Itsetunto-ongelmat

[Andrew]

Nimimerkki HIFK tuntuu olevan esimerkki siitä mitä nykypäivän sosiaalinen paine tekee ihmiselle pahimillaan, jos ei osaa käsitellä niitä. Me eletään nyt vaan yhteiskunnassa jossa kokoajan sanotaan "tee sitä, tee näin" niin olet cool.

Kaikki nuoret eivät pysty käsitelemään näitä paineita.

Mieti nyt nimimerkki HIFK mitä oikeasti haluat elämältä. Sillä kuinka paljon nostat penkiltä tai mikä koulutustasosi on... on loppupeleissä mitätömän vähän tekemistä onnellisuuden kanssa.

Ymmärtääkseni olet kuitenkin fyysisesti täysin terve ja olet opiskellut. Totta on, että me kaikki saadaan eri kortit elämään mutta pitää pelata niillä korteilla mitä on. Se on vaan realismia minkä kanssa pitää elää.

 

[HIFK]

Tarkoitin noita rt-hommia ihan kokemuksen ja seikkailun tasolla. Miksiköhän muuten noihin hommiin haetaan loppupeleissä aika paljonkin? Saman rahan saisi täällä ihan Suomen maassakin, ei ne palkat mitään kovin erikoisia ole.

Ja ei minullekkaan ole kukaan sanonut, että oman pituuden verran täytyy nostaa penkistä että on mies. En itsekkään ole millään muotoa samaa mieltä. Sanoin, että itse vain haluan nostaa sen määrän ja itse haluan tässä kehittyä. Kun moni sanoo nostavansa oman painonsa, niin minä haluan nostaa oman pituuden. Ei siinä mitään ihmeellistä ole.

Mutta esim. nuokin kaksi asiaa rinnastetaan aika lailla miesten touhuihin. Siis kyllähän noita naisrauhanturvaajiakin on ja penkkiäkin nostelee monetkin naiset, mutta kuitenkin. Niin itse kun olen tällainen nössö ja muutenkin pikkukakaran näköinen, niin sitä miehisyyttä on sitten haettava edes jostain. Että olisi mahdollisimman vähän sitä nössömäisyyttä sitten muiden silmissä. Ja kun esim. tuonne tr-hommiin eivät nössöt pääse, niin aika monen tyypin näkökanta muuttuisi edes vähän.

Kun sitten oikein mikään muu ei vain auta. On totta, että muutama henkilö, ketä minut tuntee, on epäillyt minua homoksi. Pelkästään sen takia, että minulla ei ole ollut yhtään naissuhteita. Äkkiä tuollaistahan sitä epäileekin, mutta se vain ei aina ole kokonaan itsestä kiinni. Jos ei saa, niin ei saa.

Senpä takia ihan tällaiset käytännön jutut merkitsevät itselleni paljon enemmän kuin joku terapia. Ei siellä tehdä kenestäkään yhtään sen miesmäisempää tai naismaisempaa.

Mutta eikähän tämä nyt ollut jo tässä, 6. sivu jo menossa.

 

[anatsu]

Lopeta HIFK se Band of Brothersin katsominen. Liika on jo liikaa.

 

[anatsu]

Osaatko HIFK muuten aukaista maitopurkkia? Ihan btw.

 

[El Lude]

HIFK:lle muutama kysymys:
Oliko sinulla yläkoulun puolella omaa koulunkäyntiavustajaa esim. kielten ja matematiikan tunneilla?
Saitko erityisopetusta/tehostettua tukea?
Mitkä oppianeet sinulla oli mukautettu (HOJKS/HOPS)?
Haitko peruskoulun jälkeen lukioon vai amikseen?
T: lutikka

 

[BOL]

Kerrot, että olet finninaama ja joskus yläasteella olet saanut akneesi lääkitystä. Kai ymmärrät, että maailma on muuttunut noista vuosista ja sinä itsekin olet muuttunut, ainakin hormonitoimintasi on. Aknehan on myös perinnöllistä, joten jossain määrin tämäkin on niitä asioita, joille et vain voi mitään.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö akneihoinen voisi ihoaan hoitaa ja edesauttaa parempaa ihon kuntoa. Mene ihotautilääkärille ja pyydä häneltä tarvittaessa vaikka kirjalliset ohjeet, minkälaisia kosmetologin palveluja juuri sinun ihosi tarvitsee. Sen jälkeen seuraat heidän ohjeitaan. Arpista ihoa ei niin vain korjata, mutta keinoja arpien peittelyyn on. Myös miehille.

Luultavasti tarvitset elämäntapojen muutoksia myös ihon saamiseksi parempaan kuntoon, eli ainakin mausteisten ruokien syömistä sinun luultavasti tulee välttää. Mutta se nyt on pieni hinta siitä, että ulkomuodossasi tapahtuu muutosta parempaan. Voisit myös käydä parturissa ja pyytää parturia tekemään sulle muodonmuutoksen, missä katsotaan juuri kasvojesi parhaita piirteitä korostava hiusväri ja hiusmalli. Nämäkin tietysti maksavat, mutta kaikkihan elämässä maksaa. Nyt ei kuitenkaan puhuta tuhansista euroista, vaan satasista. Mutta siihen hintaan sisältyy ihotautilääkäri, mahd. lääkkeet, kosmetologin hoidot ja uusi hiuslook väreineen. Ja kaikkeahan ei tarvitse kerralla tehdä.

Ehkä kannattaa aloittaa siitä parturista, koska sillä saadaan nopeimmin tuloksia aikaan. Sitten ihotautilääkäri ja lopuksi kosmetologi. Ja kun saat ihotautilääkäriltä "diagnoosin", voit alkaa etsiä tietoa myös netistä, jolloin voit pikkujutuilla yrittää parantaa ihosi kuntoa. Voin suositella Bactosan-nimisiä ravintolisäkapseleita, joita saa esim. luontaistuotekaupoista. Mulla ainakin paransi ihoa jo muutaman käyttöpäivän jälkeen. Hintaa paketille tuli n.20€ ja se riittää 40:ksi päiväksi. KVG ja löydät paljonkin muiden ongelmaisten käytännön vinkkejä ihon parantamiseksi. Kaikki ei tietenkään toimi kaikille, mutta kannattaa kokeilla.

Et sä ole ainoa, jolla on ihon kanssa ongelmia. Ja myös naisilla on akne ja muita ihosairauksia. Mä olen perinyt mutsin puolelta alttiuden akneen ja faijan puolelta psoriasikseen. Tosin kumpikaan ei ole kovinkaan suuri ongelma, mutta kyllä mä joudun silkki-ihoa tarkemmin kiinnittää huomiota ihonhoitoon. Ei se mukavaa ole ja aika usein mua nolottaa ihoni, mutta mulla on elämässä muutakin sisältöä ja se kyllä unohtuu, kun lähden pois peilin edestä. Ja tiedoksesi, että suurimmaksi osaksi muut ihmiset eivät katsele yhtä kriittisesti omaa naamaasi kuin sinä itse teet.

 

[Temptation]

Siis, mitä hiton väliä sillä on vaikka jotakin sun touhu hymyilyttäisi? Se on myös porukan naurattamista jossakin merkityksessä, joten vähän kun kehittelet, niin ehkäpä susta tulee sitten naurattaja. Minä ite teen useinki kaikenlaista hassua ku oon fiilareissa, eikä porukat ole koskaan vihamielisesti revennyt. Se on sitä hyvän tunnelman luomista, ei itsensä nolaamista. Aluksi tietysti voi olla vaikeeta, kun olet tähän asti ollut ns. tosikko, mutta ajan myötä muiden asenne muuttuu.

e. hmmjoo tää tais olla jolleki edellissivun tuotokselle :D. En huomannukkaa, että mennään jo kutossivulla.

 

[Ioota Rhoo]

Monet ovat jo yrittäneet rautalangasta vääntää sinulle tätä, mutta jatkan siltä tätä omaa johdattelua, jos vaikka itse huomaisit sen helpommin. Tiedän, että tämä saattaa vaikuttaa vittuilulta, mutta olen tosissani. Ei ole pakko vastata. Tässä on varmasti muillekin kiinnostuneille mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi.

Haluan nostaa penkistä sen oman pituuden verran kiloja, koska moni henkilö kehuu nostavansa oman painonsa. Oman pituuden verran onkin sitten jo sellainen saavutus, missä on jotain tavoiteltavaa. Ja onhan sillä oman pituuden nostajalla jo aika paljon sitä voimaa. Sitä ei ihan kuka tahansa nosta.

Mitä tekisit sitten kun olisit saavuttanut tämän tavoittelemasi asian ja sinulla olisi aika paljon voimaa? Kehuisit saavutustasi? Kuinka moni muu ihminen olisi kiinnostunut saavutuksestasi? Auttaisiko se muiden tavoitteisi saavuttamisessa? Tekisikö se sinut onnelliseksi? Miksi et halua olla kuka tahansa?

Rauhanturvaajaksi haluan, koska haluan saada kokea äärimmäisen jännittäviä tilanteita. Se ei ole normaalia arkipäivää, eli siinä on jotain haluamisen arvoista.

Miksi haluat kokea äärimmäisen jännittäviä tilanteita? Onko rauhanturvaajana toimiminen ainoa tapa kokea jännittäviä tilanteita? Auttaisiko rauhanturvaajaksi pääseminen muiden tavoitteisi saavuttamisessa? Tekisikö se sinut onnelliseksi? Mikä normaalissa arkipäivässä on vikana?

Haluan vain naisten suosioon.

Miksi? Ei, vaan ihan oikeasti mieti sitä. Miksi haluat naisten suosioon? Miksi tarvitset naisten hyväksynnän? Miksi tarvitset naisten huomion?

Ihmisillä on varmasti erilaisia käsityksiä siitä, mikä tekee onnelliseksi, mutta itsellä tekisi ainakin päinvastainen tilanne.

Et vastannut kysymykseen. Mikä konkreettinen asia tekisi sinut onnelliseksi?

Mielestäni miehen tekee se kokonaisuus. Sisintä ja ulkoista olemusta myöten.

Hyvä vastaus, mutta en usko, että ymmärrät itse vastaustasi. Kuka tai mikä määrittelee miehen sisäisen ja ulkoisen olemuksen? Jos kymmenen ihmistä kehuisi ulkonäköäsi ja persoonaasi, teksikö se sinusta Miehen? Olisiko sinun helpompi saavuttaa muut tavoitteesi? Tekisikö se sinut onnelliseksi?

 

[pettter]

Jotenkin tuntuu, että moni tai ainakin osa noista HIFK.n mainitsemista ongelmista taitaa olla enemmänkin vaan "kuviteltuja". Sä käännät kaikki asiat negatiivisiksi. Sä tunnut keskittyvän pelkästään niihin pikkujuttuihin. Vika tuntuu olevan enemmänkin korvien välissä, ajattelutavassa ja asenteessa. On monia asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan, mutta on myös monia asioita joihin voi.

Jos sulta esimerkiksi kysyttäisiin, että vaihdatko yhden euron sataan euroon, sä et varmaankaan suostuisi, koska menetät sen euron. Eihän siinä oikeasti menetä mitään, vaan jää 99 euroa voitolle. Jos nyt näin hölmöä esimerkkiä saan käyttää, mutta tällaisia vastaaviahan noi monet aiemmat jutut on, esim. sen terapian tms. kanssa.

 

[Jomppa_Koo]

Nyt se pää pois perseestä, HIFK. Opit luistelemaan ja pelaamaan, jos vain kehtaat mennä harjoittelemaan. Sanoit, että olet käynyt pelaamassa viimeksi pari vuotta sitten, joten et voi väittää että et osaa luistella edes välttävästi. Itse opin luistelemaan harjoittelun kautta. Rannelaukaus lähtee kohtalaisesti, mutta lämärissä on paljon kehitettävää. En ole silti luovuttanut vaikka lämäri on naurettavalla tasolla. Johtuu täysin voiman puutteesta. Kyllä se joskus vielä lähtee.

Vai pelkäätkö että sinulle nauretaan, jos menet johonkin lähikentälle luistelemaan ja laukomaan? Mieluummin haukut itseäsi siellä kotona, kuin menet luistelemaan?

 

[HIFK]

Taistelutovereita en ole ikinä katsonutkaan, Pacificciä kaksi ekaa jaksoa. Kuulun myös niihin harvoihin suomalaisiin, joka ei ole katsonut Tuntematonta sotilasta. Talvisodasta olen katsonut ainoastaan sen sarjan.

Tuossa monet kyselikin, että mitä menetän, jos sitä naikkosta pyydän vaikka kahville. No nyt tiedän. Eli eräs vanha duunikaverini, joka sattuu olemaan tämän naisen parhaimpia kavereita, ei suostu enää edes moikkaamaan. Ennen hän oli se, joka moikkaili autosta sadan metrin päästäkin. Nyt kun hänet näin tänään jopa kaksi kertaa, niin ei melkein mitään. Tervehdin itse ensin, mutta katsoi vain päin, eikä tehnyt oikein elettäkään. Toisella kerrallakaan ei mitään. On vissiin naisten keskuudessa aika paljon puhuttu meikäläisestä. Ja kummastakin varmaan aika helvetin turhauttavaa.

Monet tyypit ovat sellaisia, jotka on hyvä pitää sellaisella moikkausetäisyydellä. Tavallaan haluaisi tehdä enemmänkin tuttavuutta, mutta ne loputkin välit menee, kun käy kysymään kuulumisia. Moni sanoo, että pitäisi mennä rohkeasti seuraan mukaan, mutta sitten se lopputulos itseni kaltaiselle paskalle onkin se, että menee ne loputkin "välit". Ei enää edes tervehditä.

Ja joku varmasti sanoo, että en sitten tarvitse tuollaisia ihmisiä, ketkä ajattelevat noin. Aika epäilyttävän paljon on oman elämän aikana käynyt vastaavaan tapaan. Eli lähes kaikkien henkilöiden kanssa. Vähän sama kuin Matt Cooke tuolla NHL:ssä. Pelitilanteessa sattuu paljonkin vahinkoja sun muuta, mutta tuossa on yhdelle ihmisille käynyt aika paljon noita "vahinkoja". Polvi saattaa vahingossa osua toiseen pelaajaan vahingossa, kun kovaa pelataan, mutta Cooken tapauksessa niin on käynyt aika epäilyttävän usein.

Eli todellakaan aina ei voi vedota siihen, että se tyyppi on vain sellainen, ei kannata välittää. Nyt on oman elämän aikana ollut äärettömän pitkä lista henkilöistä, jotka eivät halua seuraani. Yksittäisjutut on erikseen, mutta jos jatkuvasti käy niin, niin silloin on kyllä itsessä jotain vikana ja pahasti.

Tuolla naisasiat-ketjussahan joku kertoi osuvasti ja ihan oikein, että on naisia, joille kelpaa mies kuin mies. Ovat siis jakorasioita. Ja jos joku mies ei heiltä saa, niin on tosiluuseri. Allekirjoitan ainakin omalla kohdallani. Niin on monesti käynyt, että en kelpaa.

 

[Temptation]

Lätkästä vielä sen verran, että kolmisen vuotta takaperin ite olin sekä paska luistelija, että kaveriporukan paskin laukoja. Vitutti ihan suunnattomasti, kun jotkut 150cm nulikat pamauttaa kiekon helposti ylämummoon, kun 180cm(silloin) lämää kovaa hädin tuskin edes jäätä pitkin. Mitkään kohotukset eivät tullu mieleenkään, vaan paras saavutus tais siihen aikaan olla max. 10cm jään pinnasta. Niinpä tyydyin aina "rannaamaan", jotta verkko heiluisi eikä alaraudat kilisisi. Piti nöyrtyä huonouteen.

Sitten eräänä päivänä päätin, että eiköhän tämä pelleily ollut tässä. Siitä lähtien kävin ulkojäällä joka toinen päivä, viettäen 2h luistelun ja lämärin parissa. Tulosta ei tietenkään tullut yhdessä viikossa, vaan aikaa meni tasan koko talvi. Seuraavana vuonna lämäri oli jo kova ja luistelu hyvätasoista, kaikki kikatkin sujui. UJ:llä kävin silloinkin melko usein, ettei taidot ruostuisi. Tänä talvena tilanne on nyt sitten se, että lämäri sujuu hyvin ja kovaa, tarkkuus on hyvä ja luistelu on höntsäkiekkoilijalle melko tasokasta. Tämän ohella kävin myös salilla hakemassa voimaa kroppaan ja käsiin.

Eli, jos tajusit tarinan opetuksen niin oot jo kaivamassa niitä hokkareita ym. kamoja ja kipinkapin jäälle muiden sekaan kendoilee =)

e. Ja unoha suosiol se muija, menköön v*ttuun sen jätkän kanssa. Naisia on klubit täynnä, sinne vaan hyvänäkösellä kampauksella ja hyvällä hajuvedellä, bisse kädessä. Visertele vaikka nygårdii samalla ;)

 

[Jomppa_Koo]

Taitaa olla turhaa yrittää keksiä tekemistä kaverille, joka vain haukkuu mieluummin itseään. Tuo luistelu esim. olisi loistavaa ja hauskaa ajanvietettä, mutta tuokin idea sivuutetaan ja sanotaan vain, että "en osaa luistella..." Itse kun olen käynyt pelaamassa lähikentällä, niin siellä muut pelaajat ovat olleet ehkä n. viisi vuotta nuorempia kuin minä. Eli yläastelaiset jätkät laukoo lämärin paremmin, kuin minä... :D Eikä kukaan siltikään naura siellä. Tosin kiekon kohottaminen kielletään itse pelissä, sitä treenataan vain lämmittelyissä. Luistelu ja kiekonkäsittely on sitten niitä asioita, joista minä osaan nauttia.

 

[CaptainSlow]

Tuossa monet kyselikin, että mitä menetän, jos sitä naikkosta pyydän vaikka kahville. No nyt tiedän. Eli eräs vanha duunikaverini, joka sattuu olemaan tämän naisen parhaimpia kavereita, ei suostu enää edes moikkaamaan. Ennen hän oli se, joka moikkaili autosta sadan metrin päästäkin. Nyt kun hänet näin tänään jopa kaksi kertaa, niin ei melkein mitään. Tervehdin itse ensin, mutta katsoi vain päin, eikä tehnyt oikein elettäkään. Toisella kerrallakaan ei mitään. On vissiin naisten keskuudessa aika paljon puhuttu meikäläisestä. Ja kummastakin varmaan aika helvetin turhauttavaa.

Kyllä mun kokemusten mukaan naiset eivät todellakaan puhu jätkistä, jotka ovat kiinnostuneita heistä kellekkään. Eivät ikinä. Tuolla sun vanhalla duunikaverilla oli varmaan paska päivä tai jotain.

Jos se nainen on kuitenkin kertonut, niin voin sanoa, että et kyllä siinä tapauksessa menetä yhtään mitään, vaikka teistä ei tullutkaan paria. Unohdat tuon naisen, jos ei siitä nyt kuulu mitään ja menet seuraavan kimppuun.

 

[Jeepeli]

Kyllä mun kokemusten mukaan naiset eivät todellakaan puhu jätkistä, jotka ovat kiinnostuneita heistä kellekkään. Eivät ikinä. Tuolla sun vanhalla duunikaverilla oli varmaan paska päivä tai jotain.

Oma kokemus taas on, että varmasti kertovat ystävilleen. Eikä se siihen jää, kyllä ne leiditkin puhuvat niistä huonoista panoista, pienistä tai toimimattomista pippeleistä, kuten myös niistä kookkammistakin. Että ei paineita pojat, se on vaan elämää.

 

[BOL]

Oma kokemus taas on, että varmasti kertovat ystävilleen. Eikä se siihen jää, kyllä ne leiditkin puhuvat niistä huonoista panoista, pienistä tai toimimattomista pippeleistä, kuten myös niistä kookkammistakin. Että ei paineita pojat, se on vaan elämää.

Juuri näin. Mutta näistä asioista ei puhuta sellaisille henkilöille, joihin ei luoteta tai jotka menevät ja heittävät sen pienimunaisuuden sen pienimunaisen silmille. Tai näin siis ainakaan meikäläisen ystäväpiirissä. Toki, jos mies kuvittelee olevansa joku maailman lahja naisille ja alkaa itse vittuilla, saattaa heikkona hetkenä lentää "by the way, olet muuten aivan saatanan huono myös panemaan"-tyyppinen kommentti. Mutta mulle ei tulisi koskaan mieleen kertoa edes hyville ystävilleni miehen pienimunaisuudesta, jos kysymyksessä on mitä ihanin ihminen muuten. Se ominaisuus ei muille kuulu ja siihen ei kukaan voi itse vaikuttaa. Mutta muuten vittumaisia kusipäitä ei kauheasti yleensä säästellä.

 

[CaptainSlow]

Juuri näin. Mutta näistä asioista ei puhuta sellaisille henkilöille, joihin ei luoteta tai jotka menevät ja heittävät sen pienimunaisuuden sen pienimunaisen silmille. Tai näin siis ainakaan meikäläisen ystäväpiirissä. Toki, jos mies kuvittelee olevansa joku maailman lahja naisille ja alkaa itse vittuilla, saattaa heikkona hetkenä lentää "by the way, olet muuten aivan saatanan huono myös panemaan"-tyyppinen kommentti. Mutta mulle ei tulisi koskaan mieleen kertoa edes hyville ystävilleni miehen pienimunaisuudesta, jos kysymyksessä on mitä ihanin ihminen muuten. Se ominaisuus ei muille kuulu ja siihen ei kukaan voi itse vaikuttaa. Mutta muuten vittumaisia kusipäitä ei kauheasti yleensä säästellä.

Pakkohan se on sitten uskoa, kun naisihmiseltä sen kuulee. Mulle ei ole koskaan tullut keltään ihastuksen kavereilta tai muilta minkäänlaista merkkiä tai muuta mistä huomaisi yhtään mitään. Toisaalta, mitä sitten vaikka kertovatkin? Eihän se loppupeleissä haittaa yhtään mitään. Mulle itselle ei tulisi mieleenkään kertoa omille kavereille kenestäkään, joka olisi minuun päin osoittanut jonkinlaista kiinnostusta, mutta omista ihastuksista on tullut mainittua.

 

[tiuke]

...

Niin kauan, kun et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan arvosta sinua. Unohda penkkipunnerrusennätykset ja muut huuhaa-jutut ja keskity laittamaan elämäsi mallilleen. Sen jälkeen tyttöjen on paljon helpompi tutustua sinuun.

 

[HIFK]

Oma kokemus taas on, että varmasti kertovat ystävilleen. Eikä se siihen jää, kyllä ne leiditkin puhuvat niistä huonoista panoista, pienistä tai toimimattomista pippeleistä, kuten myös niistä kookkammistakin. Että ei paineita pojat, se on vaan elämää.

Tällaisen käsityksen olen myös itse saanut. Varsinkin sen bestiksen tai parhaimpien kavereiden kesken kerrotaan ihan kaikki. Aika paljon jää kertomatta. Kaikki kehen ollaan ihastuneita ja ketkä on mahdollisesti kiinnostuneita.

Mutta juuri nuo salitreenit, rt-hommat, naisasiat sun muut ovat juuri sitä oman elämän järjestämistä. Kun tässä kuitenkin pitäisi muuttua ihan tyystin. Tällaisena tyyppinä kun en sitä kiinnostusta kenessäkään herätä.

Tuossa äsken futistreeneissä olleena huomasin ihan täysin taas pitkästä aikaa sen, että tuo vain ei onnistu. Jatkuvasti oman joukkueen pelaajat antavat vihaistakin palautetta siitä, kun ei onnistu. Monta kertaa sanotaan samoista asioista, mutta kun ei vain onnistu. Ei siis kerta kaikkiaan onnistu. Niin monet treenit jo käynyt, mutta ei vain onnistu.

Kun ei osaa syöttää, kuljettaa, laukoa, rauhoittaa, pitää miestä, tai mitään muutakaan peliin liittyvää, niin mietin, että mitä helvettiä siellä enää teen? Muuta kuin tuhoan sen pelaamisen, kun muut yrittävät harjoitella.

Ja tuohon lätkän pelaamiseen, niin jos tarkoitus olisi käydä salilla ja pelata futista, missä on jo ihan tarpeeksi omalle kunnolleni, niin ei siihen kyllä mitään lätkää enää saa mahdutettua. Noissa salitreeneissä ja futistreeneissä tulee jo sen verran väsyneeksi, että noista futistreeneistäkin on jo haittaa.

Oma kroppa vain ei ole luotu sellaiseksi, joka jaksaa kolmeakin lajia yhtäaikaa ja kaikissa kehittyy niin paljon kuin haluaa. Tiedän täällä omalla paikkakunnalla erään tyypin, joka pelaa lätkää ja futista ja samalla treenaa salilla. Penkkitulos 170 kiloa. Eli painin ihan eri sarjassa. Kroppa vain ei ole samanlainen.

Intissä kotiuttamiscoopperi oli 2000 metriä. Ei vain millään jaksanut enempää. Täydellisen hengästynyt olin, kun pilli soi. Eli suuria vaikeuksia on myös liikunnan saralla, eli mitään lätkää en enää ala pelaamaan, vaikka halua olisi.

Halua olisi myös juosta maraton tai harrastaa triathlonia. Ainoa vain, että triathlonistit harvoin nostavat 200 kiloa penkistä. Eli tuo on joko tai. Jos pystyy kumpaakaan tekemään.

Enkä ole kenellekkään sanonut kasvokkain, etten pidä itsestäni tällaisena. Eli eivät he sitä tiedä. Itseni takia tässä yritän muuttua.

 

[CaptainSlow]

Oma kroppa vain ei ole luotu sellaiseksi, joka jaksaa kolmeakin lajia yhtäaikaa ja kaikissa kehittyy niin paljon kuin haluaa. Tiedän täällä omalla paikkakunnalla erään tyypin, joka pelaa lätkää ja futista ja samalla treenaa salilla. Penkkitulos 170 kiloa. Eli painin ihan eri sarjassa. Kroppa vain ei ole samanlainen.

Mitä merkitystä tuolla penkkituloksella nyt taas on tuossa? Ei niin yhtään mitään. Mainitse yksi urheilulaji, jossa tuosta penkkituloksesta olisi jotain oleellista hyötyä? Niinpä, en keksi minäkään.

Ihan kuin eläisit jossain fantasiamaailmassa ja näet, että kaikki muut ovat kovia paneen, nostavat penkistä vähintään sen oman pituuden ja ovat helvetin hyvännäköisiä paitsi sinä. Ihan oikeasti suosittelisin sitä terapiaa, mutta turhaapa tässä mitään enää suosittelee, kun sua ei kerran kiinnosta.

 

[viza]

Kaveripiiriini kuuluu muutama rauhanturvaaja, joista yksi on tälläkin hetkellä Afganistanissa. Arvostan kaikkia näitä kavereitani, kuten toki muitakin läheisesti tuntemiani ihmisiä erittäin paljon, erityisesti siitä syystä että olen ainakin antanut ymmärtää itselleni että heillä oli omat syynsä lähteä vaarantamaan henkensä. Rauhanturvaaminen kuuluu nähdäkseni Suomen velvollisuuksiin esimerkiksi Kosovon ja Tsadin tyylisillä levottomilla alueilla, Afganistanin tilanne vaikuttaa minulle kaikelta muulta kuin varsinaiselta rauhan turvaamiselta.

Kuitenkaan näihin operaatioihin ei suomalainen mies voi lähteä mentaliteetillä, että tässä puolustetaan omaa maata. Rauhanturvaaminen on vaikuttamista meidän muiden elämiseen. Kosovo sijaitsee maantieteellisestikin yllättävän lähellä Suomea, ja laajemmassa mittakaavassa Euroopan Unionia johon Suomi kuuluu. Tuntemani rauhanturvaajaystäväni ovat siviilielämässäänkin aktiivisia yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita henkilöitä, joita kaikkia kiinnostaa ainakin nähdäkseni paremman maailman luominen. Onhan se erittäin kliseistä, mutta syvimpänä ja perimmäisenä syynä operaatioihin lähtemiseen ovat nimenomaan olleet ihan muut syyt kuin seikkailunhaluisuus.

Seikkailunhaluinen ihminen voi ilmaista itseään lähtemällä esimerkiksi Amazonille vaeltamaan, harrastamalla vuorikiipelyä, hyppäämällä lentokoneesta laskuvarjon kanssa tai mitä tahansa. Rauhanturvaajat asettavat kuitenkin itsensä hengenvaaraan. Ihan oikeasti, tilanne jossain Afganistanissa on ihan erilainen kuin jossain kotoisassa Säkylän kasarmissa. On toki totta, että joukkoon mahtuu varmasti paljonkin ihmisiä joiden perimmäiseksi syyksi jäävät niinkin pinnalliset syyt kuin seikkailunhaluisuus tai itsensä vaaralle asettaminen. Itse en kykene tällaisia ihmisiä arvostamaan, eikä nähdäkseni siinä olekaan oikeastaan mitään arvostettavaa. Ihan samat syyt pätevät poliisien ja palomiesten toimintaan. He asettavat itsensä jokapäiväisessä työssä suureen vaaraan yhteiskuntamme pystyssä pitämisen vuoksi. Toivon että tutkiskelisit hieman motivaatioitasi lähteä johonkin rauhanturvaamistyöhön. En ole suuri veronmaksaja ollessani tälläkin hetkellä opiskelija, mutta periaatteessa minunkin palkastani maksetaan rauhanturvaajien elinkustannuksia. Ja minä toivon että ne rahat todella käytetään rauhan ja yhteiskuntien perusteiden luomiselle, eikä yksittäisten suomalaisten miesten tappamisen halun tyydytykseen.

Tässä ketjussahan nyt ihan oikeasti on kuuden sivun verran pohdittu sitä maailman vaikeinta kysymystä: Elämän tarkoitusta. Ihan oikeasti, ei kukaan muukaan täällä tiedä mitä hänen pitäisi elämässään tehdä. Itse saan tyydytystä vanhojen Disney -leffojen katselemisesta, mutta ei kai se voi olla elämäni tarkoitus? Nauttia Pocahontaksesta?
Mikäli rauhanturvaamistoiminnassa näkisit edes yhtenä pointtina kliseisen, mutta kuitenkin niin aidon syyn, eli maailman muuttamisen paremmaksi paikaksi, suosittelisin seuraaviin linkkeihin tutustumista. Kyseisten järjestöjen kautta pääsisit ihan varmasti tutustumaan oikeasti kaikista välittäviin ja rakastaviin, ennenkaikkea luonnollisiin ihmisiin. Jos ulkomaille lähteminen yhtään esimerkiksi askarruttaa niin sinne vaan:
Partio / Suomeksi

Punainen Risti - Etusivu

 

[Pataprinsessa]

Tuossa äsken futistreeneissä olleena huomasin ihan täysin taas pitkästä aikaa sen, että tuo vain ei onnistu.

Pitkästä aikaa? Eli tässä välissä on kuitenkin mennyt paremmin? Itse aloitin näin "aikuisiällä" erään joukkuelajin harrastamisen, eikä se kehitys todellakaan mitään päätä huimaavan nopeaa ole. Palautteen valmentajalta ja pelikavereilta otan kuitenki mielelläni vastaan ja yritän ottaa opikseni. Muistatko vielä mitä neuvoja sait? Vaikka siinä tilanteessa et heti pystyisikään asiaa korjaamaan, niin asiaa vähän mietittyäsi se voi seuraavalla kerralla aueta lähes itsestään. Pienin askelin eteenpäin jne.

Halua olisi myös juosta maraton tai harrastaa triathlonia. Ainoa vain, että triathlonistit harvoin nostavat 200 kiloa penkistä. Eli tuo on joko tai. Jos pystyy kumpaakaan tekemään.

Jo on kaverilla tavoitteet. (Ei tää voi olla todellinen henkilö, mutta järkevämmän tekemisen välttelemiseksi vastaan silti...) Näiden kaikkien luettelemiesi tavoitteiden suhteen voisi ajatella olevan kaksi vaihtoehtoa, miten toimia: Joko toteat, että siihen minusta ei ole ja unohdat koko jutun. Tai sitten alat tehdä jotain tavotteiden saavuttamiseksi. Tähän suosittelen ehdottomasti jakamaan tavoitteet osiksi, tai siis aloittamaan vähän maltillisemmin. Tavoitteena voisi olla vaikka juosta 2600 m cooperissa, joka on ainakin puolustusvoimille töihin pääsyn rajana, siitä olisi siis varmaan apua myös rauhanturvaajahaaveissa. Tai triathlonin suhteen aloittaa vaikka siitä, että pystyy juoksemaan sen 1/4 kisassa matkana olevan 10 kilometriä. Samanlaisia neuvoja sait jo muistaakseni punttitulosten suhteen. Onhan se nyt mukavampi tavoitella asioita, jotka ovat saavutettavissa vähän lyhyemmällä aikavälillä. Välietapin saavutettuasi voit sitten asettaa seuraavan tavoitteen, joka on taas lähempänä näitä suuria haaveita.

p.s. Et voi olla mikään kovin tyhmä kaveri jos thriatl.. triathloninkin oikein osaat tuosta vaan kirjoittaa...

 

[BitterX]

Tällaisena tyyppinä kun en sitä kiinnostusta kenessäkään herätä.

Enkä ole kenellekkään sanonut kasvokkain, etten pidä itsestäni tällaisena. Eli eivät he sitä tiedä. Itseni takia tässä yritän muuttua.

Et herätä kenessäkään kunnioitusta ja kiinnostusta, koska itsetuntosi on niin paska. Vaikket kenellekään "oikeessa elämässä" paskuuttasi itke, niin täydellinen itsetunnon puute näkyy sinusta kilometrin päähän. Hyvä itsetunto ja täydellinen itsetunnon puute vain näkyvät ihmisistä päällepäin.

Yrität muuttua? Yritätkö edes oikeasti? Ei tunnu siltä, kun mikään neuvo ei sinulle kelpaa.

Halua olisi myös juosta maraton tai harrastaa triathlonia.

Hieno idea. Jos hidas kehittyminen salitreenaamisessa turhauttaa, voisit kokeilla lajin vaihtoa. Maratonin juokseminen itsessään ei vaadi loistavia geneettisiä ominaisuuksia tai lahjakkuutta, vaan ainoastaan valtavan kovaa työtä. Toki sen juokseminen ihan huippuaikaan noita edellämainittujakin vaatii. Helposti pystyn sanomaan, että kaikki maratonissa maaliin päässeet ovat mielestäni kovia jätkiä / mimmejä.

Treenaaminen maratonia varten nostaisi varmasti itsetuntoasi - tavoitteen täyttymisestä nyt puhumattakaan. Luultavasti sen jälkeen mielestäsi sieltä peilistä sinua tuijottaisi täysin eri näköinen jätkä.

Siinä olisi sinulle hieno projekti. Yleisurheiluseurathan usein tarjoavat maraton-kursseja, joissa suunnitellaan henkilökohtaista treeniohjelmaa ja annetaan muita vinkkejä.

 

[CaptainSlow]

Siinä olisi sinulle hieno projekti. Yleisurheiluseurathan usein tarjoavat maraton-kursseja, joissa suunnitellaan henkilökohtaista treeniohjelmaa ja annetaan muita vinkkejä.

Tuo on totta. Mutta kuten muistetaan, HIFK:lle ei kelpaa minkäänlainen ammattiapu. Eli tuokin treenaaminen on varmaan pakko tehdä yksin. "Enhän mä nyt voi mennä mihinkään kurssille. Mitä ne nyt ajattelisi kun tällainen nössö, ruma paska tulisi sinne pilaamaan muiden kurssin". Menet sinne terapiaan ja aloitat vaikkapa tuon maratonin treenaamisen. Eiköhän se ala päivä paistamaan sitten sinne risukasaankin.

 

[Kirjoittelija]

Juuri näin. Mutta näistä asioista ei puhuta sellaisille henkilöille, joihin ei luoteta tai jotka menevät ja heittävät sen pienimunaisuuden sen pienimunaisen silmille.

Ja mitäköhän ne naiset oikeesti munien koosta ees ymmärtää?