Oma kokemus taas on, että varmasti kertovat ystävilleen. Eikä se siihen jää, kyllä ne leiditkin puhuvat niistä huonoista panoista, pienistä tai toimimattomista pippeleistä, kuten myös niistä kookkammistakin. Että ei paineita pojat, se on vaan elämää.
Tällaisen käsityksen olen myös itse saanut. Varsinkin sen bestiksen tai parhaimpien kavereiden kesken kerrotaan ihan kaikki. Aika paljon jää kertomatta. Kaikki kehen ollaan ihastuneita ja ketkä on mahdollisesti kiinnostuneita.
Mutta juuri nuo salitreenit, rt-hommat, naisasiat sun muut ovat juuri sitä oman elämän järjestämistä. Kun tässä kuitenkin pitäisi muuttua ihan tyystin. Tällaisena tyyppinä kun en sitä kiinnostusta kenessäkään herätä.
Tuossa äsken futistreeneissä olleena huomasin ihan täysin taas pitkästä aikaa sen, että tuo vain ei onnistu. Jatkuvasti oman joukkueen pelaajat antavat vihaistakin palautetta siitä, kun ei onnistu. Monta kertaa sanotaan samoista asioista, mutta kun ei vain onnistu. Ei siis kerta kaikkiaan onnistu. Niin monet treenit jo käynyt, mutta ei vain onnistu.
Kun ei osaa syöttää, kuljettaa, laukoa, rauhoittaa, pitää miestä, tai mitään muutakaan peliin liittyvää, niin mietin, että mitä helvettiä siellä enää teen? Muuta kuin tuhoan sen pelaamisen, kun muut yrittävät harjoitella.
Ja tuohon lätkän pelaamiseen, niin jos tarkoitus olisi käydä salilla ja pelata futista, missä on jo ihan tarpeeksi omalle kunnolleni, niin ei siihen kyllä mitään lätkää enää saa mahdutettua. Noissa salitreeneissä ja futistreeneissä tulee jo sen verran väsyneeksi, että noista futistreeneistäkin on jo haittaa.
Oma kroppa vain ei ole luotu sellaiseksi, joka jaksaa kolmeakin lajia yhtäaikaa ja kaikissa kehittyy niin paljon kuin haluaa. Tiedän täällä omalla paikkakunnalla erään tyypin, joka pelaa lätkää ja futista ja samalla treenaa salilla. Penkkitulos 170 kiloa. Eli painin ihan eri sarjassa. Kroppa vain ei ole samanlainen.
Intissä kotiuttamiscoopperi oli 2000 metriä. Ei vain millään jaksanut enempää. Täydellisen hengästynyt olin, kun pilli soi. Eli suuria vaikeuksia on myös liikunnan saralla, eli mitään lätkää en enää ala pelaamaan, vaikka halua olisi.
Halua olisi myös juosta maraton tai harrastaa triathlonia. Ainoa vain, että triathlonistit harvoin nostavat 200 kiloa penkistä. Eli tuo on joko tai. Jos pystyy kumpaakaan tekemään.
Enkä ole kenellekkään sanonut kasvokkain, etten pidä itsestäni tällaisena. Eli eivät he sitä tiedä. Itseni takia tässä yritän muuttua.