahdollisimman hyvin siten, että yleisimmät siinä tilanteessa tulevat laukaukset kilpistyvät.
Pelaaja kuitenkin voi epäonnistua laukauksessaan, mutta kiekko voi tällöin hänen tarkoittamattaan mennä rakoon, joka väistämättä jää, mutta johon laukaus normaalisti harvimmin kohdistuisi. Olisitko todella tässä sitä mieltä, että laukoja oli parempi kuin maalivahti, vaikka hän ei edes onnistunut laukomaan haluamallaan tavalla, vaan vastaavan epäonnistuneen lörpyn voisin minäkin satunnaisesti upottaa vaikka Lundqvistin Henkalle. Tässä päättelyssä ei ole ongelma, että redusoin ongelman yhdeksi laukaisutilanteeksi ottelun sijaan, sillä ihan hyvin voisin suunnitella tuollaisen pelin ja tuo tilanne saataisiin pelin lopputulokseksi joka sinun ja kanssa-ajattelijoittesi mukaan määrittäisi paremmuuden.
Entä jos otettaisiin peli jossa pelataan yksi pokerikäsi? Tässäkään sinun ei tarvitsisi katsoa kuin lopputulosta, vai kuinka?
Tietenkin tulos määrittää paremmuuden kun juoksu on tarpeeksi pitkä ja ero tarpeeksi suuri, esim. minä en tekisi Lundqvistille maalia 999 kertaa tuhannesta. Jos kuitenkin epäonnistuneella laukauksella kerran sen tekisin, en minä olisi tilanteessa parempi vaan ihan puhtaasti onnekas. Lopputuloksesta tuota ei voisi mitenkään päätellä, mutta keskiverto penkkiurheilijakin sen tajuaisi tilanteen nähdessään. Tietenkin jääkiekko-ottelussa asian toteaminen on verrattomasti vaikeampaa ja monimutkaisempaa, mistä avasinkin jo vähän näkemystäni tuon ”kunnioita tulosta” -sanonnan osalta.
Mitään muuta tuosta ”voittaja on aina parempi” ei saa kuin kehäpäätelmän, etkä sinäkään nostanut esille yhtäkään tätä kumoavaa perustelua. En kerta kaikkiaan näe tuota yhtään kummoisempana kuin muitakaan ”elämän koulun viisauksia”, joita se niin kovasti muistuttaa. Olisi mielenkiintoista, että joku edes yrittäisi esittää voittajan automaattisen paremmuuden ilman kehäpäätelmää, niin ehkä sen hauraus paljastuisi. Vaihtoehtoisesti jos joku pystyy tajuntani räjäyttämään nerokkaalla perustelulla, niin myönnän auliisti olleeni väärässä ja liityn teihin!
Dieselin yhtä ajatusta haluaisin myös oikaista. Pallopelissä säännöt eivät ole yksin tasaveroisen lähtötilanteen takaamista varten. Pallopelissä on konstitutiiviset säännöt, ts. säännöt luovat jääkiekon. Ilman sääntöjä ei ole peliä. Regulatiiviset säännöt pätevät ruokailuun ja liikenteeseen. Vaikka et käyttäisi haarukkaa ja veistä, kuten länsimaissa (säännön mukaan) kuuluu, ruokailu ja tarpeentyydytys on silti mahdollista.
Tästä osasta olemme sentään samaa mieltä! Ajattelin päättää näin positiivisesti. Kiitos muutenkin, sait minut käyttämään luppoaikaa ajatellen!
