Keltaisen Jaffan hyvä juttu on malliesimerkki, että epämukavuusalueelle menemisen teoria toimii. Pikku hiljaa kun tekee jotain mistä ei oikein pidä, se muuttuu tutuksi ja onkin yhtä äkkiä mukavaa koska sen asian osaa. Täten ihminen laajentaa osaamisaluettaan jne.
Olen funtsinut, että jos toimii päinvastoin tekemällä vain omalla mukavuusalueella olevia juttuja, mukavuusalue alkaa supistumaan ja lopulta päätyy omalle pehmeällle sohvalle josta ei viitsi ja osaa lähteä minnekään.
Anna hyvä mies armoa itsellesi. Ei tarvitse olla paras kaikessa, tärkeää on yrittää parhaansa. 200 kg:stä puolittainen juttu on 100 kg. Jo sillä pääsee todennäköisesti vahvimman 10% joukkoon jos kadulta otetaan otos.
Työelämässä ja missään muussakaan et tule pärjäämään, jos et yritä kunnolla.
Ei kaikki muutkaan ihmiset ole jormaolliloita vaikka tekevät parhaansa, mutta silti se riittää onnelliseen elämään ja kohtuulliseen pärjäämiseen. Uudet työtehtävät tuntuvat aluksi vaikeilta, mutta yleensä ne oppii kun vain sisulla yrittää.
Luovuttaminen on juuri menoa sille mukavuusalueelle ja sohvalle päätymistä.
Itsetunnossa on sellainen mukava juttu, että se paranee iän mukana lohdutuksena 15-20 vuotiaille, jotka sen kanssa painii. 30 vuotiaana tuntuu, että vain taivas on rajana. Siitä vanhempana sitten huomaa ettei se ihan niin menekään, mutta se sitten toinen tarina.
Olen funtsinut, että jos toimii päinvastoin tekemällä vain omalla mukavuusalueella olevia juttuja, mukavuusalue alkaa supistumaan ja lopulta päätyy omalle pehmeällle sohvalle josta ei viitsi ja osaa lähteä minnekään.
Salilla taas en jaksa enää treenata, kun tiedän, ettei niitä geenejä ole sen tekemiseen riittävästi. Moni treenaa koko ikänsä hullun lailla, eikä koskaan tule nostamaan 200 kiloa penkistä, koska ei ole lahjoja siihen touhuun. Ei ole minullakaan. Ne lahjat olisi kyllä näkynyt sen 3,5:n vuoden aikana, jos niitä olisi ollut.
Esim. nuo 4 asiaa ovat sellaisia, joita ei voi todellakaan pelkällä hyvällä tai täydellisellä itsetunnolla saavuttaa. Tarvitaan todella paljon muutakin. Enkä jaksa minkään puolittaisen jutun takia alkaa rehkimään. Mieluummin sitten luovutan ja myönnän että olen heikko ja huono tekemään näitä juttuja.
Anna hyvä mies armoa itsellesi. Ei tarvitse olla paras kaikessa, tärkeää on yrittää parhaansa. 200 kg:stä puolittainen juttu on 100 kg. Jo sillä pääsee todennäköisesti vahvimman 10% joukkoon jos kadulta otetaan otos.
Työelämässä ja missään muussakaan et tule pärjäämään, jos et yritä kunnolla.
Ei kaikki muutkaan ihmiset ole jormaolliloita vaikka tekevät parhaansa, mutta silti se riittää onnelliseen elämään ja kohtuulliseen pärjäämiseen. Uudet työtehtävät tuntuvat aluksi vaikeilta, mutta yleensä ne oppii kun vain sisulla yrittää.
Luovuttaminen on juuri menoa sille mukavuusalueelle ja sohvalle päätymistä.
Itsetunnossa on sellainen mukava juttu, että se paranee iän mukana lohdutuksena 15-20 vuotiaille, jotka sen kanssa painii. 30 vuotiaana tuntuu, että vain taivas on rajana. Siitä vanhempana sitten huomaa ettei se ihan niin menekään, mutta se sitten toinen tarina.