Itsetunto-ongelmat

[BitterX]

Tähän voisi ottaa esimerkiksi vaikka kaikki kyseisen nimimerkin kirjoitukset ja olisikohan oikea tulkinta, että nimimerkki "vie" koko porukkaa oikein huolella. Jengi ottaa kaikki jutut tosissaan ja "HIFK" nauraa partaansa ja keksii toinen toistaan "sykähdyttävämpiä" tarinoita itsetunnottomuudesta ja alemmuuskomplekseista. Luulen, että kyseessä on pila. Pian kai se kirjoittaa, että ei auta vaikka on kasvattanut sivuille pitkät hiukset joilla voi peittää kaljua, eikä auta sittenkään, vaikka on värjännyt ne mustiksi :)

Voi olla.

Siinä tapauksessa hänen vasta kannattaisikin hakeutua hoitoon ja hankkia sitä kautta itselleen elämä. Jos saa elämäänsä sisällön tuommoisesta, niin ongelmat lienevät vielä suuremmat, kuin tällä tarinoiden HIFK:lla.

 

[anatsu]

Se, että haluaa olla miehisempi mies kaikin puolin, ei tarkoita sitä, että olisi homo. Ainakaan omasta mielestäni. Tai se että haluaa olla NHL-pelaaja tai Valioliiga-futaaja, ei tarkoita, että haluaisi homoilla kyseisten pelaajien kanssa.

Juu, en minä vaikkapa Pavel Datsyukia jumaloi miehen ulkoisen näkymän kantilta. Ihailen miehen taitoja kentällä. Minusta vain tuntuu, että sinä jumaloit äärettömän maskuliinisia miehiä, jotka tihkuisivat seksiä, sliipaitune partoineen ja lihaksineen. Miehiä, joiden ulkokuori olisi kunnossa.

Ei ne sotasankarit ole ainuita, jotka sitä pillua saa. Jos tämä kaikki nyt tähtää siihen. Pillun toivossahan sinä haluaisit olla erilainen, eikö?

 

[Sphinx]

Siinä tapauksessa hänen vasta kannattaisikin hakeutua hoitoon ja hankkia sitä kautta itselleen elämä. Jos saa elämäänsä sisällön tuommoisesta, niin ongelmat lienevät vielä suuremmat, kuin tällä tarinoiden HIFK:lla.

Niinpä. Tarinoiden HIFK:n konkreettisimpia ongelmia vaikuttavat olevan jonkinlainen tasapainoaistin häiriö (ei osaa ajaa polkupyörällä, on todellakin ihmisiä, joilla tasapaino ei siihen riitä) ja jonkilaiset luki- ja keskittymishäiriöt (tavaroiden unohtelu, 4x2 -laskutoimituksen prosessointi mielessä 4+2 -laskuksi). Nämä ovat niitä syitä niihin joihinkin asioihin, joihin HIFK jossain kohtaa syitä intti. Mutta ei näistä täällä palstalla kukaan osaa sen tarkemmin sanoa, nuo asiat selviävät juurikin siellä lääkärillä.

Eikä HIFK ihan mahdoton tavaroiden hukkaaja tunnu olevan, kun se kotiavainkin on vielä sentään tallessa, vaikka muutaman kerran on unohtunut mukaan ottaakin. Sen avaimen hukkaaminen vasta kalliiksi käsittääkseni tulisikin, kun pitäisi sarjoittaa oviin lukot uusiksi. Ja jos on avaimen puolentoista vuoden aikana kuusi kertaa unohtanut niin useamman sataa kertaa on sen jo muistanut ottaa mukaan olettaen, että edes kerran päivässä keskimäärin HIFK poistuisi kämpiltään ulos.

 

[HIFK]

Pillunkin takia, kyllä. Mutta myös kaikkien muiden asioiden takia. Sen millaisen kuvan ihmiset minusta ylipäätään saa.

Ja totta, haluaisin olla maskuliininen mies. Eli päinvastainen kuin itse olen.

Mutta eiköhän tämä nyt ollut tässä. Siihen johtopäätökseen tulin, että pelimerkit eivät mene tasan. Kaikki miehet eivät ole maskuliinisia, enkä sellaiseksi koskaan tulekkaan.

Eli seuraava juttu olisi sitten joku reissu jonnekkin.

 

[ms.qvist]

Minusta alkaa tuntumaan, että HIFK on narsisti. Minä, minä, minä- huomionkipeä ihminen, joka on täältä hakemassa sääliä.

HIFK:n jutut eivät kyllä viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön. En nimittäin jaksa uskoa, että yksikään narsisti olisi itkemässä sääliä. Ennemminkin narsisti käyttäisi raa'alla tavalla hyväksi HIFK:n kaltaisia ihmisiä, jos HIFK ei todellisuudessa ole sellainen sellaisia kuitenkin on olemassa.

Diagnooseja ei pitäisi tehdä mutta HIFK:n tekstit viittaavat aika paljon pariinkin persoonallisuushäiriöryhmään ts. depressiiviseen persoonallisuushäiriöön (johon sisältyy negaatiot, kielteinen minä-kuva ja ajattelu, pessimistisyys, kriittisyys, asioiden loputon hautominen ja murehtiminen etc.). Toinen on sitten epävakaapersoonallisuushäiriö, siinä ei voida määritellä jotain tiettyä persoonallisuushäiriötä hallitsevaksi, joten siitä nimi "epävakaa...". Veikkaisin, että jompi kumpi näistä kahdesta HIFK:lla on, jos hän on todellinen hlö. Toki taustalla voi sitten olla jotain muutakin, vaikkapa pitkäaikaisesta ulkoisesta ja sisäisestä väheksynnästä johtuva vaikea-asteinen masennus - mihin taasen tarvitsee ammattiapua. Pahimmillaan vaikea-asteinen masennus voi edetä psykoottiseksi masennukseksi.

vlad.

 

[tiipii]

Eli tästä tulemme lopputulokseen että nimimerkki HIFK:n kannataisi hakea apua lääkäriltä.
Ei se lääkäri sinua ala tyhmäksi haukkumaan ja jos alkaa, se ääni tulee sieltä sinun pääsi sisältä jolloin olet todella pikaisessa lääkärin avun tarpeessa. Usko pois lääkärille meno auttaa aivan varmasti.

 

[CaptainSlow]

Eli tästä tulemme lopputulokseen että nimimerkki HIFK:n kannataisi hakea apua lääkäriltä.
Ei se lääkäri sinua ala tyhmäksi haukkumaan ja jos alkaa, se ääni tulee sieltä sinun pääsi sisältä jolloin olet todella pikaisessa lääkärin avun tarpeessa. Usko pois lääkärille meno auttaa aivan varmasti.

Nimenomaan näin. Itsellä erityisesti nämä lainatut kappaleet särähtivät aika pahasti korvaan:

Mitä se vaitiolovelvollisuus auttaa tai oikeastaan tähän liittyy? Ei mitenkään. Itselle tässä pitäisi niitä vahvuuden tunnetta lisätä ja tuo terapia on mitä mainiointa nössöilyä. Ainakin tähän asti. Kuten sanoin, tarpeeksi miehinen ja fiksu ihminen kun menee terapiaan, on ihan erilainen, kuin nössö ja tyhmä. Sotatraumat esimerkiksi ovat ihan eri juttuja kuin jotkut nössöilyt.

Eli tuon terapian voi unohtaa ihan kokonaan, ensin ne lujemmat ja miehisemmät puolet kuntoon ja sitten vasta sinne, jos viitsii. Vaikka tietysti tiedän, että aina tulenkin olemaan nössömäinen. Ulkonäkökin jo heijastaa sitä erittäin vahvasti. Uskottavaa minusta ei voi edes tulla. Pelimerkit on jo jaettu.

Miksi pitäisi olla miehinen ja fiksu, että voisit mennä terapiaan? Sitä vartenhan sinne olet menossa. Etsimään itsestäsi noita puolia ja hyväksymään itsesi juuri tismalleen sellaisena kuin sinä olet. Millä perusteella terapia on nössöilyä, kun siellähän sua nimenomaan koitetaan auttaa? Todellakin olet aivan uskomattoman tyhmä ihminen, jos et tuota mahdollisuutta käytä. Vaikuttaa siltä, että et edes itse halua parantaa oikeasti tuota itsetuntoasi, vaan sinusta on mukava maata siellä paskassa ja vinkua muille omista ongelmistasi. Ratkaisuja tarjotaan, nyt pallo on sulla.

 

[TQoFE]

Tuolle olisi voinut nauraa silloin kun tuo oli eka kerta, mutta 6:nnen kerran ei todellakaan. Siinä vasta itsensä tyhmäksi tekee, kun alkaisi vielä nauramaan. Hauskana, juu, ehkä vain täysin eri tavalla kuin itse haluan.

Oletko mieluummin edes semihauska tohelo vai säälittävä ruikuttaja?

Eli juuri sellaisena vammaisena homonaamana, joka on juuri tyhmä kuin miltä näyttääkin.

Nyyhkit kuinka pahalta tuntuu kun kukaan ei arvosta, kun "olet millainen olet", ja silti sulla on pokkaa puhua halveksuvaan sävyyn tyhminä ja tyhmännäköisinä ihmisistä, jotka eivät voi seksuaaliselle suuntautumiselleen tai vammalleen mitään?

Nyt viimeistään ymmärrän, miksi sulla ei ole kavereita. Olet rasittava jankkaaja, joka kaiken huipuksi yrittää pönkittää itsetuntoaan solvaamalla homoja ja vammaisia. Kerron sulle yhden salaisuuden: tosimiehillä ei ole tarvetta puhua halveksuvasti toisista, jotka istuvat pyörätuolissa, ovat down-syndroomaisia tai kiihottuvat oman sukupuolensa edustajista. Jos muutoksia haluat, niin aloita vaikka tuosta.

 

[Jomppa_Koo]

Elämästä saa kyllä tehtyä itselleen todella paskan, jos haluaa ja miettii sellaisia asioita, joista se paha olo tulee. Vetelee siis tavallaan "oikeista" naruista. Minulla paha olo tulee, kun mietin sitä minun ensimmäistä ihastustani ja niitä tarinoita, jotka ovat saaneet jo legendan maineen tällä palstalla... Pakit tuli ja aina kun ajattelen asiaa, niin suru ja ahdistuneisuus ikään kuin räjähtää kasvoille. Tunne on siis todella surkea silloin ja samalla kaikki muutkin asiat tuntuu lähes turhilta. En tiedä, miten siitä muka voi päästä noin vain yli ja jatkaa elämää, ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kaikki lässytykset ja lohduttavat sanat muista naisista voi lopettaa samantien, sillä tämä juttu oli minulle todella tärkeä eikä samanlaista tunnetta ole ollut muita kohtaan...

Lopullisista pakeista kohta vuosi... Voi vittu mitä paskaa, kun nainen tulee mieleen...

HIFK puhuu kyllä asiaa siitä, että pelimerkit eivät mene tasan elämässä. Itse tosin en tule koskaan tyytymään vähempään, se on varma.

 

[J-Ko]

HIFK puhuu kyllä asiaa siitä, että pelimerkit eivät mene tasan elämässä. Itse tosin en tule koskaan tyytymään vähempään, se on varma.

Eivät mene, mutta miksi niiden pitäisikään mennä? Eihän ne mene tasan edes SM-liigassa. Saipa ei tule koskaan voittamaan Suomen mestaruutta, mutta silti niillä on faneja. Toisinpäin, narreilla ja HIFK:lla taas on pelimerkkejä ja nallekarkkeja vaikka muille jakaa ja silti kontataan.

Itsekin olen monesti sanonut jostain kaveristi tai tuttavamiehestä että "Jos mä olisin kuten tuo tai tuo tai se, niin saisin varmaan ihan sikana pillua". Siltikään nämä osoitetut miehet eivät juurikaan saa kuin satunnaisesti. Jotain kait niissäkin sitten on vikana, jos ei muuta niin asenne ja yrityksen puute?

Tärkeintä on kait oppia elämään niillä mitä on annettu, ja jos jaksaa itseään kehittää niin korostaa omia hyviä puolia ja työntää taka-alalle niitä huonompia. Tosiasioiden hyväksyminen on viisauden alku. Jos olet lihava, niin et varmaan laihdu ennenkun hyväksyt asian ja alat tekemään asialle jotain. Onko lihavuus asia jota pitäisi suuresti hävetä? No ei oikeastaan, käsittääkseni ei ole rikos jos tykkää syödä. Mutta sitten ei pidä tulla valittamaan jos on koko ajan hiki ja huono olo.
Sitten on vielä näitä kaljuuntumisia ja muita juttuja joille ny harva oikein mitään voi tehdä.

Se on muuten jännää, että kovin harva näkee itsessään huonoja puolia esim. älyn ja huumorintajun osalta. Jokainen kyllä osaa nimetä mikä omassa ulkoäössä on vikana, mutta sitä ei tunnusteta jos on tyhmä kuin saapas tai ei tajua mitään vitsejä ikinä.

 

[alwahla]

Ketä sinä ulkoisesti muistutat eniten, HIFK? Anna joku esimerkki. Se mikä toisen mielestä on rumaa, saattaa toisen mielestä olla kaunista/komeaa.

 

[magnum37]

Todella moni tähän ketjuun kirjoittaneista ilmoittaa suosikkiseurakseen HIFK:n. Pitäisikö tästä päätellä jotain?-)

Joskus kannattaa tietysti miettiä itsesäälin keskellä sitäkin, että itsetunto/luottamus ongelmien yksi syy saattaa olla myös ylpeydessä. Ei tietysti ole kiva saada turpaan kymmenesti jos kaveri saa vain kahdesti, mutta omalle elämälleen tekee aikalailla hallaa sekin, että vetää pellit kiinni elämältä siksi, ettei nyt saanut jotain tiettyä naista tai tiettyä työpaikkaa.

 

[tant gredulin]

Todella moni tähän ketjuun kirjoittaneista ilmoittaa suosikkiseurakseen HIFK:n. Pitäisikö tästä päätellä jotain?-)

Varmasti. Onko HIFK-kirjoittajien prosentuaalinen osuus JA-kirjoittajista suurin vai ollaanko me vain eniten äänessä :)?

 

[Temptation]

Ite täs rupesin miettii tarkemmin tuota itsetuntoa, niin en tiedä miten muilla, mutta ite en edes kykene puhumaan tuollaisia kuten HIFK tääl heittelee. Ei huulet edes kykene sanomaan "olen rumempi ja tyhmempi kuin kaikki muut, voi vitura!".

 

[HIFK]

Harvoinhan tosiaan kukaan myöntää olevansa tyhmä tai älykääpiö. Voi olla, ettei uskalleta, tms. Itse voin sen myöntää tällä palstalla, tosin en välttämättä monillekkaan ihmisille sitten kasvokkain. Vanhemmilleni, tms. kyllä.

Tai sitten muille ihmisille ei ole tarvettakaan puhua sellaisia kuin itse puhun itsestäni. Niin monta kertaa huomannut, että on samassa tilassa ihan tavallisten kaduntallaajien kanssa, eivätkä hekään niin tyhmiä ole. Siis että luulisivat vitsiä tosijutuksi, ja vielä toisivat sen esiin. Noin käy on käynyt itselleni lukemattomia kertoja. En ole ikinä missään nähnyt noin käyvän ja noin monta kertaa.

Pyörällä ajo nyt sujuu, mutta nuo kaikki laskutoimituksen, päättelykyky varsinkin, tavaroiden jatkuva hukkaaminen ja asioiden unohtelu, liikunnalliset vaikeudet, siinä on ainakin muutamia sellaisia juttuja, jotka tuovat jatkuvia vaikeuksia.

Esim. nyt punttisalilla olen käynyt reilu 3 vuotta (syksyllä 2007 aloitin) ja tavoitteena on koko ajan ollut progresiivinen kehitys eri liikkeissä. Ohjelmaa vaihtanut, ruokavaliota muuttanut salitreeneihin sopivaksi, jne. Penkkitulos on kuitenkin se 70 kiloa, vaikka joka ohjelmassa se on ollut mukana. Maastaveto 50 kiloa. Kroppa vain on sellainen, että tuota kehitystä ei tapahdu, eikä voimaa kerry paljoa mitään.

Nyt en ole pariin viikkoon käynyt, kun ei tee mieli maksaa kalliita salimaksuja täysin turhasta. Silläkin rahalla kun saa vaikka mitä. Ja kun ei onnistu, niin ei onnistu.

 

[Trenchtown]

Anteeksi, että puutun itsetunto-ongelmiisi, mutta HIFK, ajattelin laittaa näin kauniin päivän kunniaksi sulle musiikkia:

Jukka Poika laulaa asiaa

"Katkeran totuuden, että itse olen vastuullinen, omasta onnestani nyt ja tässä."

 

[BOL]

Pyörällä ajo nyt sujuu, mutta nuo kaikki laskutoimituksen, päättelykyky varsinkin, tavaroiden jatkuva hukkaaminen ja asioiden unohtelu, liikunnalliset vaikeudet, siinä on ainakin muutamia sellaisia juttuja, jotka tuovat jatkuvia vaikeuksia.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sulla on joku "elimellinen vamma"? Eli sun aivoissa on mahdollisesti jotain häikkää ja siksi tietyt asiat eivät onnistu. Shit happens ja monilla muillakin ihmisillä on tietynlaisia elämää rajoittavia tekijöitä, joille ei vain kertakaikkiaan mahda mitään. Niiden kanssa on opittava elämään. Ajattelepa vaikka Ruotsin kruununprinsessa Victoriaa, jolla on erittäin vaikea perinnöllinen lukihäiriö. Onko hän jäänyt voivottelemaan sitä? Juu, ei ole, koska mitä se hyödyttäisi. Hän on saanut apua ongelmaansa, mutta siitäkin huolimatta jotkut asiat eivät vain häneltä itseltään onnistu. Tai jos onnistuvatkin, ne vaativat huomattavia ponnisteluja. Tuleeko kenellekään mieleen sanoa häntä tyhmäksi näiden ominaisuuksiensa vuoksi? Tuskinpa.

Joskus voi olla niin, että äidin raskauden aikainen käyttäytyminen, sairauteen syödyt lääkkeet tms. aiheuttavat lapselle kehityshäiriöitä tai aivovaurioita. Eivät ne sen lapsen vika ole, vaikka hän joutuu niiden kanssa elämäänkin. Jotkut asiat tässä elämässä eivät vain ole itsestä kiinni. Mutta moni on ja niihin kannattaa keskittyäkin. Tiettyjä asioita ei vain voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisikin. Mitä väliä sillä on, jos et vaikka osaa ajaa kunnolla pyörää? Minä osaan, mutten juuri pyöräile. Ja pystyn ihan hyvin toimimaan arjessa ilman pyörääkin.

Mitä tulee tavaroiden unohtelemiseen, niin sehän on osin opittua ja mitä suuremmassa määrin itsestä johtuvaa toimintaa. Huolimattomuutta. Kerron esimerkin: Jos minun mieheni pää ei olisi kiinni hänen ruhossaan, hän luultavasti hukkaisi senkin. Hänen isänsä on samanlainen. Tavarat ovat jatkuvasti tilapäisesti hukassa ja asioita unohtuu. Hänen äitinsä on mestari etsimään ja löytämään appiukkoni kadonneita tavaroita. Vuosien saatossa myös minusta on tullut oiva salapoliisi, koska olen arjen sujuvuuden vuoksi mieheni tavaroita etsinyt. Tästä on seurannut se, että huolellisuuteen ei edes tarvitse kiinnittää paljonkaan huomiota, koska aina tulee joku, joka etsii ja löytää. Ja näin kierre on valmis. Ja molemmat näistä miehistä ovat menestyneitä uraihmisiä, perheenisiä ja omilla aloillaan tietyllä tavalla kunnioitettuja henkilöitä. Joutuvat luultavasti tiettyjen asioiden kanssa tekemään turhaakin työtä, koska ovat niin keskittyneitä moniin muihin asioihin, että "sivuseikat", kuten avaimet tai lompakko saattavat kiireessä unohtua kymmenenkin kertaa viikossa. Ja kun rouvatkin vielä omalla toiminnallaan edesauttavat tätä hukkaamisen kulttuuria, mikään ei muutu. Molemmat miehet nauravat ja vittuilevat toistensa hajamielisyydelle, vaikka ovat aivan samanlaisia urpoja.

Tee ulko-oveesi muistilista, mitä sulla pitää olla mukanasi, kun lähdet ovesta ulos. Kokeile taskut jne. ennen kuin laitat oven kiinni. Minimoi unohtamisen mahdollisuus. Siitäkin huolimatta joskus avaimet vain yksinkertaisesti unohtuu. Sellaista se on, vittumaista joskus. Muttei kuitenkaan mikään maailmanloppu.

Hae nyt hyvä HIFK ulkopuolista apua ongelmiisi ja epävarmuuksiisi. Ei siinä ole mitään noloa tai hävettävää. Siinä alkaa jo olla, jos ja kun jatkuvasti keksit itkun aihetta ja tekosyitä, miksi elämäsi on niin paskaa kuin se nyt sun mielestä näyttää olevan.

 

[Temptation]

Eikä salillakaan tule tuloksia, kun vetää asenteella "menee vituiks kuitenkin". Ellei sitten tosiaan ole fyysisessä kehityksessä jotain vikaa, koska itse salille lähdettyäni, 16v kesäisenä, nostin penkistä max 55kg, kun taas 8kk päästä sarjat meni jo 80kg:llä hyvin.

Eli tosiaan, käväseppä jollain asiantuntijalla, jos hän osaisi selostaa tarkemmin missä kohtaa on probleemaa. Ei tämä elämä ole sen kummempaa ;)

 

[HIFK]

Tuosta tulikin mieleeni, että voisi aina uusien ihmisten seurassa sitten kun tapahtuu jotain noloa ja tyhmää, niin sanoa ihan suoraan, että on jotain vaikeuksia ja häiriöitä.

Silloin ainakin kaikki tietävät, etten ole tyhmä "tietämättäni". Onhan tuo Victoriakin sen myöntänyt.

Ehkä tuolla ammattiauttaja sitten osaisi kertoa, mikä on tilanne on, mutta eipä tuo tilannetta enää miksikään muuta. Sitä on mitä on, eikä muuksi muutu. Nuo aivotoiminnan häiriöt sun muut, niin eipä niille enää mitään tehdä. Sama ulkonäkö. Eipä sillekkään enää mitään voi tehdä.

Ja homma on nimenomaan siinä, etten edes halua hyväksyä itseäni tällaisena lainkaan. Haluan olla ihan erilainen kuin tällainen urvelo. Hyväksyä että on tyhmä, ruma, osaamaton ja muiden hyljeksimä. Kiitos ei todellakaan.

 

[Ted Raikas]

Nuo aivotoiminnan häiriöt sun muut, niin eipä niille enää mitään tehdä. Sama ulkonäkö. Eipä sillekkään enää mitään voi tehdä.

Sanoisin, että aivotoiminnan häiriöille nimenomaan voi tehdä jotain. Eriasia jos on saanut vakavan aivovamman ja makaa vihanneksena jossain, sitten ei ehkä. Muita ongelmia voidaan kyllä lääkinnällisesti ja terapialla korjata. Toki vaatii siis potilaalta itseltään myös aloitekykyä ja halua parantua.

Ulkonäölle nyt ei tietysti voi tehdä mitään, paitsi leikkauksin. Tosin jos nuo aivotoiminnan häiriöt saa kuntoon, niin ulkonäkökään ei ole enää niin suuri ongelma itselleen, jos ollenkaan.

Valitettavasti vaikuttaisi jo siltä, että olet määrätyllä tapaa hyväksynyt olevasi totaalinen luuseri ja muita kaikin tavoin huonompi tapaus, vaikka muuta väität. Oikeasti sinun tulisi hyväksyä itsesi sellaisenaan heikkouksin ja vahvuuksin sekä olla välittämättä mitä muut ovat ja olla vertailematta itseäsi heihin.

Niin, tiedän, että se ei ole helppoa, koska itse olen taistellut lähes koko elämäni noiden tuntemusten kanssa, enkä ole vieläkään kuivilla siitä. Itse olen kuitenkin tuohon minäkuvan heikkoon tilaan lähtenyt hakemaan apua ja suosittelen edelleenkin sitä samaa myös sinulle. Oikeasti. Et voi hävitä siinä mitään...

 

[Tadu]

Hei oikeesti mitä vittua?? Ei se elämä kellään ole ruusuilla tanssimista. Todella paska olo on ollut itsellänikin, eikä ole tuntunut olevan mitään syytä elää. Tässä kuitenkin olen helvetin tyytyväisenä tällä hetkellä. Mikä on muuttunut? Itseni ulkopuolella ei mikään. Samassa paskassa sitä edelleen tulee kylvettyä. Sisäisesti sitä on tullut muututtua muuttamalla omia asenteitaan ja kuuntelemalla ystäviä, kavereita ja tuntemattomiakin. Sinä HIFK säälität minua kun et edes lue sinulle annettuja neuvoja, joita on jo kaksi ketjua täynnä. Yritä edes. Kiitos.

 

[Pataprinsessa]

Sama ulkonäkö. Eipä sillekkään enää mitään voi tehdä.
QUOTE]

Ulkoisesta viehättävyydestä kuitenkin iso osa tulee siitä, miten paljon pitää huolta itsestään. Eli panostamalla vähän hiuksiin, vaatteisiin, ryhtiin yms. voi muuttua muiden silmissä paljonkin.

 

[HIFK]

On totta, että tietyllä tavalla sitä onkin hyväksynyt olevansa tällainen. Mutta monihan täällä on sanonutkin, että pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Oikein ratkaisua näihin ei vain löydy. Olisi eri asia, jos muut ympärillä olevat ihmiset olisivat eri mieltä kuin itse. Eli heidän silmissään olisin komea, fiksu, osaava, jne. Mutta kun se vain ei ole niin.

Ulkonäköön voi tietenkin vaikuttaa monin tavoin, mutta vaatteetkaan eivät poista pikkupojan tai nössön ulkonäköä. Sama noiden finnien kanssa. Kaikenlaisia lääkekuureja oli ylä-asteelta asti, mutta paha akne jatkuu vieläkin. Vaatteet eivät niitäkään poista. Eli finnitkin jo poistavat naisihmisiä aika tehokkaasti.

Eli vaatteet ja hiukset ehkä sitten viimeistelevät sen, mutta ne todelliset ongelmat on ihan jotain muuta.

Eli tietyllä tavalla olen jo hyväksynytkin oman tyhmyyteni, rumuuteni, osaamattomuuteni, jne. Ei niille vain enää voi paljoa mitään. Sellaisia viisauspillereitä ei vain ole olemassa. Rauhanturvajoukkoihin ei pääse itseni kaltaiset henkilöt. Jne. Eli tuo terapia olisi vain niin turhaa touhua, joka vielä maksaakin ihan älyttömiä summia. Itsellä kun sitä rahaa ei paljoa mitään ole. Muutakin tarvitsisi ostaa.

 

[alwahla]

Eli tietyllä tavalla olen jo hyväksynytkin oman tyhmyyteni, rumuuteni, osaamattomuuteni, jne. Ei niille vain enää voi paljoa mitään. Sellaisia viisauspillereitä ei vain ole olemassa. Rauhanturvajoukkoihin ei pääse itseni kaltaiset henkilöt. Jne. Eli tuo terapia olisi vain niin turhaa touhua, joka vielä maksaakin ihan älyttömiä summia. Itsellä kun sitä rahaa ei paljoa mitään ole. Muutakin tarvitsisi ostaa.

Kuinka moni kavereistasi ja/tai sukulaisistasi on käynyt terapiassa? Mihin perustat väitteesi, että terapiasta ei ole hyötyä? Vai onko kyseessä pelkkä ennakkoluulo?

Kun joskus 10 vuoden päästä/sisällä saat jälkikasvua, niin silloin et voi tasan tarkkaan esiintyä tuollaisena lastesi edessä. Usko tai älä, mutta on olemassa nuoria, jotka katsovat vanhempia henkilöitä ylöspäin. En tiedä tuota kotikuntaasi, mutta huolimatta siitä, että kyseinen paikka vaikuttaa todelliselta räkälältä, jossa asuu pelkästään täydellisen kropan ja pärstän omaavia sussuja, helvetin komeita ja miehekkäitä miehiä, noita sinun useissa viesteissäsi mainitsemiasi luusereita sekä muutamia vanhuksia, olen aika varma, että jossain siellä syrjäkylillä on joitain pikkupoikia, jotka katsovat jopa sinun baariseikkailujasi silmät kateina vihreydestä. Huolimatta siitä, että koet olevasi epäonnistunut ihmisenä, saatat olla joillekin kateuden kohde. Mikä helvetin periferia tuo sinun kyläsi on, jossa kaikkia katsotaan mikroskoopilla ja kaikkien sen asukkaiden oletetaan olevan 100 prosenttisesti terveitä?
Ei aikuisia ihmisiä pitäisi liikuttaa se, että käykö toinen aikuinen ihminen terapiassa vaiko ei. Ja miksi sinun pitäisi sellaisesta niille sinun "kavereillesi" kertoa? Ota pääsi pois siitä lantakasasta, johon olet sen tunkenut.

Jos et kerran halua sivistää itseäsi (tällä hetkellä), niin älä sivistä. Sinulla on aikaa pohtia, että mitä haluat elämässäsi. Voit juosta tussun perässä sitten myöhemmin, mutta älä helvetti ole koko ajan tuollainen kaikkimulletaiheti. Pistä itsesi naisen asemaan, ja kuvittele millaisin aatoksin ottaisit vastaan jonkun tyypin, joka tulisi ruikuttamaan siihen viereesi.

P.S. Kävin nuoruudessani terapiassa yli kahdeksan vuoden ajan Keravalla eikä kukaan kavereistani tai luokkatovereistani tiennyt mitään asiasta.

 

[Hockey Story]

helepotus

Sitä huomaa aina välillä että on kova itsetunto-ongelma kun ei muista omia ongelmiaan enää kunnolla eikä siis oikein enää tunne itseään on onkelmana, mutta tarkemmin ajateltuna sehän onkin helevetinmoinen helepotus joten kyseessä onkin vanhemmiten siis ilmeisesti ns. positiivinen ongelma. Ei niitä omia juttujaan jaksaisi kelata loputtomasti joten unohdus on pelkkää armoa.
Kaikista hirveintä olis jos pitäisi vielä oikeasti kiinnostua omista itsetunto-onkelmistaan.
otetaas taas!