Jääkiekko ja sattuma

  • 37 586
  • 188

Jone29

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, sympatiat KalPalle
Tehdäänpä empiirinen tutkimus, jossa pyritään tutkimaan 14 jääkiekkojoukkueen keskinäistä paremmuusjärjestystä. Laitetaan joukkueet pelaamaan keskenään runkosarja, joka sisältää tietyn määrän kierroksia. Niin, että jokaiselle joukkueelle tulee reilut 50 ottelua. Runkosarja voi sisältää toki jotain välisarjoja, jotka hivenen vääristävät tulosta.

Tämän jälkeen parhaat joukkueet pelaavat keskenään pudotuspelit. Sarjat ovat pääosin neljästä voitosta poikki, jotta sattuman rooli minimoituu. Runkosarjassa paremmin menestyneet palkitaan siten, että ne saavat pelata enemmän otteluita kotikentällään. Lopulta finaalisarjan voittaja on ilman muuta paras joukkue neljästätoista tutkimustakohteesta. Eikö niin? Joskus kuulee tosin väitettävän, että runkosarja on se, joka oikeasti näyttää sen paremmuuden ja pudotuspeleihin sisältyy sitten satunnaisuutta enemmän ja varmaan jotain tunnetilojen vaikutuksia.

Tällainen tutkimus toistetaan muuten Suomessakin vuosittain.

No edellä oleva tutkimushan on aikamoista roskaa. Jos asiaa käydään oikeasti tutkimaan, niin playoffeilla höystetty sarjajärjestelemä nostaa sattuman roolin valtavan isoksi ja paras ei yleensä voita. Myöskin runkosarja on usein niin sattumanvarainen, että jos sitä tutkitaan tilastollisia apuvälineitä ja testejä käyttäen, huomataan, että piste-erot ovat liian pieniä, jotta joukkueiden tasoeroista voitaisiin suurella varmuudella sanoa mitään.

Saatikka sitten yksittäiset ottelut. Ne ovat tasaisessa sarjassa usein melkein täydellistä arpapeliä. Asiantuntijat studioissa kuitenkin löytävät pelitapahtumista paljon syy-seuraus-suhteita, joita ei todellisuudessa ole. Milloin joukkueen selkäranka katkesi, milloin selkä suoristui, milloin on momentumia ja sitä ja tätä. Valtavassa roolissa on ilman muuta sattuma ja todellisten asiantuntijoiden pitäisi usein todeta, että tämä joukkue oli tänään todennäköisesti vain onnekkaampi.

Monesti myös eri yhteyksissä kuulee ennustettavan jotain joukkueista. Esimerkiksi runkosarjan keskivaiheilla marraskuussa olevasta joukkueesta joku ennustaa, että se pelaa vielä finaalissa. Keväällä kun joukkue todellakin pelaa finaalissa, ennustaja röyhistää rintaansa ylpeänä. Tämäkin on vähän väärä ajatusmalli. Mikä tahansa joukkuehan voi pelata finaalissa, todennäköisyydet vain poikkeavat. Ja voi olla, että marraskuussa ko. joukkueen finaalitodennäköisyys onkin ollut vain 10% ja tämä ennustaja on ollut pahasti hakoteillä, mutta lopulta erittäin onnekas.

Itse en oikein ymmärrä ajatusta, että voittanut joukkue olisi ollut toista parempi. Jos noin kuitenkin ajattelee, niin paremmuuteen täytyy kyllä sisältää onnekkuuskin.

Uskon, että sattuman merkitystä jääkiekossa ei ymmärrä juuri kukaan pelaajista, valmentajista, katsojista tai asiantuntijoista.

Ajatuksia aiheesta?
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Hyvä analyysi :) Kyllähän se valitettavasti niin on, että huipputasolla kiekko on tänä päivänä niin tasaista puurtamista, että tuurin osuus otteluiden ratkaisemisessa on noussut väkisinkin. Onnekkaita ohjauksia, pomppuja ja mitä vielä. Suorat laukaukset enää harvoin tuottavat maaleja. Paljon puhetta riittää siitä, kun joukkueiden pelikirjat revitään auki ja analysoidaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on lajiasiantuntijoiden leipätyötä. Jos uskalletaan olla rehellisempiä, niin ei mitkään pelisysteemin ole kiveen kirjoitettuja. Viimeisen päälle kontrolloitua kiekollista pelaamista näkee enää erittäin harvoin. Kyllä se tahtoo olla rikkonaista "sählyä" aivan liian usein.
 

Jone29

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, sympatiat KalPalle
Hyvä analyysi :) Kyllähän se valitettavasti niin on, että huipputasolla kiekko on tänä päivänä niin tasaista puurtamista, että tuurin osuus otteluiden ratkaisemisessa on noussut väkisinkin. Onnekkaita ohjauksia, pomppuja ja mitä vielä. Suorat laukaukset enää harvoin tuottavat maaleja. Paljon puhetta riittää siitä, kun joukkueiden pelikirjat revitään auki ja analysoidaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on lajiasiantuntijoiden leipätyötä. Jos uskalletaan olla rehellisempiä, niin ei mitkään pelisysteemin ole kiveen kirjoitettuja. Viimeisen päälle kontrolloitua kiekollista pelaamista näkee enää erittäin harvoin. Kyllä se tahtoo olla rikkonaista "sählyä" aivan liian usein.

Luulen, että olemme vähän eri linjoilla kuitenkin. Kannatan ilman muuta pelikirjojen analysointia ja voisin sanoa itseäni suorastaan "sihvoslaiseksi".

En tarkoittanut sattumalla sitä, että kiekko pomppii flipperin lailla joukkueelta toiselle ja tulee tuurimaaleja tms. Mielestäni esimerkiksi jokaisessa maalissa on mukana valtavasti sattumaa, vaikka maalinteko näyttää kuinka varmalta ja kontrolloidulta tahansa. Jäänpinnan railot ja muodot vaikuttavat, samoin kuin lavassa oleva erkka siihen, että kiekko lähtee muutamia millejä enemmän tiettyyn suuntaan ja menee lopulta maaliin. Muuttujia on loputtomasti.

Usein myös näyttää, että joukkue tulee otteluun huonolla asenteella, mutta todellisuudessa varmaankin sillä on ollut vain huono tuuri. Muutama satunnainen epäonnistuminen, 0-2 taululla ja sitten sanotaan, että jalat jäivät pukukoppiin tms. roskaa.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
En tarkoittanut sattumalla sitä, että kiekko pomppii flipperin lailla joukkueelta toiselle ja tulee tuurimaaleja tms. Mielestäni esimerkiksi jokaisessa maalissa on mukana valtavasti sattumaa, vaikka maalinteko näyttää kuinka varmalta ja kontrolloidulta tahansa. Jäänpinnan railot ja muodot vaikuttavat, samoin kuin lavassa oleva erkka siihen, että kiekko lähtee muutamia millejä enemmän tiettyyn suuntaan ja menee lopulta maaliin. Muuttujia on loputtomasti.

Ok, ymmärsin viestisi väärin. Kuitenkin, tosiaan tuurin osuus on jokaisessa pelissä todella merkittävä. Enkä minäkään ole pelien analysoimista yhdentekevänä, mutta se kuuluisa pelikirjakin on aina suhteessa vastustajan vastaavaan. Taitavat pelaajat ja joukkueet osaavat suhteuttaa omaa pelaamistaan suhteessa vastustajan tekemiseen. Toki ylivertaisella pelikirjalla otteluja voidaan viedä mielin määrin, mutta onko sellaisia enää olemassakaan...

Tuosta "pomppimisesta" vielä sen verran, että toisaalta se kuuluu tähän peliin. Jään vaikutus pelaajien ja kiekon liikkeeseen tuo itsessään peliin ripauksen ennalta-arvaamattomuutta, joka on osasyy siihen, miksi jääkiekko on hieno laji. Siinä mielessä ollaan tukevasti alkujuurilla.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Mitä enemmän nähtyjä pelejä kertyy, sitä vakuuttuneempi olen, ettei parempi joukkue voita aina jääkiekossa eli uskon paremmuuden olevan jotain abstraktimpaa kuin pelkästään tehdyt maalit. Yksittäisessä ottelussa sattuman (puhtaat tuuripomput, tolppa ulos - tolppa sisään jne.) ja erityisesti tuomaripelin merkitys voi olla hyvinkin iso, mutta pitkän kauden aikana erot luonnollisesti tasoittuvat, minkä vuoksi lopulliseen runkosarjasijoitukseen onnella on hyvin vähän merkitystä.

Playoffit ovatkin sitten kliseisesti oma maailmansa, erityisesti säälien osalta.
 

Jone29

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, sympatiat KalPalle
Sattuman havaitseminen on todella vaikeaa. Jos ajatellaan maajoukkueturnauksia jääkiekossa, niin nehän ovat todellista lottoa, kun pelataan kerrasta poikki -pudotuspelejä. Todella usein paras joukkue jää ilman kultamitalia. Silti monesti tuntuu, että mestari on ollut paras joukkue.
 

Jone29

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, sympatiat KalPalle
Mitä enemmän nähtyjä pelejä kertyy, sitä vakuuttuneempi olen, ettei parempi joukkue voita aina jääkiekossa eli uskon paremmuuden olevan jotain abstraktimpaa kuin pelkästään tehdyt maalit. Yksittäisessä ottelussa sattuman (puhtaat tuuripomput, tolppa ulos - tolppa sisään jne.) ja erityisesti tuomaripelin merkitys voi olla hyvinkin iso, mutta pitkän kauden aikana erot luonnollisesti tasoittuvat, minkä vuoksi lopulliseen runkosarjasijoitukseen onnella on hyvin vähän merkitystä.

Playoffit ovatkin sitten kliseisesti oma maailmansa, erityisesti säälien osalta.

Eri mieltä olen siitä, että runkosarjasijoitukseen onnella on hyvin vähän merkitystä.

Jos katsotaan Liigan lopullista sarjataulukkoa, niin esim. viidellä ylimääräisellä voitolla tai tappiolla monen joukkueen sijoitus olisi aivan toinen. Tällainen heilahtelu syntyy mielestäni erittäin helposti. Säkällä pari tappiota marraskuussa putkeen, kriisin poikanen syntyy ja kohta jopa valmentajaa ollaan vaihtamassa. Tällaisilla tapahtumilla voi olla hyvin kauaskatsoisia seurauksia. Helposti syntyy jopa kymmenenkunta tappiota enemmän runkosarjassa, kuin mitä odotusarvoisesti olisi pitänyt tulla. Nämä lukemat on kuitenkin mutua, mutta arvelisin olevani oikeilla jäljillä. Jos runkosarja kestäisi vaikka 200 ottelua, niin siinä voisi jo alkaa muodostua oikea paremmuusjärjestys.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mikäli jääkiekossa (tai urheilussa ylipäätään) ei sattumalla olisi osuutta, niin koko touhu menettäisi merkityksensä.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
jyp:in menestyskiekko oli sellaista, että toistamalla asioita melko yksinkertaisesti ostettiin sattumat omalle puolelle suurella todennäköisyydellä. RD hoki, ettei hyvä joukkue häviä kolmea peliä peräkkäin.

Monen maalivahdin pelitapa on raadollinen valinta siitä, että tietyllä aktiivisuustasolla ostetaan todennäköisyyksiä. Valinnan kääntöpuolena on se, että reaktiotorjunnoissa ollaan "todellista potentiaalia" huonompia.

Sattuman pitäminen omalla puolella näkyy myös tietyillä pelialueilla haluttomuutena taklauksiin. Riski itsensä ulospelaamiselle on suuri jne...

Kyllä sattuma huomioidaan sekä yksilön että joukkueen peliratkaisuissa.
 

TJ MACKEY

Jäsen
Sattumilla ja tuurilla on osuutta kokonaisuuteen aina. Mutta olen ymmärtänyt, että pelitapa (pelikirja) sen kaavat ja tietty toisteisuus pyrkii vähentämään ja minimoimaan sattuman merkitystä lopputuloksessa. Menestyvillä joukkueilla on usein hyvin strukturoitu ja organisoitu tapa pelata. Pomppu sinne, pomppu tänne-jengit harvoin menestyvät pitkässä juoksussa.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Esimerkiksi Kari Jalonen (monen muun lisäksi) kuuluu vahvasti valmentajiin, jotka uskovat ns. prosenttikiekkoon. Jos onnistut "pelitapahtumista huolimatta" järjestämään joka pelissä esimerkiksi 12 laadukasta maalipaikkaa ja päästät vastustajan vain 8 kertaa vastaavaan, niin pitkässä juoksussa menestyt. Eihän tuo tietenkään noin yksinkertaista aina ole, kun on eritasoisia veskareita ja pelaajia maaleja yrittämässä, mutta suurpiirteisesti noin. Sattumaa on aina mukana, ja onneksi niin, koska sehän lisää suolaa tähänkin lajiin oikein kivasti.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hyviä huomioita yllä. Sattumaa ei pelistä voi poistaa, mutta joukkueen voi yrittää asemoida niin, että se hyötyy enemmän kuin kärsii pelin sisäisestä satunnaisuudesta. Kokonaan toinen asia on sitten sattuma, jota joukkueen rakentaja kohtaa. Esim. HIFK palkkaa Raimo Summasen, jonka hankintaa voidaan asiantuntijakommentein ja erittäin hyvin perustein pitää sekä loistohankintana että toivottomana yrityksenä. Vasta lopputuloksen selvittyä suurin osa hyväksyy "oikeassa olevat" perusteet, vaikka ne todennäköisesti olivat ihan yhtä onnettomia kuin "väärässä olleetkin". Läpinäkymättömyys tuo oman mausteensa jääkiekon satunnaisuuteen yksittäisiin peleihin, mutta erityisesti organisaatio- ja joukkueenrakentamistasolle.
 

Dorian Gray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johdossa oleva joukkue
Vedonlyönnin ammattilaisten mukaan sattumalla on jääkiekossa pienempi osuus kuin vaikkapa jalkapallossa, siis jos haluaa hakea altavastaajan voittoa isolla kertoimella, kannattaa laittaa rahansa jalkapalloon. Tämä johtuu siitä, että jääkiekossa tulee pelin luonteesta johtuen vääjäämättä enemmän maalintekotilanteita, joista parempi joukkue yleensä tekee enemmän maaleja. Jalkapallossa taas tilanteita voi siunaantua matsia kohti vain muutama, jolloin sattuman merkitys onnistumisessa kasvaa.

Totta on, että sattuma vaikuttaa urheiluun (ja elämään laajemminkin) paljon enemmän kuin sitä halutaan myöntää. Toisaalta on kuitenkin niin, että esimerkiksi syöttöjä annetaan jääkiekkokauden aikana jo niin runsas määrä, että niiden perillemenon todennäköisyydessä voidaan havaita säännönmukaisuuksia. Yksittäinen tilanne ja kokonainen pelikin voivat ratketa sattumilla, mutta uskon (käytän tätä sanaa, koska en lole asiaa tutkinut) siihen, että runkosarjan aikana parempi joukkue saa enemmän syöttöjä omille, mikä vuorostaan johtaa parempaan menestykseen. Tämä siis toki karkeana mallina, jääkiekkoon vaikuttaa muukin kuin syöttäminen ja kaikkia vaikuttimia ei voidaa edes mitata.

Pleijarit ovat tosiaan asia erikseen. Niihin haetaan jos vaikka minkälaista taikauskoista taustaa voittamisen kulttuurista, pleijarikiekosta ynnä muusta höpötyksestä, joka lopulta palaa siihen, että lyhyissä sarjoissa tapahtuu yllätyksiä joita ei osata kunnolla selittää, usein juuri ja nimenomaan sattuman vaikutuksesta.

Täytyy muuten todeta, että erittäin hyvä ja mielenkiintoinen avaus!
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yksittäinen tilanne ja kokonainen pelikin voivat ratketa sattumilla, mutta uskon (käytän tätä sanaa, koska en lole asiaa tutkinut) siihen, että runkosarjan aikana parempi joukkue saa enemmän syöttöjä omille, mikä vuorostaan johtaa parempaan menestykseen. Tämä siis toki karkeana mallina, jääkiekkoon vaikuttaa muukin kuin syöttäminen ja kaikkia vaikuttimia ei voidaa edes mitata.


Jos laajennetaan tuo ideasi syöttämisestä koskemaan runkosarjapisteitä, ei mielestäni ihan noin voida sanoa. Erot ovat pieniä, ja keskinäinen järjestys ei välttämättä todellakaan kerro keskinäisestä paremmuudesta joka kerta. Tämä siis lähinnä muutaman pisteen sisällä olevien joukkueiden kohdalla. Pienenä ajatusleikkinä voidaan ajatella joukkueiden pysyvän ennallaan tuhannen ottelun ajan, jolloin paremmuuserot alkavat tulla selkeämmin eroon. Jos esim. Tappara kerää näissä tuhannessa matsissa 1900 pistettä ja Lukko 1800 pistettä, on ero lopussa selvä, mutta ei ole vaikea kuvitella Lukon olevan Tapparan edellä yksittäisessä 60 ottelun pätkässä. Tähän kun lisätään 12 muuta joukkuetta, on mielestäni selvää ettei "parempi" ole aina edellä.

Yllä mainittu koskee toki vain tuota paremmuusaspektia, kun joukkueisiinhan vaikuttaa sattuma esim. loukkaantumisten muodossa, eivätkä ne näin ollen pysy ennallaan edes nimellisesti. Hyvä ketjunavaus totta tosiaan!
 

lihaani

Jäsen
Malliesimerkki sattumasta taisi ollia vuoden 1997 MM-kisat ja Myllyksen rännikiekko.

Olihan se painajainen, kun poppareita mutusteleva TV-katsoja piti itsestään selvänä, että Jamo purkaa kiekon pois.

Mutta ei vittu! Kiekko tsekkipelaajan lapaan ja ohjaus tyhjiin.

Muistan vielä, kuinka iltapaskojen mukaan Hjallis Harkimo konttasi maalin takana ja etsi virhettä laitojen työnjäljestä! En tiedä, löytyikö syyllistä:)
 

fezr0

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh Penguins
En kaikkia viestejä lukenut, mutta muistan että 2000-luvun alussa Suomen Jääkiekkoliiton virallisissa kalvoissa oli jääkiekko- lajina jaettu % joista 10% oli "onnea/tuuria", muita osuuksia en muista. Mutta kyllähän sattuma on aina pelissä ja kuten täällä varmasti jo mainittu niin harjoittelulla ja oman toiminnan optimoinnilla pyritään vähentämään ainakin negatiivisten sattumusten osuutta.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Lähimenneisyydestä tulee mieleen Karri Kiven uskomaton menestystarina, jossa mies oli ymmärtääkseni jo käytännössä saanut potkut Ässistä, mutta voitettuaan sen viimeisen mahdollisuuden, nousi Ässät lopulta mestariksi ja Kivi sitä myötä vielä junnujenkin maailmanmestarivalmentajaksi.

Jos Kivi olisi tuon yhden ottelun hävinnyt, olisi hän saanut potkut Ässistä ja valmentajaura varmasti hyvin toisenlainen. Sattumalla oli siten valtava merkitys, koska kyse oli kuitenkin vain yhdestä jääkiekko-ottelusta, jossa se sattuma näyttelee todistetusti hyvin isoa osaa.

Hyvät valmentajat osaavat taatusti nähdä sattuman merkityksen joukkueidensa pelissä, ja tarvittavat toimenpiteet ovat sitten sen mukaisia. Analyytikot sitä harvemmin näkevät, tai ainakin todella harvoin siitä taukoanalyyseissä mainitaan. Pahimpana esimerkkinä J. Tamminen, jonka tarinat perustuvat aina siihen mitä maalisarakkeet näyttävät.
 

Saul Goodman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pekka Virta
Eri mieltä olen siitä, että runkosarjasijoitukseen onnella on hyvin vähän merkitystä.

Helposti syntyy jopa kymmenenkunta tappiota enemmän runkosarjassa, kuin mitä odotusarvoisesti olisi pitänyt tulla. Nämä lukemat on kuitenkin mutua, mutta arvelisin olevani oikeilla jäljillä. Jos runkosarja kestäisi vaikka 200 ottelua, niin siinä voisi jo alkaa muodostua oikea paremmuusjärjestys.
Ei se nyt ihan näinkään ole. Jos nyt puhutaan liigan runkosarjasta ja 60 ottelusta. Oletetaan yksinkertaistaen että jonkun joukkueen todennäköisyys voittaa on 50% joka ottelussa eli voittoja pitäisi tulla keskimäärin 30. Todennäköisyys että voitat silloin 20 peliä tai alle on jotain alle 10% luokkaa, eli ei se nyt ihan helposti synny.

Liigassa pelataan kuitenkin 420 ottelua kaudessa. Toki on joitain joukkueita jotka ovat olleet kauden päätteeksi onnekkaita ja epäonnekkaita, mutta paremmuusjärjestys on kuitenkin tuollaisellakin määrällä jo todella lähellä oikeaa.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Vedonlyönnin ammattilaisten mukaan sattumalla on jääkiekossa pienempi osuus kuin vaikkapa jalkapallossa, siis jos haluaa hakea altavastaajan voittoa isolla kertoimella, kannattaa laittaa rahansa jalkapalloon. Tämä johtuu siitä, että jääkiekossa tulee pelin luonteesta johtuen vääjäämättä enemmän maalintekotilanteita, joista parempi joukkue yleensä tekee enemmän maaleja. Jalkapallossa taas tilanteita voi siunaantua matsia kohti vain muutama, jolloin sattuman merkitys onnistumisessa kasvaa.


Tämä on vähän kakspiippunen juttu. Vaikka "sattuman" kannalta kertomasi pitänee paikkansa, vähän tulkinnoista riippuen toki, vedonlyönnin kannalta olen kuullut melko paljon eriäviäkin mielipiteitä. Faktaa tähän on tässä välissä heittää vähän vähemmän, mutta:

Lajeissa ja sarjoissa, joissa otteluita on enemmän, pelitahti kiivaampi ja otteluiden merkitys vähäinen playoffien ansiosta (esim. NHL, NBA, MLB), altavastaajat yllättävät ennakkosuosikin todennäköisemmin kuin sarjoissa, joissa ottelumäärä on vähäisempi ja siten yksittäisen ottelun merkitys suurempi (NFL, jalkapallosarjat). Sattuman vaikutus sinänsä lienee sama, mutta muut asiat vaikuttavat kompensoivasti. Motivaatio muiden muassa. Näin ollen epäilen hieman väitettäsi "jos haluaa hakea altavastaajan voittoa isolla kertoimella, kannattaa laittaa rahansa jalkapalloon". Mutta tämä nyt on enemmän vedonlyöntiketjun juttuja, kuin sattumaan liittyvää, mutta aika oleellista mielestäni.

Sattuma sinänsä on todella mielenkiintoinen konsepti ja jossitteluhan on yksi urheilukeskustelun tärkeimmistä osa-alueista. Kuten tässäkin ketjussa monet ovat tuoneet esille, on sattuma aina läsnä, mutta sitä voidaan minimoida oikeanlaisella pelaamisella ja teoilla. "Prosenttikiekko" nyt tietysti meille lätkän seuraajille tuttua varman päälle pelaamista, mutta onhan noita muitakin malleja ja kaikissa lajeissa. Yleensähän myös tuollaiset tuurimaalit ja säkäpomput voidaan analysoida alusta loppuun ja löytää jotain korjattavaa pelaamisesta. Ei tietenkään aina.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Jos asiaa käydään oikeasti tutkimaan, niin playoffeilla höystetty sarjajärjestelemä nostaa sattuman roolin valtavan isoksi ja paras ei yleensä voita.
Itse en oikein ymmärrä ajatusta, että voittanut joukkue olisi ollut toista parempi. Jos noin kuitenkin ajattelee, niin paremmuuteen täytyy kyllä sisältää onnekkuuskin.

Uskon, että sattuman merkitystä jääkiekossa ei ymmärrä juuri kukaan pelaajista, valmentajista, katsojista tai asiantuntijoista.

Ajatuksia aiheesta?

Sääntöjen mukaan eniten maaleja tehnyt joukkue voittaa, eli voittajahan on täten aina ollut parempi. Mikäli tuo ei miellytä, voidaan sääntöjä aina muuttaa niin että esim. eniten laukauksia saanut on voittaja ja taas parempi jne. Paremmuudesta on siis aika hankala väitellä mutta sääntöjen/pelin mielekkyydestä voidaan.

Yksittäistapauksissa tuomarivirheet voivat toki muodostaa tuohon ikävän poikkeuksen, koska silloin sääntöjä on rikottu ja sitä kautta mahdollisesti peli kulkenut niin että ilman rikkomista olisi tullut toinen voittaja. Selkeä esimerkki tuosta on lahjotut nyrkkeilytuomiot tms. järjestetyt pelit.

Tuossa urheilun "oliko voittaja oikea" -ajattelussa lienee kyse paljolti pettymysten sietokyvyn puutteesta. Tunne korostuu ja ajatus hämärtyy jolloin vaikuttaa siltä, etteivät katsojat tunne edes pelin sääntöjä tai sen henkeä.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Sattuman havaitseminen on todella vaikeaa. Jos ajatellaan maajoukkueturnauksia jääkiekossa, niin nehän ovat todellista lottoa, kun pelataan kerrasta poikki -pudotuspelejä. Todella usein paras joukkue jää ilman kultamitalia. Silti monesti tuntuu, että mestari on ollut paras joukkue.

Heh. Paras joukkue ei ole aina sama kuin parhaiten pelannut joukkue... Etuviisaus vastaan jälkiviisaus.
 

Kennel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Näkemys siitä, että yksiselitteisesti paras joukkue voittaa, on taikauskoa ja rinnastettavissa vaikkapa siihen, että ihmisen varallisuus (tai sen puute) olisi yksiselitteisesti seurausta hänen ahkeruudestaan/älykkyydestään/tms. Urheilun seuraamiseen tällainen näkökanta toki sopii erinomaisesti, etenkin jos siihen suhtautuu ritualisoituna heimosodankäyntinä, jolla haetaan jumalaista osoitusta omasta paremmuudesta.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Joku kanadalaista pelikulttuuria (ja esim. valmennusta jo junnutasolta lähtien) tunteva voisi kertoa, kuinka siellä opetetaan ja valmistaudutaan sattumiin. Useinhan kuulee heiltä kommenttia, että kannattaa aina pelata varman päälle purkukiekossa tai vältetään jättösyöttöä siniviivalla. Lisäksi maan tapa tuntuu olevan, että tehdään "pieniä asioita oikein", pelataan prosenttikiekkoa, heitetään kiekkoa epätoivoisesti maalille jne, jotka mielestäni tukevat, että heillä olisi sattuman huomioiminen melko isossa roolissa.
 

Kennel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Avaapa tätä tarkemmin. Käyttämäsi sana "yksiselitteisesti" toki rajaa mainitsemasi käsityksen varsin puritanistiseksi ja utopistiseksi.

Pari johdattavaa kysymystä: Tarkoitatko "paras joukkue" -sanaparilla kyseisessä ottelussa paremmin suorittanutta vai jollain muulla mittarilla parasta? Jos väitän, että paremmin ottelun aikana suorittanut joukkue voittaa ottelun useimmiten, oletko eri mieltä?
Tekstin muotoilu oli tosiaan väsyneenä melko kankeaa.

Pitkälti samaa kamaa kuin useimmat muutkin ketjun viestit. Siitä, että joukkue tekee vastustajaa enemmän maaleja, ei voida päätellä sen ansainneen voittonsa (ellei sattuma ole jotenkin maagisesti ansaittua). Se ei siis välttämättä ole parempi tai paremmin suorittanut joukkue, vaikka useimmiten näin onkin.

Ylipäänsä touhu karkaa sekavaksi jorinaksi, sillä monimutkaisissa tilanteissa, kuten joukkueurheilussa, kahden tasaisen joukkueen välillä paremmuuden määrittely objektiivisesti on mahdotonta. Urheilutapahtuma itsessään on osapuolten välinen sopimus siitä, että keskinäiseen paremmuuteen haetaan suora vastaus antautumalla etukäteen sovittujen sääntöjen ohjaamaksi. Joskus lopputulos antaa huonon kuvan joukkueiden tasoerosta, mutta tämä on osaltaan urheilun suola. Voin myös kirjoittaa softan, joka antaa lopputuloksia ilman satunnaisuutta, mutta se on aika tylsää seurattavaa.

Olisi muuten hauskaa (ja luultavasti ihan perseestä), jos jääkiekkoon lisättäisiin arvostelutuomarit, joiden pisteytys vaikuttaisi sarjataulukkoon.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Joku kanadalaista pelikulttuuria (ja esim. valmennusta jo junnutasolta lähtien) tunteva voisi kertoa, kuinka siellä opetetaan ja valmistaudutaan sattumiin. Useinhan kuulee heiltä kommenttia, että kannattaa aina pelata varman päälle purkukiekossa tai vältetään jättösyöttöä siniviivalla. Lisäksi maan tapa tuntuu olevan, että tehdään "pieniä asioita oikein", pelataan prosenttikiekkoa, heitetään kiekkoa epätoivoisesti maalille jne, jotka mielestäni tukevat, että heillä olisi sattuman huomioiminen melko isossa roolissa.

En tiedä tunnenko kanadalaista pelikulttuuria riittävän hyvin, mutta väitän että jos jossain jääkiekossa niin Kanadassa pelataan junnuista alkaen niin, että sattumalle jäisi mahdollisimman vähän tilaa. Koska jääkiekko-ottelun voittaja ratkaistaan sillä kumpi joukkue on tehnyt enemmän maaleja, Kanadassa keskitytään maalintekoon. Tämä näkyy niin yksittäisten pelaajien henkilökohtaisena osaamisena tuhansien laukaustoistojen jälkeen kuin joukkueiden pelitavassa. Siinä keskeistä on se, että hyökkäys pyritään päättämään isolla prosentilla laukaukseen kohti maalia. Josta sitten seuraa riittävän monta kertaa toistettuna niitä hyviä asioita kuten olemme monta kertaa kuulleet.

Vanhemmat jatkoaikalaiset muistavat kenties Jimi Corsin. Hän toimi mm. Italian maajoukkueen maalivahtina ja myöhemmin maalivahtikoutsina Buffalossa ja St.Louisissa. Corsi oli kuin Kekäläinen eli hän tallensi kaiken mahdollisen pelaajista ja pelaamisesta ja kehitti sen perusteella yhä enemmän myös NHL:ssä käytössä olevan tilastoinnin. Yksi sen nykyään tunnettu ja paljon käytetty osa on Corsi, joka mittaa laukauksia, laukausmahdollisuuksia ja toisaalta blokattuja vetoja. Tähän tilastointiin kuuluu monta osaa ja niiden avulla voidaan mitata yksittäisen pelaajan kuin joukkueenkin arvoja 5vs5, 5vs4, 4vs5 jne pelaamisessa. Jimi Corsin työn jatkajia on paljon ja tilastointia on kehitelty edelleen ja Jimi kehittää sitä edelleen myös itse. Eräs tulos minkä näin joskus alkusyksystä oli sellainen, jonka mukaan muistaakseni noin 40 prosenttia ottelun lopputuloksesta menee sattuman ja 60 prosenttia kaikkien muiden (materiaaliero, pelitapa, kotietu, rasitus jne) piikkiin. Lisätty 27.11: Todennäköisintä on se, että kirjoituksessa on tarkoitettu noin 40 prosentissa otteluita olevan merkittäviä sattumapohjaisia tapahtumia kuin että 40 prosentissa otteluita sattumalla olisi määräävä asema lopputuloksessa muussa mielessä kuin ehkä maaliluvuissa.

Käytän Corsia apuna, mutta kun puhutaan sattuman vaikutuksesta ottelun lopputulokseen NHL.ssä, pitää ymmärtää perusasia. Useammankin runkosarjan ottelussa joilla ei niin väliä ole kummallekaan, sattuman osuus on merkittävästi suurempi kuin playoff-sarjan voittajaa haettaessa. Sattumalla on kuitenkin aina iso merkitys. Kun HIFK voitti mestaruuden 2011, joukkue oli Jokereita vastaan tappiolla voitoin 0-2 ja 2-3. Kuudennen ottelun jatkoajalla muuan Hentunen (Jokerit) pääsi yksi läpi, mutta Riksman torjui. Jos Hentunen olisi tehnyt maalin, HIFK olisi pudonnut Jokereille voiton 2-4 ja Kari Jalonen olisi haukuttu kaikkien aikojen luuseriksi, koska hän oli kesken ottelusarjan selvittelemässä jos sovittua, tulevaa pestiään ja siitä kieltäytymistä Lahdessa sikäläisten kiekkopomojen kanssa. Sattuma tai kiekkojumala armahti Jalosen ja HIFK:n ja loppu on historiaa.

Tarkkaa sattuman osuutta yksittäiseen otteluun ei voida koskaan etukäteen arvioida, mutta olen huomannut sen, että esimerkiksi vedonlyöjillä on inhimillinen taipumus nähdä tilastoista sattumana jotain sellaista mikä todellisuudessa ei ole sattumaa. Eräs ammattilainen pahoitteli muutama aika sitten ottelua, jossa Real Madridin olisi pitänyt voittaa itselleen merkityksettömässä CL-ottelussa vastustaja kevyesti 2-4 maalilla eikä maalilla kuten voitti. Laukauksetkin kohti maalia olivat jotain 18-2. Katsoin ottelun ja miten RM pelasi? Varoi jokaista tilannetta jotta ei loukkaantumisia tulisi. Ronaldo oli pääsemässä läpi ja näki että tulee taklaus. Hän luopui käytännössä pallosta. Niinpä tilastoihin voi merkitä, että Realin pieni voittoa oli sattumaa eikä vastannut tilastoja, mutta todellisuudessa Real pelasi siten että a) se voittaa ottelun ja b) mitään muuta ei tehdäkään. Jos vastustaja olisi tehnyt maalin, siinä vaiheessa Real olisi pistänyt vaikka kaksi vaihdetta lisää ja kuitannut itsensä taas johtoon.

Yllä olevalla tarkoitan sitä kuinka vaikea on määritellä mikä on sattumaa ja mikä on tietoisen toiminnan tulosta.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös