Jääkiekko ja sattuma

[Ralph]

Miksi täällä Barkoville on merkattu 34 yritystä?

Tuo 34 taitaa olla oikein. Hockey-Reference tosiaan laskee ensimmäiselle kaudelle kymmenen yritystä. Panthersilla meni koko kaudella kymmenen kertaa peli rankkareille ja viimeisellä kerralla Barkov ei ollut kokoonpanossa.

 

[steierwrass]

Hyvä pointti. Kieltämättä Sashan pilkut ovat olleet melkoista silmäkarkkia.

Itse asiassa tuota en tarkoittanut sillä, vaikka ovat myös hyvin kaunista katsottavaa. Tarkoitin sitä, että ensimmäisillä kausilla Barkovin rankkarit näyttivät siltä, että siellä on päätetty liike jo siinä vaiheessa, kun kiekko koski lapaa ekaa kertaa ja sillä mentiin. Nyt suoritukset näyttävät reaktiivisilta eli siellä on vielä variaatioita sen mukaan, mitä maalivahti tekee. Vaikeahan tätä on todistaa mitenkään, että miten paljon totta se on.

 

[BigRedCat]

Melkoinen varmuus on huono termi, myönnän. Arvioisin itse Barkovin tekevän 75-90% todennäköisyydellä vähintään puolet rankkareistaan 20 otoksella. Data on niin pieni, että tuosta joutuu tekemään valtavia arvauksia. Jos joku tarjoaisi mulle kertoimeksi 1,5, että tekeekö Barkov seuraavista 20/(10) rankkarista puolet, niin tarttuisin varmasti kiinni. (Toki puhutaan nyky-Barkovista. Jos siellä katkaistaan käsi, muuten loukkaannutaan yms, muuttuu pelaaja mahdollisesti toisenlaiseksi noissakin tilanteissa. Tämä sama liittyy tavallaan siihen, minkä takia ensimmäisten kausien Barkov on eri pelaaja. Siellä ei yritetty samaa suoritetta. Ja tämä on aina ongelma, kun otoskoot ovat pieniä.)

Kun puhutaan kehityksensä huipulla olevista urheilijoista, niin on hieman kyseenalaista, että onko otoskoko niin paljon merkittävämpi. Kuitenkin ensimmäiset rankkarit ovat täysin eri pelaajan kuin viimeisimmät. Rankkarien otoskoko ei tule ikinä olemaan iso. Ei turhaan Oshieta ja Barkovia pidetä NHL:n parhaina rankkareissa. Heistä löytyy siinä osalla myös yhteneväisyyksiä verrattuna muihin rankkarien vetäjiin, kuten monipuolinen valikoima erilaisia suorituksia. Ja samasta liikkeestä ei päädytä aina samaan loppusuoritteeseen. Näillä ei tavallaan ole mitään tekemistä enää tilastojen kanssa, mutta koska suoritteessa on vastapuoli, eikä vain oma suorite (vrt. vapaaheitto koripallossa), niin sellaiset asiat tekevät eroa siihen, että miten paljon koko populaatiota pitää/voi/kannattaa soveltaa.

Kiitos mielenkiintoisesta ja asiapitoisesta vastauksesta. Olet ihan oikeassa tuon mittauksen vaikeuden suhteen, mutta otoskoosta tinkimällä tulee väistämättä havaituksi trendejä jotka osoittautuvat täysin sattumaksi. Katsoin ohimennen kausien 10/11-12/13 vähintään 50% rankkaritehoon yltäneet jotka kerryttivät rankkareita vielä 13/14-15/16. Ainoastaan kolme herraa sattui haaviin: Nielsen, Oshie ja Parise. Tehokkuudet jaksoina 1 ja 2 olivat seuraavat:

Nielsen: 53,85% --> 45,95%
Oshie: 50% --> 58,62%
Parise: 50% --> 30,77%

Ainoastaan Oshie onnistui parantamaan kun taas Nielsenin ja Parisen tehokkuus laski, Parisen suorastaan romahti keskiarvoon. Samoilla kriteereillä kun siirretään aloitus- ja lopetusjaksoa kausi eteenpäin saadaan seuraavat luvut:

Oshie 55,17% --> 52,17%
Giroux 52,17% --> 21,21%
Nielsen 51,52% --> 36,67%
Ladd 50% -- > 25%

Nyt joka ikisen tehokkuus on laskenut ja kaikilla paitsi Oshiella romahtanut totaalisesti. Kuten ounastelin, regression toward the mean on syytä muistaa. Samalla systeemillä alkupisteenä tilastoinnin alkua eli 05-06-kautta käyttäen:

Jokinen 58,6% --> 35,5%
Richards 56% --> 31,4%

Tämä nyt oli vain parin pelaajan esimerkki, mutta edelleen nähdäkseni aliarvioit nämä kaksi seikkaa: 1) Erittäin harva pelaaja yltää yli 50% rankkaritehokkuuteen muutaman kauden jaksoillakaan, 2) Niistä jotka yltävät, harva onnistuu pysymään yhtä tehokkaana tulevaisuudessa. Hatunnosto teille molemmille sillä ihailen sitä että turhanpäiväisen väittelemisen sijaan tässä käytiin mielenkiintoinen ja asiallinen keskustelu jota seurasi vedonlyönti koska kaksi osapuolta esittivät perustellut mutta huomattavan poikkeavat todennäköisyysarviot. Oma tuntemukseni on että @Kirjoittelija on kuitenkin se joka löi loistovedon, olipa lopputulos tässä tapauksessa mikä hyvänsä.

Itse asiassa tuota en tarkoittanut sillä, vaikka ovat myös hyvin kaunista katsottavaa. Tarkoitin sitä, että ensimmäisillä kausilla Barkovin rankkarit näyttivät siltä, että siellä on päätetty liike jo siinä vaiheessa, kun kiekko koski lapaa ekaa kertaa ja sillä mentiin. Nyt suoritukset näyttävät reaktiivisilta eli siellä on vielä variaatioita sen mukaan, mitä maalivahti tekee. Vaikeahan tätä on todistaa mitenkään, että miten paljon totta se on.

Nämä vaikuttavat kyllä ihan valideilta perusteluilta pitää Barkovin hyvää tehokkuutta muunakin kuin sattuman oikkuna (mitä en ole toki tarkoittanutkaan). Käsittääkseni parhaat pilkunvetäjät jalkapallossa onnistuvat tekemään sijoituspaikan valinnasta käytännössä täysin satunnaisen vetäen paremmalle puolelleen noin 60% vedoista (ulkomuistista). Mielenkiintoinen analogia löytyy niin ikään hatarasta muistista reväisten eläinmaailmasta: Uskoakseni jonkun kanin pakoreitin valinta tapahtuu aivoissa tietyiltä osin täysin satunnaisesti. Kyseessä on kaiketi evolutiivinen valinta, sillä tuolloin saalistajan on edes teoriassa mahdotonta oppia lukemaan oikeaa pakoreittiä etukäteen kun kani ei sitä itsekään tiedä.

 

[Kirjoittelija]

Nämä vaikuttavat kyllä ihan valideilta perusteluilta pitää Barkovin hyvää tehokkuutta muunakin kuin sattuman oikkuna

En olisi kyllä lähtenyt alun perin niin nenäkkääseen sävyyn steierwrassia vastaan vänkäämään, jos olisin tiennyt, että hänen väitteensä taustalla oli ihan oikeaa ajatustyötä eikä pelkästään hätäinen vilkaisu viime kausien tilastoihin. Kuvittelin että siellä on taas yksi kaveri siitä valtavasta porukasta, joka ei ymmärrä todennäköisyyksistä tuon taivaallista ja vastaa ehdotukseen pikku vedosta (joka minulla toki oli mielessä jo ennen kuin asiasta mainitsit, ja vielä tuolla täysin samalla 20 yrityksen otoksella), että "en harrasta vedonlyöntiä". Väärässä olin.

 

[mjr]

Yleisesti sattuman merkityksen yksittäisessä pelissä olen hahmottanut niin, että on olemassa lähinnä materiaaliin ja joukkueen kuluvan kauden esityksiin perustuva melko staattinen perustaso, josta sitten esiintyy hyvin monista tekijöistä johtuvaa ja vaikeasti ennakoitavaa vaihtelua yksittäisessä ottelussa. Voidaan kuvitella joukkue A) jonka perustaso on 100 ja joukkue B) jolla se se on 85. A johtaa sarjaa, B on seitsemäs. Kummankin vaihteluväli puoleen ja toiseen on esim. +-10, mikä johtaa siihen että kaikki lopputulokset ovat mahdollisia (joskaan eivät tietenkään yhtä todennäköisiä) vaikka joukkueiden sarjataulukossa näkyvä tasoero on sangen selkeä.

 

[BigRedCat]

Yleisesti sattuman merkityksen yksittäisessä pelissä olen hahmottanut niin, että on olemassa lähinnä materiaaliin ja joukkueen kuluvan kauden esityksiin perustuva melko staattinen perustaso, josta sitten esiintyy hyvin monista tekijöistä johtuvaa ja vaikeasti ennakoitavaa vaihtelua yksittäisessä ottelussa. Voidaan kuvitella joukkue A) jonka perustaso on 100 ja joukkue B) jolla se se on 85. A johtaa sarjaa, B on seitsemäs. Kummankin vaihteluväli puoleen ja toiseen on esim. +-10, mikä johtaa siihen että kaikki lopputulokset ovat mahdollisia (joskaan eivät tietenkään yhtä todennäköisiä) vaikka joukkueiden sarjataulukossa näkyvä tasoero on sangen selkeä.

Tuo on kieltämättä yksi satunnaisuuden "lähde" mutta ei toki ainoa. Kun puhutaan yksittäisestä pelistä ennen peliä, tuovat mahdolliset vatsatautiepidemiat ym. oman kontribuutionsa, joka tosin voidaan ympätä tuohon mainitsemaasi tason vaihteluun. Toisaalta pelin sisällä iso satunnaisuuden lähde on tuomaritoiminta: Tasaväkisillä joukkueilla etu ylivoiman muodossa heittää todennäköisyydet hyötyjän puolelle ja isoja ja pieniä tuomarivirheitä tapahtuu jatkuvasti. Yhden ottelun sisällä ne eivät mitenkään tasoitu yleensä täysin väärinymmärretyn viisauden "menee pitkässä juoksussa tasan" mukaisesti ja niillä luonnollisesti on vaikutusta. Tämä on selvästi pelin yleisön ja pelaajien kannalta ei-toivottu satunnaisuuden lähde ja sitä onkin saatu pienennettyä modernissa jääkiekossa esim. videotarkastusten avulla .

Ehkä mielenkiintoisempi satunnaisuus, joka on minusta perustavanlaatuista urheilussa ylipäänsä, on ihmisen havaintokyvyn rajallisuudesta kumpuava. Jopa täydellisen liikkeenhallinnan omaava jääkiekkoilija ei voisi varmasti havainnoida ja ennustaa kaikkien kentällä viilettävien omien ja vastustajien seuraavia liikkeitä ja täten hän joutuu osin arvaamaan optimaalisen seuraavan siirron. Hyvä pelinlukutaito on sitten "parempaa arvaamista", mutta ratkaisujen määrittämisen perusluonne on kuitenkin probabilistinen ja raja tulee jossain kohtaa vastaan. Tässä mielessä peliteoria tarjoaa mielenkiintoisen viitekehyksen pallopeleihin.

Jos puhutaan vaikka Liigan runkosarjasta, hahmotan asian jotakuinkin näin: On olemassa melko staattinen mutta ajassa elävä joukkueen perustaso joka juontuu pelaajien henkilökohtaisista (niin ikään ajassa vaihtelevista) tasoista ja heidän ominaisuuksiensa yhteensopivuudesta toistensa ja ympäristön kanssa. Tämä taso luonnollisesti jo kompleksisuutensa vuoksi on meille näkymätön, ja näkemämme perusteella voimme vain tehdä valistuneita arvauksia siitä. Pitkä runkosarja antaa tähän paljon vastauksia, mutta ei kaikkia: Olen melkoisen varma että Kärppien "perustaso" on korkeampi kuin Sportin vastaava, vieläpä melko huomattavasti. Sen sijaan TPS:n, JYP:n ja Tapparan tasoeroista en osaa sanoa juuri mitään. Minusta ei myöskään ole syytä ajatella perustason vaihtelun olevan kaikilla samansuuruista. Kahden pelaajan perustaso voi olla sama siten, että toinen pelaa harvoin perustasollaan mutta usein selvästi sen ylä- tai alapuolella, kun taas toinen pelaa melko varmasti tasollaan mutta erittäin harvoin selvästi sen yli. Tämä pelaajien ominaisuus periytyy sitten myös joukkueille.

Tuon ns. perustason normaalin vaihtelun lisäksi joukkueet kohtaavat shokkeja joita voi hyvin pitää satunnaisina: Loukkaantumiset, joukkueiden ympärille syntyvät kohut, pelaajien henkilökohtaiset menetykset ym. yksityiselämän tapahtumat jotka vaikuttavat suorituksiin, jne. Rajuimpana esimerkkinä tulee mieleen Lokomotiv Jaroslavlin joukkueen menehtyminen lento-onnettomuudessa.

 

[Joonatan]

Yhden ottelun sisällä ne eivät mitenkään tasoitu yleensä täysin väärinymmärretyn viisauden "menee pitkässä juoksussa tasan" mukaisesti ja niillä luonnollisesti on vaikutusta.

Tätä hokemaa en ole itsekään koskaan ymmärtänyt. Jos nyt puhutaan vaikka kiekon pomppimisista, jotka joskus ratkaisevat pelejä. Joskus viivalta vedetty laukaus kimpoaa luistimista / mailoista vapaan hyökkääjän lapaan, josta helppo laittaa tyhjiin. Joskus kiekko pomppaa jonnekin muualle, esim karvaavan vastustajan polkkareista vastustajalle, joka pääsee läpi jne. Ei näitä voi ennustaa. Pelaaja voi tietysti oikein reagoimalla ja tekemällä kaiken mahdollisimman laadukkaasti koittaa minimoida noita tilanteita, joissa sattuma pääsee mukaan liian isoon rooliin.

Tässä sitten tietysti vaikuttaa jo joukkueiden pelityylitkin. Esimerkiksi kärpät on tällä kaudella harrastanut paljon Tammisen mietelauseen "high risk, high reward" -tyylin ratkaisuja, jossa peliä avataan isolla riskillä. Tuo johtaa väistämättä joskus pahoihin kiekonmenetyksiin, mutta toimiessaan avaa kentän hienosti, jolloin hyökkäyksiin päästään useammalla miehellä täydessä vauhdissa. Tähänkin on varmaan jonkin todennäköisyyslaskennan kautta päästy, että ne satunnaiset menetykset kannattaa ottaa sinne toiseen vaakakuppiin jos joukkue kuitenkin pelitavasta lopulta hyötyy. Katsomosta löytyy paljon ihmisiä, jotka menetyksen osuessa kohdalleen kiroavat, että "miksi piti noin vaikeaa yrittää, ei mitään järkeä" ja samat kaverit iloisina hurraavat kun seuraavan riskiavauksen mentyä läpi kiekko on vastustajan maalissa. Tämä nyt meni vähän offtopiciksi, mutta menkööt.

 

[Blackie]

Hyökkäysalueen suurentaminen ei ole ainakaan vähentänyt sattuman merkitystä. Etenkin Änärissä tuntuu, että peli on mennyt enemmän kahden alueen peliksi ja heikommatkin joukkueet pystyvät käyttämään ison hyökkäysalueen hyväkseen. Ja nykyään kun on tullut Corsi-tilasto sellaiseksi, jonka nähdään korreloivan menestykseen pitkässä juoksussa, niin kiekkoa yhä enemmän vaan heitellään maalille ja uskotaan, että prosentuaalisesti todennäköistä jossain vaiheessa se kiekon kimpoilu maalin tai isketään ainakin irtokiekosta.

Lisäksi maan tapa tuntuu olevan, että tehdään "pieniä asioita oikein", pelataan prosenttikiekkoa, heitetään kiekkoa epätoivoisesti maalille jne, jotka mielestäni tukevat, että heillä olisi sattuman huomioiminen melko isossa roolissa.

Eli juurikin näin.

 

[BigRedCat]

Tätä hokemaa en ole itsekään koskaan ymmärtänyt.

Tuon hokeman toistelu perustuu yleensä suurten lukujen lain väärinymmärrykseen. Ihmiset sekoittavat sen että keskiarvo tai suhteellinen osuus lähenee odotusarvoaan siihen, että absoluuttinen ero häviäisi ajan kuluessa. Tämähän on oikeastaan päinvastoin. Linkin takaa löytyy kuva jossa asia tulee hyvin ilmi: 2.1.4 The Law of Large Numbers | OTexts

Otoskoon kasvaessa kolikonheiton suhteelliset osuudet asettuvat kohtalaisen nopeasti 50-50-tilanteeseen (lue hyvin lähelle sitä). Kuitenkin absoluuttinen ero heittelee mutta keskimäärin kasvaa heittojen määrän kasvaessa. Tämähän on täysin luonnollista kun ajatellaan että kymmenen heiton jälkeen ero ei voi olla edes teoriassa enempää kuin 10, mutta sadan tuhannen heiton jälkeen sadan heiton erokaan ei ole niin ihmeellinen. Tässä mielessä siis epäjärjestys kasvaa eikä suinkaan vähene ajan myötä.

Toinen hyvä havainnollistus on tässä linkin takana olevassa kuvassa, jossa näkyy 1000 satunnaisprosessia jotka noudattavat täysin samaa todennäköisyysjakaumaa: Google-kuvahaun tulos kohteessa https://i0.wp.com/www.quantinterview.com/wp-content/uploads/2017/01/quant-interview-terminal-distribution.png

Tässäkin tapauksessa voi silmämääräisesti todeta keskiarvon asettuvan nollan tienoille (prosessin todellinen odotusarvo) mutta ääripäät päätyvät pelkästään sattuman takia aina vain toisistaan kauemmaksi. Käytin tätä muistaakseni esimerkkinä yhteiskunnallisen sattuman ollessa keskustelunaiheena ja voitaisiin kuvitella käyrien kuvaavan yksilöiden varallisuutta tai hyvinvointia: Pitkässä juoksussa sattumat eivät minkään voiman vetäminä mene tasan. Ei elämässä eikä jääkiekossa.

Toki se on ihan järkevä toteamus siinä mielessä että ei ole mitään sen kummempaa voimaa jonka mukaan juuri omalle joukkueelle sattuisi vaikkapa vääriä tuomioita kohdalle jatkossa enemmän. Oikeusmurhan tapahtuessa sen sijaan että todetaan näiden tasoittuvan ajan myötä, voitaisiinkin oikeastaan todeta että no jatkossa odotusarvoisesti näitä virheitä tulee kaikille yhtä paljon.

 

[Artturenos]

Hyökkäysalueen suurentaminen ei ole ainakaan vähentänyt sattuman merkitystä. Etenkin Änärissä tuntuu, että peli on mennyt enemmän kahden alueen peliksi ja heikommatkin joukkueet pystyvät käyttämään ison hyökkäysalueen hyväkseen.

Milloinkas änärissä on muutettu hyökkäysalueen kokoa? Itse en ole tietoinen tästä muutoksesta. Tuntuu yleisesti tämä käsitys vain olevan vallallaan, että viivat muuttuivat myös änärissä.

 

[Van Taimeri]

Milloinkas änärissä on muutettu hyökkäysalueen kokoa? Itse en ole tietoinen tästä muutoksesta. Tuntuu yleisesti tämä käsitys vain olevan vallallaan, että viivat muuttuivat myös änärissä.

Modernilla ajalla (1967-68-->) alueen kokoja on muutettu kolmesti. Keskialueen koko pieneni joka kerralla ja vastaavasti hyökkäys- ja puolustusalueen koko suureni.

Keskialueen koko:

Kaudella 1989-90: 60 jalkaa
Kaudesta 1990-91--> 58 jalkaa
Kaudesta 1998-99--> 54 jalkaa
Kaudesta 2005-06--> 50 jalkaa

 

[Artturenos]

Modernilla ajalla (1967-68-->) alueen kokoja on muutettu kolmesti. Keskialueen koko pieneni joka kerralla ja vastaavasti hyökkäys- ja puolustusalueen koko suureni.

Keskialueen koko:

Kaudella 1989-90: 60 jalkaa
Kaudesta 1990-91--> 58 jalkaa
Kaudesta 1998-99--> 54 jalkaa
Kaudesta 2005-06--> 50 jalkaa

Aivan aivan, mutta hain tässä nyt sitä kun euroopan askeja muutettiin. Aika monet sekoittavat, että silloin muuttui myös änäri askit. Itse en kyllä olisi tuota tiennyt, että 2005-2006 on muutettu NHL:ssä viivoja.

 

[Gemondo]

Aivan aivan, mutta hain tässä nyt sitä kun euroopan askeja muutettiin.

Joko samalla tai seuraavalla kaudella kuin NHL:ssäkin.

 

[Artturenos]

Joko samalla tai seuraavalla kaudella kuin NHL:ssäkin.

Jos nämä viimeisimmät euroopan isommat hyökkäysalueet tulivat 2014-2015, niin oman matematiikkani mukaan tuossa on 9v.