Itsensä telomisen jalo taito

[Satellite]

Nyt on sellainen kiire, että en ehi lukea ylläolevia. Oma tapaukseni sijoittuu tämän kesän alkuun, ja tapahtui ulkona olevalla salibandykentällä. Tämä ei ole varsinainen urheiluvamma, koska tämä tapahtui kentän ulkopuolella mennessäni hakemaan palloa joka lensi reunan yli.

Elikkä pelasin sählyä ulkokentällä. Kentän laidat oli tuettuna sellaisilla kohtalaisen isoilla kivillä, jotka olivat juuri sen laidan vieressä (kentän ulkopuolisella puolella, luonnollisesti.) Juoksin hakemaan palloa ja astuin sellaisen kiven päälle sillee sopivasti, että nilkkani turposi aika pahasti. Tuloksena nivelsiteiden repeäminen.

Tästä tapahtumasta on kuukausi aikaa, ja edelleenkin jopa uiminen tuottaa kipua, juokseminen täysiä ei luonnistu vieläkään, jalkapallon kevyttä pelaamista toi jo kestää. Ja tämä oli silkkaa huolimattomuutta.

 

[seeyou@jäähalli]

Viestin lähetti Designer
Pään ovenkarmiin lyömisestä tuli mieleeni.

Lapsuudenkodissani me veljekset asuimme yläkerrassa. Sieltä, ja sinne, piti tietysti siirtyä portaita pitkin, ja asiaan kuului, että siirtyminen tehtiin mahdollisimman nopeasti. Portaikko on U-kirjaimen muotoinen. Tapanani oli alaspäin tullessa aina hypätä sieltä viimeisestä mutkasta alas eteiseen. Niin teinkin, kunnes kerran sijoitin otsani keskelle oven yläkarmia. Osumaa seurasi luonnollisena jatkumona selälleen laskeutuminen eteisen lattialle. Ihme kyllä, tuo ei edes pahemmin sattunut. En hyppinyt enää noilta rappusilta.

Nuo raput olivat muuten melko liukkaat, joten aika usein joku meistä siirtyi käyttämään ns. vapaata tyyliä jossain vaiheessa siirtymisprosessia. Kolhuja tuli, muttei suuria vaurioita.

Pään ovenkarmiin lyömisestä minullakin on (ei niin miellyttäviä) kokemuksia:

Siinä samaisessa paikassa, jossa olen myös esittänyt Elvis-tulkinnan laiturilla, on erittäin pienet oviaukot aittaan.

Pienestä koostani johtuen en ole tottunut siihen, että oviaukoissa pitäisi nöyristellä. Niinpä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen yrittänyt vauhdikasta ulostautumista ko. aitasta (ja myöskin saman paikan maakellarista) sillä seurauksella, että on kuulunut kumahdus umpipuisen karmin ja onton puupään kohtaamisen seurauksena. Tämän jälkeen olen yleensä esittänyt tuntemani alatyylisten ilmausten repertuaarin varsin kovaäänisesti. Muistaakseni olet saanut tästä varsin hyvät naurut joskus...

Yhden tai kaksi tuollaista onnettomuutta voisin ymmärtääkin, mutta miksi ihmeessä ihminen ei opi omista virheistään?

 

[Rok]

Mää olen kova poika telomaan itseäni. Käden olen onnistunut murtamaan kolmeen kertaan. Ja joka kerta on mennyt oikea käsi - tosin olen onneksi vasuri.

Ensimmäinen kerta sattui joskus penskana, kun olimme hoitotädin kanssa jossain leikkipuistossa. Olin kiivennyt portaita pitkin liukumäen päälle ja valmistauduin laskemaan alas, kun joku tönäisi minua selästä, minkä jälkeen lensin alas ja mursin ranteeni.

Toinen kerta sattui noin kymmenen vanhana. Olimme veljeni ja yhden kaverin kanssa rakenteet majan kotimme vieressä olevaan pieneen puistikkoon, ja nimenomaan siellä sijaitsevaan isoon mäntyyn. Noh, kaatosateen jälkeen lähdin sitten kiipeilemään tuonne kolmen metrin korkeuteen. Yhtäkkiä huomasin, että nyt mää perkele putoan, ja seuraavaksi tajusin, että olkapää on aivan rikki. Kaverit sitten hinasivat minut tien yli kotiin, jossa äidilleni vakuuttelin, että "ei tässä mitään ole, pikkuisen varmaan tärähti vain". Oikeasti koko perhanan olkaluu (?) oli todella pahasti poikki. Ja kyllä sattui ihan kiitettävästi, kun luun päät piti vetää takaisin paikoilleen.

Kolmas murtuma näki päivänvalon ollessani 13-vuotias. Jostain syystä löin tuolia, ja käsihän siinä murtui. Hyvin, hyvin taktista :)

Kaksi kertaa olen saanut kiekon päähäni pihapeleissä - molemmilla kerroilla muutaman tikin arvoisesti. Ja kerran kompastuin mummon mökillä juostessani kiveen sillä seurauksella, että leuka osui toiseen kiveen. Muista muistikuvia tapauksesta ei ole kuin että verta ja itkua tuli niin perhanasti. Ja myös muutama tikki.

Viimeksi taisin toden teolla teloa itseäni abiristeilyllä puolisen vuotta sitten. Hyvällä alulla olevassa pöhnössä lähdimme kaverien kanssa "valloittamaan laivaa", eli käytönnössä kiertelimme ympäriinsä hirveällä vauhdilla. Jostain syystä sitten loikin portaita alas niin kovalla tarmolla, että onnistuin kaatumaan koko painollani kyynärpään päälle. Ja kyynärpää osui sellaiseen laivan portaiden reunassa olevaan metallivahvikkeeseen. Kolme tikkiä siihen tuli, mutta suurimmat tuskat ilmenivät vasta seuraavina päivinä. Viikkoon en pystynyt kättä kunnolla liikuttamaan, ja oireita on ajoittain havaittavissa vieläkin. Enpä varmaan viitsi lääkärissäkään käydä näyttämässä, kun tuskinpa hyö voivat minulle muuta neuvoa lääkkeeksi kuin lepoa...

Edellä mainittujen sessioiden lisäksi olen muutamaan kertaan onnistunut kaatumaan saunassa - pahimpana seurauksena käden sijoiltaan meno. Ja kyllähän sitä kaikkea muutakin pienempää säätöä on tapahtunut... Tämä avautuminen toki kuitenkin riittänee tällä erää :)

 

[Rok]

Edellisestä viestistä unohtui yksi nolommoista telomisistani.

Lähdin noin 14-vuotiaana viikoksi kaverin mökille. Noh, saavuimme mökille myöhään yöllä ja päätimme lähteä uistelemaan seuraavana aamuna. Eipäs siinä mitään kaloja saatu, mutta kaverin soudellessa takaisin mökkirantaan otin vasemmalla kädelläni kiinni kaislasta. Hyvin, hyvin nerokas teko. Kaisla sitten viilsi sormen sen verran pahasti auki, että rasvakudoksia alkoi pursuta ulos, ja muutama tikkihän siihen piti käydä heittämässä. Ja tietysti suhteellisen pitkän veneily- ja autoilumatkan päässä. Enpäs sitten pystynyt tekemään oikeastaan mitään koko mökkireissun aikana. Ja on varmaan kaverin vanhemmillakin ollut ns. "kyrpä otsassa", kun on täytynyt lähteä naapurin penskaa hinaamaan terveyskeskukseen kesken mökkilekottelun.

Nooh, tekevälle sattuu...

 

[Pordinard]

Muutama vuosi sitten pelailin sählyä kavereiden kanssa. Tein maalin, ja löin kättä päälle erään joukkuetoverini kanssa. Jotenkin peukaloni jäi sinne kämmenten väliin, ja venähti tjsp.
Jäivät sählypelit vähäksi aikaa.

Toinen tapaus: Olin noin 3-vuotias, ja tepastelin ympäri taloa. Liukastuin siinä sitten lattialle pudonneeseem Lassi & Leevi-julisteeseen ja lennähdin komeasti selälleni. Tuo tuli jopa videolle, ja olen monesti nauranut kohtaukselle jälkeenpäin.

Kolmas tapaus: Pelasimme taas sählyä pihalla, tällä kertaa rullaluistimilla. Keskellä "kenttää" oli kaivonkansi. Luistelin siinä hyökkäykseen ja tietenkin kompastuin siihen kaivonkanteen. Tuloksena lohjennut hammas.

 

[Parker27]

Onko kukaan teistä juossut päin tiiliseinää :-)?

Mä voin sanoa että se sattuu ja hitosti. Olin jotain 6v kun me asuttiin rivitalossa ja sitten yhtenä kauniina kesäpäivänä meidän kämppää tuulettiin ja mä juoksin pienenä vekarana pihalla ja emäntä sitten huusi jotain en muista enään. Kuitenkin jotain et tulehan jo sisään sieltä. Ja mä lähdin hirveällä vauhdilla juoksemaan siitä avoinaisesta ovesta sisään ja mä en tiedä mitä tapahtui mutta mä juoksin suoraan siihen oven reunaan pahki. Ja löin pääni tiiliseinän kulmaan. Mä muistan aina sen kuinka paljon sitä verta tuli. Mulla oli tosi iso reikä päässä ja eiku sairaalaan. Se sattui ihan sairaasti mä muista sen vieläkin vaikka siitä on aikaa pian 17vuotta.

Olen mä sitten meinannut hukkua muutaman kerran. Pienenä juoksin siskon perässä mereen ja lippalakki jäi vain pinnalle :-) Olis se varmasti näky. Mä olin jotain 3v silloin varmaan.

Sitten kiikusta olen tippunut niin että polvi vääntyi pahasti ja sitten olkapää vääntyi..joten näin pienenä..heh

 

[Gellner]

Viestin lähetti jounster
Näissä kommelluksissa en itse telonut itseäni, mutta olin telojana. Kai ne saa silti kertoa? =)

Olin ehkä jotain viiden vanha, ja olimme käymässä tuttujen mökillä. Faija siellä sitten opetti meikäläistä pelaamaan krokettia. Minä tähtäilin siinä sitten sitä krokettipalloa krokettimaila kädessä, ja faija seisoi edessäni sen rautalangasta väännetyn "maalin" takana, hieman kumartuneena osoittaen kädellä mitä linjaa pitkin kannattaa sitä palloa lyödä tms. No, minä tähtäilen ja faija osoittelee siinä edelleen. Lyönpä siinä sitten sitä palloa, ja lähteekin sen verran kova lyönti että maila heilahtaa kunnolla. Heilahtaa vielä sen verran, että osuu faijaa suoraan otsaan. Seuraukset: otsaan haava -> terveyskeskukseen -> tikkejä otsaan. En muista menikö se pallo maaliin... =)

Samantapainen tapaus täälläkin. Olin naapurin kersojen kanssa minigolffaamassa. Naapurin poika seisoi puolisen metriä takanani ja antoi ohjeita miten saa oikein kovan lyönnin. Minä sitten tein työtä käskettyä ja koitin "lämätä" palloa. No, mailahan osui kyseistä kaveria suoraan kuonoon. Miten voikin niin pienestä nenästä tulla niin älyttömän paljon verta.

 

[Chip]

Pari vuotta sitten minä, kaverini, hänen isosiskonsa ja serkkunsa aloittelemassa mökkeilyä kaverini suvun mökillä, jossa ei ole sähköä tai vettä. No serkkupoika menikin sitten pilkkomaan polttopuita että saisimme tulet tehtyä. Pian hän tuli kuitenkin mökin kuistille ja huuteli, että nyt tais käydä pahasti. Vasemman käden etusormessa oli syvä haava, josta pulppusi verta ihan reilusti.

Puita pilkkoessa oli käynyt niin, että kirves oli osunut puukatoksen huopakaton liepeeseen juuri ennen aiottua lyöntiä ja kimmonnut suoraan kohti halkoa pitelevää kättä. Onneksi kaveri sai sentään vedettyä kättään sen verran pois alta, että kirves ei osunut ranteeseen vaan teki etusormeen luuhun asti menevän liepeen. TUolloin vähän kuitenkin ärsytti, kun vartin mökkeilyn jälkeen täytyi lähteä toista kuskaamaan sairaalaa kohti.

 

[vision]

Seuraava tapahtuma ei sattunut minulle, mutta kerrotaan kuitenkin : Ala-asteaikoina teknisen tunnilla olimme saaneet hienot makkaratikkumme valmiiksi ja saimme lähteä hienon talvipäivän kunniaksi läheiseen mäkeen laskemaan liukureilla. Laitoimme reppumme ja tikkumme sitten mäen viereen pienen kummun alle, joka toimii myös oivana hyppyrinä. Lähdimme siitä sitten letkassa laskemaan ja kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes tajuamme laskevamme hyppyriin siten, että tipumme suoraan reppujemme ja tikkujemme päälle. Yksi koulukaveri sitten tipahti huonoksi onnekseen suoraan hieman pystyssä olevan tikun päälle. Aikamoinen huuto siitä sitten tuli ja suorinta tietä terkkarille.

Itselleni kävi seuraavasti : kaverini oli saanut hienon käsijarruisen pyörän perinteisen jalkajarruisen sijaan ja sitähän piti tietenkin päästä kokeilemaan. Enhän minä sitten ajaessani muistanut ettei siinä ole jalkajarruja. Siitä sitten päätä pahkaa polkimia väärään suuntaan hulluna polkien suoraan ruusupuskaan. Hieman pisteli.

Olen myöskin heittänyt pesäpallomailan lyöntini jälkeen suoraan kaveriani päähän. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu pienenä, nyt sitä teloo itseään korkeintaan humalassa.

 

[TBK]

Viestin lähetti vision

Olen myöskin heittänyt pesäpallomailan lyöntini jälkeen suoraan kaveriani päähän.

Minä olen taas heittänyt kakkoselta etenijää takaraivoon. Olin kakkospesällä ja jostain ykkösen tietämiltä heitettiin pallo minulle, jotta voin käryttä sinne pyrkineen juoksijan. Ahneuksissani yritin vielä käryttää kolmoselle juossutta, mutta hän ja pallo eivät ikinä kolmoselle päässyt.

Palaan ketjun aiheeseen varmasti myöhemmin. Pitää vaan ensin miettiä minkä jutun kerron...

 

[Kaiser Soze]

Viestin lähetti Parker27
Onko kukaan teistä juossut päin tiiliseinää :-)?

En juossut, mutta mopolla ajanut..

13 vuotiaana nassikkana otin kaveriltani viritetyn Raisun lainaan ja lähdin koeajoelle.
Kypärä päähän kyttien varalta ja eikun hanaa ja menoksi.
Kulki kuulemma 60kmh. Lutku pohjassa päästelin Ilmajoen uimahallilta Ilkan kentälle jossa Ilmajoen tuntomerkki Ilkan patsas sijaitsee.
Kanttaus hiekalla kurviin ja matka kohti patsasta. Hieman liian myöhään jarrutus kokemattomana, vauhtia liikaa ja seurauksetkin sen mukaiset.
Suoraan mopolla päin Ilkan patsasta.
Jätkä tykin suusta sarvien yli suoraan pää edellä Ilkan patsaaseen kuin tikka tauluun.
Pää olisi murskaantunut kuin vesimeloni ilman poliisin pelkoa.
Kypärässä perkeleellinen lovi, mopon etuhaarukka banaaniksi ja jätkä sekaisin kuin ellun kana.
Tovin ihmeteltiin ollaanko hengissä ja eikun mopo käyntiin ja palauttamaan kaverille. Oli siinä selittämistä..

Se kypärän käyttäminen pelasti pomminvarmasti henkeni...

Samaa päätä sovitettiin pari vuotta myöhemmin Ladankin tuulilasiin, mutta siinä tapauksessa Lada oli se heikompi osapuoli..

Ai perkele että mulla onkin kova pää...

K

 

[sivurauta]

Vahva laji meikäläiselle

Nimittäin on kerta jos toinenkin tullut törmäiltyä. Jospa etenemme ylhäältä alaspäin ja kerron osan vaurioistani samalla. Päässä sisällä ón paljonkin käynyt tapaturmia, ne ei vaan heti näy ulospäin. Otsani on tänä keväänä tikattu; löin jalkapallon harjoituspelissä pääni yhteen oman! puolen pelaajan kanssa. Seuraava arpi löytyy huulen alapuolelta. Pentuna joskus juoksin kotona taloa ympäri ja liukastuin syöksytorven alla olleeseen jäätikköön ja löin leukani syöksytorven kulmaan. Käsistä löytyy epämääräinen määrä puukon, kirveen ja koiran puremien jälkiä. Vasen polveni meni joskus jalkapallopelissä kunnolla (ristisiteet, nivelsiteet ja kierukat). Lisäksi jaloista löytyy epämääräinen määrä muita "kolareiden" aiheuttamia jälkiä, mutta vielä sitä suunnilleen omilla jaloilla kävellään.

 

[Rosoh]

Viestin lähetti Parker27
Onko kukaan teistä juossut päin tiiliseinää :-)?

En mutta, nyt tuli mieleen aivan älytön tapaus.
Joskus kersana tuli mieleen kokeilla samaa mitä Chaplin:lle, Ohukaiselle&Paksukaiselle etc... käy joka leffassa = kävelee maassa makaavan haravan piikkeihin ja varsi osuu nenään.

Ajattelin kokeilla "ihan vaan varovasti", mutta en ihan ymmärtänyt fysiikan peruslakeja: harjanvarren (130 cm)vipuvarsi efekti x 65 kg massa = vastaa alle 60 kg maakuntatason nyrkkeilijän ala-jabia!!! SATTUU ja veri vuotaa.

 

[wilco]

Varmasti kaikki ovat tämän tehneet lapsena.

Eli kylmällä talvipakkasella: "hmm...rautakehikko, iskenpä kieleni siihen kiinni". Kyllä se sitten on aika kivulias teko, vaikka pistäisi vain kostean käden rautaan kiinni. Mutta kyllä kieli on ykkönen.

Että silleen...

 

[Jomppa]

En myöskään suosittele menemään tikkasotaa, varsinkaan jos lupaa antaa pikkuveljelle puun suojaksi. Viisi tikkaa puuhun kiinni ja sitten juostiin...

Junnupelaajana oli tapana kerätä rahaa erilaisilla talkoilla. Meidän joukkueella oli joka viikko Rautaruukin nurmikoiden leikkuuta. Siinä sitten leikkailtiin viimeisiä pusikon ympäryksiä ja ei paljon koko homma kiinnostanut. Kaiken lisäksi se nurmikonleikkurin ja pensaan väli oli suunniteltu varmaan aivan tahallaan liian kapeaksi ettei siitä pääse leikkaamaan. oh, viisaana poikana päätin työntää leikkurin vauhdilla siitä läpi ja hoitaa leikkuun kunnolla. Parin askeleen vauhti, leikkuri tökkää pensaaseen ja nousee pystyyn. Samalla yksi askel eteenpäin ja naps. Siisti vekki isovarpaan päässä ja eikun tikattavaksi. Oli muuten jännä tunne luistella seuraavan kerran harjoituksissa, kun oli tikkejä varpaassa

p.s. Osti muuten seura uudet lenkkarit, kun vanhoissa toinen kenkä oli mallia avokas.

 

[TaoTao]

Viime syksy oli kokonaisuudessaan melkoista telomista.

Ensimmäisenä lomapäivänä pyöräilin kaverilta vauhdikkaasti kotiin ja tunturi etuhaarukka irtisanoi itsensä. Tipahdin täydestä vauhdista tangon päälle -> pernassa repeämä ja viikoksi osastolle.

Edellisen tapahtuman johdosta tuli yli puolen vuoden ehdoton urheilukielto. Alkusyksyn ensimmäisissä opiskelijabileissä teloin taas itseäni. Vakuuttelin kavereille olevani ihan rauhallisesti, mutta kas kummaa mopo karkasi jossain vaiheessa ja olikin tullut juotua yksi jos toinenkin liikaa. Loppuillasta onnistuin tippumaan sisäänjohtavien rappusten kaiteelta, selkä edellä pyörätelineen päälle jossa vielä oli yksi polkupyörä! Onneksi olin saanut jostain tolpasta sen verran otetta, että tipuin vain osittain telineelle -> polvi ja kylki oli pari viikkoa hieman hellänä.

 

[Tilatiili]

Riivattu alapää

Viestin lähetti 1900
jumalauta, mikä kirvely alkoi kasseissa! Siis aivan totaalinen kirvely joka muuttuu oikeen kunnon tuskaksi.

Itse kohtasin kyseisen kiirastulen suihkun jälkeen. Vetäisin vaatekaapista kalsarit jalkaan ja hetken päästä kasvoilleni nousi epäuskoinen ilme. Mikä perkele mua polttaa! Housut pois ja tutkimaan pusikkoa. Karvojen juuressa sätki keltiäinen ja suihki chilejään hermopäätteisiini. Herää kysymys, oliko kaappini radioaktiivinen ja pesukoneesta selvinnyt satiainen joutunut mutaation kouriin?

Toisen kerran, nuorempana, kävelin taskussani tikkuaski. Pari tikuista oli irtonaisena taskun pohjalla ja kas, ne syttyivät. Ehkä kyseessä oli aiemmissa viesteissä mainittu harjanvarren tai imuriputken kiilautumisilmiö, en tiedä? Onneksi ei koko askia kohdannut ns. ämmänpieruilmiö, tai seuraukset olisivat saattaneet olla vakavat.

 

[katjuska]

Viestin lähetti vision
Olen myöskin heittänyt pesäpallomailan lyöntini jälkeen suoraan kaveriani päähän.

Minä en ihan mailaa, mutta kerran yläasteen liikunta tunnilla hutasin pallon suoraan siepparin otsaan. Kerrankin minun lyöntini osui ja lähti oikein nätisti!

Viestin lähetti Parker27
Onko kukaan teistä juossut päin tiiliseinää :-)?

En muista juossseeni päin tiiliseinää (ovia ja kulmauksia päin onkin tullut käveltyä useampaan kertaan), mutta veljeni ajoi pentuna polkupyörällä päin kerrostalon kiviseinää.
Piti testata venäläisen pöyrän kestävyyttä. Heikkohan se oli; runko poikki. Isille korjattavaksi ja uusi testaus. Eikä edelleenkään kestänyt.

Itselläkin tämä telomisen jalo taito on aina ollut hyvin hyppysissä. Pentuna varsinkin jalat oli aina mustelmilla ja naarmuilla, housun polvet aina rikki jne. Lukuisista tapauksista tässä pari:

Olin arviolta jotain 9-11 vuotias ja viiletin kotona ilman sukkia. Veli sitten huusi huoneestaan, että tulehan käymään ja minä vikkelänä tyttönä tietysti säntäsin paikalle niin nopeaa kuin ehdin.
Vähän liiankin vikkelään. Äiti oli juuri pessyt/vahannut käytävän ja minä vedin komeat lipat. Kaiken huipuksi liu'uin käytävää pitkin veljeni huoneen ovelle asti ja löin jalkani ovenkarmiin, suoraan sääriluuhun.
Vaikka kuinka yritin purra huulta ja niellä itkua, se murtautui väkisten läpi. Sattui sen verran mukavasti. Näkyypä tuossa vasemmassa sääressä edelleen varsin selvä arpi kyseisestä tapauksesta.

Vuosi sitten keväällä kouluun pyöräillesäni kaaduin taas komeasti. Syytä ihmettelen vieläkin, tasainen asfaltti pyörätie. Pääsin juuri pienen mäen päälle ja olin survomassa hanskoja repun sivulokeroon (vauhdissa tietenkin, olinhan tehnyt sen monta kertaa ennekin ilman ongelmia). Tällä kertaa pyörä päättikin ottaa komennon ja päädyin turvalleni maahan melkein vastaantulijan päälle.

Kämmenet auki, farkun polvi melkein puhki. Ja tietenkin löin pahiten juuri oikean ranteeni johon hankin jännetuppitulehduksen pari kuukautta aikaisemmin (lentopallossa).
Eipä siinä auttanut kuin puolirampana veivata kouluun ja mennä suoraan terveydenhoitajalle paikkaan haavoja.

Että näin tällä kertaa.

 

[LaCew]

Joskus ehkä kymmenvuotiaana tapahtunutta: olin juuri poistumassa olohuoneestamme ja sattuipa siinä olohuoneen sisääntuloaukon kohdalla lojumaan potkispallokin, joka oli eteisestä siihen vierinyt. No tietysti ajattelin palauttaa pallon vauhdikkaasti takaisin oikealle paikalle; pieni vauhti ja potku...suoraan seinänkulmaan. Pallo jäi kyllä paikalleen, mutta meikeläinen lähti röntgeniin, joissa todettiin murtuma pikkuvarpaassa.

 

[OikeaPakki]

Tämä menee alaotsikkoon muiden telomisen jalo taito..

Joskus 12-kesäisenä (tosin oli talvi, heko) vetäisin katupelissä lämärin pikkuveljen silmään. Onneksi oli käytössä vain tennispallo, mutta silti musta silmä.

No ei siinä, mitään sattuuhan noita. Ilveilivät kuulemma koulussa mustasta silmästä.

Seuraavana päivänä lumisotasilla ja heitin hieman jäisen pallon tietysti siihen toiseen silmään. Pisihän se senkin silmän mustaksi vaikkei sen kummempaa onneksi käynyt.

Hauskan näköinen pesukarhu-pikkuveli mustine silminensä vaelteli meillä pari viikkoa...äiti tykkäs kovasti.

 

[Warre]

Parker27 kirjoitti: Onko kukaan teistä juossut päin tiiliseinää :-)?

Osaa Jatkoaikalaisia näyttää yhdistävän tuo päähän osuneet iskut eri muodoissaan. Tästä ei varmaan voi vetää mitään yhtäläisyyksiä kaukalossa tapahtuviin aivotärähdyksiin? Jep jep, siis asiaan: Olen juossut päin tiiliseinää. Pikkunassikkana meillä oli tapana taloyhtiön Duudsonien kanssa leikkiä piilosta/hippaa ns. huoltokäytävässä, jonka sai pimennettyä täysin myös kesäaikaan. Tämä käytävä oli n. 1.5 m leveä ja n. 25 m pitkä päättyen molemmista päistään tanakkaan tiiliseinään. Nooh, hippa aloitti käytävän toisesta päästä etsimisen ja me muut menimme piiloon täydellisen pimeyden vallitessa. Parhaimmat piilopaikat alkoivat täyttyä, mutta käytävän päässä oli yksi hyvä ”kolo” johon mennä. Meikäpoika tietysti spurttasi sähäkästi täysin pilkkopimeässä ehtiäkseni sinne ensimmäisenä. Juu, kerkesin sinne ensimmäisenä, mutta arvioin matkan totaalisesti pieleen ja rullasin täyttä höyryä päin sitä tanakkaa tiiliseinää… Korvissa ei soinut Säkkijärven polkka, mutta ne sarjakuvistakin tutut tähdet välkkyivät aika kirkkaina pimeässä huoltokäytävässä.

 

[zamuel]

Minä rälläköin pikkupoikana (9 v) melkein sormeni poikki. Seurattuani isän rälläköititouhuja sain kunigasajatuksen tehdä yhdestä pikkuautoistani avomallisen kyseisellä laitteella. Lopputuloksena oli luu näkyviin etusormesta. Sormeen ei sattunut lainkaan moneen minuuttiin, joten kävelin rauhallisesti esittelemään sitä äidilleni, joka saikin sitten kohtauksen... Muistoksi jäi arpi sormeen sekä pienoinen pelko kaikkia moottorisoituja työkaluja kohtaan.

Laskettelin 14 vuotiaana polveni sököksi. Lumitykit olivat jauhaneet suljetulle rinteelle komeita monen metrin korkuisia lumivalleja. Sinne piti mennä ja laskea vauhdilla tälläisen vallin yli. Valitettavasti valli olikin "kaksiosainen". Välissä oli ns. kanjoni, jonka seinää päin lensin vauhdilla jalat edellä. Tämän jälkeen toinen polveni onkin ollut vähemmän toimiva ja mennyt kymmeniä kertoja sijoiltaan. Onnekseni sen voi painaa takaisin omin avuin eikä muljahteluongelmia ole ollut pariin vuoteen. Polvea on kuvattu pari kertaa, mutta leikkaukseen asti en ole mennyt. Jotkut siteet sieltä (terveys sellaiset luultavasti) menivät.

Olen polttanut hiuksiani, kulmakarvojani ja silmäripsiäni tulella leikkiessäni. Kaverilta paloivatkin ripset ja kulmakarvat kokonaan, minulle tuli vain osittaisvaurioita. Hän olikin varsin hauskan näköinen tapahtuman jälkeen. :)

Leikin seitsemän vuotiaana kakarana kirjoituspöytäni ääressä. Jotain tipahti lattialle ja laskeuduin poimimaan sitä. Noustessani seisomaan revin selkääni komean parikymmentä senttisen arven kirjoituspöydän avonaisen laatikkon reunaa apuna käyttäen... Kyllä pääsi itku. Iloisesta tapahtumasta on vielä 20 vuoden jälkeenkin muistona ~10 senttinen viiltojälki.

Kaveri hinasi minua mopolla, pidin kiinni mopon takaritsistä. Yhdessä alamäessä kaverini sitten päätti oikoa jalkaansa tunkien sen suoraan eturenkaani pinnojen väliin. Lensin komeassa kaaressa tielle, tajunta kaikkosi hetkeksi ja leukaani tuli kolo. Nykyään leuassa on paikka johon ei partakaan kasva.

15-kesäisenä kölvinä päätin kantata uljaalla Tiger-mopollani yhteen risteykseen rehvakkaasti kuin road racing -kuski ikään. Vastoin ennakko-odotuksiani asvaltilla olikin hieman irtohiekkaa ja mopo karkasi alta ja liukuen tien yli ojaan. Minä taasen pyörähdin muutaman kerran asvaltilla ympäri ja jäin keskelle risteystä ihmettelemään mopon mystistä katoamista. Dorka nahkatakki ja hanskat estivät yläkropan vauriot ja jalkoihin tuli vain pientä asvaltti-ihottuma. Henkiset vauriot taasen olivat suurempia, kun paikalle pysähtyi muutama tapahtuman nähnyttä autoilijaa taivastelemaan tapahtumaa ja kyselemään vointia. Vitutusta lisäsi se, että mopon runko vääntyi hieman , tankki raapiintui, estetiikkaa lisääviä muovihimmeleitä irtosi, etujarrun kahva katkesi ja kypärään tuli naarmuja.

 

[el pebe]

Joskus varmaan 11-vuotiaana paukuttelin rumpuja autotallissa kaverin siinä rämpyttäessä uutta sähkistään. Meininki oli jostain syystä jo valmiiksi aika hulvaton, mutta totta kai minun oli pakko työntää vielä nokkahuilu suuhun ja jatkaa paukuttamista molemmin käsin samalla kun nokkahuilu roikkui suussa ja kaikin voimin siihen puhaltelin. Totta helvetissä se kävi naurattamaan aivan jumalattomasti, ja näin ollen tapahtui varsin yleinen nauruliike: pää kallistuu taaksepäin ja sitten humahtaa alaspäin... ja kops! Nokkahuilun toinen pää pamahti suoraan toiseen tomiin, ja suukappale upposi aivan helvetin syvälle kitalakeen. Siitä sitten pihalle suu täynnä verta ja sitä syleskeltiinkin aika kauan. Ja kaveri nauroi koko ajan vieressä. Ja eipä tullut syömisestäkään enää mitään sinä iltana. Eh... Ei se kyllä sillon yhtään hassua ollut.

Juu ja kaikki varmaan tietää sellaiset isot roskaboksit mitä on jokaisen taloyhtiön roskiksessa/varastossa. Kokeilkaapa oikein terhakkaasti hypätä sellaisen päälle istumaan niin että peukalo jää kannen alle ja koko muu ruho kannen päälle. Aijaijai. Eihän siitä edes pääse pois ellei vähän ponnista perseellä eli siis litistä lisää omaa sormeaan.

Jep ja Ted Raikkaan riippumattotarinasta tulikin vielä mieleeni. Jossain Lpr:n lentokentän laidoilla oli joskus erään kadun päässä sellainen sulkupuomi, varmaan n. 1,25 metrin korkeudella. Olin ylästeella ja kavereiden kanssa tultiin pyörillä joltain ihme koulun retkeltä. No, vauhti oli jo aika hyvä, ja totta kai - muiden kiertäessä - minun piti yrittää alittaa se puomi. Vähääkään vauhtia hidastamatta. Pää meni vielä ali mutta selkä ei ollut tarpeeksi kyyryssä... koski.

 

[Sistis]

Pitkästä otsatukasta on harmia... allekirjoittanut on lukioaikana jättänyt hiuksensa takin vetoketjun sekä auton ikkunalasin väliin. Tukkani ulottui suunnilleen leukaan asti, joten kummassakin tapauksessa on pään asento ollut melkoisen erikoinen.

Kummastakaan tapauksesta ei aiheutunut kipua, mutta naurua ja vittuilua sitäkin enemmän. Ja kyllä. Minulla on vieläkin yhtä pitkä tukka.

 

[M10]

Viestin lähetti Sistis
Pitkästä otsatukasta on harmia... allekirjoittanut on lukioaikana jättänyt hiuksensa takin vetoketjun sekä auton ikkunalasin väliin. Tukkani ulottui suunnilleen leukaan asti, joten kummassakin tapauksessa on pään asento ollut melkoisen erikoinen.

Kummastakaan tapauksesta ei aiheutunut kipua, mutta naurua ja vittuilua sitäkin enemmän. Ja kyllä. Minulla on vieläkin yhtä pitkä tukka.

Toihan on ihan suoraan Kummelin selviytyjistä:)